Olen mielenkiinnolla seurannut silloin tällöin virinneitä keskusteluja, joissa yh on tehnyt lapsensa varatun miehen kanssa. Tuomiota on tullut, silmille on syljetty ja vaimot, jotka elävät tapapainoisessa ja uskollisessa suhteessa ovat erinomaisuudellaan jyränneet perheenrikkojat matalaksi. Monenlaista mielipahaa.
Aloinkin miettiä, mistä nämä ydinperheen onnelliset ja uskolliset äidit tietävät, että heitä ei petetä? Mikä kasvattaa sen ylemmyyden tunteen? Voisin arvailla, että "salarakkaita" löytyy useammastakin perheestä, ehkä jopa SINUN miehesi juoksee vieraissa. Pettämisen ja uskottomuuden voi todeta, kun siitä jää kiinni, mutta millä todistat sen, että miehesi on uskollinen? Uskon, että voin kumota useimmat teoriat.
Olenhan salarakas.
Aloinkin miettiä, mistä nämä ydinperheen onnelliset ja uskolliset äidit tietävät, että heitä ei petetä? Mikä kasvattaa sen ylemmyyden tunteen? Voisin arvailla, että "salarakkaita" löytyy useammastakin perheestä, ehkä jopa SINUN miehesi juoksee vieraissa. Pettämisen ja uskottomuuden voi todeta, kun siitä jää kiinni, mutta millä todistat sen, että miehesi on uskollinen? Uskon, että voin kumota useimmat teoriat.
Olenhan salarakas.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Koskaan ei saisi olla liian varma asioista, eikä tuudittautua siihen ajatukseen, ettei oma puoliso petä. Eikö jokaisen olisi kuitenkin hyvä pitää huolta siitä, miten itse toimii - on hyvä kun itsellä on hyvä omatunto, kun pysyy uskollisena.
Jos puoliso toimii niin alhaisesti, että lähtee pettämään niin se on hänen häpeänsä mutta itse olen sen verran ehdoton, että jos kyseinen asia tietooni tulee niin en anna miehelle kahta vaihtoehtoa. Olen nimittäin kokenut edellisessä liitossa sen että mies petti yyhoon kanssa ja nainen teki lapsenkin. Anteeksiantoa ei herunut, vaikka mies kuinka kerjäsi takaisin.
Itse ihmettelen miehiä/naisia, jotka ovat niitä ns. salarakkaita - näyttää, ettei heillä omanarvontuntoa juuri ole tai eivät sitten vaan yksinkertaisesti välitä vaikka se mies/naisystävä pettäisi häntäkin. Sitäpaitsi, voihan olla että toinen puolisoista tietää toisen pettämisistä mutta eivät vaan välitä..eräskin nainen sanoi, että "hänelle on tärkeää se, että lapsella on isä", eli kun on lapsia, sitä ajattelee aivan eri tavalla, kärsii lapsen vuoksi. No, voihan olla että joku voi saada aivan kelvollisenkin mies ehdokkaan ja uuden isän lapsilleen kun lemppaa tuollaisen alhaisesti toimivan ukonkörilään elämästään.
Raamattu kertoo millain ne pettämiset sai alkunsa. Siitä lähtien on tehty huorin ja tehdään yhä. Ei sellaista naista tai miestä ole, joka ei vieraissa kävisi. Käyn itsekin.
Tulee mieleen rekkakuskit, jotka parkkeeraavat yöksi lähelle niitä paikkoja, siellä yö menee kivasti svetlanan kanssa ja aamulla körryytellään kohti kotia. Kaikkihan nykyään nai ja käy vieraissa, ei kai se oma puoliso mikään ruusunen ole.
Itse en ole ainakaan vielä pettänyt puolisoani. edellinen puolisoni kyllä petti minua. Ehkä meitä on kuitenkin edes muutama, jotka ei hypitä vieraissa...
Eihän sitä mistään voi olla varma. Mutta jos rakentaa oman parisuhteensa jatkuvan epäilyn varaan, niin lopulta epäilyt muuttuvat todeksi kun toinen kyllästyy ainaisiin turhiin syytöksiin ja todistustaakkaan.
Itse olen elänyt sairaaloisen mustasukkaisen naisen kanssa. Epäili jatkuvasti syrjähyppyjä milloin mihinkin sanoihin, menoihin yms. vedoten.
Kolme vuotta sitä jaksoin enkä käynyt vieraissa; kuvittelin mustasukkaisuuden menevän ohi. Mikään ei kuitenkaan muuttunut. Sitten kännissä törmäsin mukavaan naiseen pikkujouluissa. Tiesin mitkä syyttelyt ja epäillyt kotona taas odottavat, teki syrjähypyn tai ei... Nykyisin meillä on mukava perhe ja kaksi lasta. Exääni en enää ole kaivannut.
mieltä. Mieluummin elän hyvässä uskossa ja petyn mahdollisesti kerran, jos salarakas miehellä ilmenee kuin eläisin koko elämäni epäilyksen vallassa.
tuo nimitys "salarakas". Entisaikaan sentään sanottiin niinkuin asia on eli huora mikä huora...
Se tapa kotiin saapuessani, kun akka kävi kaluihin kiinni ja tarkasti, olenko käynyt vieraissa. Aina se syytti, että pussit on tyhjät - ja lähti ryyppäämään.
Myöhemmin tajusin tarkastuksen olevan vain tekosyy, että pääsi ryyppäämään. Onneksi akka häipyi. Karmeita on kokemukset naisista, täälläkin vaikuttaa kaikki akat olevan samanlaisia , vainoharhaisia, pelkästään kullin ja kaljan perässä luuhaajia. Kyllä pilalle on nykyajan akat menneet.
Olen nyt 3kk seurustellut venäläisen kanssa, lapsi on alullaan ja nainen on aivan toisenlainen kuin nämä kotimaan nirppanokat.
Voi luoja, kaikkea sitä lukeekin
No, ei varmaan ole ollut hauskaa silloin mutta ihmettelen kuinka siedit sitä ja annoit tarkastaa??
Kyllä luottamus täytyy olla, jos on mennäkseen vieraisiin menee vaikka tarkkailisi ja syyttelisi kuinka.
tällä hetkellä, mutta silloin, kun olin niin ei elämää voi elää pelkäämällä, että pettääkö vai eikö petä se toinen osapuoli. Jos haluja pettämiseen on, niin sen voi tehdä vaikka pidennetyllä roskienviemisreissulla. Tätä päivää on elettävä oikeasti nyt, eikä huomista peläten. Ja silloin, kun elää jonkun kanssa, luulisi tulevan niin tutuksi, että tietää, missä mennään. Vieraantuminen ja arkipäiväistyminen suhteessa ei ole hyväksi. Silloin nämä kottaraiset tai kotkat käyvät kimppuun;)
maistuuko mukavalle juuri tuo "salailu". Mäpä kysyn sulta; osaatko olla, tiedätkö mitä on REHELLISYYS ? Pääset tirkistelemään toisten elämään kun et USKALLA muuta kuin tota salailua!
Nuolet tikkaria piankin väärinpäin...
Inhoan sanaa "salarakas", käytin sitä ehkä itseironisesti tässä yhteydessä. En kuitenkaan ole huorakaan, koska en ole suhteessa pelkästään antava osapuoli, enkä saa/peri maksua seksistä. Olen varmaan jotain siitä väliltä.
Nautin suhteesta varatun miehen kanssa suunnattomasti. Saan sen mitä haluan, mutta suhde ei sido minua mihinkään. Niin naiivi en ole, että kuvittelisin olevani ainoa toinen nainen, mutta ei minun tilanteessani voi olla mustasukkainen. Salailu ei minua haittaa eikä vie voimavarojani, olen siihen vuosien aikana tottunut.
Mies saa minusta jännitettä elämäänsä, vaihtelua arkeen ja positiivista energiaa silloin, kun kotona odottaa pahantuulinen vaimo. Me kun emme koskaan tuhlaa yhteistä aikaamme riitelyyn.
Idean kirjoitukseeni sain alunperin siitä itsevarmojen vaimojen toitottelusta "minun mieheni ei ainakaan petä" jne. Toivon ja luulen, että monet vaimoista ovat oikeassakin, mutta ei siihen niin varmasti kannata tuudittautua. Meitä, jotka eivät kunnioita parisuhdetta, riittää paljon.
Täytyy tosiaan ihmetellä, mikä sinut poloisen on ajanut tuohon tilanteeseen. Oisko pettymykset omissa edellisissä suhteissa tai lapsuuden kokemukset vai etkö vaan yksinkertaisesti kelpaa muille kuin varatuille miehille..eiköhän se itseironiakin synny omasta tarpeettomuuden tunteesta tms. Jotenkin vaikuttaa siltä, ettet anna itsellesi tarpeeksi arvoa, kun alennut moiseen tai sitten et vaan tunne itseäsi. Täytyy sanoa, että melko kyyninen ja kylmä ihminen taidat loppujen lopuksi olla, kun mikään ei tunnu missään.
Sanot, että nautit suhteesta varatun miehen kanssa...vai sanottaisiinko näin, että nautit siitä, että hänen vaimonsa selän takana puuhastellaan? Luuletko, muuten, että pelkkä vaimon pahantuulisuus on syynä miehen pettämiseen? Taidat sitten kuitenkin olla vähän naaivikin, koska luulet, että kaiken pahan alku ja juuri on se kotona oleva vaimo.
Sitten jaksat kuitenkin ruikuttajamiestä kattosi alla, sillä eiköhän se just sellanen ole, joka ei osaa omaa parisuhdettaan hoitaa vaan juoksee heti vieraan syliin kun omat ihmissuhdetaidot loppuu. No, jokaiselle jotakin - vakka kantensa valitsee, eikö niin.
Ehkä ne pettymykset ovat tosiaan ajaneet tähän tilanteeseen, kelpaan kyllä muillekin kuin varatuille, mutta en halua itselleni "sitovaa" suhdetta. Ihannehan olisikin, jos jostain löytyisi mies, joka suostuisi on/off-suhteeseen.
On jotenkin jännää, että parisuhteen toista naista pidetään helposti ressukkana (et anna itsellesi arvoa, et kelpaa kenellekään jne.) vaikka kyseessä on valitsemani tilanne, joka toimii minun(kin) ehdoillani. Kylmä ja kyyninen saatan olla, mutta eiköhän kuitekin jokin tunnu jossain...
Nautin suhteesta varatun miehen kanssa, en nauti siitä, että puuhailemma vaimon selän takana, koska en ajattele sitä. En siis ole suhteessa miehen kanssa vaimon kiusaksi. Enkä ole väittänytkään, että vaimon pahantuulisuus olisi syy miehen syrjähyppyyn, ei todellakaan. Kyllähän pahantuulisuutta tulee parisuhteessa sietää. Ja kyllä miesystäväni pettää vaimoaan, vaikka tämä olisi hyvälläkin tuulella... Kaiken pahan alku ei ole kotona oleva vaimo, vaan jo alusta asti kieroon kasvanut parisuhde, jossa ei olla avoimia eikä täytetä toisen tarpeita.
Miesystäväni ei ruikuta. Emme tuhlaa moiseenkaan yhteistä aikaamme. Vakka on kantensa valinnut - ja nautimme joka hetkestä!
Mitäs sä tiedät kyseisen pariskunnan avoimmuudesta toisiaan kohtaan? Oletko kenties käynyt kysymässä vaimon mielipiteitä asian tiimoilta? Mitä myöskään tiedät tarpeiden täyttämisestä? Ootko todellakin perillä myös vaimon ajatuksista vai perusteletko olettamuksesi vain miehen kertomusten perusteella?
Ei tuo teidänkään suhde taida perustua ihan rehelliselle pohjalle. Eikö olisi korkea aika kertoa vaimollekin tästä teidän jutustanne niin voisi hänkin hyvin omintunnoin hankkia itselleen rakastajan?
Niinpä niin, et ole huora, mutta et se tyttöystäväkään, saati sitten vaimo, tai edes vaimoke. Eli mikä olet? Saat ihan itse keksiä nimikkeen, joka parhaiten sinua kuvastaa.....
Minun ex-miehelläni oli "suhde" eli naisparka, joak raukka kuvitteli, että eron jälkeen mies hänestä kiinnostuu. No, ei todellakaan. Mies haukkui tätä naista minulle todella rumasti, ja itseasiassa se nainen OLI ruma. MUTTA miehen sanojen mukaan, tämä nainen kehui häntä koko ajan, ja mies tunsi itsensä jotenkin erityiseksi, kunnes sitten sai tarpeeksensa ja jätti naisen.
JA kaiken tämän jälkeen, tämä ns. rakastajatar häiritsi sekä minua, ex-miestäni että tämän uutta vaimoa (joka on minun hyvä ystävä). Summa summarum, väliaikaista kaikki on vaan ;)
Mulla kävi mielessä, että eikös salarakas ole ihan lehdistön keksimä nimi naisille, joita ennen sanottiin huoriksi ja lutkiksi?
Eikös ne ole niitä, jotka eivät moraaliltaan ja käyttäytymiseltään sovi julkisiksi seurustelukumppaneiksi?
Itse olen tehnyt laåseni perheellisen miehen kanssa enkä päivääkään ole katunut. Miehen vaimo tietää lapsesta, enkä koskaan ole pyytänyt mieheltä mitään. Joskus kaupassa törmätessämme hän pitkään katsoo lasta ja hymyilee meille tervehtien. Hän tietää että lapsen on hyvä olla minun ja nykyisen aviomieheni kanssa.
En ole tekemisistäni, en syistä jne. tilivelvollinen kenellekään. Tämä on ollut minun ratkaisuni ja hyvä ratkaisu on ollutkin.
huoltajat-palsta....Siis mitenkä tuo sun teksti kuuluu tänne? Katos ku täällä kirjoittavat ovat jo eronneet...!!!
Eikä varmaan kukaan enää tällä palstalla jaksa miettiä exänsä suhteita, katos ku meilä on lapsetkin olemassa. Eikä tasantarkkaan kukaan näitten kirjoittajien existä jaksa miettiä entisiä "panojaan". herää todellisuuteen, olet pelkkä pano...rassukka luulee olevansa "suhde". Vai mikä sinä olet omata mielestäsi?
Mutta otan huomioon sen, että jos naimisissaoleva mies haukkuu/moittii vaimoaan minulle, niin olen sylkyämpäri!!!! Ja kuka hullu haluaa olla likakaivona???
Jos ja kun minulla on suhde on varattuun mieheen, niin en taatusti ala kuunteleen sen valituksia vaimostaan!!! Paras mies minulla oli sellanen, joka kehu vaimoaan, ei moittinu eikä haukkunut. Eipä silti, ei minuakaan.
Enkä todellakaan moiti vaimoja, en ollenkaan, enkä halua että ukkomies haukkuu mulle vaimoaan, kuka hullu HALUAA laskiämpäriksi????? Siis ihan oikeesti, te kaikki jotka ootte ns. rakastajattaria (mitä lie), ootteko miettineet mitä te ootte näille miehillenne??? LASKIÄMPÄREITÄ?
Tuli muutama asiallinen kommentti, kiitos niistä. Tiesin, että kirjoitukseni voi olla provosoiva, mutta aina se jaksaa yllättää, kuinka moni viitsii vastata aiheen vierestä ihan mitä sattuu. Minunkin tarinani ympärille alettiin rakentamaan kaikkea ylimääräistä. En esim. tainnut ilmaista, että miesystäväni haukkuisi vaimoaan minulle. Hän ei sitä tee.
Ja kyllä tämä kirjoitus kuuluu tänne ihan siinä missä ne yksinhuoltajien haukkumisetkin. Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille, saatte ihailuni.
Päätän keskustelun omalta osaltani aiheesta tähän.