Oman inttini kävin n. 3 vuotta sitte tammikuussa :) tässä vähä satunnaisia muisteloita
Ensimmäinen aamu ei ollu kummonen, niinno, ku heräsin ehkä puoltatuntia ennen.. Siihen ehti jollain tavalla jo valmistua ku skappareitten bunkkien laitto aiheutti aika lailla kolinaa. Mutta silti sitä mietti ja mietti, mitä päivä tuo tullessaan, sitte ne aamutoimet, meni niinku viuh vauh ja valmista, niitä en osannu odottaa ollenkaa. Sitten jumaliste se tietopläjäys mitä alokaskaudella tuli, tuntu että aivot on täynnä tietoa, joka valu pikkuhiljaa korvista ulos, tosin osat tunneista meni unten mailla ja yhtäkkiä lutin käskystä kaks vierusjantteria seisoi ja tökki mua hereille. aijaijai hehe.
Khyl siel armeijas vitutti se päätön kuri eniten ja ne nakkijobit(meidän tupa, nakkitupa), ku joutu kaikkee itsetuntoo alentavaa tekeen. mm. mä jouduin siihen pieneen 5 jantterin nakkiryhmään, jotka joutu siivoomaan konserttialueen, perkele ku just satuin kohalle ku kokelas nappas äijiä käytävältä kyseiseen hommaan. Siin latistu het muuten rennon mukava päivä. Khyl sitä oppi kaikkia jippoja intissä nakkijobien välttämiseksi, mutta aina joskus ne pääs nakittaan yllättäen ja sitten sitä taas mentiin..
--------------------------------------------------
Mutta jos joku skappari(yleensä alikessu) nakittaa sut siivoomaan johtajien tupaa, niinku tapahtu meijän komppaniassa aika useinki, kysykää, "että onko skappareilla palvelusohjesääntöjen mukaan oikeus pistää varusmiehiä siivoomaan tupaa, joka on näille määrätty siivous alue"(tai jotain), joka tapauksessa kysyin tätä eräältä kessulta joka oli nakittamassa mua, tämä meni sanattomaksi /:). Joko hän ei tienny asiaa, taikka sitä ei ole mainittu palvelusohjesäännöissä, mutta jos jälkimmäinen on tosi, sinun ei ole pakko siivota skappareitten tupaa, sillä se on niille määrätty siivous alue, luulisin.
--------------------------------------------------
Ensimmäiset kovapanosharjoitukset ampuradalla, oli se kokemus, jota ei unoha :D. Ammunnat alko varhain aamulla ja loppu myöhään yöllä. Aamuhämärässä ellen sanois pimeässä, ku ei nähny kasarmia pidemmälle, mutta kuiteski, meidät sullottiin masiin(miehistökuljetusajoneuvo) 30 äijjää melkein sylikkäin kolmeen jonoon, kirjaimellisesti ku sillit purkkiin. Pimeässä hurruutellen istuskeltiin sen parisenkymmentä minuuttia, kunnes päästiin perille ja sitte juosten radalle n. 500m, radalla touhutessa pimeällä ei haitannu ollenkaan(Pimeä kiehtoo jostain syystä mua :) ), mutta se kylmyys, kun tuntu että meinas sormet ja varpaat irrota, ku niissä ei ollu enää mitään tuntoa. Itse ammunnat oli adrenaliinipyrähdyksiä, jännitys(kuten kylmyyskin) oli käsin kosketeltavaa ku päästiin kattomaan tuloksia tauluilta. Muuten myöhemmäs ATT:ssä 12 reikää tauluun heleeposti ;)
Sotaharjoitukset kuten rova ja loppusota menivät aika nopeesti, ku ei siellä viestiasemalla ollu muuta tekemistä ku pistää asema pystyyn, valvoa, että yhteydet toimii(selaillen pornolehtiä), kipinä ja vartio. Muuten sitä yrittikin saada mahdollisimman paljon unta, mitä ei ollutkaan paljoo tarjolla. Sitten tietysti kun asemalle hyökättiin, ja umpiunesta heräsi kaverin/alikessun huutaessa "hälytys!" tai jotain, siinä pelkät bokserit ja kumpparit jalassa ranitettiin jokainen omalle taisteluasemalleen ja paleltiin viel kevätviileydessä rynkyn jäisen metallin hiertäessä käsivarsia. Kerran heräsin ampumiseen, ja tärähdin puoliunseta hereille huomatessani, että muut olivat puolustamassa asemaa ja minä vetelin sikeitä, enkä heränny hälytykseen, kyl sitä saiki sitte kuittailua iha kunnolla niin skappareilta kuin luutnanteiltakin. :) .. ja Pekkaa.
Kerran talvisella leirillä yömyöhään meitä kärrättiin täkyhiihtämisen sijaan masilla, ja äijät oli nii onnessaa(ettei tartennu taassen kerran vetää jotain 10 kilsaa jonnekki täysin turhaan juttuun ja sitte takas 10 kilsaa) että alko laulaan "jänis istui maassa", minä mukaan lukien XD, aatelkaa, 30 jantteria laulaa rääkyen masin takana jotain lasten laulua, vois olla aika veikee näky sivultakatsojasta. Pari kaverii sano, että se on jonkimmoinen traditio tommosilla reissuilla ja tapahtunu niillekki. Onks sulle?
Ja muistan aina sen kerran ku rovalla huristeltiin tekalla pitkin mäkiä, olin tähystäjänä ja mentii vaaroja ja vuoria pitkin, ai sitä kaunista maisemaa! Samaan aikaan kuuntelin sopivia ambient kappaleita mp3-soittimestani, jonka onnistuin sujauttaan sirpaleliiviini siten, ettei sitä ihan heti huomannu :D, mutta joka tapauksessa se kruunasi näkymät. Tietysti vastaavia näkee kuvissa, peleissä tai videoissa, mutta se tunne, se, että oli itse kokemassa sen, se se oli korvaamatonta.. Eipä moni armeijan väliin jättäny, pääse kokemaan vastaavaa, ellei harrastuksekseen tai ihan muuten vaan kiipeile/autoile vuorilla.
Niih kaikkee vittumaista intissä joutuu tekeen, mutta jos sattuu pääsemään oikeaan tehtävään, voi kokemukset/opit olla kultaakin kalliimpia.
Ensimmäinen aamu ei ollu kummonen, niinno, ku heräsin ehkä puoltatuntia ennen.. Siihen ehti jollain tavalla jo valmistua ku skappareitten bunkkien laitto aiheutti aika lailla kolinaa. Mutta silti sitä mietti ja mietti, mitä päivä tuo tullessaan, sitte ne aamutoimet, meni niinku viuh vauh ja valmista, niitä en osannu odottaa ollenkaa. Sitten jumaliste se tietopläjäys mitä alokaskaudella tuli, tuntu että aivot on täynnä tietoa, joka valu pikkuhiljaa korvista ulos, tosin osat tunneista meni unten mailla ja yhtäkkiä lutin käskystä kaks vierusjantteria seisoi ja tökki mua hereille. aijaijai hehe.
Khyl siel armeijas vitutti se päätön kuri eniten ja ne nakkijobit(meidän tupa, nakkitupa), ku joutu kaikkee itsetuntoo alentavaa tekeen. mm. mä jouduin siihen pieneen 5 jantterin nakkiryhmään, jotka joutu siivoomaan konserttialueen, perkele ku just satuin kohalle ku kokelas nappas äijiä käytävältä kyseiseen hommaan. Siin latistu het muuten rennon mukava päivä. Khyl sitä oppi kaikkia jippoja intissä nakkijobien välttämiseksi, mutta aina joskus ne pääs nakittaan yllättäen ja sitten sitä taas mentiin..
--------------------------------------------------
Mutta jos joku skappari(yleensä alikessu) nakittaa sut siivoomaan johtajien tupaa, niinku tapahtu meijän komppaniassa aika useinki, kysykää, "että onko skappareilla palvelusohjesääntöjen mukaan oikeus pistää varusmiehiä siivoomaan tupaa, joka on näille määrätty siivous alue"(tai jotain), joka tapauksessa kysyin tätä eräältä kessulta joka oli nakittamassa mua, tämä meni sanattomaksi /:). Joko hän ei tienny asiaa, taikka sitä ei ole mainittu palvelusohjesäännöissä, mutta jos jälkimmäinen on tosi, sinun ei ole pakko siivota skappareitten tupaa, sillä se on niille määrätty siivous alue, luulisin.
--------------------------------------------------
Ensimmäiset kovapanosharjoitukset ampuradalla, oli se kokemus, jota ei unoha :D. Ammunnat alko varhain aamulla ja loppu myöhään yöllä. Aamuhämärässä ellen sanois pimeässä, ku ei nähny kasarmia pidemmälle, mutta kuiteski, meidät sullottiin masiin(miehistökuljetusajoneuvo) 30 äijjää melkein sylikkäin kolmeen jonoon, kirjaimellisesti ku sillit purkkiin. Pimeässä hurruutellen istuskeltiin sen parisenkymmentä minuuttia, kunnes päästiin perille ja sitte juosten radalle n. 500m, radalla touhutessa pimeällä ei haitannu ollenkaan(Pimeä kiehtoo jostain syystä mua :) ), mutta se kylmyys, kun tuntu että meinas sormet ja varpaat irrota, ku niissä ei ollu enää mitään tuntoa. Itse ammunnat oli adrenaliinipyrähdyksiä, jännitys(kuten kylmyyskin) oli käsin kosketeltavaa ku päästiin kattomaan tuloksia tauluilta. Muuten myöhemmäs ATT:ssä 12 reikää tauluun heleeposti ;)
Sotaharjoitukset kuten rova ja loppusota menivät aika nopeesti, ku ei siellä viestiasemalla ollu muuta tekemistä ku pistää asema pystyyn, valvoa, että yhteydet toimii(selaillen pornolehtiä), kipinä ja vartio. Muuten sitä yrittikin saada mahdollisimman paljon unta, mitä ei ollutkaan paljoo tarjolla. Sitten tietysti kun asemalle hyökättiin, ja umpiunesta heräsi kaverin/alikessun huutaessa "hälytys!" tai jotain, siinä pelkät bokserit ja kumpparit jalassa ranitettiin jokainen omalle taisteluasemalleen ja paleltiin viel kevätviileydessä rynkyn jäisen metallin hiertäessä käsivarsia. Kerran heräsin ampumiseen, ja tärähdin puoliunseta hereille huomatessani, että muut olivat puolustamassa asemaa ja minä vetelin sikeitä, enkä heränny hälytykseen, kyl sitä saiki sitte kuittailua iha kunnolla niin skappareilta kuin luutnanteiltakin. :) .. ja Pekkaa.
Kerran talvisella leirillä yömyöhään meitä kärrättiin täkyhiihtämisen sijaan masilla, ja äijät oli nii onnessaa(ettei tartennu taassen kerran vetää jotain 10 kilsaa jonnekki täysin turhaan juttuun ja sitte takas 10 kilsaa) että alko laulaan "jänis istui maassa", minä mukaan lukien XD, aatelkaa, 30 jantteria laulaa rääkyen masin takana jotain lasten laulua, vois olla aika veikee näky sivultakatsojasta. Pari kaverii sano, että se on jonkimmoinen traditio tommosilla reissuilla ja tapahtunu niillekki. Onks sulle?
Ja muistan aina sen kerran ku rovalla huristeltiin tekalla pitkin mäkiä, olin tähystäjänä ja mentii vaaroja ja vuoria pitkin, ai sitä kaunista maisemaa! Samaan aikaan kuuntelin sopivia ambient kappaleita mp3-soittimestani, jonka onnistuin sujauttaan sirpaleliiviini siten, ettei sitä ihan heti huomannu :D, mutta joka tapauksessa se kruunasi näkymät. Tietysti vastaavia näkee kuvissa, peleissä tai videoissa, mutta se tunne, se, että oli itse kokemassa sen, se se oli korvaamatonta.. Eipä moni armeijan väliin jättäny, pääse kokemaan vastaavaa, ellei harrastuksekseen tai ihan muuten vaan kiipeile/autoile vuorilla.
Niih kaikkee vittumaista intissä joutuu tekeen, mutta jos sattuu pääsemään oikeaan tehtävään, voi kokemukset/opit olla kultaakin kalliimpia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Enpä ole ennen kuullut varuskunnasta, jossa skapparit asustelevat kassulla....
Näyttää kaveri nyt selvästi saaneen jostain syystä sellaisen harhakuvan, että alikersantit kuuluisivat kantahenkilökuntaan! Heh, huvittaapa tuo koko ajatuskin.....
Heh, meidän saapumiserässä aika moni kuttu(jostain kumman syystä) kaikkia johtajia skappareiksi, siitä ehkä harhakuvani :)
Ei vituttanu sivarissa ei, paitsi joskus. Peruskoulutusjakso Lapinjärvellä meni viiden päivän putkissa. Helsingin linja-autoasema ja linja: Helsinki-Porvoo-Lapinjärvi tuli tutuksi.
Peruskoulutusjaksolla majoituttiin 2- tai 4- tai 6-hengen huoneisiin. Itse sain kämppäkaverikseni Helsinkiläisen eturivin rock-muusikon, kiva jätkä!
Luennoilla kuunneltiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita, sekä opiskeltiin sivarin velvollisuuksia ja oikeuksia. Kuukauden ohjelman olisi voinut tiivistää kahteen viikkoonkin, mutta hyvä näin.
Liikuntaa oli pari tuntia viikossa, ja luulen että jotkut laistoivat senkin.
Iltaisin pelattiin ahkerasti pingistä ja bilistä, jotkut jopa nostivat punttia tai hakkasivat säkkiä. Hanheen mentiin bisselle ja laulaa karaokee. Erinäisiä projektitöitä väsäistiin kuntsareiden toivossa. Kahviossa istuttiin kahvilla ja pullalla. Sivari-identiteetti vahvistui samanmielisten seurassa.
Palveluspaikka löytyi opiskelu-/asuinkaupungistani ja hyvä niin, sillä kotona oli vaimon lisäksi vuoden vanha tytär. Pääsin alan duuniin. Työnteko oli leppoisaa kahdeksasta neljään vääntöä. Valtio tarjosi vuoden matkaliput. Pääsin matkaamaan ilmaiseksi painikilpailuihin ja -leireille.
Itseä harmittaa kun olin alokaskauden armeijassa. Olisi hyvin voinut itsekin lähteä suoraan lapinjärvelle. Olisi ainakin päässyt fiksujen ihmisten seuraan ja saanut hyviä muistoja. Armeijasta ei ollut kuin negatiivisia muistoja mutta onneksi sentään viisastuin ja vaihdoin sivariin.
Se on aika rankkaa käydä armeijaa, jos joutuu jättämään enemmän kuin pelkän tyttöystävän kotia(tietysti tämäkin on jo tarpeeksi vaikeeta), siinä tapauksessa nostan hattua valinnallesi. Sillä meidän tuvassa oli kolme äijää, joilla oli lapsi(a) kotona. Kyllä siinä ku samassa tuvassa asuu pidemmän aikaa, oppii tuntemaan toisen ja kuulee mitä erinäisempiä juttuja.
Yhden tyttöystävä jätti tämän, ku tämä ei voinu auttaa perhettään armeijan takii, eukko ei vaan ymmärtäny, miksi miehensä ei voi tulla käymään kotona, ku tämä halusi. Sai joka päivä kuulla niiden riitoja ku ne jutteli puhelimessa aina ku pysty.
Toisella oli vaimo ja jonku parin kuun ikänen tyttö, he päättivät muutta intin aikana, no kaikki vastuu jäi tämän miehelle ja siinähä meinas käydä niin, että ois menny katto pään päältä, ku entiseen asuntoon oli tulossa jo uusia asukkaita ja uuteen ei sitten päässykkään ihan heti, ja eihän kaveri pystyny hoitaan asioita intistä käsin en tiijä tarkalleen, miten juttu päätty, mut luulisin, että he ovat päässeet turvallisesti uuteen asuntoonsa.
No sillä viimeisellä, ei ollu pahemmin ongelmia perheensä kanssa, ainakaan se ei vihjaillu mitään siihe suuntaan..
Mutta intin oon käyny enkä vaihtais kokemuksia mihinkään, tosin inhottaa ajatus, että joutuisin yhtäkkii tapattaa itseni saati tappaa muita, kun sota syttyis, että en sentään nii sota/intti-hullu oo ;)
Mukava lukea sinun "palvelusurastasi". Sen verran täytyy kuitenkin täsmentää, ettei siellä Lapinjärvelläkään pelkästään fiksuja ihmisiä ollut.
Ihmistyyppien kirjoa riitti, kuten varmaan armeijassakin. Osa oli MINUN MIELESTÄNI käsittämättömiä hörhöjä ja oli joukossa muutama "pelottava kahelikin" - vihamielisen näköisiä uusnatseja(?), jotka kenties olivat torjuneet Suomen puolustusvoimat set "vasemmistolaisten asenteiden takia".(?) ;)
Valtaosa siviilipalvelusmiehistä oli kuitenkin ihan tavallista (rauhanmielistä) porukkaa. Ai niin, taisi joukossa olla yksi tai kaksi naistakin! Ja yleismeininki oli tietenkin ihan eri kuin armeijassa.
sodankylässä -1999 tammikuussa. Oli silloi ne ennätyspakkaset. Silloin kun oli ne -50 pilkkikelit niin oli ensimmäinen yöpymisharjoitus. Puolijoukkueteltat kasarmialueen metän reunaan ja yöksi. Se oli oikeastaan aika jännää kun ne meinasivat everstit ensin keskeyttää harjoituksen kovien pakkasten vuoksi (miksi?) mutta kaikki kuitenkin halus niin saatiin jatkaa. Varusteet oli hyvät niin eipä siellä juurikaan palellut, mikä oli aika hauskaa. Tosin piti vilkuilla toisten kasvoja vähän väliä paleltumaläiskien takia, niitä ei itse huomannut jos tuli.
Sen virheen jos teki että meni koskemaan rynkyn metalliosia paljain käsin niin sen kyllä muisti. Ei siinä mennyt sekuntiakaan kun sormi valahti ihan valkoiseksi ja alkoi kipu. Eli kinttaat kannatti pitää käsissä. Ilmakin oli jotenkin jännä, sellainen usva oli koko ajan maan pinnan päällä. Jos sylkäisit kengän päälle niin se jäätyi välittömästi. Joo, se oli aika jännä kokemus. Sitten oli sen jälkeen -40 auringonottokeliä 1-2 vko muistakseni.
Hauskinta oli melkein kun sitten päästiin lomille ja pakkasta oli n. -30. Kuljetuslinkkuri pysähtyi huoltiksen pihalle ja porukka säntäs tupakille. ulkona -30 ja porukka ilman karvalakkia t-paitasillaan ulkona :). ei tuntunut enää pahalta ollenkaan kun oli pari viikkoa ihmetellyt paukkupakkasia.
Ai niin, nasset päässä oli kiva talvella käydä juoksulenkillä :D :D :D