Mä en jaksa enää olla yksin...mä tiedän että tällänen rakkauden kaipuu on ihan normaalia, varsinki nuorille tytöille kuten mä, mutta se tieto ei auta tippaakaan.
Mä etin jotain täydellistä jätkää; jotain joka rakastais muo eikä ketään muuta, joka ymmärtäis mun ajatuksia, joka soittelis aina iltasin ja toivottelis hyvää yötä. Joku jota voi ikävöidä kun on jossain muualla. Mutta mä haluaisin sen myös olevan sellanen, jota voisin ylpeenä esitellä kavereille, ja perheelle.
Mä arvaan että joku tahtois nyt kysyä multa, että etinkö mä näyttely esinettä, vai oikeesti jotain jota rakastaa.
No vastaus on; mä etin sellasta joka täyttää noi kummatkin!
Mun ongelma ei oikeestaan ole se, että tuntisin etten kelpaa kenellekään. On kyllä jokunen jätkä tunnustanutkin olevansa kiinnostunut musta. Mutta kukaan näistä ei täytä näitä mun LIIAN korkeita vaatimuksia..! Enkä mä voi vaan tyytyä johonki, se ois väärin sitäkin kohtaan. Haluun jonkun josta voisin rehellisesti sanoa että se on mulle täydellinen enkä haluu ketään muuta!
Mä en kuitenkaan oo sellanen itserakas, kuten moni vois nyt luulla. Mä en pidä itteeni mitenkään täydellisenä, koska mä olen ite saavuttanu kaiken mitä mä nyt oon, en oo aina ollu tällanen.
Mä tiedän myös sen, että oon vasta nuori, mulla on aikaa ja blaa blaa blaa..mutta tollasetkin kommentit on nyt ihan turhia, ne ei helpota mun oloa mitenkään!
Mä en kuitenkaan oo menettäny toivoa etteikö tällästä jätkää olis olemassa, vaikka lähellä sekin on ollu.
Mä en myöskään oo sellanen "poikahullu", joka juoksee kaikkien perässä ja on kaikkien kanssa. Mulla on harrastuksia, en mä kaikkee aikaani kuluta tän asian miettimiseen. Mä olen ystävällinen muita ihmisiä kohtaan, kohtelen mun ystäviä hyvin. Mä olen suht.koht. ulospäin suuntautunu, hymyilevä, en mee tuppisuuks kun joku poika tulee juttelemaan. Mutta silti aina väärät jätkät kiinnostuu musta!
On muo usein kauniiksikin sanottu, enkä mä ole sellanen huoran näkönen, enkä mikään kauhee trendi-pellekään, mutten nyt mikään sellanen että kaikki kääntyis kattomaan outojen vaatteitten takia. Pukeudun siis sellasiin vaatteisiin mistä ite pidän, jotka näyttää siisteiltä muidenkin silmissä, mutten kuitenkaan liian tavallisesti.
TOIVOTTAVASTI JOKU JAKSO LUKEA VAIKKA MENIKIN VÄHÄN PITKÄKSI! ja toivottavasti joku myös jaksaa kommentoidan tätä jotenkin. KIITOS jo etukäteen!
Mä etin jotain täydellistä jätkää; jotain joka rakastais muo eikä ketään muuta, joka ymmärtäis mun ajatuksia, joka soittelis aina iltasin ja toivottelis hyvää yötä. Joku jota voi ikävöidä kun on jossain muualla. Mutta mä haluaisin sen myös olevan sellanen, jota voisin ylpeenä esitellä kavereille, ja perheelle.
Mä arvaan että joku tahtois nyt kysyä multa, että etinkö mä näyttely esinettä, vai oikeesti jotain jota rakastaa.
No vastaus on; mä etin sellasta joka täyttää noi kummatkin!
Mun ongelma ei oikeestaan ole se, että tuntisin etten kelpaa kenellekään. On kyllä jokunen jätkä tunnustanutkin olevansa kiinnostunut musta. Mutta kukaan näistä ei täytä näitä mun LIIAN korkeita vaatimuksia..! Enkä mä voi vaan tyytyä johonki, se ois väärin sitäkin kohtaan. Haluun jonkun josta voisin rehellisesti sanoa että se on mulle täydellinen enkä haluu ketään muuta!
Mä en kuitenkaan oo sellanen itserakas, kuten moni vois nyt luulla. Mä en pidä itteeni mitenkään täydellisenä, koska mä olen ite saavuttanu kaiken mitä mä nyt oon, en oo aina ollu tällanen.
Mä tiedän myös sen, että oon vasta nuori, mulla on aikaa ja blaa blaa blaa..mutta tollasetkin kommentit on nyt ihan turhia, ne ei helpota mun oloa mitenkään!
Mä en kuitenkaan oo menettäny toivoa etteikö tällästä jätkää olis olemassa, vaikka lähellä sekin on ollu.
Mä en myöskään oo sellanen "poikahullu", joka juoksee kaikkien perässä ja on kaikkien kanssa. Mulla on harrastuksia, en mä kaikkee aikaani kuluta tän asian miettimiseen. Mä olen ystävällinen muita ihmisiä kohtaan, kohtelen mun ystäviä hyvin. Mä olen suht.koht. ulospäin suuntautunu, hymyilevä, en mee tuppisuuks kun joku poika tulee juttelemaan. Mutta silti aina väärät jätkät kiinnostuu musta!
On muo usein kauniiksikin sanottu, enkä mä ole sellanen huoran näkönen, enkä mikään kauhee trendi-pellekään, mutten nyt mikään sellanen että kaikki kääntyis kattomaan outojen vaatteitten takia. Pukeudun siis sellasiin vaatteisiin mistä ite pidän, jotka näyttää siisteiltä muidenkin silmissä, mutten kuitenkaan liian tavallisesti.
TOIVOTTAVASTI JOKU JAKSO LUKEA VAIKKA MENIKIN VÄHÄN PITKÄKSI! ja toivottavasti joku myös jaksaa kommentoidan tätä jotenkin. KIITOS jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Brad Pittiä jolla on martin luther kingin sydän?? no etsimään ainakin opit mut tuskin löydät! tai no kai semmosiikin on mutta taidat etsiä liian kaukaa! kuulostais enemmänkin siltä ett et anna itsesi rakastua! nimittäin kun rakastut, rakkaasi muuttuu silmissäsi maailman komeimmaksi olennoksi jota varmasti kehtaat esitellä, ainakin omasta mielestäsi!=)...mutta mutta...lopeta asettamasta rajoja toiselle hänen ulkonäköstä ja luonteesta vaan anna itsellesi mahdollisuus rakastua toiseen ihmiseen juuri sellaisena kuin hän on! voi olla et tää mun teksti oli aika sekava mut toivottavasti oli jotai apuu=) Ps.niin kauan kuin etsit täydellistä ihmistä niin ne sinulle täydelliset ihmiset kävelevät ohitsesi! mut hyvät jatkot sulle !=) T:Mikael
tuolla tavalla et kyllä löydä ketään.. sulla pitää olla aika hyvä itsetunto kun tommosta kirjottelet, "minä"-sanakin oli eri muodoissa jotain 40 kertaa tossa sun viestissä.
ei muuta kun lycka till!
Jotenkin kuulostaa tutulta... Veikkaisin, että niin kauan kuin ETSIT itsellesi miestä, et sellaista tule löytämään. Unohda nuo typerät vaatimuksesi ja tutustu erilaisiin miehiin ensin ihan kaveripohjalta. Kyllä sinä sitten huomaat, kun se oikea sattuu kohdalle. En tiedä johtuuko tämä nykytrendi noista kaiken maailman sinkkusarjoista vai mistä, mutta osa naisista ei muuta teekään kuin etsii jotakin täydellistä miestä ja valittaa. Ei voi odottaa saavansa parasta, jos ei itselläkään ole paljon tarjottavaa. Ottakaa hyvät naiset hieman rennommin ja nauttikaa elämästänne. Ainaista valittajaa ja kitisijää ei kukaan jaksa katsella.
kyllä mä ymmärrän, mulla oli noin vuoden verran sama tilanne, mä vaa etsin baareista jätkää joka ois muntyyppinen, mä etsin ja etsin,löyty eri jätkiä mut ei sellasta jonka kans oisin voinu harkita seurustelua, totuin sinkkuelämään ja harrastin yhenillanjuttuja.. kunnes aivan yllättäin mun kohalle osu (baarissa) sellanen jätkä joka kolahti kunnolla, me alettiin seurustella ja ollaan nyt oltu yli puol vuotta yhessä, ei sitä kannata ettii, se tulee kohalle yleensä sillonku sitä vähiten odottaa, tiiän ett toi sanonta on tylsä mut ymmärsin sen merkityksen kun löysin ihanan poikakaverini enkä edes sillon ollut voinut uskoakaan ett saisin jonkun niin ihanan tyypin elämääni.Älä stressaa liikaa siitä asiasta. Usko pois kyllä sellanen sun unelmajätkä vielä sun kohalle osuu.Käy sellasissa paikoissa missä liikkuu jätkiä.Sori tais tulla aika pitkä jorina.Pärjäile.
Juttus kuulosti vähän liiankin tutulta, joten oli pakko kirjoittaa jotain....
Oon itsekin odottanut koko elämäni "sitä oikeaa". Sellaista henkilöä jota rakastaisin ensisilmäyksestä lähtien ja jolta saisin samanlaista vastarakkautta. Siinä tilanteessa kun oon nähnyt ja jutellut jätkän kanssa oon vain ajatellut että ei tämä ole se mun "oikeani" ja sen jälkeen kun tiemme ovat erkanneet lopullisesti on sydämeeni jäänyt kova ikävä ja tunne siitä että me olisimme sopineet hyvin yhteen. Nyt saatte totta kai sellaisen kuvan, että oon todella ylimielinen ja sanon miespuolisille tyyliin: "Sä et oo tarpeeks komee, en mä susta voi koskaan välittää" jne. Asia ei kuitenkaan ihan näin oo. Oon ihan ulospäinsuuntautunut, juttelen ihan mukavia, flirttailen, pyrin olemaan hyvä kaveri.....
Nyt oon kuitenkin huomannut että se "oikea" on kävellyt jo muutamaan otteeseen ohitseni....oon liian monta kertaa antanut rakkauden vaan kulkea ohi tekemättä yhtään mitään ja tajuamatta sitä juuri sillä hetkellä kun olisi pitänyt. Nyt on ainakin mulla aika vaihtaa vähän ajatusmaailmaa ja katsoa ihan oikeasti seuraavaa miespuolista että tulisiko meidän jutusta mitään.....
Mutta tää on mun tarina....onnea sun etsintääsi!