"Koska painissa poikien suomenmestaruuskisoissakin on melko tyly ikäraja 17 v, ei ole ihme, että niin monet murrosikäiset pojat lopettavat painimisen. He ovat kuitenkin tuossa 13 - 14 vuotiaina pieniä huippu-urheilijoita. Heille ei enää riitä ikäkausikisoissa käyminen. Hekin haluaisivat saada osakseen menestymisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi uimarit kisaavat Suomenmestaruuksista vuoden välein tehdyin sarjoin. Painijatkin voisivat ottaa poikien SM:ien yhteydessä selville parhaan alle 17 -vuotiaan lisäksi parhaan alle 14 -vuotiaan painijan. Keinoja murrosikäisten poikien korkeaan lopetusprosenttiin pitäisi kyllä etsiä. Tässä olisi yksi keino. Olisi päämäärään saavuttamiseen hieman lyhyempi odotus. 13-vuotiaan aika kuluu paljon, paljon hitaammin, kuin meidän aikuisten. "
Tässä olisi ajatusta. Tosissaan pitäisi keksiä jotakin, että kiinnostus lajiin säilyisi.
Nyt on ehdotettu KLL:n kisoihin 4:ää sarjaa. Sen lisäksi alle 14 vuotiaitten Sm-kisoja. Olisiko vielä muita porkkanoita, joilla pojat saataisiin jatkamaan läpi vaikean murrosiän?
Tässä olisi ajatusta. Tosissaan pitäisi keksiä jotakin, että kiinnostus lajiin säilyisi.
Nyt on ehdotettu KLL:n kisoihin 4:ää sarjaa. Sen lisäksi alle 14 vuotiaitten Sm-kisoja. Olisiko vielä muita porkkanoita, joilla pojat saataisiin jatkamaan läpi vaikean murrosiän?
Vastaukset 23
Vanhimmat
En usko, että innostuksen jatkuminen on mistään kisoista kiinni. Totta on, että painissa nuo ikäsarjat menevät turhan harvakseltaan, mutta joku on innostunut asiastaan ja haluaa jatkaa, toisilla se innostus ei riitä.
Ja usein me vanhemmat voisimme katsoa peiliin omaa osuuttaamme junnujen kanssa. Turhan usein olen seurannut, miten isät puoliväkisin vievät poikiaan kisoihin, harjoittelu otetaan liian nuoresta turhan vakavasti. Lapselta katoaa harrastamisen ilo, tehdään vain rutiinilla.
Eikä kyse ole vain painista. Laji kuin laji, lopettamisprosentti on isoin juuri murrosiässä. Kilpailemaan pakotettu lapsi huomaa, ettei häntä enää voikaan käskeä. Mukaan tulevat muut aktiviteetit, ne joille ei aiemmin ollut urheilun lomassa aikaa.
Lohduksi voin sanoa, että nämä tosilahjakkaat yleensä jatkavat, koska heillä on rakkaus lajiinsa, oli se siten mikä hyvänsä. Ellei heitä ole sitten liian nuoresta kiusattu liian monilla kisoilla ja rankilla harjoituksilla. Usein varsinkin painiperheessä nuorempia rassataan liikaa. Kun vanhemilla sisaruksilla on harjoitukset monta kertaa viikossa, lähtee mukaan nuorempikin, ensin ehkä innostuksesta, lopuksi rutiinista. Vaikka näille alle 12 vuotiaille riittäisi 1 kerta viikossa.
"Totta on, että painissa nuo ikäsarjat menevät turhan harvakseltaan." Eikö tälle asialle sitten pitäisi tehdä jotakin?
Muistan monia hyviä painipoikia, jotka vuosi kaudet kävivät ikäkausikisoissa. Sitten he yht`äkkiä katosivat. saattaa olla, että heitä kiusattiin liikaa, mutta voi olla myös, etteivät he enää saaneet mitään ikäkausikisoilta. Nälkä kasvaa syödessä. Urheilijalla sen nälän sammuttaa kilpaileminen. Tosi asiassa painipojille ei tarjota vuosikausia muita kisoja kuin ikäkausikisat. Murrosikäiset ovat jo niihin kyllästyneitä. He eivät enää kenties edes kehtaa osallistua, koska olivat tasoltaan jo niin paljon muita edellä. Heille riittäisi muutamat hyvät kisat vuodessa, mutta niissä pitäisi olla edes teoriassa menestymisen mahdollisuuksia. He harjoittelevat jo useampia kertoja viikossa. heidän tulisi saada keskittyä harjoittelemiseen, eikä juoksuttaa heitä joka viikonloppu pikkukisoissa. Työrauha. Nyt nämä muutamat kisat ovat ikähaarukaltaan niin valtavat, etteivät pojat yksinkertaisesti jaksa odottaa sitä, että noin neljän vuoden kuluttua heilläkin olisi mahdollisuus menestystä saavuttaa. Se on heille tosi pitkä aika.
Mikä nyt katsotaan murrosikäiseksi? yli 12 v? yli 14 v? Ei noiden "pikkukisojen" tahkoamisessa mitään vikaa ole. Kyllä esim. hiihtäjätkin joutuvat kulkemaan pk-kisoja ja kansallisia, mikäli haluavat antaa näyttöjä hopea-sompaa varten. Samoin yleisurheilijat. Ei sinne kaikki pääse. Näyttö pitää antaa juuri näissä pikkukisoissa ellei pm-kisojen näyttö riitä.
Kilpailukokemus on avokasta minkä ikäiselle vaan. Kaikki halukkaat eivät varmasti pääse sm-kisoihin, eikä se varmasti ole tarkoituskaan. Kyllä näille 12-15 -vuotiaille pitäisi riittää ikäkausikisat, kun heistä suurimmalle osalle sm-kisat, ainakin menestys siellä, jäävät vain haaveeksi.
Mutta siinä olen samaa mieltä, että sm-kisat pitäisi järjestää ikäkausiperiaatteella esim vuodesta 12 ylöspäin. Näin ei tarvitsisi odottaa tiettyä ikää päästäkseen pärjäämään. 2-3 vuotta on turhan paljon kehityksessä.
Paini on nimenomaan kilpailuun tähtäävä laji ja kisakokemusta pitää saada. Mutta missä ne murrosikäiset pojat sitten ovat? Monet kerrat on ajettu satojen kilometrien päässä oleviin ikäkausikisoihin ja sitten siellä on sarjassa vastustajia ehkä yksi, aina ei sitäkään, mikäli järjestävän seuran murkkuja ei ole saatu ylipuhutuksi paikalle.
Viestissäsi oli paljon järkeä,Mutta se on varmaa että yksi treeni kerta ei riitä vaikka olisin vasta 12v. Treenejä voi tehdä paljon,kunhan se on hauskaa eikä liian ankaraa tai kovaa.. Esim.. tekniikka harjotteita,siinä ei tarvi itkukurkussa vääntää?=)!
Samaa mieltä. Joukkuelajeissakin tahkotaan 3-4 kertaa viikossa tuossa iässä. Nykyään muutenkin turhaan hämmästellään harjoitusmääriä. Yksi syy on se, että lasten perusliikkuminen (leikit, oma ehtoiset pallopelit) on vähentynyt merkittävästi. Peruskunto on hankittava harjoituksissa ja silloin määriä tulee väkisin jo nuorilla melko paljon. Eli ei liikunnan absoluuttinen määrä välttämättä ole 20 vuodessa lisääntynyt - päin vastoin. Toinen pointti on vielä se, että painin tekniikka ei kyllä pääse kehittymään kerran viikossa harjoittelulla. Laji on sen verran vaikea että 2 x viikossa on kaikille kilpailuihin tähtääville pojilla ja tytöille minimi.
Ja kisoista sen verran, että SM kisat pitäisi olla ikäkausimuotoisina. Osallistujia olisi enemmän ja kaikki halukkaat pääsisivät jo aikaisessa vaiheessa kisaan mukaan. Paini taitaa olla ainoa laji (?) jossa "lasten SM-kisat" on ikäluokassa alle 17v.
Kysyn vain miten voi lopettaa painin jos ei ole vielä aloittanutkaan sitä.
Näin minulle sanottiin aikoinaan vaikka olin paininut jo toistakymmentä vuotta.
Kyllä se vain niin on kun poikapainija alkaa tulemaan murrosikään pitää valita alkaako treenaamaan tosissaan vai käykö salilla seurustelemassa.
Nykyään puhutaan vain poikapainista, ja siitä kuinka kaikkien olisi saatava onnistumisia.
Keksitään lisää jakoperusteita että varmaan kaikki voittavat.
Eihän kaikista ole painijoiksi vaikka vanhemmat niin haluaisi ja vielä provona tähän poikapainin taso verrattuna vaikka 70,80,90 luvulle on surkea, jos tasosta voi edes puhua.
"poikapainin taso verrattuna vaikka 70,80,90 luvulle on surkea"
Vai niin! Ehkä perustelet tätä??
Jos näin on, niin ne 70,80,90 paineet todennäköisesti valmentavat nykypainijoita. Tästä minä vedän sen johtopäätöken, että valmentajat eivät ole samaa tasoa kuin vanhoin hyvinä vuosina. Valmentajat siis ovat huonompia!
"ne 70,80,90 paineet todennäköisesti valmentavat nykypainijoita."
Kiitos Teille valmentajat, jotka teette vapaaehtoisesti työtä nuorten kanssa. Ilman Teitä koko laji loppuisi.
Kuunnelkaa kuitenkin kentän viestejä ja välittäkää niitä Painiliittoon, jonka pitää palvella Painijoita eikä itseään.
Tällä hetkellä kenttä vaatii esim. ikärajoihin suuria muutoksi: SMiin ja KLL:n kisoihin. Välittäkää ne viestit eteen päin. Maailma muuttuu ja Paininkin pitää muuttua.
On Painiliiton päättäjien kannalta todella ovelaa olla siirtämättä tätä keskustelufoorumia Painiliiton omille sivuille. Silloin voi olla "tietämätön" näistä kaikista uudistuspyynnöistä ja niitä ei tarvitse kommentoida.
Puhutaanpa esim vuoden 2000 kadeteista.
Olet sitä mieltä, että he ovat huonompia kuin 70.80.90 -luvun painijat. Saattaa olla. He kuitenkin pärjäävät jollain tavalla. Ja ihan kultaakin on kansanvälisissä kisoissa saavutettu.
Tämän päivän painijat kuitenkin ovat niin fiksuja, että tajuavat, ettei paini Suomessa ikinä tule heitä elättämään. Siksi on hankittava ammatti. Ja kaikista ei voi tulla Poliiseja.
Lukiolaisia heistä on suuri osa. Lukio on kurssimuotoista. Jos samalle kurssijaksolle kertyy liikaa leirejä, kisoja jne heidän on oman etunsa vuoksi jostain kieltäydyttävä.
Painijat ovat fiksumpia, kuin ennen: tajuavat, että pitää turvata tulevaisuus.
Maailma on muuttuu eskoni....
suomessa tilanne on muuttunut huonompaan suun taan. paini lajina vaatii enemmän kuin moni muu urheilu. esim. salomäen poikien metsätyöt tai tai ukkolan lapin elämä ja sieltä pois lähteminen 15 vuotiaana jääräpäinen päämäärä olympiavoitosta. tai jesse kekin sinnikkyys vain saavuttaakseen olympiapaikan pegingiin. harva nykynuori tai hänen vanhempansa on edes tietoinen että tähän on satsattava kolmasosa elämäänsä. näin ollen antakaa näitten pikkulasten juttujen jo olla. mailman parhaimpiin arvostettu valmentaja t. sillanpää sanoi että painijan tuntee jo kävelytiilistä.
Nyt meillä on todella hyviä poikia tulossa Suomen maajoukkueeseen. Taso on hyvä. Pojat ovat vain nuoria ja heiltä puuttuu kilpailukokemusta. Vahvistusta saamme näiltä maahanmuuttajilta, joiden kotimaassa ei ollut mitään muita urheilumahdollisuuksia, kuin ottaa paita pois ja alkaa painia. Heillä ei ollut edes sitä jalkapalloa, joka meidän murkut vie mennessään tuossa murrosiässä. Puhumattakaan jääkaukaloista ja siihen liittyvistä varusteista.
Mutta nykyiset syntyjään supisuomaiset painijapojat ovat pärjänneet niin PM:ssä kuin EM:ssäkin. Kannustetaan heitä. He lukevat näitä meidän juttujamme. He ovat kyllä ansainneet kannustusta ja ihailuakin menestyksestään. Sitä "henkistä valmennusta" nyt kaivataan.
Uskotaan heihin ja kannustetaan, niin varmasti menestystä tulee.
Olitsi asiantonta, kun jossakin Woikosken kisaan valittua -89 syntynyttä poikaakin arvosteltiin tosi ikävästi. Hän ei varmaankaan voi edistää kasvuaan mitenkään muuten kuin syömnällä oikein ja harjoittemalla. Lasta haukuttiin sen sijaan, että olisi kehuttu miten etevä hän on verrattuna ikätovereihinsa nähden.
Mutta taso ainakin on sm-kisoissa huomattavasti huonompi kuin 70,80,90 luvulla, sekä osanottaja määrät romahtaneet.
Ja ei näillä harjoitusmäärillä mitä suomalaiset poikapainijat harjoittelevat 1-3 viikossa pärjätä
kun koittaa aika mennä aikuisten sarjoihin.
Ai niin painija tarvitsee tiettyä luonnetta ja kaikilta ei tätä löydy.
VIIMEISIMMÄT MITALIT OVAT TUONEET KETTUNEN JA KEKKI (kadet) 90-LUVULTA.
XXX
Oli kai, mutta nykytilanne on eri.
Montako ex NL:n paijaa silloin oli vastassa?
Joka tapauksessa nykyistä lahjakkuuksista ei tule poliiseja. Heistä tulee tekniikan tohtoreita ym vastaavia.
Ei ole ollenkaan mahdotonta, että Suomen lippua kantaa tekniikan tohtori seuraavissa Olymialaisissa.
Nykynuoret eivät laske paljoa Painin päälle. Se on pelkkä harrastus. Suomessa se ei elätä.
Silti nämä pelkät harrastelijat pärjäävät aika hyvin.
Se on osoitus vain siiitä, että potentiaalia olisi, mutta Suomessa ei ole mahdollisuuksia.
Miksi kaikki rupeaa huutamaan kun kello lähenee lauantai iltana yhtätoista ? (huom.isot kirjaimet)
Tilanne tuolloin oli sama kuin nyt. Katso vuotta milloin NL hajosi. Varmaan netistä tietoa löytyy myös vastustajista.
PAINIJOITA OLI NOIN KYMMENESTÄ ERI MAASTA LISÄÄ.
olen paininut
Harvapa meistä :-D