Yritän selittää lyhyesti.. Olen seurustellut poikakaverini kanssa yli 2v. ( huom. emme ole kihloissa). Rakastan häntä, tai ainakin vähän aikaa sit vielä rakastin.. Mutta hän on lyönut mut maihin, ei fyysisesti vaa henkisesti. Hän tiuskii mulle koko ajan, naljailee ja valittaa. En tee mitään oikein ja olen ärsyttävä (kuulemma).. Hän on nyt intis ja joka lomilla myö tapellaan. Joudun olemaan koko ajan varpaillani ettei hän räjähdä mulle. Sanoin hänelle viime riidassa että se ei riitä et myö vaa rakastetaan toisiamme. Hän sanoi että hän tietää montakin hyvää syytä miksi pysyä yhdessä. En tiedä mitä tehdä.. Tuntuu siltä että olen kahlittu häneen.. Mistä tiedän löydänkö koskaan paremman miehen. En uskalla lähteä.. Puol vuotta sitten yritin tehdä itsarin yhden tappelun seurauksena.. Tiedän, tyhmästi tehty..
kestänkö enää..
anony...
2646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itsellesi. Myös aikuisena "minänä" oleminen vaatii hieman opettelua ja itsetuntemusta. Noilla eväillä mitä miehesi sinulle antaa et oikein voi rakentaa eheää aikuisuutta ja minäkuvaa itsestäsi.
Ole jonkin aikaa ihan yksinäsi, tutustu itseesi ja katsele sitten sitä "oikeaa". Sinulla on aikaa löytää hänet vielä useiden vuosien ajan. Ei mitään kiirettä eikä mitään hätää.
niin onhan tässä monta vuotta jäljellä, minä 20v. ja hän 19v.. Ehkä tarvin aikuisemman miehen ja hän "teinin". No mä kattelen vähän aikaan mutta en enää pitkään.. Mut ku ei tekis mieli luovuttaa nii helpolla..