Lomaromansseistahan tällä palstalla lienee tarkoitus keskustella - tai ainakin kertoa joko hyvästä tai huonosta tuuristaan. Minulla kävi hyvä tuuri - tapasin todella mukavan miehen ja missäpä muuallakaan kuin Turkissa. Aikaa siitä on kulunut jo toistakymmentä vuotta. Ystävyys ja rakkauskin on kestänyt kaikki nämä vuodet. Molemmat yritämme elää omaa normaalia elämäämme omissa kotimaissamme, kuitenkin kunnioittaen toisiamme siten, ettemme tahallamme loukkaisi toinen toistamme edes "kotimaan" jaksoilla, mutta eläisimme täyttä elämää kumpikin tahoillamme. Hän ei halua muuttaa tänne kylmään pohjolaan enkä minä kuumaan etelään. Näin matkaamme kahden maan väliä ja olemme melkein onnellisia...
Näinkin voi käydä...
Melkein onnelliset
72208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elelette yhdessä ja minkälaisin väliajoin? Oletteko vannoneet uskollisuuttanne vai seurusteletteko vapaasti? Suhteeni ehkä myös ajautumassa tuohon suuntaan, mutta epäröin kestääkö se mieheni puolelta...Itse kyllä pysyn uskollisena, mutta nuo miehet...jaksavatko odottaa ja odottaa...vaikeaa niin kovin vaikeaa, kun sen rakkaansa löytää ulkomailta...
Tapaamme 3 - x vuodessa, riippuu onko siitä kuinka paljon vapaata ja rahaa kummallakin on. Uskollisuutta emme ole vannoneet, vannominen johtaisi ehkä vain turhaan mustasukkaisuuteen. Olemme uskollisia vain itsellemme ja periaatteillemme - näin se toimii parhaiten. Siis kumpikin on "uskollinen" toiselle, jos se itsestä näin hyvältä tuntuu. Kumpikaan ei kysy toiselta uskollisuudesta mitään. Kaukosuhteessa fyysista uskollisuutta tärkeämpiä ovat kuitenkin kaikki ne syyt miksi kaukosuhde pysyy kasassa vuodesta toiseen - eli ystävyys, kunnioitus ja rakkaus. Ja "uskollisuuskin" on mukana jos on... Kaikkea hyvää Sinulle tulevaisuuteen!
jep. kaikille normaali perhe-elämä ei sovi.
Ei niin... Joko tarkoituksella tai sitten tosiasioiden näin sanellessa. Kaikkea hyvää Sinullekin!
Myös minulla on vastaava tilanne. Tosin hankalampi, koska minulla on ihana perhe täällä Suomessa. Ja rakas ihminen siellä Turkissa. Toisinaan todella hankala sovittaa yhteen näitä elämän palasia. Kummastakaan en halua luopua. En kuitenkaan tiedä, kuinka kauan voin jatkaa elämää tällä tavalla. Ihmiseni siellä tietää tilanteeni, on tavannutkin perheeni, mutta perhe ei tiedä...
Hyvää jatkoa teillekin!
TODELLA itsekästä tuollainen en halua luopua kummastakaan -ajattelu. Sinähän kusetat sekä perhettäsi että turkkilaista "ihmistäsi." Voi sinua kun totuus joskus selviää.
Totuus EI paljastu ehkä koskaan, jos osaa pelata korttinsa oikein...