välitä lapsistaan, mutta kun joku kertoo kuinka paljon joutui tekemään työtä pelastaakseen lapsensa sijoituksesta, sitä te ette hyväksy. Miksi?
Te sijaisvanhemmat kerrotte
kuinka biot eivät
204231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
meillä ainakin biot kokevat, että sijoitus oli aiheeton (vaikka oli ja on mielenterveys- ja alkoholiongelma, väkivaltaa, heitteillejättöä jne. mitä täällä on välillä puitu), enkä tarkoita että sinun tapauksessasi oli sellaisia ongelmia. Kuitenkin, nämä vanhemmat kokivat hirveän vääryyden tapahtuneen, vaikka oikeasti lapsi huostaanotettiin hyvin traumaattisista olosuhteista. Silti biot vaahtoavat oikeudenkin kautta, että me hirveät sijaisvanhemmat olemme lapsen ryöstäneet ilman syytä, ja etsimällä etsivät vikoja meistä (vaikka lapsen hoidossa tai missään muussakaan ei ole meillä ollut puutteita). Myöskään tapaamisia emme rajoittaneet.
Yhtä hyvin tämä meidän tapaus voisi olla tällä palstalla biovanhemman kirjoittamana näin: sijaisvanhemmat ryöstivät lapsen, pakkohuostaanottoihin erikoistunut sossu halusi välttämättä viedä lapsen pois rakastavasta kodista, jotta sijaisvanhemmat saisivat rahaa. Plus tähän vielä väitteet meidän alkoholi- ja mielenterveysongelmista, sukupuolitaudeista yms. jotka ovat aina vain väitteitä tälläkin palstalla (syytellään tuosta vaan kun ei muuta keksitä). Jos joku ulkopuolinen kuulee tämän biojen version tapahtuneesta, tottakai hänkin on sitä mieltä, että oli aiheeton huostaanotto.
Asioilla kun on aina kaksi puolta. Varmasti osa bioista kokee aiheellisenkin huostaanoton aiheettomaksi, kuten meillä on.
Mutta miksi väität, ettemme hyväksy sitä, että bio "pelastaa" lapsensa sijoituksesta (eli huostaanotto puretaan)? Eihän näin ole. Sijoituksen alusta saakka mekin toivoimme ja uskoimme, että tämän lapsen biot lopettaisivat ryyppäämisen ja hakisivat apua ongelmiinsa/ottaisivat avun vastaan, tekisivät elämänmuutoksen. Uskoimme lapsen palaavan kotiin hyvinkin pian, kun luulimme että tottakai kuka tahansa vanhempi tekisi kaikkensa saadakseen lapsensa takaisin. Mutta näin ei ollutkaan.
Edelleenkin, näyttää siltä, että sossut olisivat hyvinkin halukkaita palauttamaan lapsi biokotiin, mutta vanhemmilla edelleen on sama elämäntyyli, eivätkä he ole edes halukkaita tapaamaan lasta. Puheet ovat aivan muuta kuin teot. Uhoaminen ei johda mihinkään, päinvastoin.
En ole itse tähän aiheeseen aiemmin ottanut täällä kantaa, mutta tämän kokemukseni vuoksi on vaikea uskoa, että todella olisi aiheettomia huostaanottoja, jotka sitten vielä jatkuisivat. Ja ymmärrän myös sen, että monet biojen kertomukset ja kirjoitustyyli viestittävät ihan muuta kuin tasapainosta persoonallisuutta. Aivan kuten meidänkin tapauksessa.
Tämä ei ollut mitään haukkumista, vain minun näkökulmani asiaan; turha mollata muita sijaisvanhempia tämän kirjoituksen perusteella. En minäkään mollaa muita bioja siitä, mitä tämän lapsen biot ovat tehneet.
PS. Ei ole klamydiaa eikä lapsettomuutta eikä traumoja.
Se, että on riittävä toimeentulo ja kukaan ei uhkaa lastesi mielenterveyttä henkisellä väkivallalla eikä muullakaan, antaa jo riittävän pohjan tasapainoon.
Mutta jos satut joutuneesi sosiaalitoimenluukulle, koska vuokran jälkeen jää 1300 mummon markkaa, kerjäät ruokarahat sosiaalitoimesta, että voit tavata lastasi ja kun tapaat lapsesi, näet, missä ryysyissä hän kulkee, niin siinä horjuu jo vahvemmankin ihmisen henkinen tasapaino.
Ei se raha siihen vaikuta. Ei minulta ainakaan lasta huostaanotettu, vaikka köyhä olinkin aikoinaan opiskelijana, eikä todellakaan jäänyt käteen edes 1300 mummon markkaa. Mikset mene töihin? Ei tarvitse kerjätä rahaa sosiaalitoimistosta.
Miksi lapsi kulkee ryysyissä? Millaisissa ryysyissä? Ovatko ne oikeasti rikkinäisiä vaatteita (kuten ryysyt ovat) vai muuten vaan vääränlaisia mielestäsi?
Tasapainoisen ihmisen voi määritellä monella tapaa, mutta asioistaan, itsestään, perheestään ym. huolehtiva, jolla ei ole mielenterveysongelmia (tai pystyy hoitamaan ne), alkoholi-, huume- tai muita ongelmia, vastuullinen, sosiaalinen ihminen, joka kykenee myös arvioimaan omaa toimintaansa (kyky katsoa peiliin ja myöntää, ettei ole täydellinen), eikä syyttele kaikista vastoinkäymisistä muita (kaupunkia, sossuja, sijaisvanhempia, siskoa jne.) on mielestäni tasapainoinen. Ei sellainen, joka joka päivä postaa tänne jotain linkkejä vastauksena kysymykseen kuin kysymykseen. Ja syyttää sijaisvanhempia siitä, että hänen lapsensa on huostaanotettu, eikä vaivaudu minkäänlaiseen yhteistyöhön, syyttelee vain. Sellainen ihminen on kaikkea muuta kuin tasapainoinen, vaikka kuinka monta kertaa toistaisi samaa levyä. Jokaisella on heikkoutensa ja kaikilla on elämässään vastoinkäymisiä, mutta ihmisen halu ja kyky selviytyä ongelmista viittaa tasapainoisuuteen. Ei jatkuva valitus, riidan haastaminen ja uhkailu.
sitten. Et itse oikein tunnu tasapainossa olevan, koska et kykene perehtymään toisten juttuihin. Taitaa olla "kusi sukassa", jospa vaikka sinulla sijoituksessa olevien lasten biovanhemmat alkavatkin vaatia lastensa oikeuksia.
Ja töihin meno. Tiedätkö, kuinka paljon on työttömiä ja joka päivä lisää tulee.
Sanompahan muuten vaan, että paikoja joihin olen hakenut ja muutamaan päässytkin haastatteluun, niihin on sadasta kahteen sataan hakijaan.
Täytyy totaalisesti ajatella alanvaihtoa.
Ja kuinka haastan riitaa. HÄH?
mollaaminen, klamydia- ym. syytökset ovat riidan haastamista. Harva se päivä täällä biot uhkailevat, että "tästä vielä valitetaan" ja vihjaillaan jostain seurauksista, vaikka täällä palstailevat sijaisvanhemmat eivät ole missään tekemisissä hänen lapsensa huostaanoton kanssa.
Aina, kun joku sijaisvanhempi kirjoittaa tänne jotain (turhaan, tiedän), niin aina alkaa tuo sama virsi. "Lueppa tarkemmin", "taitaa olla kusi sukassa", "onko luetun ymmärtämisen vaikeuksia" ja "oletpa tasapainoton kun noin teet", "menepä hoitoon", "hoida itsesi", "hae apua" jne.
Totuus on kuitenkin se, että olen hyvinkin perehtynyt juttuusi, hoethan sitä täällä joka päivä. Olen vastannut kysymykseesi asiallisesti, kertoen omista kokemuksistani. Se ei kelpaa. Mitä vielä haluat, kun tänne kirjoitat?
Miksi kysyt asioita ja mielipiteitä, kun ne eivät sinulle kelpaa?! Aina on sama vastaus. Aina.
Tiedän, että on työttömiä. Itsekin olin alunperin kouluttautunut lastenhoitoalalle, jolla kuitenkin ei juuri ole töitä tarjolla tai korkeintaan pätkätöitä, joten kouluttauduin aivan toiselle alalle, enkä ole hetkeäkään katunut, vaikka siihen muutama vuosi menikin. Sen jälkeen en ole ollut päivääkään työtön. Ja arvaapa, kyse ei ole tästä rahasammosta, sijaisvanhemmuudesta, vaan aivan muusta.
Ei se auta, että ajattelee alan vaihtoa. Se pitää myös tehdä. Tee se!
koskaan vastannut kenenkään esittämään kysymykseen.
ja rupea sijaisvanhemmaksi; saat henkilökohtaisesti tuntea tämän ammatin ihanuudet.
Olisit varmasti vallan loistava sijari ja tulisit toimeen kaikkien hankalien biojen kanssa.
Me muut voisimme sitten ottaa opiksemme sinulta, kuinka tätä sijaisvanhemmuutta käytännössä kuuluu toteuttaa.
Odotamme innolla.
Minä en tiennytkään!
Suosittelen!
Esimerkiksi jos minä kerron sosiaalityöntekijälle, että lapsille ei ole ostettu kenkiä. Ja jos taas seuraavalla kerrallakaan kun tapaan lapseni ei ole ostettu kenkiä ja kerron sen sosiaalityöntekijälle niin kuka se ei siinä ole yhteistyökykyinen. Minä, sosiaalityöntekijä vai sijaisvanhempi?
Kuka siinä ei ole yhteistyökykyinen, jos minä kerron sosiaalityöntekijälle epäkohdista, joita lapseni kertovat minulle. Esim. vaatteet ja kengät mielestäni kuuluvat automaattisesti sijaisperheen hankittavaksi.
Sosiaalityöntekijä sanoo minulle, että olen tehny HÄNESTÄ valituksen. ?? Ja taas seuraavalla tapamisella lapset kertovat samat asiat. Ja taas kerron sosiaalityöntekijälle ja myös sijaisperheelle. Vastaus on sijaisäidiltä tämä: Älä sinä puutu meidän perhe-elämään. ?? Ja vielä puolen vuoden päästä on sama juttu. Kuka siinä ei ole yhteistyökykyinen?
sitten valittaa sosiaalityöntekijän esimiehelle, johtavalle sosiaalityöntekijälle. Tee se kirjallisesti. Oletko sinä se, jonka lapset on sijoitettu siskollesi?
täytettyään 12 vuotta, nuorempi itse vaihtoi perhettä ja vanhempi meni vuotta myöhemmin eli 14-vuotiaana siskolleni, jolloin hänen perustarpeistaan siskoni huolehti. Ja tyttöni alkoi voida tosi hyvin. Ihan muutamassa kuukaudessa näkyi se valtava muutos. Masentuneesta tytöstä tuli elämänmyönteinen, iloinen ja alkoi välittää niistä asioista, joista teinitytöt välittävät: omasta ulkonäöstään, pukeutumisesta, sai ystäviä, koulu meni hyvin, - aina mennyt -, ja jatkoi harrastustaan, jonka aloitti ollessaan sijoitettuna ensimmäiseen perheeseen.
kenkäjuttu sitten tapahtunut siskollasi vai siellä edellisessä paikassa?
Kuulostaa kuitenkin tosi hienolta, että tyttösi voi hyvin, vaikka edellisessä sijaisperheessä meni huonosti.
Se kenkä juttu on vain yksi pieni esimerkki siitä henkisestä väkivallasta, jota tehtiin tytöilleni.
Mutta se painajainen on ohi! Luojan kiitos! Ja vielä kerran haluan sanoa, että perheenisä ei syyllistynyt henkiseen kiusaamiseen. Tytöt sanoivatkin, että perheenisä oli tossun alla.
hyvin hallitseva.
Kiitos vastauksestasi.
Kyllähän sijaisvanhempiin mahtuu monenlaista ihmistä, mutta toivottavasti et nyt yleistä noita tuon sijaisäidin ominaisuuksia ja toimintatapoja koskemaan kaikkia sijaisäitejä. En voisi kuvitella tuntemieni sijaisäitien käyttäytyvän vastaavalla tavalla.
Pääasia nyt on, että lapsesi on päässyt hyvään perheeseen eikä tarvitse olla huolissaan lapsen hyvinvoinnista.
Jos asia vielä vaivaa sinua ja koet, että sijaisäiti on oikeasti kykenemätön sijaisvanhemmaksi, siitä kannattaa keskustella sosiaalityöntekijän kanssa ja viedä tarvittaessa eteenpäin. Ettei sijaisvanhempana toimisi jatkossa sellaisia, jotka eivät siihen ollenkaan sovellu. Jatkoiko perhe sijaisperheenä sen jälkeen, kun tyttösi lähti sieltä pois?
Jos et jaksa asiaa enää enempää käsitellä (valittaa sijaisperheen touhusta eteenpäin), kannattaa sitten yrittää unohtaa koko juttu, ettei tarvitse tuhlata energiaansa katkeruuteen. Tämän sanon omasta kokemuksesta: ennen kuin meille sijoitettu lapsi huostaanotettiin, hänellä ei juuri ollut sopivia tai ehjiä vaatteita, ja kumisaappaat olivat ainoat kengät. Ei edes toppavaatteita, vaikka oli talvi ja lapsi oli tosi pieni (eikä olisi ollut rahasta kiinni bioperheessä). Tottakai sellainen aiheutti minussakin suunnatonta ärtymystä, kun tuolla tavalla on jätetty huolehtimatta itsestään selvistä asioista (puhumattakaan muista jutuista). Mutta kun sitä aikani mietin, totesin, ettei miettiminen mitään hyödytä - nyt eletään nykytilanteessa, lapsella alkoi asiat olla paremmin ja vaateasiat kunnossa, joten mitä sitä vanhoja miettimään.
Minä en yleistä, niin monta on tyyliä ja tapaa kuin on ihmisiä.
Minä tiedän, että todella on monella lapsella hätä ja siihen pitää puuttua. Mutta on myös perheitä, joita hyvin pienellä tuella, taloudellisella tai muulla, saadaan näkemään asiat oikeassa järjestyksessä ja ehkä tulevaisuuteen toivoa, mikä taas auttaa selviytymään ankeassa arjessa. Tiedän hyviä tapauksia, todella hyviä. Kiitos siitä kuuluu ammattinsa osaaville ja välittäville sosiaalityöntekijöille ja muille henkilölle, jotka työskentelevät tällä hyvin raskaalla alalla.
Miksi tuon esim. oman tarinani esille, on se, että kuinka voidaan tuhota monen ihmisen elämä ihan väärillä toimenpiteillä.