oon tällänen varsinainen jännittäjä, monta kertaa tehny mieli jäädä pois kun pitäny pitää esitelmä, mutta koskaan en kuitenkaan oo. Välillä tuntunukkin ennen esitelmää että en mä pysty pitään sitä....Jännittäminen alko paheneen joskus ysillä ja nyt se on sitä mitä on. Tosin nyt muutaman esiintymisen jälkeen on ollut todella hyvä olo, koska oon pystynyt pitään sen kohtuu hyvin, ilman mitään kunnon hermostumista ja sössimistä. Todellakin tullu sellanen voittamisen fiilis, vaikka onkin menny hyvin silti mä jännitän edelleenkin erittäin paljon aina esiintymistä.
haluaisinkin kuulla muilta jännittäjiltä onko teille tullut positiivisiä kokemuksia esitelmistä vai vain negatiivistä? kyllä mullakin on joskus ollu niin että tuntunu että en enää voi mennä kouluun kun niin hävettäny esitelmän jälkeen. Auttaakon nää myönteiset kokemukset pääseen esiintymiskammosta vaik onko se niin pinttyny mun päähän?
haluaisinkin kuulla muilta jännittäjiltä onko teille tullut positiivisiä kokemuksia esitelmistä vai vain negatiivistä? kyllä mullakin on joskus ollu niin että tuntunu että en enää voi mennä kouluun kun niin hävettäny esitelmän jälkeen. Auttaakon nää myönteiset kokemukset pääseen esiintymiskammosta vaik onko se niin pinttyny mun päähän?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Optimistinen näkemys: kyllä se sinullakin vielä riistäytyy käsistäsi niin pahasti ettet halua olla 200m lähempänä muita ihmisiä, on vain ajan kysymys.
Mielestäni tosta esiintymiskammosta voi aivan hyvin päästä eroon totuttelemalla tilanteisiin. Itselläni on kanssa ollut aina aivan kauhea esiintymiskammo.
Kannattaa ajatella niin että kukaan ei halua että esitelmäsi menee pieleen. Itsekkään tuskin sitä haluat eli on kaikkien puolesta lopputuloksen kannalta parempi jos se menee hyvin :) Ymmärtääköhän kukaan...? Itse ainakin yritän aina rauhoittua tuolla tekniikalla.
Joskus puhuin opettajani kanssa esiintymiskammostani (punastelu, sydämen hakkaaminen, hikoileminen, täriseminen yms.). Jotenkin se auttoi, hän ymmärsi hyvin ja tuntui että sen jälkeen sain olla mikä olin, ja jos olin jännittäjä niin myös muut tiesivät sen ja ymmärsivät. Tämä helpotti oloa paljon eli kannattaa ottaa asia puheeksi. Tuon jälkeen esiintymisestä tuli paljon helpompaa. Jotenkin en enää esim. hävennyt punasteluani (joka tietenkin johti vaan enempään kammoamiseen), vaan hyväksyin asian ja pikkuhiljaa se väheni. Esitelmien pitäminen muuttui helpommaksi ja tottakai ne menivät paremmin ja positiivista palautetta tuli.
oli tässä eilen yks semmonen vähän isompi esitelmä, panikoin oikeesti useita päiviä siitä ja olin että tänään en mee kouluun kun olo oli että en tuu selviään, mutta sitten kun aika koitti ja menin eteen jännitys ikään kuin hävis, omasta mielestäni en edes jännittäny hirveesti tai niin paljoo kun yleensä. Kyllä antaisin ittelleni tosta arvosanaks 8 Oon oikeesti tosi onnellinen että en jääny kotiin, vaik ajatukset olikin sen suuntasia, mutta tästä taas tuli tällänen kokemus, joka antaa mulle toivoa ja voimaa parempaan.
Ala-aste:
- jokaisen oli pakko mennä vuorotellen luokan eteen. Sitten arvottiin, joutuuko laulamaan, näyttelemään, lausumaan itse keksimän runon vai esittämään pantomiimiä arvotusta aiheesta. Joka kerta olin niin peloissani, että en uskaltanut tehdä mitään. Opettaja yritti pakottaa ja näytti vieressä mallia. Itse olin naama aivan punaisena, ja koko luokka tuijotti vieressä, mutta en ikinä uskaltanut tehdä mitään.
Ylkäaste:
- Koulukiusattu ja esitelmä ei ole koskaan hyvä yhdustelmä. joten sain kuulla kommenttia ulkonäöstä, punaisesesta naamasta, tärisevistä käsistä, vaatteista, finneistä jne. Joskus oppilaat antoivat arvostelun siitä, joten minulle annettiin aina tarkoituksella surkea numero.
Ja vielä sai kuulla esitlemästään kauankin jälkeen päin.
Joten lukiossa en pitänyt yhtäkään esitelmää. Ihan sama tippuiko numero vai ei (ei tippunut), mutta minä en itseäni sellaiseen nöyryytystilanteeseen laita. Aivan tarpeeksi olen saanut kokemuksistani.
Pelottaa vain jatko-opiskelu, mutta eiköhän sitä aina keinot keksi.