Kuten otsikkokin jo ilmensi, kysyn teiltä rakkaat kanssasisareni/veljeni, voimmeko kääntää ongelmamme huumoriksi? Mietin, tekisinkö päättötyökseni sarjakuva-albumin mielenterveydestä eli käsittelisin "hullujen" arkea paperilla. Jos tuossa onnistun, voisin perustaa myös nettisivut, joilla voi surffailla niin huumorilla kuin vakavastikin esim. keskusteluportaalien myötä...
Tarkoitus ei todellakaan ole pilkata ketään tai mitään vaan tehdä in-side-huumoria meille, joita ei aina naurata...
Itselläni on maanis-depressiivisyys ja lähipiirissäni on niin vakavaa neuroosia, bulimiaa kuin rajatilapersoonallisuushäiriötä, joten en pyri tekemään huumoria ns. ulkopuolisena muiden kustannuksella.
Jos monikaan tähän ideaan ei ainakaan vihastu, olisi kovin mukavaa saada myös lähipiirini ulkopuolelta kertomuksia hulluista sattumuksista, jotka voi kääntää sarjakuvaksi!
Kai mekin sisäpiirin tarvitsemme?
Tarkoitus ei todellakaan ole pilkata ketään tai mitään vaan tehdä in-side-huumoria meille, joita ei aina naurata...
Itselläni on maanis-depressiivisyys ja lähipiirissäni on niin vakavaa neuroosia, bulimiaa kuin rajatilapersoonallisuushäiriötä, joten en pyri tekemään huumoria ns. ulkopuolisena muiden kustannuksella.
Jos monikaan tähän ideaan ei ainakaan vihastu, olisi kovin mukavaa saada myös lähipiirini ulkopuolelta kertomuksia hulluista sattumuksista, jotka voi kääntää sarjakuvaksi!
Kai mekin sisäpiirin tarvitsemme?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni on pakko-oireinen häiriö (puhtauteen liittyvä), masennusta säännöllisin aika välein, ahdistus/ paniikkihäiriö ja joku persoonallisuus häiriö. Elämästä ei tahdo tulla mitään tuon diaknoosi arsenaalin kanssa, joten eihän asialle voi muuta kuin nauraa.
Useammin olen nauranut kuin itkenyt sairaudelleni. Toisaalta joskus huomaan "leikin" suututtavan, mm. tilanteissa joissa ystävättäreni voi tokaista "mutta sinähän oletkin hullu". Muistan myös kerran, kun olin ollut psykiatrisella osastolla, ystävättäreni sanoi jälkeenpäin "olisit pyytänyt käymään, olisi ollut kiva nähdä, minkälaisia ne hullut on".
Sairaalassa toimikin hyvin tuo sisäpiiri-juttu. Laskettiin hetkittäin raakaakin pilaa, lähinnä siksi, ettei meillä potilailla mikään inhimillinen tuntunut olevan vierasta. Huumori auttaakin tuomaan esille niitä asioita, joiden kanssa luulee olevansa yksin, koska sen avulla on helppoa ottaa puheeksi vaikeatkin jutut.
Itse rakastan sanaleikkejä. Tapasin kerran, vuosien jälkeen, tuttavani mtt:n odotushuoneessa.
Keskustelumme avaus oli seuraava:
- Mitä kuuluu?
- Kiitos, hullumminkin voisi olla.
Aivan hyvin voi, eli ei hullumpi juttu ollenkaan.
Huumoria on käytetty aina apuna tuskallisten asioiden ymmärtämisessä ja sietämisessä. Kirjoastosta löydät varmaan jos toisenkin teoksen joka käsittelee asiaa.
Oma suosikkini liittyy Viejo Meren novelliin Manillaköysi. Lyhyesti kerrottuna; Siinä joukko sotilaita kulkee hullujenhuoneen eli mielisairaalaan ohi ja yksi hullu on kiivennyt katolle eikä suostu tulemaan millään sieltä alas. Silloin sotilasjoukon johtaja (en muista sotilasarvoo) menee talon seinän luokse tuuppaa muka seinää ja huutaa hullulle että 'Jos et nyt heti tule alas minä kaadan tämän talon'. Hetken tuumattuaan hullu tulee alas ja on taas ihan kiltisti.... no tästä on olemassa TV elokuvakin, eihän se oikein tällässeessä viestissä toimi toi vitsi.
Mutta itse asia, toivon menestystä lopputyöllesi!
Oikeastaan munhan piti sanoo että voi ja pitääkin nauraa. Naurun parantavia vaikutuksiahan on tutkittu paljon ja on myös kiistatta voitu todistaa että tietyissä tilanteissa nauru on parasta lääkettä!
idea on mielestäni hyvä. hieman sama kuin mentalwearin paidoissa, tietänet mistä puhun (medication keeps me going yms.).
ainahan löytyy ihmisiä, jotka suuttuu ja joista idea on huono.
ite en sairasta vaan oon hoitajana psyk. sairaalassa. lähipiiristä löytyy kyllä hulluutta joka kategoriaan ja eipä se oma pääkään "normaaliuden" kriteereitä taida aina aivan täyttää.
kyllä hulluudelle nauravat sairaalassa niin potilaat kuin hoitajatkin. jokaisesta potilaasta välitän ja heitä rakastan kuten lähimmäisiäni rakastan, mutta myös nauran. kuten nauran kaikille ja kaikelle muullekin. koko maailmahan on aika... hmm... outo, naurettava ja hullu paikka.
Voi nauraa. Joskus itsekin pistää ihmetyttämään, että miten helvetin sekaisin sitä välillä on ja että ei ois uskonut kakarana, että mihin elämä vie.
Mielenterveystoimiston puhelinvastaaja:
Tämä on toimistomme automaattinen puhelinvastaaja.
Jotta voisimme palvella sinua paremmin, valitse
seuraavista vaihtoehdoista:
Jos sinulla on pakkomielteitä, paina ykköstä, uudestaan
ja uudestaan ja uudestaan.
Jos olet vainoharhainen, ei sinun tarvitse painaa mitään;
jäljitämme puhelusi kuitenkin!
Jos olet skitsofreeninen, kuuntele ääntä päässäsi,
joka kertoo sinulle mitä sinun pitää painaa.
Jos olet psykoottinen, paina kakkosta ja yhdistämme
puhelusi emäalukseen.
Jos olet menettänyt muistisi, lue nauhalle nimesi,
osoitteesi, sosiaaliturvatunnuksesi ja äitisi
tyttönimi.
Jos sinulla on ongelmia lähimuistisi kanssa, paina kolmosta.
Jos sinulla on ongelmia lähimuistisi kanssa, paina kolmosta.
Jos sinulla on ongelmia lähimuistisi kanssa, paina kolmosta.
Jos olet masentunut, älä paina mitään; ei sinulle kukaan
vastaa kumminkaan.
Tää kolahti BOWWOUWWOUUUKSZHÄÄÄÄÄÄ....
Minulle ainakin uutta. Lisää tälläisia.