Mitä seuraa liian...

Miten mahdollisesti vaikuttaa se että poikanen on ollut ainoa ja emonsa menetti 7vk ikäisenä, jolloin kisu tuli sitten meille.
Emo oli karannut ikkunasta ja jäänyt auton alle.

Kisu on nyt 9vk ikäinen. Käyttäytyy nyt ainakin kuten "normaalit". (kaverin kissa joka hänelle tuli 12vk.)
Tykkää kun hellitään, syliin tosin ei tule mielellään. (isä luultavasti "villikissa" ja emo oli ulkokissa, vaikutusta?)
Meillä kisu vain sisäkissana.
Leikkiessään ei ole juuri koskaan purrut, ja vieraista ei ole oikein ollut moksiskaan.
Missä vaiheessa tällaisia ongelmia sitten on odotettavissa?

Onko asialle jotain tehtävissä?
Ottaa esim. vanhempi kissa kaveriksi/opettajaksi?

tyty kirjoitti:

Miten mahdollisesti vaikuttaa se että poikanen on ollut ainoa ja emonsa menetti 7vk ikäisenä, jolloin kisu tuli sitten meille.
Emo oli karannut ikkunasta ja jäänyt auton alle.

Kisu on nyt 9vk ikäinen. Käyttäytyy nyt ainakin kuten "normaalit". (kaverin kissa joka hänelle tuli 12vk.)
Tykkää kun hellitään, syliin tosin ei tule mielellään. (isä luultavasti "villikissa" ja emo oli ulkokissa, vaikutusta?)
Meillä kisu vain sisäkissana.
Leikkiessään ei ole juuri koskaan purrut, ja vieraista ei ole oikein ollut moksiskaan.
Missä vaiheessa tällaisia ongelmia sitten on odotettavissa?

Onko asialle jotain tehtävissä?
Ottaa esim. vanhempi kissa kaveriksi/opettajaksi?

Lue lisää

Aikaisen vieroituksen oireet riippuvat paljolti yksilöstä. Ajatus kissakaverista on oikein hyvä ja parasta olisi takoa rautaa kun se on kuuma, eli ottaa se kaveri nyt vielä, kun "yksinäinen" kissa on sosiaalisessa herkkyysiässä.

Kaveri olisi ihanteellisesti luonteeltaan tasapainoinen, kärsivällinen, lempeä ja sosiaalinen (siis sekä kissojen että ihmisten kesken), joka on saanut kasvaa emon ja sisarusten kanssa kunnolla luovutusikäiseksi. Tällöin kissalla on itsellään tarvittavat tiedot ja luonne pikkukisun opettamiseksi. Kissakaverin ikä ei ole niin ratkaiseva kuin luonne, mutta mahdollisesti nuori (ei kuitenkaan pentu) kissa olisi ehkä paras (?).

Kuten jo aikaisemmin mainittiin, varhaisen luovutusiän oireet saattavat ilmetä yksilöllisesti ja eri vaiheissa eri kissoilla. Arkuuden suhteen paras lääke on kärsivällisyys ja kissan oman "aikataulun" mukaan meneminen. Eli ei mitään väkisin. Anna kissan tehdä aloite, mutta ole "käytettävissä".

Meidän perheessä 14 viikkoisena luovutettu kissa on yllättäen pienin askelin "opettanut" itseään vanhempaa aikanaan liian varhain luovutettua ja kovia kokenenutta kissaa "oikeille tavoille". Enää ei toinen pure leikkiessään, paini liian rajusti, pelkää kaikkea niin paljon eikä lutkuttele. Täällä siis tasapainoisen kissakaverin kärsivällinen esimerkki ja ohjaus on tuonut tulosta. Aikaa se kuitenkin vaatii - meillä on nyt kissoilla vuosi yhteistä taivalta takana.

yksilöllisiä kirjoitti:

Aikaisen vieroituksen oireet riippuvat paljolti yksilöstä. Ajatus kissakaverista on oikein hyvä ja parasta olisi takoa rautaa kun se on kuuma, eli ottaa se kaveri nyt vielä, kun "yksinäinen" kissa on sosiaalisessa herkkyysiässä.

Kaveri olisi ihanteellisesti luonteeltaan tasapainoinen, kärsivällinen, lempeä ja sosiaalinen (siis sekä kissojen että ihmisten kesken), joka on saanut kasvaa emon ja sisarusten kanssa kunnolla luovutusikäiseksi. Tällöin kissalla on itsellään tarvittavat tiedot ja luonne pikkukisun opettamiseksi. Kissakaverin ikä ei ole niin ratkaiseva kuin luonne, mutta mahdollisesti nuori (ei kuitenkaan pentu) kissa olisi ehkä paras (?).

Kuten jo aikaisemmin mainittiin, varhaisen luovutusiän oireet saattavat ilmetä yksilöllisesti ja eri vaiheissa eri kissoilla. Arkuuden suhteen paras lääke on kärsivällisyys ja kissan oman "aikataulun" mukaan meneminen. Eli ei mitään väkisin. Anna kissan tehdä aloite, mutta ole "käytettävissä".

Meidän perheessä 14 viikkoisena luovutettu kissa on yllättäen pienin askelin "opettanut" itseään vanhempaa aikanaan liian varhain luovutettua ja kovia kokenenutta kissaa "oikeille tavoille". Enää ei toinen pure leikkiessään, paini liian rajusti, pelkää kaikkea niin paljon eikä lutkuttele. Täällä siis tasapainoisen kissakaverin kärsivällinen esimerkki ja ohjaus on tuonut tulosta. Aikaa se kuitenkin vaatii - meillä on nyt kissoilla vuosi yhteistä taivalta takana.

Lue lisää

Eräs tuttu olisi antamassa tällaista opettajaksi sopivaa kissaa pois, mutta onko siitä ongelmaa kun oma kissani on tyttö ja hänen olisi leikattu uros. Uros on puolitoistavuotias.

tyty kirjoitti:

Eräs tuttu olisi antamassa tällaista opettajaksi sopivaa kissaa pois, mutta onko siitä ongelmaa kun oma kissani on tyttö ja hänen olisi leikattu uros. Uros on puolitoistavuotias.

Lue lisää

Eipä tuo ongelma ole, kun poikakin on leikattu eikä siis yllätyksiä sen myötä tule vastaan ;)

Kissojen sopeutumisen suhteen yleensä ei ole suurta merkitystä kissojen sukupuolella etenkään tilanteessa, jossa kissat on leikattu. Tärkeintä olisi siis lähinnä se, että "opettajaksi" tulevan kissan luonne on kaikin puolin tasapainoinen ja suhteellisen "pitkäpinnainen", sillä "ongelmanuori" ei välttämättä aina ole helppo opetettava ja silloin "tuutorikissan" hermojen on kestettävä. Se myös vähentää riskiä siihen, että "oppiminen" tapahtuisikin toiseen suuntaan.

Onnea matkaan!

Kiitti,nyt minulla on materiaalia jota voin näyttää "todisteena" henkilölle joka on ottamassa 6 vk. ikäistä kissanpentua

Viivi kirjoitti:

Kiitti,nyt minulla on materiaalia jota voin näyttää "todisteena" henkilölle joka on ottamassa 6 vk. ikäistä kissanpentua

Onko kyseinen henkilö tyhmä vai muutenvain eläinrääkkääjä? 6vko on ratkaisevasti aivan liian pieni! Odottaisi edes siihen 8 viikkoon, jos kissa ei ole välittömän lopetusuhan alla. Kuka kissan luovuttaa? Eläinsuojeluvalvoja voi puuttua asiaan, tee ihmeessä ilmoitus.

sip-su kirjoitti:

Onko kyseinen henkilö tyhmä vai muutenvain eläinrääkkääjä? 6vko on ratkaisevasti aivan liian pieni! Odottaisi edes siihen 8 viikkoon, jos kissa ei ole välittömän lopetusuhan alla. Kuka kissan luovuttaa? Eläinsuojeluvalvoja voi puuttua asiaan, tee ihmeessä ilmoitus.

Lue lisää

On tässä takana että jos kissa osaa jotenkuten syödä kiinteää ruokaa ,osaa käyttää hiekkalaatikkoa on se valmis eroon emostaan.
Ole huoletta kissa ihmisenä minä en anna sen tapahtua.On henkilöitä jotka eivät usko puhetta mutta kun näytän että tästä on kirjallista tietoa olemassa menee se perille.Jos ei vieläkään usko sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön..

Viivi kirjoitti:

On tässä takana että jos kissa osaa jotenkuten syödä kiinteää ruokaa ,osaa käyttää hiekkalaatikkoa on se valmis eroon emostaan.
Ole huoletta kissa ihmisenä minä en anna sen tapahtua.On henkilöitä jotka eivät usko puhetta mutta kun näytän että tästä on kirjallista tietoa olemassa menee se perille.Jos ei vieläkään usko sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön..

Lue lisää

Alle 8-viikkoa vanhan luovuttaminen on lainmukaan rikos!

Viivi kirjoitti:

On tässä takana että jos kissa osaa jotenkuten syödä kiinteää ruokaa ,osaa käyttää hiekkalaatikkoa on se valmis eroon emostaan.
Ole huoletta kissa ihmisenä minä en anna sen tapahtua.On henkilöitä jotka eivät usko puhetta mutta kun näytän että tästä on kirjallista tietoa olemassa menee se perille.Jos ei vieläkään usko sitten otetaan järeämmät keinot käyttöön..

Lue lisää

..voit esittää kysymyksen, että onko kolmevuotias ihmislapsi valmis vieroitettavaksi?

>^..^< kirjoitti:

Alle 8-viikkoa vanhan luovuttaminen on lainmukaan rikos!

Jos olet jostain löytänyt sellaisen lain jossa alle 8-viikkoisen kissan luovuttaminen määritellään rikolliseksi olisin kiitollinen jos kertoisit minullekin missä niin sanotaan, Itse en ole mainintaa tästä mlöytäny mistään.Olen lukenut kaikki eläinsuojelulait ja -asetukset, eikä missään mainita konkreettista ikärajaa pennun luovutukselle. Lain mukaan alle 8-viikkoisen luovuttaminen ei ole rikos (mielestäni kyllä saisi olla).

hirni_mikmiu kirjoitti:

Jos olet jostain löytänyt sellaisen lain jossa alle 8-viikkoisen kissan luovuttaminen määritellään rikolliseksi olisin kiitollinen jos kertoisit minullekin missä niin sanotaan, Itse en ole mainintaa tästä mlöytäny mistään.Olen lukenut kaikki eläinsuojelulait ja -asetukset, eikä missään mainita konkreettista ikärajaa pennun luovutukselle. Lain mukaan alle 8-viikkoisen luovuttaminen ei ole rikos (mielestäni kyllä saisi olla).

Lue lisää

Jos haluaa tietää viranomaisten kannasta asiaan tarkemmin, selvyyttä varmastikin saa soittamalla eläinsuojeluvalvojalle tai Suomen eläinsuojeluyhdistykselle, jonka alaisia valvojat siis ovat.

Käsittäkseni eläinsuojeluvalvojat puuttuvat selvästi alaikäisten kissanpentujen luovutukseen, joten vaikka eduskunnan sedät ja tädit eivät asiasta vielä olisi paperille presidentin vahvistuksella tarkkoja määrityksiä kirjanneetkaan, se ei tarkoita, etteikö viranomaiset asiaan kuitenkin puuttuisi.

>^..^< kirjoitti:

Alle 8-viikkoa vanhan luovuttaminen on lainmukaan rikos!

Voisitteko kertoa tarkalleen mikä eläinsuojelulain pykälä näin sanoo että on rikos alle 8 viikkoisen luovuttaminen?? Haluaisin näin kirjallista tietoa jota voin näyttää tällaisissa tapauksissa, siitä on hyötyä vastaisuudessakin kun olen paljon eläinten kanssa tekemisissä.

Viivi kirjoitti:

Voisitteko kertoa tarkalleen mikä eläinsuojelulain pykälä näin sanoo että on rikos alle 8 viikkoisen luovuttaminen?? Haluaisin näin kirjallista tietoa jota voin näyttää tällaisissa tapauksissa, siitä on hyötyä vastaisuudessakin kun olen paljon eläinten kanssa tekemisissä.

Lue lisää

Mikäli laissa olisi määritelty kissan luovutusikä, olisin siitä varmasti kuullut.

http://personal.inet.fi/koti/maaru/kivijalka.html

Ymmärtääkseni kissan luovutusikäsuositus on tullut tunnetuksi rotukissapuolelta, missä siitä on tehty keskusliitossa yhteinen sopimus. Tämä ikä oli aiemmin 10 viikkoa mutta nousi 12 viikkoon tutkimuksien perusteella.

Kun ostaa kaupittelijalta liian nuoren kissanpennun, tukee näin pentutehtailua ja pian on kauppias esittelemässä seuraavaa nuorta pentua. Jos olisi laki, tästä rangaistaisiin.

sip-su kirjoitti:

..voit esittää kysymyksen, että onko kolmevuotias ihmislapsi valmis vieroitettavaksi?

tiesitkö, että ihmislapsia ei vieroiteta koskaan, yleensä ne pennut pitää aikuisinakin yhteyttä sekä emoonsa että isäpappaansa!

nyt eri lajista kirjoitti:

tiesitkö, että ihmislapsia ei vieroiteta koskaan, yleensä ne pennut pitää aikuisinakin yhteyttä sekä emoonsa että isäpappaansa!

ne ihmislapsetkin vieroitetaan rintaruokinnasta samalla tavalla kuin kissaemo vieroittaa nisiltään pentunsa. Vieroitus ja luovutusikä ovat kaksi eri asiaa.

Heippa. Me pelastettiin naapurista kaks pentua hukkumiselta (oisivat heittänyt jokeen), ne oli silloin 4-5 viikosia. Nyt vuoden vanhoja. Ja muuten kait normaaleja ovat, mutta toinen on aivan pentu. Lutkuttaa ja nuolee ja kyhnii aina kasvoja, niinku huulia, silmiä, nenää. Ja se on tosi ärsyttävää.. Eli antakaa niitte reppanoiden jos mahdollista olla kauan äitinsä luona. =)

Matmor kirjoitti:

Heippa. Me pelastettiin naapurista kaks pentua hukkumiselta (oisivat heittänyt jokeen), ne oli silloin 4-5 viikosia. Nyt vuoden vanhoja. Ja muuten kait normaaleja ovat, mutta toinen on aivan pentu. Lutkuttaa ja nuolee ja kyhnii aina kasvoja, niinku huulia, silmiä, nenää. Ja se on tosi ärsyttävää.. Eli antakaa niitte reppanoiden jos mahdollista olla kauan äitinsä luona. =)

Lue lisää

Luovutusikä

Kissanpentua ei pidä koskaan luovuttaa alta 12-viikkoisena, olipa kyseessä sitten aatelinen rotukatti tai ehta maatiaismirri – kissa se on yhtä kaikki. Vaikka pentu siirtyy kiinteään ravintoon ja suorittaa sisäsiisteyden peruskurssin jo 6-8 viikon iässä, ovat sen sosiaaliset taidot silloin vielä hakusessa. Emo opettaa poikasilleen kissankielen ja kaikki kattina olemisen jalot taidot vasta 7-14 viikon iässä, ja siksi kissanpennun on saatava varttua sisätiloissa, perheensä ja ihmisten parissa vähintään 12-viikkoiseksi asti. Näin kissan ja ihmisen vuosikymmeniä kestävälle yhteiselolle luodaan parhaat mahdolliset raamit, sillä alaikäisenä luovutetuilla kissoilla esiintyy yleensä keskimääräistä enemmän henkimaailman pulmia (kuten villanlupitusta ja sisäsiisteysongelmia) kuin täysikäisinä luovutetuilla. Ihmiselämässä nuo muutamat viikot ovat lyhyt aika odottaa, etenkin kun ne pienen kissanpennun kannalta voivat olla ratkaisevassa asemassa: onnellinen, kyllin pitkä varhaislapsuus antaa parhaat eväät koko kissan elinkaareen. Lisäksi 12-viikkoisena luovutettu, henkisesti tasapainoinen kissanpentu sopeutuu uusiin oloihin yleensä nopeammin ja mutkattomammin kuin liian varhain emoltaan riistetty, koti-ikävää poteva pentu.

Ei ole olemassa yhtään hyvää syytä, jolla kaupitella tai ottaa kissanpentu 8-viikkoisena; on olemassa vain tekosyitä. Moni hellämielinen kissanottaja ”pelastaa” alaikäisen pennun kuolemantuomiolta, mutta tulee samalla tukeneeksi vastuutonta pentutehtailua ja kehnoa kissanpitoa. Jos alaikäisille kissanpennuille löytyy aina ottajia, ei omistajilla ole mitään motivaatiota leikkauttaa kissojaan, vaan ne saavat lisääntyä holtittomasti navetan takana: poika astua emoaan ja isä tytärtään.

Myös kissakaupassa pätevät ostajan markkinat – myyjät tuottavat sitä, mitä ostajat haluavat – ja niinpä reilun kaupan sääntöjä voi vallan hyvin soveltaa kissaan! Ostamalla (ja nimenomaan maksamalla kissasta nimellisen korvauksen, jolla mirrin henkikulta osoitetaan arvokkaaksi) luovutusikäisen, ihmisten parissa sisäkissaksi kasvatetun, hyvinhoidetun, madotetun ja mahdollisesti rokotetunkin pennun tulee omalta osaltaan parantaneeksi edes kissankarvan verran maatiaisten aliarvostettua asemaa.

Matmor kirjoitti:

Heippa. Me pelastettiin naapurista kaks pentua hukkumiselta (oisivat heittänyt jokeen), ne oli silloin 4-5 viikosia. Nyt vuoden vanhoja. Ja muuten kait normaaleja ovat, mutta toinen on aivan pentu. Lutkuttaa ja nuolee ja kyhnii aina kasvoja, niinku huulia, silmiä, nenää. Ja se on tosi ärsyttävää.. Eli antakaa niitte reppanoiden jos mahdollista olla kauan äitinsä luona. =)

Lue lisää

Oletteko huomanneet (ne joilla on ollut kissapentueita), että 3-8 viikkoiset kissanalut lutkuttavat ja hakevat emon nisää jokapaikasta, esim. ihmisen iholta, kaulasta, nenästä jne vaikka emo on lähellä? :D välillä jopa luovutusiän jälkeen! ja jos perheessä on koira/toinen kissa, niin taas haetaan nisää :) se kuuluu kissan kehitykseen? :)

kattiakanssa . . :) kirjoitti:

Oletteko huomanneet (ne joilla on ollut kissapentueita), että 3-8 viikkoiset kissanalut lutkuttavat ja hakevat emon nisää jokapaikasta, esim. ihmisen iholta, kaulasta, nenästä jne vaikka emo on lähellä? :D välillä jopa luovutusiän jälkeen! ja jos perheessä on koira/toinen kissa, niin taas haetaan nisää :) se kuuluu kissan kehitykseen? :)

Lue lisää

huomannut ja pentueita on kasvatettuna useita kymmeniä vuosien aikana. Nytkin kotona on pennut iältään 10 viikkoa, eikä niistä yksikään etsi/ole etsinyt nisää ihmisiltä. Yksi astutettu naaras (ei pentujen emo) on pariin otteeseen "imettänyt" pentuja huvitutilla. Tuo naaras alkoi kutsumaan pentuja luokseen vaikkei ole niiden kanssa aiemmin juurikaan ollut tekemisissä. Ei siis ole pentulaatikossa tai edes -huoneessa ollut kun pennut ovat olleet pieniä.

Tassuilla "leipominen" taas ei ole nisien etsimistä, vaan jäänne joka liittyy hyvänolontunteeseen pentuajalta.

Kissan kehitykseen kuuluu saada riittävät eväät aikuisuutta varten ja sitä liian aikainen luovutus ei anna. Luonnossakin kissa vieroittaa pennut luotaan vasta 4 kk iässä tai sen jälkeen, kun niille on opetettu kaikki tarpeellinen. Kissa ei ole koira jonka leimautuminen on syynä aikaisempaan luovutusikään. Kissa ei leimaudu samalla tavalla ihmiseen, se ei ole laumaeläin vaan itsenäinen saalistaja. Liian aikainen luovutus ilman kaikkia kissamaisia taitoja sekoittaa kissan psyyken ja aiheuttaa erilaisia ongelmia, riippuen minkä ikäisenä luovutus on tapahtunut. Kissan on siis omattava taidot "keskustella" ja puhua kissaa, ennenkuin se voi täysipainoisesti kommunikoida. Ihminen ei kissan hienovaraista viestintää yleensä ymmärrä, mutta kissalle sen viestin lähettäminen oikein on tärkeä asia. Varsinkin silloin kun kodissa on muita kissoja tai se tapaa ulkona vieraita lajitovereitaan. Monille omistajille olisi kyllä suotavaa opetella tuota viestien tulkintaa, se helpottaisi monia asioita kissan kanssa elettäessä.

Matmor kirjoitti:

Luovutusikä

Kissanpentua ei pidä koskaan luovuttaa alta 12-viikkoisena, olipa kyseessä sitten aatelinen rotukatti tai ehta maatiaismirri – kissa se on yhtä kaikki. Vaikka pentu siirtyy kiinteään ravintoon ja suorittaa sisäsiisteyden peruskurssin jo 6-8 viikon iässä, ovat sen sosiaaliset taidot silloin vielä hakusessa. Emo opettaa poikasilleen kissankielen ja kaikki kattina olemisen jalot taidot vasta 7-14 viikon iässä, ja siksi kissanpennun on saatava varttua sisätiloissa, perheensä ja ihmisten parissa vähintään 12-viikkoiseksi asti. Näin kissan ja ihmisen vuosikymmeniä kestävälle yhteiselolle luodaan parhaat mahdolliset raamit, sillä alaikäisenä luovutetuilla kissoilla esiintyy yleensä keskimääräistä enemmän henkimaailman pulmia (kuten villanlupitusta ja sisäsiisteysongelmia) kuin täysikäisinä luovutetuilla. Ihmiselämässä nuo muutamat viikot ovat lyhyt aika odottaa, etenkin kun ne pienen kissanpennun kannalta voivat olla ratkaisevassa asemassa: onnellinen, kyllin pitkä varhaislapsuus antaa parhaat eväät koko kissan elinkaareen. Lisäksi 12-viikkoisena luovutettu, henkisesti tasapainoinen kissanpentu sopeutuu uusiin oloihin yleensä nopeammin ja mutkattomammin kuin liian varhain emoltaan riistetty, koti-ikävää poteva pentu.

Ei ole olemassa yhtään hyvää syytä, jolla kaupitella tai ottaa kissanpentu 8-viikkoisena; on olemassa vain tekosyitä. Moni hellämielinen kissanottaja ”pelastaa” alaikäisen pennun kuolemantuomiolta, mutta tulee samalla tukeneeksi vastuutonta pentutehtailua ja kehnoa kissanpitoa. Jos alaikäisille kissanpennuille löytyy aina ottajia, ei omistajilla ole mitään motivaatiota leikkauttaa kissojaan, vaan ne saavat lisääntyä holtittomasti navetan takana: poika astua emoaan ja isä tytärtään.

Myös kissakaupassa pätevät ostajan markkinat – myyjät tuottavat sitä, mitä ostajat haluavat – ja niinpä reilun kaupan sääntöjä voi vallan hyvin soveltaa kissaan! Ostamalla (ja nimenomaan maksamalla kissasta nimellisen korvauksen, jolla mirrin henkikulta osoitetaan arvokkaaksi) luovutusikäisen, ihmisten parissa sisäkissaksi kasvatetun, hyvinhoidetun, madotetun ja mahdollisesti rokotetunkin pennun tulee omalta osaltaan parantaneeksi edes kissankarvan verran maatiaisten aliarvostettua asemaa.

Lue lisää

Tuo on niin kulunut ja perusteeton satu, että oikein täytyy ihmetellä kuinka joku jaksaa vielä sitä levittää.

Miten niin provoilutarkoituksessa?