Hei.
Olen 19-vuotias ja raskaana viikolla 26. Pientä tulokasta täällä jo kovasti odotellaan, niin minun vanhempani kuin mieheni vanhemmat ovat odotuksessa mukana.
Meillä on taloudellisesti ihan hyvä tilanne ja asumme mieheni kanssa "kahdestaan" vuokra-asunnossa. Mitään ongelmaa sinällään ei ole..
Olemme asuneet tässä asunnossa marraskuun alusta. Alun asuimme todellakin kahdestaan, mutta sitten isoveljeni muutti meille. Hän on opiskelija, vähän rahaa siis, maksoi vuokraan jotain talven, mutta kesällä tuloja ei ole ja vuokra jää näin mieheni vastuulle. Eipä siinä, jos tämä olisi vain näin, mutta nyt, kun nuorempi veljeni (17v) haluaa muuttaa äitini luota n. 200km:n päästä isän luokse n. 28km:n päähän meidän kotoa, on käynyt köpelösti. Kumpikin veljeni asuu meidän luonamme, eivätkä osallistu menoihin.
Tarkoitus oli, että isämme hankkii veljilleni oman asunnon tuosta naapuri pitäjästä, mutta näin ei ainakaan vielä ole käynyt. Isäni sana ei valitettavasti ole hirveän luotettava, joten pelkään nyt, että veljeni jäävät minun vastuulleni pidemmäksi aikaa. Näin ei pitäisi käydä, koska oma vastuuni alkaa omasta lapsestani, jota todella odotan. Vanhempani vain eivät näytä tätä tajuavan. Miten voin saada heidät tajuamaan, että minä ja mieheni tarvitsemme kahden keskistä aikaa ennen kuin mini syntyy ja sen jälkeen rauhan oman perheemme kesken? Miten saan heidät tajuamaan, ettei meidän varat riitä vielä kahden ylimääräisen ja jo aikuisen ihmisen elatukseen? Itselläni ei ole sydäntä mennä sanomaan veljilleni, että heidän pitää nyt lähteä etsimään omaa elämäänsä.
Isäni ja isänäidin mielestä meidän kämppään mahtuu.. Niin, mahtuuhan sinne, se on suuri, mutta siellä on minun ja mieheni elämä, ei veljieni.
Kertokaa siis, hyvät ystävät, miten selvitän tämän tilanteen ja hankin oman kotini takaisin itselleni? Olen täysin neuvoton.
Olen 19-vuotias ja raskaana viikolla 26. Pientä tulokasta täällä jo kovasti odotellaan, niin minun vanhempani kuin mieheni vanhemmat ovat odotuksessa mukana.
Meillä on taloudellisesti ihan hyvä tilanne ja asumme mieheni kanssa "kahdestaan" vuokra-asunnossa. Mitään ongelmaa sinällään ei ole..
Olemme asuneet tässä asunnossa marraskuun alusta. Alun asuimme todellakin kahdestaan, mutta sitten isoveljeni muutti meille. Hän on opiskelija, vähän rahaa siis, maksoi vuokraan jotain talven, mutta kesällä tuloja ei ole ja vuokra jää näin mieheni vastuulle. Eipä siinä, jos tämä olisi vain näin, mutta nyt, kun nuorempi veljeni (17v) haluaa muuttaa äitini luota n. 200km:n päästä isän luokse n. 28km:n päähän meidän kotoa, on käynyt köpelösti. Kumpikin veljeni asuu meidän luonamme, eivätkä osallistu menoihin.
Tarkoitus oli, että isämme hankkii veljilleni oman asunnon tuosta naapuri pitäjästä, mutta näin ei ainakaan vielä ole käynyt. Isäni sana ei valitettavasti ole hirveän luotettava, joten pelkään nyt, että veljeni jäävät minun vastuulleni pidemmäksi aikaa. Näin ei pitäisi käydä, koska oma vastuuni alkaa omasta lapsestani, jota todella odotan. Vanhempani vain eivät näytä tätä tajuavan. Miten voin saada heidät tajuamaan, että minä ja mieheni tarvitsemme kahden keskistä aikaa ennen kuin mini syntyy ja sen jälkeen rauhan oman perheemme kesken? Miten saan heidät tajuamaan, ettei meidän varat riitä vielä kahden ylimääräisen ja jo aikuisen ihmisen elatukseen? Itselläni ei ole sydäntä mennä sanomaan veljilleni, että heidän pitää nyt lähteä etsimään omaa elämäänsä.
Isäni ja isänäidin mielestä meidän kämppään mahtuu.. Niin, mahtuuhan sinne, se on suuri, mutta siellä on minun ja mieheni elämä, ei veljieni.
Kertokaa siis, hyvät ystävät, miten selvitän tämän tilanteen ja hankin oman kotini takaisin itselleni? Olen täysin neuvoton.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et voi tehdä muuta kuin sanoa veljillesi, että heidän on muutettava. Sanot saman isällesi ja ilmoitat hänelle, että veljesi tulevat sinne, ellei heille muuta paikkaa järjesty. Sinulla on todella oikeus omaan kahdenkeskiseen elämään miehesi kanssa ja sitten perheen rauhaan, kun vauvanne syntyy.
ei tuonlaista olekkaan!?!?! veljesi saisivat kyllä hoitaa asuntonsa itse koska ovat jo kyllin vanhoja itsenäiseen elämään ilman kenenkään lellimistä ja huolenpitoa.
aikuistuminen ja itsenäistyminen taitaa olla jäänyt pojilta väliin. asunnon hakuun ja mars!!
..se äidin luota isän luokse muuttava veli muka sitten mennykään isän luokse? Miksi piti jäädä parinkymmenen kilsan päähän Sinun luoksesi?
Mikä tässä nyt mättää..
On ikävää kuulla, että sinulla on ens. raskauden aikana tuollaisia murheita. Raskaudessa on muutenkin itsessään jo riittävästi tekemistä ja huolia on vauvankin takia tarpeeksi (vrt. äitien pelot).
Voi hyvänen aika, käytä vaikka raskauden ajan mielen vaihtelua hyväksesi ja ryhdy järjestämään veljillesi toisia osoitteita. Sano, että vauvasi tarvitsee yhden huoneen kokonaan käyttöönsä, mikä ei sinänsä ole vale. Tulet huomaamaan miten paljon tavaraa asuntoosi kertyy vauvan mukana.
Toisekseen kerrot opiskelevalle veljellesi, että tämän lukurauha on mennyttä sitten kun vauva tulee. Eikä ainoastaan lukurauha vaan myös yöunet. Tämä pelottaa monia nuoria miehiä etsimään omaa kämppää. Opiskelijana tämähän voisi asua edullisessa opiskelija-asunnossa.
Isäsi äidille antaisin lahjana yhden veljistäsi. Mikä hän on sanomaan, miten suuri asunto on tarpeeksi suuri, kun kerran kyseessä on nuori pari, jotka normaalisti haluavat omaa rauhaa ja vielä suuremmalla syyllä, kun vauva on tulossa.
Tee siis itsellesi palvelus ja hankkiudu tavalla tai toisella vlejistäsi eroon, kun kerran asia sinua jo nytkin hermostuttaa. Voi nimittäin käydä niin, että kun vauvasi itkee yöt koliikkeineen, menetät hermosi veljiiisi niin, että ajat ne pellolle ja silloin on välit totaalisesti poikki. Nyt voit sen vielä tehdä hienovaraisemmin.
Pyydä apua isältäsi ja hänen äidiltä. Kyseeessä ovat nimittäin isäsi lapset, eivät sinun. Heistä et ole sinä vastuussa ja vielä vähemmän miehesi, jota voi alkaa tilanne jossain vaiheessa ottaa niin paljon aivoon, että sinusta tulee yksinhuoltajaäiti!