mulle tulee päivässä sillon tällön kauheita masennuskohtauksia/paniikkikohtauksia...en ole lihava ihminen..olen normaalipainoinen mutta kun katson peiliin niin näen pelkkää läskiä! ja kyllähän minulta läskiä jonkun verran löytyykin, ei sitä voi kieltää...iltaisin itken itseni uneen..haluan eroon tästä kierteestä..haluaisin myös laihtua mutta en pysty siihen! en kertakaikkiaan pysty laihduttamaan koska mielialani heittelehtivät päivästä toiseen!!! yhtenä päivänä ruoka maistuu, toisena en saisi alas millään...=( ennen kun lähden liikenteeseen niin joudun miettimään peilin edessä varmaan viis tuntia että mitkä vaatteet laittaisin etten näyttäisi niin läskiltä..!!!tää on kamalaa...en jaksa enää...auttakaa!=(
voi helvetti...
en jaksa..
5623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mul on just sama ongelma. Tiedän et tää on tosi typerää ja että oon/oot ite se pahin kriitikko itteäni/itteäs kohtaan! Mä yritän nyt päästä tästä kierteestä yrittämällä syödä terveellisemmin ja liikua säännöllisesti. Sitä suosittelen sullekin. Onks sulla kavereita? Vietä paljon aikaa niiden kans! Ite en oo kertonu ongelmastani niille (en tohi) mut tiedän et kannattas.. by the way, miten vanha oot? Ite oon 17
Mitenkä olisi jos alkaisitte tuijottamaan välillä muitakin ihmisiä ettekä vaan koko ajan itseänne. Antakaa itsenne olla rauhassa. Hankkikaa elämä.
Tuohon ekaan viestiin vastauksia eli joo onhan mulla kavereita jonku verran... ja myös 17 olen. Ja sit toho edelliseen viestiin haluisin sanoa et siinähä se ongelma just onki! mua ärsyttää itteekin ku katon liikaa peiliin jne.. että miten pääsis eroon siitä? ei se nyt ihan tosta vaan onnistu.. =/ rasittavaa..masentaa..
Mä en oo nyt pariin päivään oksentanu ollenkaa:) Oon yksinkertasesti päättäny, et sen on pakko loppua. Oon ruvennu kyselemään enemmän kavereiden kuulumisia, urheilemaan kylläkin enemmän ja yritän syödä vaan terveellisiä ruokia. (tosin kekseistä en pysty luopumaan, mut en oo niitä okentanu..)
Yritä saada ruokavalios remonttiin, ja jos ahmimiskohtaus tulee, yritä pysäyttää se heti! Ota vaikka purkkaa suuhun ja lähe kävelylenkille.. Elämä on lyhyt, ei kannata pilata sitä miettimällä pelkästään, mitä suuhunsa pistää ja miten paljon.
Joku pyysi hankkimaan elämän ja tuijottamaan välillä muitakin ihmisiä? No joo, arvaa vaan, että tuijotanko muita ihmisiä? Varsinkin niitä alihoja ja hyvännäköisiä toljotan kyllä, ja pitkään. Sitten kun näkee jonkun ns. lihavan niin myhäilee, että jee, joku on lihavampi ku mä, mut en ikimaailmassa kehtais liikkua missään jos oisin tuollainen. Sairasta se on sekin... Että: etsin elämää, luvassa löytöpalkkio!