Asumme poikaystävämme kanssa eripaikkakunnilla, mutta yhteistäkin asumista on takana. Suhde on ollut melko myrskyisä(1,5 vuotta), mutta viimeinen puoli vuotta on mennyt hyvin. Hän valmistuu vuoden vaihteessa, mutta tiedossa varma, hyvä palkkainen työ. Minulla vielä puolitoista vuotta koulua jäljellä. Olen raskaana, mistä olin melko iloinen ennen kuin kerroin poikaystävälleni. En näe mitään "järkevää" syytä tehdä aborttia. Olemme 22 ja 28 vuotiaita, rahallisesti varmasti pärjäisimme vaikkemme kylpisi siinä, apua saisimme ja opintoni saisin tehtyä loppuun lapsen syntymän jälkeen. Voisin muuttaa paikkakunnalle, missä hän asuu. Kuitenkin poikaystäväni ei vain halua lasta. Olen tehnyt abortin aikaisemminkin exäni lapselle(olin 15 v) ja pelännyt 7 vuotta etten voi saada lapsia. Nyt kun olen vahingossa raskaana, joutuisin samaan rumbaan uudestaan. En kuitenkaan ole valmis huolehtimaan lapsesta yksi, eikä tarkoitukseni ole saada isätöntä lasta. En usko, että suhteemme kestäisi aborttia, tuntuu että miehellä vähän arvot hakusessa....Onko se sitten tarpeeksi kestävä lapsen syntymäänkään vaikkakin häntä rakastan? Onko tämä vain miesten tapa reagoida asiaan? Mies kuitenkin aina puhunut kuinka haluaisi lapsia ym. ym.nyt vain aika on huono. Olen järkyttävän valinnan edessä. Mitä teen? Kuinka teille on käynyt? Vastaavanlaisia kokemuksia? Ja asiallisia vastauksia kiitos....:)
aivan
sekaisin
5404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisi kohtuuttomuuden kohtuuttomuus, että joutuisit jatkuvasti abortoimaan omat lapsesi. Kuten sanot, taloudellisesti Suomessa pärjää, mutta ihmiset ovat jotenkin hukanneet kyvyn hallita elämäänsä. Mekoista harkinnan puutetta edustaa (28 vuotias) mies, joka haluaisi surmata oman lapsensa.
Aikuisten väliset suhteet saattavat olla solmuisia, mutta lapsen ja vanhempien väliset velvollisuudet ja mahdollisuudet ovat selkeitä.
Tee siis tahtosi ja tuntosi mukaan. Puolusta lastasi ja pidä hänestä huolta. Et tule sitä katumaan. Usein isät ja äiditkin kypsyvät lapsen tuloon vähitellen.
Aikasi ja ystäväsi aika lapsen saamiseen on mitä parhain.
Itselläni on ollut sama tilanne. Sain mieheni ajattelemaan asiaa, kun näytin hänelle muutaman aborttikuvan, ja kysyin häneltä haluaako hän todellakin omaa lihaa ja verta olevan lapsensa joutuvan tähän tilanteeseen. Taisimpa purskahtaa vielä itkuunkin ja huutaa, että meidän vauvallamme on jo kädet ja jalat, ja se on ihan oikea vauva jo, vaikka pieni onkin. Siinä kummasti pyörähti miehen ajatusmaailma, hän ei ollut tiennyt että sikiö on jo varhaisessa vaiheessa niin ihmisen näköinen ja oloinen. Hän oli luullut, että se on vain vielä ihan solumöykky, ja ymmärsi tunteenpurkaukseni jälkeen myös minun näkökantani asiaan, koska ymmärsi että; herranjumala, se on ihan oikea vauva!
On kyllä ikävä tilanne!
Sinua ei voi pakottaa aborttiin, eikä miestäsi voi pakottaa isäksi.
Nähdäkseni sinulla on todellakin kaksi vaihtoehtoa: tehdä abortti tai kasvattaa lapsi yksin. Miten luulet esim. miehen vanhempien (tulevan lapsen isovanhempien) suhtautuvan? Entä omien vanhempiesi? Pärjäät varmasti, jos saat tukea heiltä... Ajattele asiaa lapsen kannalta: minkälaisen elämän voisit hänelle tarjota.
Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkin!
Kiitos rohkaisusta. Todellakin minulla taitaa olla kaksi huonoa vaihtoehtoa. Joko teen abortin tai kasvatan lapsen yksin ja ehkä elättelen toivoa siitä että mieheni palaa takaisin. Näillä näkymin taidan päättyä aborttiin. Mieheni vanhemmat ovat eronneet ja perhesuhteet todella sekavat, omat vanhempani asuvat toisella puolella suomea, eikä koskaan tarkoitukseni ole ollut tehdä lasta vanhempieni huoleksi (vaikka myöskin iloksi), mutta joka tapauksessa haluan, että lapsella on koti, missä on äiti ja isä ja missä me voimme tarjota sille kaiken mitä se tarvitsee....ei siis isovanhemmat. Noh, minulla on vielä muutama viikko aikaa miettiä vaikka tuntuu, että jos tämän lopettaa niin haluaisi tehdä sen mahdollisimman pian. Ei ole kiva kärsiä aamupahoinvoinnista ihan turhaan. Kiitos kuitenkin vastauksista ja mukavaa syksyn jatkoa!
Tartuta vauvakuumetta :)Jos mies ei innostu niin tuntuu että sinä et miestä sen jälkeen hyväksyisi. Teillä on eri arvot. Varmasti pärjäät, olet jo aikuinen. Adoptioon antaminenkin on mahdollisuus jota voit harkita. Raskautta ei kannata keskeyttää kun olet noin vahvasti sitä jo ajatellutkin ja punninnut.