tässä tämmöinen pieni tarinan aloitus.. kertokaa mielipiteitänne..
_________________________________________________
1. Ryuji
Epävarmasti tuntematon olento käveli lammen rannalle. Se oli juossut koko päivän ja seisoi nyt väsyneillä ja huterilla jaloillaan. Olento oli viimein päässyt pakoon takaa-ajajiaan. Kuitenkin se vilkuili ympärilleen jokaisesta äänestä jonka kuuli tai aiheutti. Aina kun hän oli varma ettei kukaan ollut lähi maillakaan, olento hengähti helpottuneena. Varovasti se polvistui veden ääreen ja katseli kuvajaistaan hetken verran. lyhyet sarven tyngät pistivät esille tylpän omaisesta päästä ja punainen harja liehui hiljalleen tuulessa. Jokaisen henkäyksen mukana tuli hieman liekkenä suusta. Pieni lohikäärme oli väsynyt. Uninen. Se joi hieman vettä lammesta ja asettui varovasti sen rannalle nukkumaan. Se oli kokenut niin paljon kaikkea pahaa yhden päivän aikana. Se oli vain ollut nälkäinen ja etsinyt ruokaa. Ja sitten nuo isot olennot olivat tulleet ja kiusanneet häntä. Tulleet ajamaan hänet pois tulien ja seipäiden kanssa. Ennen nukahtamistaan pieni lohikäärme nuolaisi saamaansa haavaa toisessa käpälässään. Se ei ollut syvä haava ja siitä tippui vain hieman verta. Vahvalle nuorelle lohikäärmeelle se ei ollut mikään vakava vamma, mutta kuitenkin sitä kirveli. Varovasti se laski käpälänsä maahan ja laski päänsä sen viereen. Olennon kirkkaan vihreät silmät tuijottivat täyttä kuuta. Se kaipasi emoaan. Emon takia poikanen oli poistunut pesästään. Se ei ollut tuonut hänelle ruokaa eikä muutenkaan käynyt pesässään pariin päivään. Oliko hänelle tapahtunut jotain, sitä ei lohikäärme tiennyt. Se saattoi vain toivoa ettei. Kuun ylitse lensi kirkas valo, tähden lento. Olento ei tiennyt muiden tapoja mitä tehdä tällaisessa tilanteessa mutta se itse toivoi että olisi jonkin toisen näköinen että voisi liikkua vapaasti, etsiä emoaan. Se huokaisi vielä raskaasti ja nukahti kirkkaassa kuun valossa. Sen pienen mielen sisäinen toive kuultiin kaukaisuudessa ja siihen vastattiin. Lohikäärmeen poikanen muutettiin täysin. Muutettiin kuten se oli toivonut. Aamu toisi ihmetyksen pienelle olennolle.
2.Uusi elämä
Aamu aurinko valaisi lammen ensimmäisenä noustuaan puiden yläpuolella. Kirkas valo heijastui lemmen pinnasta ja ärsytti nuoren lohikäärmeen unta. Hitaasti olento aukaisi silmänsä ja käänsi selkänsä ikävälle valolle vain havaitakseen auringon paistavan silmiinsä puiden huipulta. Varovaisesti se nousi ylös ja säikähti. Se katsoi käpäliään ja huomasi ettei ne olleet enää sinisen suomun peitossa. Se näytti paljon samanlaiselta kuin häntä takaa ajaneet olennot. Olento ryömi lampea kohti katsoakseen itseään veden pinnasta. Hitaasti hän antoi kasvojensa tulla esiin lammen pinnasta. Hänellä oli samanlaiset kasvot kuin takaa-ajajilla. Pitkät ruskeat hiukset kehystivät hänen ruskettunutta ihoaan. Silmät olivat vielä vihreät mikä oli helpotus pienelle lohikäärmelle. Se hymyili hieman kuvalleen. Kuva hymyili takaisin. Hitaasti hän kokeili nousta seisomaan. Jalat huojuen hän seisoi paikoillaan ja nopeasti hän tupsahtikin takaisin maahan. Hän oli tottunut hännän tuomaan tukeen ja leveämpiin jalkoihin. Nyt hän oli pidempi kuin illalla. Se toi myös omia ongelmia tilanteeseen. Mutta yrityksen ja erheen kautta hän viimein sai varman jalan sijan ja kävelikin jo varmemmin. Aamu oli kulunut päiväksi ja nälkä alkoi kurnia pienen lohikäärmeen vatsaa. Se katseli ympärilleen ja huomasi pienen kasan hieman sivummalla. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen ihmishahmoinen lohikäärme pääsi perille ja tutkiskeli pinoa. Sen päällä oli joku ohut liuska jossa oli tuttua tekstiä. Siihen oli raapustettu lohikäärme riimuilla (heidän oma kirjoitus kielensä) seuraava teksti.
Hyvä toivoja.
Täytin toiveesi kuten sen halusit, muuttaen sinut ihmiseksi koska he asuttavat valtaosaa tätä mannerta. Näin et erotu joukosta ja voit jatkaa etsintääsi. Toin myös sinulle vaatteita ja ruokaa, koska olen varma että sinulta kuluu aikaa opetella käyttämään uutta kehoasi. Olen myös hieman lisännyt mieleesi joitain taitoja jotka voisivat olla tarpeellisia, kuten kävely, puhetaito, kielten ymmärrys ja käsien käyttö. Myös koska et enää tässä muodossa pysty syöksemään tulta voittaaksesi taistelun, olen lisännyt miekan käyttö taidonkin mieleesi. Pue vaatteet päällesi ja syö. Sinulla on pitkä matka edessäsi nuori Ryuji, Lohikäärme mies.
Terveisin lentotähti Tulipyrstö
Ryujiksi nimetty lohikäärme luki kirjoituksen uudelleen ja uudelleen, kunnes oli varma että osasi sen ulkoa. Sitten hän siirsi sen sivuun ja alkoi tutkia vaatteita. Siinä oli valkea paita, hihaton tunika, housut ja saappaat. Tälläkin kertaa yrityksen ja erheen avulla Ruyji (se on hänen nimensä, lohikäärmeenä ja ihmisenä, joten puhuttelen häntä siten ja käytän myös hän muotoa tästä lähin) sai vaatteet puettua. Seuraavan ongelman tuotti vyö ja siinä roikkuva huotra josta pilkotti miekan kahva ja suojus. Mutta viimein sekin oli paikoillaan vaikka Ryuji olikin varma että aikaa meni ennen kuin hän tottuisi kantamaan sitä.
Seuraavaksi hän avasi pussin ja löysi sieltä kohtalaisen ison härän paistin. Se oli jopa valmiiksi paistettu. Enempää miettimättä nuorukainen kävi käsiksi siihen ja olikin nopeasti lohikäärmeen ruokahalulla saanut paistin syötyä. –Se kävikin aamiaisesta, hän lausahti ääneen. Hän säikähti omaa ääntään ja peitti suunsa käsillään. Varovasti hän otti kädet pois suun edestään ja sanoi. –Minäkö sen sanoin? Äänen kuultuaan hän peitti suunsa uudelleen ja oli hiljaa. Mielessään Ryuji oli varma että hänen pitäisi vain tottua ääneen jotta osaisi vastata joillekin hätkähtämättä ääntään. Niin poika (aivan ihmispoika hänestä tehtiin) alkoi nimetä asioita ääneen. –Puu, tarkemmin mänty, metsä, aurinko, lampi, heijastus, kuvajainen. Lista jatkui loputtomiin. Kun hän katseli itseään peilistä hän lausahti ajattelematta. –Ryuji. Hetkeksi hän hiljeni. Sen jälkeen hän maisteli nimeä suussaan. –Ryuji, Ryuji, Ryuji. Se kuulosti joka kerta paremmalta. –Minä olen Ryuji, hän hihkaisi ponnistaen samalla pystyyn. Valitettavasti tämän liikkeen aikana hänen jalkansa sotkeutuivat miekkaan ja hän kaatui rähmälleen maahan. Huokaisten syvään, hän nousi ylös varovaisemmin ja katseli ympärilleen. Hän näki eiliset jälkensä ja lähti seuraamaan niitä takaisin päin. Sehän olisi kuitenkin paras tapa päästä takaisin sille alueelle jossa oli näihin ihmisolentoihin törmännyt.
_________________________________________________
1. Ryuji
Epävarmasti tuntematon olento käveli lammen rannalle. Se oli juossut koko päivän ja seisoi nyt väsyneillä ja huterilla jaloillaan. Olento oli viimein päässyt pakoon takaa-ajajiaan. Kuitenkin se vilkuili ympärilleen jokaisesta äänestä jonka kuuli tai aiheutti. Aina kun hän oli varma ettei kukaan ollut lähi maillakaan, olento hengähti helpottuneena. Varovasti se polvistui veden ääreen ja katseli kuvajaistaan hetken verran. lyhyet sarven tyngät pistivät esille tylpän omaisesta päästä ja punainen harja liehui hiljalleen tuulessa. Jokaisen henkäyksen mukana tuli hieman liekkenä suusta. Pieni lohikäärme oli väsynyt. Uninen. Se joi hieman vettä lammesta ja asettui varovasti sen rannalle nukkumaan. Se oli kokenut niin paljon kaikkea pahaa yhden päivän aikana. Se oli vain ollut nälkäinen ja etsinyt ruokaa. Ja sitten nuo isot olennot olivat tulleet ja kiusanneet häntä. Tulleet ajamaan hänet pois tulien ja seipäiden kanssa. Ennen nukahtamistaan pieni lohikäärme nuolaisi saamaansa haavaa toisessa käpälässään. Se ei ollut syvä haava ja siitä tippui vain hieman verta. Vahvalle nuorelle lohikäärmeelle se ei ollut mikään vakava vamma, mutta kuitenkin sitä kirveli. Varovasti se laski käpälänsä maahan ja laski päänsä sen viereen. Olennon kirkkaan vihreät silmät tuijottivat täyttä kuuta. Se kaipasi emoaan. Emon takia poikanen oli poistunut pesästään. Se ei ollut tuonut hänelle ruokaa eikä muutenkaan käynyt pesässään pariin päivään. Oliko hänelle tapahtunut jotain, sitä ei lohikäärme tiennyt. Se saattoi vain toivoa ettei. Kuun ylitse lensi kirkas valo, tähden lento. Olento ei tiennyt muiden tapoja mitä tehdä tällaisessa tilanteessa mutta se itse toivoi että olisi jonkin toisen näköinen että voisi liikkua vapaasti, etsiä emoaan. Se huokaisi vielä raskaasti ja nukahti kirkkaassa kuun valossa. Sen pienen mielen sisäinen toive kuultiin kaukaisuudessa ja siihen vastattiin. Lohikäärmeen poikanen muutettiin täysin. Muutettiin kuten se oli toivonut. Aamu toisi ihmetyksen pienelle olennolle.
2.Uusi elämä
Aamu aurinko valaisi lammen ensimmäisenä noustuaan puiden yläpuolella. Kirkas valo heijastui lemmen pinnasta ja ärsytti nuoren lohikäärmeen unta. Hitaasti olento aukaisi silmänsä ja käänsi selkänsä ikävälle valolle vain havaitakseen auringon paistavan silmiinsä puiden huipulta. Varovaisesti se nousi ylös ja säikähti. Se katsoi käpäliään ja huomasi ettei ne olleet enää sinisen suomun peitossa. Se näytti paljon samanlaiselta kuin häntä takaa ajaneet olennot. Olento ryömi lampea kohti katsoakseen itseään veden pinnasta. Hitaasti hän antoi kasvojensa tulla esiin lammen pinnasta. Hänellä oli samanlaiset kasvot kuin takaa-ajajilla. Pitkät ruskeat hiukset kehystivät hänen ruskettunutta ihoaan. Silmät olivat vielä vihreät mikä oli helpotus pienelle lohikäärmelle. Se hymyili hieman kuvalleen. Kuva hymyili takaisin. Hitaasti hän kokeili nousta seisomaan. Jalat huojuen hän seisoi paikoillaan ja nopeasti hän tupsahtikin takaisin maahan. Hän oli tottunut hännän tuomaan tukeen ja leveämpiin jalkoihin. Nyt hän oli pidempi kuin illalla. Se toi myös omia ongelmia tilanteeseen. Mutta yrityksen ja erheen kautta hän viimein sai varman jalan sijan ja kävelikin jo varmemmin. Aamu oli kulunut päiväksi ja nälkä alkoi kurnia pienen lohikäärmeen vatsaa. Se katseli ympärilleen ja huomasi pienen kasan hieman sivummalla. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen ihmishahmoinen lohikäärme pääsi perille ja tutkiskeli pinoa. Sen päällä oli joku ohut liuska jossa oli tuttua tekstiä. Siihen oli raapustettu lohikäärme riimuilla (heidän oma kirjoitus kielensä) seuraava teksti.
Hyvä toivoja.
Täytin toiveesi kuten sen halusit, muuttaen sinut ihmiseksi koska he asuttavat valtaosaa tätä mannerta. Näin et erotu joukosta ja voit jatkaa etsintääsi. Toin myös sinulle vaatteita ja ruokaa, koska olen varma että sinulta kuluu aikaa opetella käyttämään uutta kehoasi. Olen myös hieman lisännyt mieleesi joitain taitoja jotka voisivat olla tarpeellisia, kuten kävely, puhetaito, kielten ymmärrys ja käsien käyttö. Myös koska et enää tässä muodossa pysty syöksemään tulta voittaaksesi taistelun, olen lisännyt miekan käyttö taidonkin mieleesi. Pue vaatteet päällesi ja syö. Sinulla on pitkä matka edessäsi nuori Ryuji, Lohikäärme mies.
Terveisin lentotähti Tulipyrstö
Ryujiksi nimetty lohikäärme luki kirjoituksen uudelleen ja uudelleen, kunnes oli varma että osasi sen ulkoa. Sitten hän siirsi sen sivuun ja alkoi tutkia vaatteita. Siinä oli valkea paita, hihaton tunika, housut ja saappaat. Tälläkin kertaa yrityksen ja erheen avulla Ruyji (se on hänen nimensä, lohikäärmeenä ja ihmisenä, joten puhuttelen häntä siten ja käytän myös hän muotoa tästä lähin) sai vaatteet puettua. Seuraavan ongelman tuotti vyö ja siinä roikkuva huotra josta pilkotti miekan kahva ja suojus. Mutta viimein sekin oli paikoillaan vaikka Ryuji olikin varma että aikaa meni ennen kuin hän tottuisi kantamaan sitä.
Seuraavaksi hän avasi pussin ja löysi sieltä kohtalaisen ison härän paistin. Se oli jopa valmiiksi paistettu. Enempää miettimättä nuorukainen kävi käsiksi siihen ja olikin nopeasti lohikäärmeen ruokahalulla saanut paistin syötyä. –Se kävikin aamiaisesta, hän lausahti ääneen. Hän säikähti omaa ääntään ja peitti suunsa käsillään. Varovasti hän otti kädet pois suun edestään ja sanoi. –Minäkö sen sanoin? Äänen kuultuaan hän peitti suunsa uudelleen ja oli hiljaa. Mielessään Ryuji oli varma että hänen pitäisi vain tottua ääneen jotta osaisi vastata joillekin hätkähtämättä ääntään. Niin poika (aivan ihmispoika hänestä tehtiin) alkoi nimetä asioita ääneen. –Puu, tarkemmin mänty, metsä, aurinko, lampi, heijastus, kuvajainen. Lista jatkui loputtomiin. Kun hän katseli itseään peilistä hän lausahti ajattelematta. –Ryuji. Hetkeksi hän hiljeni. Sen jälkeen hän maisteli nimeä suussaan. –Ryuji, Ryuji, Ryuji. Se kuulosti joka kerta paremmalta. –Minä olen Ryuji, hän hihkaisi ponnistaen samalla pystyyn. Valitettavasti tämän liikkeen aikana hänen jalkansa sotkeutuivat miekkaan ja hän kaatui rähmälleen maahan. Huokaisten syvään, hän nousi ylös varovaisemmin ja katseli ympärilleen. Hän näki eiliset jälkensä ja lähti seuraamaan niitä takaisin päin. Sehän olisi kuitenkin paras tapa päästä takaisin sille alueelle jossa oli näihin ihmisolentoihin törmännyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
3.Kaupunki
Nuori lohikäärme ei tiennyt kauan oli kävellyt. Mutta hän näki että aurinko laski jo puiden taakse. Eikö hän ollut jo perillä. Astuessaan ulos metsästä poika näki edessään tien. Hän katsoi sitä myöten vasemmalla ja se katosi hänen katseeltaan metsän taakse. Hän katsoi sitä myöten oikealle ja henkäisi syvään. Hän näki pienen kukkulan takaa nousevat savu vanat. Rakennuksia tai ainakin nuotioita, lempeä lohikäärmeen poikanen ajatteli mielissään. Ehkä sieltä saa ruokaa. Ryuji ei kuitenkaan tiennyt miten ihmiset käyttäytyivät joten häntä hieman pelotti mennä heidän joukkoonsa. Entä jos hän olikin erilainen. Mitä jos hän erottuisi joukosta. Tai jos he tietäisivät hänen olevan lohikäärme.
Näiden ajatusten valtaamina Ryuji lähti hitaasti kävelemään tietä pitkin joka johti kukkulan taakse. Hieman pelokkaasti hän hiipi kukkulan viertä ja kurkki mitä edessäpäin näkyi.
Viimein helpotuksesta huokaisten hän tuli esiin kukkulan takaa. Siellä ei ollut kaupunkia. Ei isoa taikka pientä kaupunkia. Vain pieni vankkuri yhteisö. Mutta silti häntä hermostutti ja pelotti. Tämä oli samainen paikka johon oli tullut edellisenä iltana. Tosin silloin hän oli näyttänyt hyvin erilaiselta. Varovasti hän lähti astelemaan kohti leiri nuotiota, saaden joka askelellaan hieman varmuutta ja asennetta kävelyynsä. Hän läski toisen kätensä miekkansa kahvalle ja koitti antaa vaikutelman että osaisi käyttää sitä.
Hänen lähestyessään leirin nuotiota alkoivat vankkureissa kiinni olevat koirat murista. Tämä viimein herätti leirin ihmisten huomion ja nuotiollakin istuvat miehet katsahtivat saapuvaan muukalaiseen. Eräs leirin miehistä nousi ylös ja käveli rauhallisin askelin poikaa vastaan. Mukaansa hän otti pelkän sauvan johon hän näytti tukeutuvan. Ryuji nuuhkaisi ilmaa kuin etsiäkseen syötävää ja huomasi ilokseen että hänen lohikäärmeen aistinsa toimivat moitteettomasti. Hymy oli levitä hänen kasvoilleen kunnes muisti tilanteensa ja havaitsi myös että oli saanut nenäänsä muutakin kuin houkuttelevan ruuan tuoksun. Koirien viha ja pelko oli sekoittunut ilman tuoksuihin, kuten myös osan nuotiolla istuvista ihmisistä pelkäsivät häntä. Nuorukainen katseli lähestyvää miestä ja kumpikin pysähtyi kunnioitettavan matkan päähän toisistaan.
-Kerro muukalainen mitä haluat meistä? mies kysyi melkoisen tylysti sauvaansa nojaten. Vaikka mies antoi vaikutelman että olisi heikossa kunnossa vaistosi Ryuji että tämä kykeni milloin vain hyökkäämään hänen kimppuunsa. Ryuji keräsi hetken rohkeuttaan, antaen itsestään vaikutelman kokemattomana ja pelokkaana. –Olisin kiitollinen illallisesta ja yösijasta. Minulla ei ole millä maksaa mutta toivon ystävällisyytenne olevan suuri, hän lausui rennon kuuloisella äänellä. Mies kuunteli tarkoin joka sanan ja repesi sitten nauramaan. –Vai odotan sinä meiltä jonkinlaista avunantoa? mies kysäisi naurunsa lomasta. Poika ei antanut naurun vaikuttaa vaan siirsi toisen jalkansa taaksepäin ja levittäen kätensä ja kumartaen syvään. –Minä olen täysin teidän armoillanne, Ryuji lausui nostaessaan päänsä katsoakseen miestä. Mies vaikutti mietteliäältä. –Yhdellä ehdolla, mies viimein myöntyi. Nuori lohikäärme nousi ylös ja katsoi miestä silmiin kiinteällä katseella. –Sanele ehtosi ja minä mietin onko se sen arvoista, hän vastasi virnistäen omahyväisesti. Ryuji huomasi oppivansa erilaisia tapoja näiltä ihmisiltä nopeasti.
-Jos voitat minut rehdissä taistelussa saat ruokaa niin paljon kuin jaksat syödä ja saat myös huovan ja tyynyn yöksi. Tämän sanottuaan mies astahti askeleen taakse päin ja otti sauvansa ja alkoi pyörittämään sitä hyvin taitavasti. Sauva pyöri ympäri miehen kehoa ja sivalsi välillä maan hiekkaan pienen viillon. Nuorukainen katseli tätä kuin miettien olisiko se sen arvoista. Hän tiesi hyvin ettei ollut käyttänyt elämänsä aikana miekkaa, toisaalta eihän hän vielä edellisenä iltana ollut edes ihminen. Viimein hän nyökkäsi ja lausui. –Tuskin taistelemme kuolemaan asti, joten miten voitto ratkaistaan.? hän kysyi uhmakkaalla ilmeellä. Mies hymyili hänelle ja lausui vastauksen kysymykseen. –Sinun tulee saada minuun kolme haavaa ennen kuin minä saan kaadettua sinut sauvallani kolmesti. Yksikään haavoistasi ei saa olla kuolettava. Vain pieniä viiltoja.
Kun mies lopetti lauseensa, pysähtyi myös hänen sauvansa ja hän oli ottanut taistelu asennon, ilmoittaen näin että oli valmis. Ryuji vain seisoi paikoillaan kädet sivuillaan. Kumpikin seisoi ja odotti kumpi uskaltaisi aloittaa. Virne hiipi pojan kasvoille. –Aloita vanhus ja näytä osaatko mitään.
Mies oli nopeampi kuin Ryuji olisi olettanut mutta onnistui helposti väistämään sauvan kärjen joka oli tullut häntä kohti. Se mitä hän ei osannut odottaa oli sivuttaisisku joka seurasi pisto hyökkäystä. Mutta ketteryydellään, nopeudellaan ja notkeudellaan hän väisti iskun myötäillen sauvan liikettä. Hänen selkänsä kaareutui ja hän joutui ottamaan tukea käsillään maasta mutta ponnistikin sitten käsillään jatkaen sauvan kulkusuuntaan, tullen jaloilleen maahan. Tämän jälkeen hän syöksyi kohti miestä joka oli täysin suojaton. Miekka vedettiin huotrastaan nopeammin kuin silmä näki. Sivusta katsojista näytti kuin Ryuji olisi vain juossut miehestä ohitse vetäen samalla miekkansa esiin. Mutta kun hän pysähtyi, jokainen saattoi nähdä miten valkoiseen paitaan levisi pieni verinen läiskä. Ryuji kääntyi miestä kohti ja lausui yhden sanan. –Yksi.
Mies ei kuitenkaan seisonut kauaa paikoillaan vaan syöksyi poikaa kohti sauva päänsä päällä pyörien. Tämä vain katseli miehen silmiä ja odotti. Hän ei liikahtanutkaan kun isompi mies tuli kohti pyörittäen vaarallista sauvaansa. Ryuji kuitenkin huomasi milloin liike pysähtyi ja mies alkoi lyömään alaspäin. Siinä vaiheessa hän astui lähemmäksi miestä ja työnsi miekkansa terä edellä miehen jalkoihin. Mies ei voinut pysäyttää liikettään vaan oli lähes kompastua miekkaan. Nuorukainen kuitenkin veti terän pois ennen kuin moista tapahtui mutta aiheutti kuitenkin pienen viillon reiteen astahdelleen kauemmaksi vanhemmasta miehestä. –Kaksi, Ryuji lausahti ja hymyili ovelasti miehelle. Tämä ei selvästikään kestänyt mahdollista tappiotaan koska hän syöksyi kuin raivopäinen härkä kohti poikaa sauva sivullaan valmiina sivuttais lyöntiin. Miehen nopeus ja pieni liike häiritsivät Ryujia hieman jotta hän olisi osannut varoa iskua ja riemusta kiljaisten mies löi voimiensa takaa sauvallaan. Sauva osui pojan suojaamattomaan rintaan ja sai tämän lennähtämään kauemmaksi miehestä. Lyönti ei kuitenkaan kaatanut Ryujia mutta se sai silti hänet huutamaan tuskasta.
Hetken aikaa hän seisoi vain paikoillaan ja mieskin seisoi typertynyt ilme kasvoillaan. Huuto oli ollut lähinnä karjahdus ja se oli hieman säikäyttänyt kaikkia paikalla olijoita. Mies vilkaisi sauvaansa ja huomasi sen kärjen katkenneen. Toki hän pystyi sitä vielä käyttämään mutta sauvan kohtalo pelotti häntä. Minkälaisen nuorukaisen kanssa hän taisteli oikein. Kun hän katsoi missä poika oikein oli, mies ei nähnyt häntä sillä paikalla jossa tämä oli seisonut. Hetkeä myöhemmin hän tunsi miekan kylmän terän poskellaan ja kuuli tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä. –Kolme. Poika oli liikkunut joko älyttömän nopeasti taikka hiljaisesti mutta oli silti onnistunut yllättämään miehen täysin. Kun mies kääntyi katsomaan poikaa tämä rojahti toisen polvensa varaan. –Löit aika lujaa äsken vanhus, Ryuji tokaisi kohteliaasti.
... kirjoittamasi kielen yhdyssanat sekä ajatustesi jakaminen kirjoitetun kielen kappaleisiin. Anteeksi vain, mutta en jaksa lukea kielivammaisen teksiä, sillä olen saanut niistä Suomessa tarpeekseni. TÄÄLLÄ EI KUKAAN KIRJOITA LUKIJOILLEEN, ainoastaan itselleen.
Mä kyl vain kirjoitan tarinaa.. jos todella haluaisin että se olis esim julkaisu kelpoista materiaalia niin hankkisin jonkun tyypin tekemään sen puolestani.. Plus voin mainita että omaan lukihäiriön joten kaikesta et ihan muakaan voi syyttää..
Eikä mikään pakota lukemaankaan juttua loppuun asti.. mä vain pistin sen tänne saadakseni kommentia tarinasta josko se olisi jatkamis kelpoinen..
Kyllä tuosta saattaisi tarina kehittyä, vähän vaikea arvioida. Aika tavanomainen kuitenkin.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä paistin kokoinen 6
T. ®Sherlokki © 2005
Vihreät silmät ovat liian tavalliset. taivaan tai vedensiniset, läpikuultavat, tai jäiset.. punareunaiset... vihreää rähmää puskevat silmät.. mutta vihreät?
tavallinen tarina, keksikää uusia olentoja, uusia seikkailuja, ei kolmea toivetta, vaan kolme asiaa jotka elämässään tahtoo tekemättömiksi.. ja hullut seuraukset joita noista voi seurata.
taistelut ovat vanhanaikaisia, ei verinaarmuja vaan älykkyystaistoja, joissa voittaja voi hävitä enemmän.
Taisin mennä liian kauas.
Tarina on kiva, lämmin ja lempeä. Jätti pehmosen olon.
Että ne silmätkö sitten jäi vaivaamaan :O eikä ne ole semmoiset ihmisen silmät.. vaan koko vihreät.. siis täysin vihreät.. ei sitä valkoista osaa, tai mustaa (mil ihminen näkee) vaan koko vihreät.. ymmärrätkö..
ja tuokin on vasta alku isommasta tarinasta :) ja kyllä sinne tulee muitakin mukaan. kuten sammakko mies, no ihmissusi ei ole uusi asia mutta se kait että susi muuttuu ihmissudeksi ;) sit mukana on myös siivekkäitä olentoja, muinaiset :D ja monia muita :) mitä maailma tuokaan mukanaan ;)
tässä taas jatkoa tarinalle mikäli ketään kiinnostaa...
-------------------------------------------------
4.Unia
Ryuji avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. Hän oli taas pesässään. Oliko äskeinen ollut vain unta, painajaista jossa hänen äitinsä oli kadonnut. Lohikäärme huokaisi syvään. Toivottavasti se oli niin. Hän ei halunnut että hänen äitinsä katoaisi. Vihreillä silmillään hän katseli uteliaasti ympärilleen ja näki äitinsä lentelevän kauempana. Iloisesti hän huusi äitiään. –Hana! Hänen äitinsä muutti lentosuuntaansa ja suunnisti kohti pesää. Tavallisesti lohikäärmeet rakentaisivat pesänsä vuoren huipuille mutta Hana oli tehnyt poikkeuksen. Hän oli perustanut pesänsä metsän siimekseen eräälle aukealle jolla kukaan ei enää käynyt. Muut kuin metsän eläimet. Hana oli tyytyväinen pesän valintaansa. Se oli paljon turvallisempi paikka pienelle Ryujille. Rauhallisesti se lensi pesää lähemmäksi ja laskeutui aukean reunalle, melkein metsän siimekseen.
Tuskin Hana oli ehtinyt edes koskettaa maata käpälillään kun metsästä syöksyi oudon näköisiä olentoja sen kimppuun. Ensimmäiset viisi katosivat Hanan suusta leimuaviin liekkeihin. Se ei tiennyt mitä nämä olennot halusivat, mutta hän ei saattaisi poikastaan vaaraan. Niimpä tämä juoksi kauemmaksi pesästä, työntäen puita sivuun tieltään. Ihmiset lähtivät perään, eivätkä edes huomanneet pesää jossa nuori lohikäärmeen poikanen katsoi kauhuissaan kuinka sen äitiä ajettiin takaa. Se oli huolissaan äidistään. Mitä nuo olennot tahtoivat hänen äidistään. Hiljaa äitiään huutaen poikanen eksyi metsään, kunnes viimein tuli toiselle aukealle.
Aukealle jossa oli pieni vankkuri leiri. Se varovasti käveli leirissä, joka oli liian hiljainen. Leirin keskellä oli nuotio jonka ääressä oli ruokaa, valmiiksi valmistettua ruokaa. Vaikka Ryuji oli huolissaan äidistään ja myöskin hieman peloissaan, koska ei ollut poistunut aikaisemmin pesästään, nälkä alkoi vaivaamaan pientä lohikäärmettä. Nälän sumentamin silmin nuorukainen ryntäsi nuotion ääreen ja alkoi iloisesti syömään keittoa kattilasta. Vaikka keitto oli tosiasiassa tulikuuma ei pieni lohikäärme sitä huomannut. Toisaalta jos itse syöksisit tulta suustasi tuskin itsekkään huomaisit ruuan kuumuutta. Pää syvällä kattilassa pieni olento ei huomannut kuinka sen takaa lähestyivät vankkureiden omistajat. Ehkä vaisto varoitti Ryujia, koska hän nosti päänsä ja vilkaisi taakseen. Nähdessään hyökkääjät hän syöksi vaistomaisesti pienen liekin suustaan. Tämä pelotti hyökkääjiä ja he peruuttivatkin hieman, mikä antoi pelokkaalle lohikäärmeelle aikaa paeta. Ja sen se tekikin, vauhdikkaasti. Ryuji juoksi nuotion ylitse vauhtia ottaen ja levitti samalla siipensä. Metsä kuitenkin lähestyi liian nopeasti ja kaikeksi harmiksi, Ryuji kompastui pitkäksi kasvaneeseen puun juureen. Kaatuminen vesitti lentoon lähtö suunnitelmat vaikka se olisikin ollut pakon edessä tehty ensimmäinen yritys lentää.
Vaivalloisesti hän nousi ylös ja katseli pelokkaasti ympärilleen. Hän näki lähellä seisovan ihmis miehen, jokin kohotettuna yläpuolelleen. Nopeasti mies iski sen alas, haavoittaen nuorta lohikäärmeettä käpälään. Sillä hetkellä Ruiji havahtui unestaan karjuen, kuin todella pelokas lohikäärme. Hän katseli ympärilleen ja huomasi kauhukseen olevansa yhdessä noista vankkureista. Hän oli jo lähellä syöstä tulta suustaan, polttaen koko häkkyrän maan tasalle, kunnes havaitsi olevansa ihmismuodossa. Se rauhoitti häntä ja muistot tulvivat hänen mieleensä. Taistelu, ruokaa, lepopaikka. Pyörtyminen. Kuka hänet oli tänne tuonut? Miksi hän oli täällä? Kysymyksen risteilivät nuoren miehen mielessä. Ovi avautui aavistamatta ja hiljaa. Jos vuode ei olisi ollut ovea vastapäätä, ei Ryuji olisi ikinä kuullut sen avautuvan. Ovesta astui sisään sama mies jota vastaan hän oli taistellut. Ryuji näki miekkansa ja suurimman osan vaatteistaan tuolilla oven vieressä, liian kaukana jotta hän saisi ne käsiinsä ajoissa. Niinpä hän tyytyi istumaan ja odottamaan tulevaa.