Mitä on rakkaus? Siinäpä kysymys.
Lähimmäistä pitäs rakastaa kuin itseä. No, sehän tarkoittaa sitä, että toista pitäs kohdella kuin itseä haluaa kohdeltavan. Kohtelussako rakkaus? Se miten käyttäytyy, sekö paljastaa, onko rakkautta? Mutta entä, jos on kyseessä mies ja nainen? Saako vastakkaiselle sukupuolelle osoittaa rakkautta, ellei ole enemmän kiinnostunut? Miten mun pitäs suhtautua esim. siihen, että joku vastakkainen sukupuoli laittaa tekstiviestiä (minun, joka en ole naimisissa)? Pitääkö mun vastata viestiin, jos en halua, ja jos mulla on tunne, että se toinen tykkää? Ja haluan vähin äänin irti toisesta? Vai voinko olla yksittäisten viestien perusteella varma siitä, että toinen olisi kiinnostunut naimisiinmenomielessä ja mä en? Onko tylyyttä olla vastaamatta viestiin... Ainakin jos nainen laittaa viestiä ja mies ei vastaa, niin hän kyllä saa aika lailla miinuspisteitä... Mutta että miksi kiinnostus-kaveri-tasolla pitäisi olla vastaamatta ja tyly? No, ehkä siksi, että luulee itestä liikoja...
Mutta mikä olisi fiksu keino osoittaa, että ei halua enempää kuin kaveruutta, jos kyse on siitä. Ja jos toinen luulee, että toinen on kiinnostunut menemään naimisiin... (ja vaikka kenties toinen ei olekaan... jos toista muuten vaan kiinnostais kaveruus ihan niinku ketä tahansa tässä maailmassa, olis vaan kiinnostusta olla tekemisissä)
Onko tekemisissä olo sellainen asia, että se välttämättä jossain vaiheessa miehen ja naisen välilille muodostaa pakonomaisen naimisiinmenon tunteen? Vai voiko mies ja nainen olla kavereita ilman, että toiselle jossain vaiheessa tulee jotain muuta ajatusta ja jos "huomaa", että toinen on vihkipallille menossa, niin päättää sitten kaataa kylmää vettä niskaan... Saattaa olla... Siinäkö vaiheessa vaan kylmät vedet niskaan ;)
Lähimmäistä pitäs rakastaa kuin itseä. No, sehän tarkoittaa sitä, että toista pitäs kohdella kuin itseä haluaa kohdeltavan. Kohtelussako rakkaus? Se miten käyttäytyy, sekö paljastaa, onko rakkautta? Mutta entä, jos on kyseessä mies ja nainen? Saako vastakkaiselle sukupuolelle osoittaa rakkautta, ellei ole enemmän kiinnostunut? Miten mun pitäs suhtautua esim. siihen, että joku vastakkainen sukupuoli laittaa tekstiviestiä (minun, joka en ole naimisissa)? Pitääkö mun vastata viestiin, jos en halua, ja jos mulla on tunne, että se toinen tykkää? Ja haluan vähin äänin irti toisesta? Vai voinko olla yksittäisten viestien perusteella varma siitä, että toinen olisi kiinnostunut naimisiinmenomielessä ja mä en? Onko tylyyttä olla vastaamatta viestiin... Ainakin jos nainen laittaa viestiä ja mies ei vastaa, niin hän kyllä saa aika lailla miinuspisteitä... Mutta että miksi kiinnostus-kaveri-tasolla pitäisi olla vastaamatta ja tyly? No, ehkä siksi, että luulee itestä liikoja...
Mutta mikä olisi fiksu keino osoittaa, että ei halua enempää kuin kaveruutta, jos kyse on siitä. Ja jos toinen luulee, että toinen on kiinnostunut menemään naimisiin... (ja vaikka kenties toinen ei olekaan... jos toista muuten vaan kiinnostais kaveruus ihan niinku ketä tahansa tässä maailmassa, olis vaan kiinnostusta olla tekemisissä)
Onko tekemisissä olo sellainen asia, että se välttämättä jossain vaiheessa miehen ja naisen välilille muodostaa pakonomaisen naimisiinmenon tunteen? Vai voiko mies ja nainen olla kavereita ilman, että toiselle jossain vaiheessa tulee jotain muuta ajatusta ja jos "huomaa", että toinen on vihkipallille menossa, niin päättää sitten kaataa kylmää vettä niskaan... Saattaa olla... Siinäkö vaiheessa vaan kylmät vedet niskaan ;)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hyviä kysymyksiä :)
Mikä on siis todellisen rakkauden syvin olemus? Se on sitä, että ollaan täysin vapaita omista tarpeista ja lähtökohdista ja ajatellaan pelkästään lähimmäisen parasta. Se on siis rakkauden täydellisyyttä.
Eri asia on sitten miehen ja naisen välinen rakkaus, joka ei lähtökohtaisestikaan aina perustu siihen, että toinen haluaa, vaan siihen, että itse haluaa.
Raamatun alkukielissä näistä rakkaudenlajeista käytetään kokonaan eri sanaa.
Mutta nuo molemmat rakkaudet ensimmäisen rakkauden voimalla yhdistettynä saa aikaan pysyvän ja toimivan suhteen miehen ja naisen välille.
Halu päästää irti yhdestä toisen suhteen vuoksi tulee aina omista lähtökohdista. Tietysti jos ajattelee, että uusi rakastaisi enemmän kuin vanha.. se voi olla siinä mielessä pettävä ajatus, että silloin voi ajatella tekevänsä hyvänkin palveluksen molemmille "heiloille". Mutta jos kaikki noudattaisivat pelkästään Jumalan rakkauden vaatimusta, ei ongelmia muodostuisi lainkaan ;)
Ja siksi onkin säädetty rikkoutumattomaksi tarkoitettu avioliitto ainoaksi suhteeksi miehen ja naisen välillä, ettei noita kysymyksiä tarvitsisi turhaan pohtia. Tämä liitto taas pysyy kuolemaan saakka koossa Jumalan rakkauden voimalla.
Mutta palatakseni tuohon kysymykseesi siitä, mikä on hyvä keino kertoa, ettei halua vakavampaa suhdetta..
Rehellisyyshän ei koskaan ole pahasta kun tosiasiat sanoo ystävällisesti. Täydellinen tilannehan olisi se, että molemmat osapuolet toimisivat tuon ensimmäisen rakkauden hengessä ja silloin täydellisesti ymmärtäisivät toisiaan ja asiat voisi sanoa niin kuin ne ovat.
Kuitenkin kun ei olla täydellisiä ja ollaan tekemisissä mahdollisesti todella voimakkaiden tunteiden kanssa, joutuu väistelemään ja taiteilemaan. Kohtelias ja ystävällinen totuus on minun mielestäni se paras vaihtoehto :)
ei tällä hetkellä ole ko. ongelmaa olemassa. Eli ei ole olemassa sellaista ongelmaa, että pitäisi jollekkin välittää tietoa siitä, että en ole halukas enempään suhteeseen. Minulla ei yleensäkään ole sellaista ongelmaa, että pitäisi tyhjästä nyhjäistä. Kylläkin olen joutunut kertomaan tilanteen tullessa kyseeseen, että minulla ei ole kiinnostusta enempään kuin kaveruuteen. En ole mitenkään itse sitä jahdannut. Asianomainen on itse ottanut asian esille. No, käytännössä minun piti toimia niin, että lopettaa kanssakäyminen, koska tyyppi jatkoi minun jahtaamistani senkin jälkeen, kun olin ilmaissut tunteeni, ettei minulla ole enempään kuin kaveruuteen tunteita.
Ajattelin vain laittaa kehiin kysymyksen, jota on syytä pohtia. Minun käsitykseni on se, että naimisiin ei tarvi mennä, jos kaveri on... jotenka kaveri voi olla. Ja sekin, että naimisiin ei kannata mennä ilman, että ensin tutustuu. Ja sen takia kannattaa erilaisia kaveruuksiakin perustaa, jotta voi tutustua. Tosin kaikkien kanssa ei naimisiin mennä. Jumala johdattaa. Mutta en tietenkään minäkään halua olla sellaisen kaveri, joka luulee heti, että tuokin on mun kans naimisiin menossa...
heti aluksi, mahdollisimman pian, selväksi, missä mennään ja missä raja kulkee. Siis suorin sanoin kertoa, ettei halua "enempää kuin kaveruutta", jos ei todellakaan muuta halua. Jos vielä senkin jälkeen toinen haluaa olla yhteydessä ja ystävänä, niin se kertoo tosiystävyydestä. Jos mielenkiinto lopahtaa kokonaan, niin sellaiset kaverit joutaakin menemään...
Se, mitä rakkaus on, riippuu varmasti siitä, kuka on selittämässä: biologi, psykiatri, sosiologi... kaikilla on näkemyksensä siitä, mitä rakkaus on. Raamatullinen näkemys on tutussa Paavalin kirjeen kohdassa, joka monesti häissäkin luetaan (vaikkakaan tuo Korinttolaiskirjeen kohta ei käsittääkseni puhu miehen ja naisen välisestä rakkaudesta vaan yleensä ihmisten välisestä rakkaudesta).
1 Kor. 13:
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20]
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 4; 3. Joh. 4]
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12]
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, [1. Kor. 8:2]
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. [Ef. 4:13]
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. [1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2]
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. [1. Tess. 5:8]
Jos rakkaus määritellään tällä tavalla, niin kuka meistä kykenee rakastamaan?
ei vastaa, niin ensinnäkin se antaa miehestä huonon kuvan. Se vaikuttaa kyllä sen verran jatkossakin tuttavuuteen, että harva nainen viitsii enää kovin kauaa yrittää olla ystävä tai tuttava. Ehkä se tervehtiminenkin jää sitten ja lopulta ollaan, kuin ei enää tunnettaisikaan.
Naiselle se on kova paikka, jos mies ei vastaa ja jos mies vielä kertoo kavereilleen, että laittoipa viestiä, vaan en viitsinyt vastata. Miehestä saa sen kuvan, etä hän ei pysty yksinkertasiesti sanomaan ystävällisesti, että mitä haluaa ja mitä ei halua. Kyllä se on tyhmää käytöstä jättää vastaamatta viestiin, jos mies on esim.antanut naisen ymmärtää, että on kiinnostunut, siis katseilla ja hymyillä. Ja sitten nainen ei enää tiedäkään, miksi mies on häntä katsellut, jos ei voi viestiinkään vastata. Luulenpa, että silloin kyllä aika äkkiä nainen lakkaa ajattelemasta kovinkaan herttaisesti miehestä. Jos mies katselee ja hymyilee, mutta ei halua sen lähemmin tutustua, niin nainen voi ajatella, että mies pitää häntä pilkkanaan ja tyhmänä, kun sillä tavalla katselee ja hymyilee, mutta sitten ei haluakaan tutustua. Se on aika loukkaavaa mieheltä.
Miehen on turha kuvitella, että nainen enää olisi kiinnostunut, kyllä se kiinnostus loppuu, kun epäkohteliaasti ollaan vastaamatta viestiin. Ja hetikö sitä ollaan naimisiin menossa:) ? Tuskin..eiköhän ensiksi pitäisi tutustua ihan kunnolla toiseen ja ei pitäisi olla niin itsevarma, että luulee, että toinen on heti menossa naimisiin, kun viestiä laittaa.
Yleensäkin, ihminen pahoittaa mielensä kun hänen viestiin ei vastata, joten eiköhän se pienikin kiinnostus lakkaa sen myötä, kun jättää vastaamatta. Kun jätät vastaamatta, niin toinen tajuaa, että et halua olla edes hänen kaveri, joten sitten se kiinnostus loppuu ainakin.
No kirjoitin lähinnä tilanteista, joissa molemmat ovat sikkuja.
vastauksestasi. Mulla hieman sellainen tilanne ollut. En nyt jaksa hirveenä tehdä johtopäätöksiä sinne enkä tänne. Erään tyypin kans jonkin verran on viestiä laitettu. Ja tavattukin. Sitten se kai luuli, että olen naimisiin sitä viemässä ja pelästyi, kun ei vastannu. No, mä oon aatellu, että olkoot. Ei munkaan siis tarvii vastata. Ja jos se todella haluaa, ettei sille vastata, niin ei sitten. (mitä toivoisitte teille tehtävän, tehkää samoin heille)
Voihan sillä olla tosin jo toisaalla naimisiinmeno puuhat menneillään ja siksi ei vastannut/mielellään vastaile. Itse omasta mielestäni ite en ole TODELLAKAAN antanut aihetta naimisiinmenoon, joten ei pitäs yhtäkkiä mielialan muuttua. (Ellei jotain liiallista utelua laske sellaiseksi, minkä toisaalta väsymyksen piikkiin tein.)
älä mieti liikaa asiaa:) Itse olen elämässäni sen nähnyt, että jos mies ei vastaa viestiin, niin häntä ei kiinnosta, mutta ei hän kovin fiksukaan mies ole, jos ei voi selvittää asioita asiallisesti. Te viesteilitte jo pidemmän aikaa, siksi juuri onkin epäkohteliasta jättää vastaamatta.
Tiedätkös, että kyllä ihmiseltä saa kysellä asioita, ei hänen ole pakko vastata, jos ei halua:) Olen huomannut, että jotkut miehet eivät kysy mitään naiselta naisesta, no tämä taas tarkoittaa yleisen käsityksen mukaan aina sitä, että mies ei ole kiinnostunut. Kyllä kiinnostunut mies on halukas tietämään, mitä nainen tekee työkseen, opiskeleeko, jne.
Älä siis häpeä, että kyselit, on miehen typeryyttä, jos hän kuvittelee heti, että nainen on vihille menossa hänen kanssaan, kun jotakin kyselee. Mies on silloin liian itsevarma.
Parannuksen tehneenä voin sanoa, että joskus jotkut eivät oikein tiedä, että se voi olla vain kaveruutta, kun kyselee jotain. Kun on puhelias luonne, niin mielellään tutustuisi ihmisiin, mutta usein sen saa huomata, että miehet käsittää väärin. Ne luulee niin usein, aivan turhaan, että on kiinnostunut, jos jotain heiltä kyselee. Toisaalta sellaisilla miehillä on erittäin hyvä itsetunto, vähän liiankin hyvä, jotka tulkitsevat lähes kaiken naiselta saamansa pienenkin huomion suureksi rakkaudeksi ja ihastukseksi. Parempi antaa sellaisten miesten olla, niin välttyy väärinkäsityksiltä.
toisaalta voi olla, että kokemuksen puutetta on kyseessä. Mutta toisaalta on tietysti kysymys tyypeistä. Ihmisiä on moneen lähtöön ja siksi ei voi oikein mitään tietää toisista. Mutta selvää on, että se oikea ei petä eikä jätä... Ja jos ei ole oikea, niin kyllä suhteessa taatusti tökkii ja voi olla niinkin, että ei ymmärrys pelaa puolin ja toisin. Siitä ei kai voine syyttää kumpaakaan osapuolta. Mutta tietenkään ei kai naispuoliset kaveritkaan kaikki samanlaisia ole, ja ihmiset voivat ainakin yrittää ymmärtää toisiaan. Ystävyys kumminkin on molemmin puolista pitämistä ja kaveruuteen pyrkimistä - ei siitä vetäytymistä. Ei ystävyys yksin puolin pysy, jos toinen lekottelee kuin haaleassa vedessä tai on pelkästään perässä vedettävä...
se, että kyllä minä olen itseni jotenkin ehkä nolannut joidenkin miesten silmien edessä, kun olen ollut rohkea juttelemaan. Mutta en minä sillä mitään sen kummempaa ole tarkoittanut. Torjuttu minut on sinänsä, että kyliin ei pyydetä mukaan ja minun pitäisi olla aina pyytämässä tai ehdottamassa, jotta lähtisivät, mutta ei ne itse pyyydä. Olenpahan oppinut, että samalla tavalla ei voi kaveerata kuin mitä episten kanssa voi, ei voi olla kovin puhelias ja kysellä jotakin arkipäiväisiä juttuja. Eihän se kivalta tunnu, kun kuvitellaan, että olen yrittänyt iskeä sitä ja tätä miestä, kun olen heidän kanssaan jutellut, mutta ei sille mitään voi. Opinpahan, että ei kannata kaikkien miesten kanssa seuroissa hakeutua juttusille noin vain, kun helposti käsitetään aivan väärin:) Mutta toki on niitäkin uskovaisia miehiä, jotka eivät pelästy niin helposti, jos nainen juttelee, mutta ehkä vähemmän?
Toivottavasti asiasi jotenkin vielä selviää parhain päin, mutta älä sure liikaa asiaa. Ei se kannata. Ihmiset ovat niin erilaisia, mutta yleensä ihan ystävyyssuhteissakin on epäkohteliasta olla vastaamatta viestiin. Ne vain ovat niitä käytösjuttuja, joilla on pitkäkestoisia vaikutuksia ja jos mies ei vastaa minun viestiini, niin empä kyllä enää jatkossa kovin aktiivisesti enää yritä tutustua.
Mielenkiintoista on aina saada tietysti tietää, että miksi mies ei voinut vastata, mutta kyllä se vain on sellanen pitkä miinus merkki mieheen, jos ei voi vastata.
Joskus tuntuu, että pitäisi heti kättelyssä sanoa, "en ole kosimassa sinua, mutta haluaisin vaan tutustua sinuun kaverina. Voitko olla kaverini ja voimmeko jutella, ilman että ajattelet, että olen sinua kosimassa?"
No joo, mutta niin se on, tehkää se heille, kuten haluaisitte itse teille tehtävän ja jos minulle laittaisi viestin joku mies, josta en ole kiinnostunut, niin tottakai vastaisin. Miksi en vastaisi? En haluaisi olla epäkohtelias ja antaa itsestäni tyhmää vaikutelmaa, sillä miksi olisin töykeä, kun voin olla ystävällinen ja jos mies haluaa enemmän kuin ystävyyttä, niin ystävällisesti yrittäisin toki kertoa, että mitä itse tunnen ja mitä en tunne häntä kohtaan.
Mutta se, kun ei vastaa viesteihin on sellainen teinien juttu, ajatellaan, että on helpompi paeta tilanteesta, kun ei vastata. Mutta siinä kuitenkin pahoittaa sitten toisen mielen ja se taas ei ole hyvä. Eikä siinä sinänsä pakene, pakenee vain tilannetta että joutuisi selittelemään, mutta ei se toinen sitä unohda, että jättää viestiin vastaamatta.
sellainen vaihtoehto, että mies on köyhä ;)
Eihän silloin jokaiseen viiti vastata. Ja jos on vieläpä pihi ;)
No, joo en mä kato silleen aina kaikkea ihan pilkun vuolennan kannalta. Jos oon ollu jo tekemisissä, niin virheitä annan anteeksi. Yks virhe on olla vastaamatta johonkin itsestä tärkeään viestiin. Toisaalta onhan se voinu vastatakin, mutta viesti on jäänyt johonkin bittiavaruuteen. Tai sitten voi käydä niinkin, että tyyppi yksinkertaisesti on vaan niin hajamielinen, että ei muista... ei muista vastata, vaikka aikoi...
Pitäs kaiketi kysästä, että miksei vastannu. Ei kai muuta voi tehdä. Jos siihen ei vastaa, niin sitten kai voi itsekin jättää vastaamatta sen yhteydenottoihin? Mitä mieltä olette? Voinko tässä tapauksessa ottaa tylyyden ja koston periaatteen ;) Ku kai tällaisissa asioissa voi "kostaakin" ?
joskus voi viesti kadota..mutta ei sitä niin vain unohda vastata tärkeän ihmisen viesteihin.
Ota selvää, jos haluat..tai kysäse kun näette. Mutta ei siinä kostamisesta ole kysymys, kun on kyse rakkaudesta ja ihastumisesta. On ihan normaalia olla sitten vastaamatta, jotta ei alenna itseään liikaa toisen silmissä. Sellaista se vain on naisten ja miesten välillä, että liikaa ei kannata yrittää. Mutta kysäse pois jos sinusta tuntuu, että asia vaivaa sinua. Itse ehkä olen niin suora näissä asioissa, että jos mies jättää vastamatta viestiini, niin en ota itse yhteyttä. En vain kykene, sillä jatkossakin minulle tulee tunne, että minä siinä tavoittelen miestä ja mies ei tee mitään sen eteen, että voisi tutustua minuun:) Ehkä minulla on liian maailmallinen näkemys näissä asioissa, mutta kuitenkin ajattelen, että asia on hyvä selvittää, jos se vaivaa. Varsinkin, kun olette viesteilleet ja tavanneet jo.
Ihmiset ovat niin erilaisia, mutta itse olen aika tarkka siinä, miten pitkälle olen valmis menemään ja tiedän sen, että pitemmän päälle se alkaa masentamaan, jos mies pitää itsestään selvyytenä, eikä välitä itse tehdä mitään asian eteen..niin se vain on naisten ajattelutapa niin hankala, että mieheltäkin vaaditaan kokemusta ja taitoa osata käsitellä naista, ettei nainen loukkaannu.
voidaan sanoa, että lievästi on jo loukattu.
Mutta en mä ole ollut naimisiin menemässä. Mun ihastusasiat on ihan sekaisin. En jaksa aina niitä välttämättä alkaa selvittää. Mutta kaveruutta pelkästään olisin halunnu. Ei miehet yleensä ole kättelyssä töykeitä, päin vastoin.
Ja mä en ole sellainenkaan, että lämpiäisin nopeasti. Ei, todellakaan ei. Mutta joskus olen utelias ja haluan vaan uteliaisuuttani alkaa selvittämään toista, mitä ei varmaankaan pitäisi edes tehdä. Pitäs antaa toisen olla omissa oloissaan.
...olet silloin rehellinen ja varmasti itsekin haluaisit, että sinulle oltaisiin asioissa rehellisiä ja kerrottaisiin se, mikä kuuluukin kertoa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Ei lähimmäisen rakkaus kuitenkaan ole toisen housuihin asettautumista ja sen mukaan elämistä, vaan rakkaudella lähetysminen niin hyvissä kuin huonommissakin asioissa.
ajatuksia. Ehkä ei kannata alkaa itsekkäitä tarkoitusperiä ajamaan. Eikä edes kostamaan millään tavalla. Teen miltä parhaiten tuntuu... Ja menköötpä miten menee.
Rakkauden syvin olemus?
Jos ei itse ole lapsena saanut rakkautta, niin on vaikea itseä rakastaa, joten sanoma rakasta muita kuten itseä onkin osuva, muita ei tarvitse rakastaa, koska ei rakasta itseä. Ei uppoa ainakaan itseen tuo neuvo/kehotus, noin mä sen oon aina ymmärtänyt.
No ainakin se Krist. Rakkaus on sitä aitoa, puhdasta, epäitsekästä, TÄYSI Rehellistä, kaikista ja kaikesta Luojan hyväksemme luomasta Oikein (Jumalan Sanan mukaisesti) huolta ja vastuutta kantavaa...
Sitä ihan Lain / Laillisuuden täyttymyksen, sitä ei mitään pahaa eikä väärää ketään, eikä mitään Luojan hyväksemme luomaa kohtaan, kaikkia kohtaan Totuuteen perustuvan Oikeuden mukaista.
Sitä 3-4 vuotiaan aidon ja luonnollisen lapsen omaista ja kaltaisuutta, jonka puhdasta mieltä ja sydäntä, ei ole vielä mikään paha eikä väärä päässyt hallitsemaan. Jonka kalaisiksi Herra Jeesus halusi seuraajansakin.
Nimessään... Muistuttaen. vähäinen, Totuudessa pysyvä ja mukaisesti elävä ja toimiva palvelijansa ja seuraajansa.
Eros ei ole ainut rakkauden laji. Niitä on neljä.
Yksi,muttei vähäisin niistä on agabe...