Olen 24-uotias ja opiskelen ammattikorkeakoulussa. Pelkään kuollakseni ryhmätöitä ja esiintymistä. Koulussa on piinaa. En osaa jutella vieraiden kanssa, jännitän ja oon ihan vaikeena ja se varmaan näkyy ulospäin. En tutustu keneenkään. Äidinkielentunnit pelottaa hyvissä ajoin etukäteen, sillä siellä todennäköisesti joutuu keskustelemaan. Olen tosi masentunut ja yksinäinen. Vaikka viihdynkin yksin, olis kiva jos olis edes joku kaveri, edes koulussa. Tunnen itseni ihan surkimukseksi. En jaksa enää.
Mistä apua?
Maija
3545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et vain osaa. Etkä tule koskaan osaamaan. Olet vain syntynyt kärsimään eikä sun elämällä muuta tarkoitusta edes ole. Ajattele että vielä riittää piinan vuosia monta ja monta.
tuosta viestistä oli sinulle? taidat olla ilkeä ihminen perusluonteeltasi! ja olet sellainen lopun ikääsi. eikä sun elämällä muuta tarkoitusta ole kuin ilkeillä heikompiosaisille. ajattele että vielä riittää piinan vuosia monta ja monta joissa kaikki pitävät sinua ilkeänä eikä sinulla ole ystäviä ympärilläsi.
Olen itsekkin ujo, arka, etäinen ja kammoan joukon edessä esiintymistä. Olen töissäkin mieluiten omissa oloissani, huoneen ovi kiinni. Nyt jouduin ottamaan loparit uudesta työstäni, koska en heti alussakaan kestänyt olla auktoriteetti, käskeä, ja esiintyä. Homma meni tosiaan niin ahdistavaksi että irtisanouduin. Eli asialla ei ole leikkimistä. Pärjäsin aiemmassa hommassani, koska sain tehdä sitä suureksi osaksi itsenäisesti ja puhelimessa. En tiedä diagnooseja tähän, liekö joku persoonallisuushäiriö, vaan kyllä se rajoittaa sosiaalista elämää ja estää solmimasta uusia ihmiskontakteja. Kaveripiiri on supistunut vuosien varrella liki 100%.
Toisaalta: älä tee kuten minä, vaan mene vaikka psykiatrin vastaanotolle. Voi olla että siihen saa lääkityksen joka tehoaa, mene ja tiedä. tsemppiä!