Edes koskaan, kun lapsella on hyvä sijaiskoti ja hänen eteensä tehdään kaikkivoitava, ostetaan kauniit vaatteet, saa harrastaa, pärjää koulussa jos ei pärjää, niin siihen puututaan ja yritetään kaikkensa, pääsee pienille matkoille lomilla, käytetään kaikki mahdollinen terveyspalvelu mitä saatavilla on....jne...
Jaksatteko siltikin olla aina erimieltä sijaiskodin kanssa ja olla sijaisvanhemmille katkeria.
Onko teillä bio.vanhemmat edes halua ajatella edes vähän positiivisemmin lastenne puolesta.
Onko teillä halua kasvattaa lasta yhdessä sijaiskodin kanssa.
Ajattelen asiaa niin, että vuosien päästä voi katsoa sijoitusta taaksepäin, varmaan lapsen kehitykselle on haittaa jos ne vuodet eivät yhdistä vanhempia ja sijaisvanhempia ja mikä on sen vihan summa, ketä siitä hyötyy?
Jaksatteko siltikin olla aina erimieltä sijaiskodin kanssa ja olla sijaisvanhemmille katkeria.
Onko teillä bio.vanhemmat edes halua ajatella edes vähän positiivisemmin lastenne puolesta.
Onko teillä halua kasvattaa lasta yhdessä sijaiskodin kanssa.
Ajattelen asiaa niin, että vuosien päästä voi katsoa sijoitusta taaksepäin, varmaan lapsen kehitykselle on haittaa jos ne vuodet eivät yhdistä vanhempia ja sijaisvanhempia ja mikä on sen vihan summa, ketä siitä hyötyy?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Lapseni varasti sijaisäidin kengäkkin, kun tuli lomille. Sijaisperhe OLI NIIN KÖYHÄ, ettei postimerkkejä edes ostaneet. Minä olin elättänyt lapseni opintolaina, lapsilisät, elatusmaksut ja asumistuki, eli vuokran jälkeen jäi 4000 mummon markkaa kaikkiin juokseviin menoihin. Lapsillani oli siistit vaatteet, kengät, ruokaa oli monipuolisesti, lapseni harrastivat, oli sirkuskoulua, ilmaisutaitoa, musiikkiharrastusta ja paljon muuta.
Ja kun valitin sosiaalityöntekijöille lasteni huonosto kohtelusta, vastaus oli: SINÄ ET YMMÄRRÄ, ETTÄ SIJAISPERHE ON KÖYHÄ.
Minkähän vuoksi lapsesi on siellä sijaiskodissa, kun sinulla näyttää kaikki olevan noin hyvin? Jotenkin jää epäilys, ettei kaikki ole niin kuin kirjoitat ja että jotain on pielessä sinun kanssasi!
kirjeet ovat tallella, että kuinka huonosti he voivat "oikeiden vanhempiensa" kanssa. Kuunnella sosiaalityöntekijöiden vituilua siitä, että: "olet huono äiti"; "mene hoitoon"; "mikset jo luovu lapsistasi, yleensä vanhemmat luopuvat paljon lyhyemmässä ajassa"; "miksi sinä et anna lastesi kiinnittyä sijaisperheeseen. Niillä on hyvä parisuhde."
Siitäkö minun pitää olla kiitollinen, että kun lapseni lähtivät ensimmäisestä sijoituspaikastaan, lapsillani ei ollut mitään muuta, kuin mitä minä olin heille ostanut. Olivat sentään monta vuotta "oikeilla vanhemmilla". Siitäkö minun pitää olla kiitollinen, että tänä aikana sijaisperhe osti itselleen uuden asunnon, auton, kesämökin ja lomaosakkeen. Ja mitä vielä. Siitäkö minun pitää olla kiitollinen, että kaikki voimani menivät siihen, että edes lapsilleni sain inhimilliset olosuhteet. Ja kaikki vain ja ainoastaan sen takia, että alueellamme Espoossa oli sosiaalityöntekijä, joka oli ottanut eniten lapsia huostaan.
Kaikki ne syytökset, mitä sosiaalityönttekijä teki minua kohtaan ottaessaan lapseni huostaan, mikään tai kukaan ei tukenut niitä. Päin vastoin. Hän kirjoitti papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Kukaan lääkäri ei ole diagnoosia antanut. Sanoi esimiehilleen, että käytän huumeita. Huumepoliisi olisi tullut kertomaan toisen version, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut muuttaa päätöstään.
Tietty masennuin, kun lapseni otettiin pois, laitettiin kauas ja he alkoivat voida huonosti.
Minun lapseni, joiden harrastuksia, sirkuskoulu, ilmaisutaidonkerho, musiikkiharrastukset, kulttuuritapahtumat, olin tukenut opintolainalla, loppuivat kuin kerta heitolla heidän päästyään "oikeiden vanhempiensa" luokse, kuten sosiaalityöntekijä sanoi. Sijaisperhe oli niin köyhä, että vanhempi tyttöni houtui "varastamaan" sijaisäitinsä kengät lomalle tullessaan.
Mutta sain taisteltuani lapsilleni paremmat olosuhteet, hohhoijaa. Ja lähemmäs itseäni, niin että lapseni voivat käydä luonani. Toisen käyntejä on tuettu, mutta toisen ei. Jouduin työttömyyskorvauksella syöttämään lapseni, koska "lapseni söi sijaituksessa niin paljon, että siihen ei edes kulukorvaus riitä vaan sijaisäiti on joutunut omistaan laittamaan". Pahalla sisullani sain sitten myöhemmin rahaa lapseni ruokkimiseen.
Ja tiedätkö muuten miten sain lapseni pois aikaisemmin sijoitetusta perheestÄ. Lapseni soitteli minulle iltaisin, oli masentunut, voi tosi pahoin. Sosiaalityöntekijät sanoivat minulle, että lapseni ei halua vaihtaa perhettä. Sanoin yhtenä äitienpäivänä lapselleni, että koska sinä et halua vaihtaa perhettä, pyydän, että he adoptoivat sinut. Ja siitä lähti tyttöni hyvinvointi nousemaan. Hän pääsi pois, lähemmäksi minua. Hän alkoi saada jopa vaatteita, mieleisiään, eikä hänen tarvinnut miettiä sijaisperheen köyhyyttä.
Ja mitä minuun tulee. Taloudellinen tilanteeni ei ole vieläkään kohentunut, mutta voin paljon paremmin kun tiedän ja NÄEN, että molemmat tyttöni voivat hyvin.
Sain toiselta tytöltä toissa iltana viestin: "Rakastan sinua äiti. Olet hyvä äiti, olet aina ollut. Minulla on kiva ollut olla kotona ja ihana tulla ensi viikonloppuna."
Sitten mitä muuta minulle kuuluu. Minulla on aivan ihan 3-vuotias poika. Ja häntä ei ainakaan vielä ole otettu huostaan, eikä varmasti tullakkaan. Sillä sosiaalityöntekijämme ei ole niitä perheen tuhoaja tyyppejä. Päin vastoin.
Johan selvisi, miksi lapsesi onneksi on päässyt sijaishoitoon. En ihmettele yhtään enää.
joka tuhoaa vielä toisten lapset. Samallainen kuin monet sossut, raha se on joka ratkaisee.
Vai kuinka.
Olen erittäinen kiitollinen minun poikani sijaisperheelle. Poikani on ollut perheessä kohta 10 vuotta ongelmia ei ole ollut, koska en käynyt tapaamassa poikaa pitkään aikaan oman päihde ongelman takia, mutta nyt olen ollut pitkään raittiin ja halunut tapaamiset taas luistamaan niin jopa ongelmiakin löytyi.
Ensinnäkin sijaisäiti sanoi minulle että pojallani täytyy olla oma elämä kun olin lähettänyt ilman sijaisäidin lupaa pojalleni tekstiviestin sunnuntai päivällä en uskonut että se häiritsee mitenkään mutta se häiritsi. Haluaisin vaan tietää eikö oikea äiti ole osa lapsen elämää näin minä ainakin olen asian käsittänyt ja haluan kuulua lapseni elämään en ole ottamassa poikaa itselleni koska hänen on hyvä olla sijaisperheessä, mutta haluan olla osallisena hänen elämässä.Saan soittaa pojalleni 2kertaa kuussa määrättynä aikana se on minusta väärin kun en ole koskaan häirinnyt perhettä enkä liian usein soittelisi olisi mukavampi soittaa silloin kun on asiaa tai että poikani saisi soittaa minulle. kirjottakaa ja kertokaa kokemuksia niin sijaisäidin näkökantaa kun oikeiten äitejen. Arvostan kovasti sijaisperheitä mutta onko vaikea ymmärtää että he kuitenkin ovat sijaisperhe :(
tietää ja tuntea oma sukunsa. Lapselle on tärkeä tietää, että omat vanhemmat välittävät hänestä. Sinä olet osa lapsen elämää ja TÄRKEÄ OSA LAPSESI ELÄMÄÄ. Et häiritse lapsesi kehitystä vaikka pidätkin häneen yhteyden. Päin vastoin, uskon, että poikasi pitää sitä myös tärkeänä. ÄLÄ LANNISTU!
On erittäin tärkeää että pidät lapseesi yhteyttä.
Ota yhteyttä sosiaalityöntekijään joka hoitaa perheesi asioita ja sanot että haluat pitää palaverin jossa sovitaan yhteiset pelisäännöt kuinka pidetään yhteyksiä ja muuta.
Oma lapseni on asunut sijaisperheessä 9-vuotta ja käy kerran kuussa kotilomilla esim. viikonlopun yli ja nytkin varmaan tulee syyslomaks:) kesälomalla kaksiviikkoa saa olla luonani ja saamme soitella toisillemme ja lähettää tekstiviestejä, sähköpostiviestejä ja kirjoittelemme messengerissä aina välillä:)
aloitit sen yhteydenoton väärin.
Ei välttämättä sijaisäidin tarvitse olla tietoinen että olet ollut raittiina. Siis nuo asiat pitää mennä aikuisten kautta eikä lapsen yhteyksien kautta. Ajatteleppas hiukan tilannettasi.
erääseen äitiin, jolta oli lapsi viety vauvana kun äiti oli ollut sairaalassa. Syytä en tiedä miksi oli viety ja miksi äiti oli sairaalassa, enkä ole koskaan kysynytkään. Olemme jutelleet aikaisemminkin. Meillä on ollut samat perhehoidon sosiaalityöntekijät joskus aikoinaan.
Lapsi on ollut sijaisperheessä monta vuotta ja nyt hän on sijoitettuna jonnekkin laitokseen. Äiti sanoi, että onneksi hän ja lapsi pääsi perhehoidon piiristä pois, sillä nyt lapsi voi paljon peremmin ja heidän yhdessä oloa tuetaan. Nyt äiti saa käydä tapaamassa poikaa, joka on kouluikäinen, ja heillä on oma huone tapaamisissa. Äiti sanoi, että lapsi jätettiin heitteille sijaisperheeseen ja sijaisperhe oli ottanut hänen lapsensa, joka oli silloin vauva vaan ja ainostaan rahan takia.
Neuvon sinua pysymään lapsesi rinnalla! Motiivit sijaisäidillä saattavat olla juuri se, että hän pelkää, että sinä saat pojan itsellesi takaisin ja rahahanat ehtyvät! Kun en tiedä tapausta, en voi kuin arvailla. Ja tämä kyllä ekana ajatuksena tulee mieleen.
PYSY POIKASI RINNALLA JA VAADI TAPAAMISIA.
Haluan kertoa tilanteesta vielä sen verran, että
sijaisäiti tietää minun raittius tilanteen erittäin hyvin.
Olin pitkässä laitos hoidossa ja poikani kävi siellä ja olemme keskustelleet minun tilanteesta
erittäin paljon ja muutenkin meidän suhde on hyvin luottamuksellinen.
En ole koskaan koko sijotuksen aikana soittanut tai mennyt tapaamaan lastani päihtyneenä.
siksi onkin ollut pitkiä aikoja jolloin en ole
lastani tavannut, mutta halusin sinulle tiedoksi tämän asian.
Minun kaikkien lasteni biot ovat kiitollisia ja myös kertovat ja osoittavat sen monin tavoin.
Se on kieltämättä mukavaa, mutta: ei biojen tarvitse minulle kiitollisia olla.
Heidän tilanteensa on syystä tai toisesta ajautunut siihen, että lapset on otettu -tai he ovat antaneet- heiltä pois. On enemmän kuin kohtuullista pitää itsestäänselvyytenä sitä, että yhteiskunta järjestää vastuulleen ottamiensa lasten olot tyydyttävällä tavalla.
Jos minun motivaationi tai kykyni hoitaa heidän lapsiaan riippuisi siitä, mitä he kulloinkin minua kohtaan tuntevat, ollaan melko syvällä suossa.
Täällä kirjoittelee ymmärtääkseni muutamia -todellakin korkeintaan kymmenen!- melko onnettomia bioja. Näillekö kysymyksesi osoitit?!
Mikä mahtaa olla motiivisi? Saada heidän vastauksistaan vahvistusta omalle, jo valmiiksi negatiiviselle käsityksellesi, omien lastesi bioista? Osoittaa koko suurelle lukijakunnalle, kuinka pimeitä biot oikein ovatkaan? Hakea täältä sitä positiivista palautetta, jota et omien bioilta saa, mutta koet ansainneesi?
En tiedä mitä mielessäsi liikkuu, mutta harmittaa tällainen muutamien sijareiden hilluminen samalla tasolla noiden kipeimpien biojen kanssa.
juuri sitä, että nostat itsesi korkeammalle, niiden kipeiden biojen kanssa, kuten kirjoitit, eikö ole parempi olla tasavertaiset jos ajatellaan lapsen hyvinvointia, ei sijaisperheen etua.
Enkä minä kerjää keneltäkään hyväksyntää, mutta jos lapsi siinä loppupeleissä, olisi edun saaja, jos yhteistyö sujuu.
Ei pidä ajatella niinkuin itse ajattelet kaikista asioista.
omalla nikilläsi?
Jos minun lasteni elämä pilataan, varastetaan heille kuuluva perusturvallisuus ja perustarpeet niin eikö minulla ole oikeutta tuoda asioita esille. Ja kun ei ole kysymys ainoastaan minun ja lasteni elämästä.
En voi korkealle tasolle ainakaan niitä sosiaalityöntekijöitä, jopa erään suuren kaupungin lasten erityistarpeiden johtavaa sosiaalityöntekijää, nostaa enkä sijaisperheitä, koska rahan takia yrittivät ajaa minut pois lasteni elämästä. Eivät ole mitään muuta kuin tappajia, varkaita ja valehtelijoita. Rikollisia, jotka tuhoavat lasten elämän oman etunsa vuoksi.
Ja sitä valheiden määrää, mikä kohdistui lapsiini ja minuun. Ei AIKUINEN ihminen tuohon alennu.
"Eivät ole mitään muuta kuin tappajia, varkaita ja valehtelijoita. Rikollisia, jotka tuhoavat lasten elämän oman etunsa vuoksi."
Sossut ja sijaisvanhemmat tuollaisia? Sinä olet siis se tasapainoinen ihminen, jolta lapsi on ryöstetty?
Se henkinen väkivalta, jota lapseni kokivat sijaisperheessä, uhkailu siitä, että jos lähtevät perheestä pois, joutuvat lastenkotiin, ryysyissä kulkeminen, heidän vähättelynsä ja kaikki muu vie syvään masennukseen, ja masennus pitemmän päälle voi olla tappava.
Vai mitä sanot tästä: Tytötölläni puhkesi paha akne, ja hän pyysi sijaisäitiä ostamaan clerasilia. Sijaisäiti sanoi, että saippua ja vesi riittävät. Tässä YKSI lasteni henkistä ja fyysistä kehitystä tukeva kommentti.
on järkevä tässä psykopaattien ryhmässä ja sanoo asiat suoraan. Käytännössä touhu on juuri sitä mistä kirjoitat. Ja yhteiskunnan rahoilla. Ja vastuuta ei ota kukaan, ei ole vielä sellaista henkilöä parrasvaloihin tullut. Kun vastuuta perää, asia ei siinä vaiheessa tunnu kuuluvan kenellekään.
Viestinviejä pyritään aina ampumaan, joten se noista päällekäyjistä. Niille ei kannata antaa sijaa. Noille rikollisten vikinöille.
Sillä heiltähän on syyttä lapset viety.
olla missään tekemisissä koko sijaisperheen kanssa!!vihaan heitä yli kaiken.
Lapsi on ollut siellä jo monta vuotta ja sijaisperhe on hänelle tärkeä, olkoon!mitä se minulle kuuluu?mulla on oma elämä ja olen onnellinen.
omiin tunteisiisi. Ja jos kerran lapsi voi siellä hyvin, miksi rikkoisit hänen elämän. Rauha maassa. Ja jos kestät olla tapamatta lastasi, niin älä tapaa. Turhaan repiä haavoja auki.
Ehkä tulevaisuudessa lapsesi tulee ovellesi ja silloin ne haavat vuotavat verta. Molemmilla.
Jos on hyvä sijaisperhe, sinun paikkasi lapsen sydämessä on annettu olla rauhassa.
Ihan oikeasti.
kahdesta naisesta, jotka väittivät molemmat olevansa yhden lapsen äitejä. Tuomari tai kuningas ratkaisi riidan siten, että sanoi, halkaistaan lapsi, niin molemmat saavat puolikkaan. Siinä vaiheessa oikea äiti perääntyi, sanoi, että antaa olla.
En muista missä se siellä on. Mutta näin se on. Oikea äiti ajattelin lapsen eheyttä! Rakkautta, äidin rakkautta!
mitä pahaa he ovat sinulle tehneet?
Isossa kirjassa äiti, joka ei halunnut lasta puolittaa, oli oikea äiti. Mutta hän ei ollut kuitenkaan äiti, joka oli lapsen synnyttänyt.
muistan toisin. Mutta ehkä olen väärässä. Mikä tarina se oli ja mistä se löytyy!
kaipaan.