Kohdunulkoinen raskaus todettiin jo kuudennella viikolla munatorvessa. Tästä toteamisesta on jo yli puolitoista kuukautta. Ensin pelkästään seurattiin HCG-arvoja, jotka lähtivät laskuun, mutta hitaasti. Eilen arvo oli uudelleen noussut 140-> 738. Hematooman (tätä nimeä lääkärit käyttävät ja enää tämä on jäljellä niin kovasti toivomastani vauvasta) mitat olivat 30*19*25 mm, ja sain metotreksaattia piikillä takapuoleen.
Kivut ovat parhaillaan melkoiset, seurantakäynti on viikon kuluttua. Jos tämä ei auta, seuraava vaihtoehto on laparoskopia.
Syytän itseäni, vaikka tiedän sen hyödyttömäksi. Tämä olisi helpompi hyväksyä, jos sikiössä itsessään olisi varmuudella ollut joku vika, jos raskaus olisi ollut kohdunsisäinen ja keskenmeno olisi tapahtunut siitä huolimatta. Nyt en voi olla ajattelematta, että oma kroppani petti, paitsi itseni, myös uuden elämän alun. Yrittääkö luonto kertoa, että vaikka vauva olisi pärjännyt, itse en äitinä pärjäisi ja siksi munanjohtimeni stoppasi alkion etenemisen. Näen tämän mustavalkoisesti niin, että ainoa vika on munanjohtimessani, ja olen tuhonnut vauvan elämän.
Asiaa ei helpota ollenkaan "hoidon" pitkittyminen. Luulin aikaisemmin keskenmenon olevan suhteellisen nopea tapahtuma, mutta yli kaksi kuukautta raskaaksi tulon jälkeen osittain kuollut sikiöpussi on edelleen sisälläni ja jatkaa kasvamistaan. En ole koko tänä aikana pystynyt keskittymään juuri muuhun kuin syyttämään omaa kroppaani.
Kuinka moni teistä on tullut uudelleen raskaaksi metotreksaattihoidon jälkeen? Luin huolissani netistä tutkimuksia, joissa arviot uuden normaalin raskauden mahdollisuudesta vaihtelivat 36 prosentista 70 prosenttiin. 36 kuulostaa jo surullisen epätoivoiselta.
Entä laparoskopia? Onko enemmän sääntö kuin poikkeus, että munanjohdin joudutaan poistamaan?
Omaa tilannettani huonontaa huomattavasti se, että aika käy vähiin. Täytän talvella 36, ja yritän tulla raskaaksi vasta ensimmäistä kertaa.
Osaako joku kertoa mahdollisuuksista edes jotain?
Kivut ovat parhaillaan melkoiset, seurantakäynti on viikon kuluttua. Jos tämä ei auta, seuraava vaihtoehto on laparoskopia.
Syytän itseäni, vaikka tiedän sen hyödyttömäksi. Tämä olisi helpompi hyväksyä, jos sikiössä itsessään olisi varmuudella ollut joku vika, jos raskaus olisi ollut kohdunsisäinen ja keskenmeno olisi tapahtunut siitä huolimatta. Nyt en voi olla ajattelematta, että oma kroppani petti, paitsi itseni, myös uuden elämän alun. Yrittääkö luonto kertoa, että vaikka vauva olisi pärjännyt, itse en äitinä pärjäisi ja siksi munanjohtimeni stoppasi alkion etenemisen. Näen tämän mustavalkoisesti niin, että ainoa vika on munanjohtimessani, ja olen tuhonnut vauvan elämän.
Asiaa ei helpota ollenkaan "hoidon" pitkittyminen. Luulin aikaisemmin keskenmenon olevan suhteellisen nopea tapahtuma, mutta yli kaksi kuukautta raskaaksi tulon jälkeen osittain kuollut sikiöpussi on edelleen sisälläni ja jatkaa kasvamistaan. En ole koko tänä aikana pystynyt keskittymään juuri muuhun kuin syyttämään omaa kroppaani.
Kuinka moni teistä on tullut uudelleen raskaaksi metotreksaattihoidon jälkeen? Luin huolissani netistä tutkimuksia, joissa arviot uuden normaalin raskauden mahdollisuudesta vaihtelivat 36 prosentista 70 prosenttiin. 36 kuulostaa jo surullisen epätoivoiselta.
Entä laparoskopia? Onko enemmän sääntö kuin poikkeus, että munanjohdin joudutaan poistamaan?
Omaa tilannettani huonontaa huomattavasti se, että aika käy vähiin. Täytän talvella 36, ja yritän tulla raskaaksi vasta ensimmäistä kertaa.
Osaako joku kertoa mahdollisuuksista edes jotain?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni neljä kohdun ulkoista raskautta,joista 3 leikattiin, yksi tuli itse pois. Kuitenkin olen onnistunut saamaan myös neljä lasta. Ikä-erot on pitkät, juuri noiden ulkoisten vuoksi kun sattuivat aina välille. Älä sinä lannistu, vaan yrität heti uudestaan vaan.
Minulta leikattiin kohdunulkoinen raskaus helmikuussa, munanjohdinta ei tarvinnut poistaa koska se ei ollut ehtinyt vaurioitua. Mutta mikäli ulkoinen raskaus uusiutuu joskus niin silloin poistetaan. Tosin yhdellä munanjohtimella pärjää hyvin, tuttavanikin on saanut monta lasta vaikka hänellä ei toista munanjohdinta olekaan.
Nyt olen raskaana rv 9 4 ja heti alussa varmistettiin ettei tällä kertaa ole kyseessä kohdunulkoinen raskaus. Eli kaikki on mahdollista sinunkin kohdallasi! jaksamisia!