Exä kävi taas viikottaisella lapsemme tapaamisellaan mun kodissa...
Lapsi (2 v) huusi kurkku suorana ja halusi vaan mun syliin. Ei suostunut syömään exän kanssa, ei leikkimään, ei kylpyyn ei nukkumaan. Kun exä yritti sen ottaa multa, huuto yltyi hysteeriseksi.
Kaiken tämän jälkeenkin exä on sitä mieltä, että on mun syy, kun lapsi ei ole myötämielinen hänen suhteensa ja että mun täytyy vaan sietää hänen käymistään mun kodissani, vaikka kaikki jätetään levälleen noiden käyntien jälkeen. Keskustelemaan hän ei kuitenkaan asiasta suostu, vaan lähtee ovet paukkuen saneltuaan omat ehtonsa.
Lisäksi hän on vielä sitä mieltä, että meillä tulee olla yhteishuoltajuus, vaikka nää käynnit päättyy aina siihen, että lapsi heräilee yöllä monta kertaa (normaalista nukkuu koko yön putkeen) ja että exä ja mä riidellään.
Eikö tästä ole mitään tietä ulos?
Lapsi (2 v) huusi kurkku suorana ja halusi vaan mun syliin. Ei suostunut syömään exän kanssa, ei leikkimään, ei kylpyyn ei nukkumaan. Kun exä yritti sen ottaa multa, huuto yltyi hysteeriseksi.
Kaiken tämän jälkeenkin exä on sitä mieltä, että on mun syy, kun lapsi ei ole myötämielinen hänen suhteensa ja että mun täytyy vaan sietää hänen käymistään mun kodissani, vaikka kaikki jätetään levälleen noiden käyntien jälkeen. Keskustelemaan hän ei kuitenkaan asiasta suostu, vaan lähtee ovet paukkuen saneltuaan omat ehtonsa.
Lisäksi hän on vielä sitä mieltä, että meillä tulee olla yhteishuoltajuus, vaikka nää käynnit päättyy aina siihen, että lapsi heräilee yöllä monta kertaa (normaalista nukkuu koko yön putkeen) ja että exä ja mä riidellään.
Eikö tästä ole mitään tietä ulos?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lopetat sen lapsen manipuloinnin. Annat lapsellesi rauhassa mahdollisuuden tavata isäänsä. Lapsesi tarvitsee sitä, vaikka sinä et tarvitsisikaan. Lapsella ei ole mitään tekemistä teidän eronne kanssa, eikä hänen pidä siitä kärsiä. Ja sen verran pitää teidän molempien, ja ennenkaikkea sinun, aikuisia olla, että ette tappele lapsen kuullen tai nähden. Selvittäkää aikuiset ihmiset välinne keskenänne.
Itse ole itsesi tilanteeseen ajanut ja nyt vain hoidat sen lapsellesi parhaalla mahdollisella tavalla.
kun istun omasssa työhuoneessani tietokoneen ääressä. Exä itse tuo lapsen mulle, heti kun se alkaa itkee tai sitten lapsi juoksee hakkaamaan työhuoneen ovea!!
exän antaa tavata lasta. Jos valvottuna haluut, sovi sossuun. Tottakai lapsi on äitinsä perään, hölmö olet, jos muuta luulet.
Mene ja lue muutama tapaamisohje, netistä saat ohjeita myös siihen.
Ei ne edes tutustu, kun sä roikut mukana, ja lapset ymmärtää elekielen ja vihamieliset asenteet tosi hyvin.
Mistä sinä tiedät, onko ap mainipuoloinut lastaan? Aina joillekin tulee ensimmäiseksi toi ajatus, musta tuntuu, että se ajatus tulee just niille, jotka itse siihen syyllistyy... Meilläkin lapsi on kauheesti äidin perään tuossa isässä, ilman mitään manipulointeja.
"Itse olet itsesi tilanteeseen ajanut..." Voi saamarin kakara, mene nyt ihan oikeasti ensin kasvamaan ja tulet sitten neuvomaan muita, sopiiko? Eli ala olla ensin itse aikuinen ja neuvo sitten muita...
Alkuperäiselle: miksi lapsi tapaa isäänsä sinun luonasi? Voisiko tapaamiset järjestää muualla? Eikö isällä ole kotia? Entäs isän vanhempien luona tms.? Tai aluksi vaikka kuteet päälle ja lapsi ja isänsä lähtevät kävelylle ihanaan syksyyn ja kahvilaan jätsikille? Voit vaikka lähteä ekalla kerralla itse mukaan ja sitten "palata hakemaan kaulaliinaa ja käsineitä" kotiin... olen nimittäin aika varma, että lapsi ei huutaisi sinun perääsi (aluksi toki, mutta varmasti tilanne pikkuhiljaa rauhoittuu), jos he saisivat tavata ihan keskenään ilman että isä kokee paineita tai valvontaa sinun puoleltasi? tai jos he jostain syystä vain sitten tapaavat sinun luonasi, voisitko sinä siksi aikaa poistua kokonaan?
HEI!
Isä asuu vanhempiensa luona (ei ole tämän kuluneen puolen vuoden aikana saanut hommattua asuntoa itselleen eikä edes osoittetta muutettua) ja nämä eivät halua lasta nähdä.
Isä puolestaan on sitä mieltä, että elatusmaksu on riittävä panos lapsen "hoitamiseen" eli hän ei rupea tätä kahviloissa, huvipuistoissa tms. maksullisissa paikoissa kuljettamaan eikä toisaalta myöskään aio lapsen ruuista, vaipoista tms. maksaa!!
Joten mikäli haluan lapsen tapaavan isäänsä on sen tapahduttava minun luonani ja minun kustannuksellani - pari kertaa olemme olleet yhdessä puistossa, josta olen sitten vaivihkaa häipuynyt. Isä on tullut noin 10 minuutin kuluttua perässä ja syynä on ollut, että häntä ei enää huvittanut leipoa hiekkakakkuja (tai jotain yhtä järkevää)
Jos exä ei tapaa lasta muualla,se on sitten hänen ongelmansa.Ei ole hyväksi lapselle katsella teidän riitojanne.Ei hän nauti niistä tapaamisista mitään jos aina tulee paha mieli.
Aiotko oikeasti käyttää koko elämäsi lapsen paapomiseen kun eksäsi ei halua lapsen kanssa viettää aikaa ja ottaa oikeasti vastuuta?
Meinaan - missä sinulla on sinun oma aikasi? Milloin käyt kavereiden kanssa istumassa iltaa ilman lasta?
Jos eksääsi ei pakota kukaan ottamaan vastuuta, niin tuskinpa se siitä kasvaakaan mihinkään.
Aika omituinen perhe sun eksällä kuitenkin on jos edes isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlastaan.
Omituinen on perhe, valitettavasti se karmea totuus selvisi mulle vasta lapsen syntymän jälkeen (koko ajan kuvittelin, että mä oon vaan se kauhea miniä).
Lasta tässä käy sääliksi, mutta kai sitä täytyy sitten ottaa tiukka linja
Ensinnäkin, en ymmärrä miksi pitää tavata sinun kotonasi, muitakin paikkoja varmasti olisi. Lisäksi myös ydinperheissä 2-3 vuotias useesti tarrautuu jompaan kumpaan vanhempaan, se kuuluu ikään.(juuri oli juttu uusimmassa perhe lehdessä). Lapsen kuullenhan ei tulis riidellä, helppoa on sanoa, mutta älä sinä lähde siihen mukaan. Itse riitelin exän kanssa meileillä ja illalla puhelimessa. Sitä jatkuin vuoden verran ja sitten elämä rauhoittui, en toistaiseksi ole viellä tavannut yhtään eroperhettä joissa ei katkeruuta, riitelyä ja panettelua olisi ollut.
Voimia sulle!
Ensinnäkin kukaan ulkopuolinen ei voi kuin osoittaa suuntia miten tilanteesta pääsee ulos. Oikeasti TEIDÄN pitää kävellä siitä ulos! Teidän täytyy nähdä vaiva.
Ensinnäkin teidän pitäisi lopettaa tapaamiset sinun kotonasi. Toisekseen ehkä sinun ja eksäsi ei tulisi hetkeen kommunikoida jos ette riidattomasti sitä osaa tehdä.
Oletan että eksäsi on mies, oletan myös että olet itse hoitanut pääsääntöisesti lasta jolloin eksäsi ei ole syystä tai toisesta oppinut vanhemmuutta samalla kypsyydellä kuin sinä. Olkoon niin. Vanhemmuuttakin on erilaista.
Meidän eron jälkeen poika oli vihamielinen minua kohtaan. Halusi äidin luo jopa hyvinkin pian kun oli tullut viikonloppukäynnille luokseni. Ennen pitkää poika tottui siihen että on nyt isän luona. Sitten tuli syyttelyvaihe. Poika syytti minua siitä että olin muuttanut pois. Kun pojan kanssa sitten keskusteltiin asiasta niin mieli on nyt muuttunut. Haluaisi tavata useamminkin, suurin piirtein joka toinen päivä. Aina sen järjestely ei vain valitettavasti ole mahdollista. En pitäisi mahdottomana sitäkään että poika jossain vaiheessa muuttaisi luokseni, mutta silloin on kysymys hänen omasta valinnastaan.
Ottamalla lapsen eksältä pois aina liian nopeasti/helposti niin yhä vain varmemmin vieroitat lapsesi ja eksäsi suhdetta ja vahvistat omaa ja lapsesi suhdetta. Sekään ei ole hyvä jos lapsesi on kiinni sinussa.
Lapsi tarvitsee sekä perusvarmuutta (yleensä äiti) että muutoksentuulia (yleensä isät). Muutos on aina pelottavaa, mutta sen avulla kasvetaan eheämmäksi ihmiseksi.
...oli sydämeenkäyvän hyvä.
isä tavata lastaan aika harvakseltaan?jos aloittaisitte pienillä ajoilla useasti vkossa?meil ainakin toimi ja edelleen isä käy meillä katsomassa ja toisinpäin.lapsi ei selvästi luota kyseiseen ihmiseen ja jos isän asenne tuollainen ei tarvitse minun puolestani luottaakaan.mun muksu kohta 2v.
.. ei mun mielestä. Käy tapaamassa kerran viikossa arki-iltana klo 17 - 21 ja joka sunnuntai klo 9 - 20.
Normaalia käytöstä tuon ikäiseltä lapselta erotilanteen jälkeen. Kuinkahan moni eroisä on ihmetellyt samaa samassa tilanteessa samanikäisen pikkuisen kanssa...
"Vierastaminen" menee ohi, usko pois.