Näin unta että kaverini kaukaa tuli kylään paikkakunnallemme. Olimme aiemmin murhanneet erään tuttavamme. (muistelimme sitä)
Tyttö kenet tapoimme, ylitti vettä kivien päältä ja kaverini heitti häntä kivellä päähän. Tyttö tippui veteen ja kuoli.
Samassa unessa aioimme myös murhata jonkun toisen. Tilanne oli sama: uhri käveli veden lähellä (kivien päällä taas kai) ja silloin me heitimme häntä kohti jättimäisen ankkurin, joka osui tyyppiä päähän ja hän tippui veteen ja kuoli. Myöhemmin miltei lesoilin eräälle kaverillemme että minä ja tämä tuttavani kaukaa olimme tappaneet elämämme aikana jo 3 ihmistä. Kaverimme tutki heitettyä ankkuria ja totesi siinä lommoja. Hän kertoi uhrin kuolleen välittömästi jo ankkuriniskuun. Aloimme myös jossakin vaiheessa pelätä kiinnijäämistä.
Näin viimeyönä unta myös kuinka oli perjantai ja minun ja ystävieni piti juhlia jossain talossa. Yhtäkkiä vain minä join viinaa, muut eivät vissiin tahtoneetkaan. Olin siitä ihan sikavihanen. Yritin soittaa myös poikaystävälleni. Hän sanoi luurissa, että nyt oli huono tilanne, hän soittaa kohta uudestaan. Hän ei soittanut enää sinä iltana takaisin. tunsin kamalaa ahdistusta. Seuraavana päivänä taas juomassa samassa osoitteessa, soitin jälleen miehelle.. Taas sama juttu: lupasi soittaa kohta uudestaan huonon hetken vuoksi. Soittoa ei tietenkään tullut taaskaan koko päivänä.
Olin jossain talossa, kävelin portaita ylös. Sukkani olivat liukkaat, en meinannut päästä kohteeseen. Lisäksi rappuset olivat pienet ja vaikeat. Minua jouduttiin lähes auttamaan nousussa. Sitten huomasin, että talo liikkui painoni mukaan. Kun siirryin huoneeseen, se fjongasi mukanani. Sama juttu kun istuin sängylle, se meni allani lyttyyn. Talo ei heilunut muiden ihmisten tahtiin. Mua hävetti ja yritin pitää itseä tasapainossa ettei talo heiluisi. Siis kun siirryin nurkkaan, talo alkoi kallistua siihen suuntaan missä olin. hyi.
Tyttö kenet tapoimme, ylitti vettä kivien päältä ja kaverini heitti häntä kivellä päähän. Tyttö tippui veteen ja kuoli.
Samassa unessa aioimme myös murhata jonkun toisen. Tilanne oli sama: uhri käveli veden lähellä (kivien päällä taas kai) ja silloin me heitimme häntä kohti jättimäisen ankkurin, joka osui tyyppiä päähän ja hän tippui veteen ja kuoli. Myöhemmin miltei lesoilin eräälle kaverillemme että minä ja tämä tuttavani kaukaa olimme tappaneet elämämme aikana jo 3 ihmistä. Kaverimme tutki heitettyä ankkuria ja totesi siinä lommoja. Hän kertoi uhrin kuolleen välittömästi jo ankkuriniskuun. Aloimme myös jossakin vaiheessa pelätä kiinnijäämistä.
Näin viimeyönä unta myös kuinka oli perjantai ja minun ja ystävieni piti juhlia jossain talossa. Yhtäkkiä vain minä join viinaa, muut eivät vissiin tahtoneetkaan. Olin siitä ihan sikavihanen. Yritin soittaa myös poikaystävälleni. Hän sanoi luurissa, että nyt oli huono tilanne, hän soittaa kohta uudestaan. Hän ei soittanut enää sinä iltana takaisin. tunsin kamalaa ahdistusta. Seuraavana päivänä taas juomassa samassa osoitteessa, soitin jälleen miehelle.. Taas sama juttu: lupasi soittaa kohta uudestaan huonon hetken vuoksi. Soittoa ei tietenkään tullut taaskaan koko päivänä.
Olin jossain talossa, kävelin portaita ylös. Sukkani olivat liukkaat, en meinannut päästä kohteeseen. Lisäksi rappuset olivat pienet ja vaikeat. Minua jouduttiin lähes auttamaan nousussa. Sitten huomasin, että talo liikkui painoni mukaan. Kun siirryin huoneeseen, se fjongasi mukanani. Sama juttu kun istuin sängylle, se meni allani lyttyyn. Talo ei heilunut muiden ihmisten tahtiin. Mua hävetti ja yritin pitää itseä tasapainossa ettei talo heiluisi. Siis kun siirryin nurkkaan, talo alkoi kallistua siihen suuntaan missä olin. hyi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ylität tunteidesi virtaa, mutta tasapainoa ei ole ja syöksyt yhä uudelleen vaikeisiin ahdistaviin tunteisiisi, alitajunnassa oleviin pelkoihin. Haluaisit apua (ankkuri) joka saisi sinut pysymään paikallaan tässä tunteiden vedessä, mutta tiput yhä uudelleen, et osaa sillä tavalla auttaa itseäsi, ja tunnet ettei ehkä muutkaan. Et luota.
Pakenet todellisia tunteitasi ehkä juhlimiseen. Näin et todellakaan ainakaan saa yhtyttä itseesi vaan joudut koko ajan kauemmaksi omien tunteiden tunnistamisesta. Koskaan ei ole aikaa omalle itselle ja omille tunteille. Pakenet.
Etenet epävarmasti, sukat on liukkaat, sinulla ei ole varmaa pohjaa elämälle, talokin huojuu ja painuu allasi, perusturvallisuus on järkkymässä. Et ole tasapainossa. Koitahan nyt ottaa aikaa itsellesi, ja koita kohdata omaa itseäsi,hyvät ja myös huonot puolet, hyväksyen. Rakasta ja arvosta omaa itseäsi sellaisena kuin olet, lopeta pakeneminen. Luot vahvan pohjan, perusturvallisuuden elämääsi itse, lujittamalla itseluottamustasi ja täten arvoasi.