itsemurha

käsittääkseni tuon ikäinen ei tarkoita saati ymmärrä itsemurhaa. Siis kuoleman lopullisuus tulee jossain 12v tienoolla vasta lapselle selväksi.. En usko sanoilla olevan itsetuhoajatusta, mutta vaarahan on että lapsi leikkisi asiaa?

Ehkä kannattaa kysyä mitä lapsi sillä tarkoittaa tai mistä on kuullut sellaisen ilmaisun? Taitaa olla lainaus jostakin tms. Jos toisaalta olet huolissasi niin ota yhteyttä perheneuvolaan tai jopa tavalliseen neuvolaan jos hyvä täti ja juttele asiasta asiaa tuntevan kanssa.

minun pikkuveljeni 9v, uhkaa vähän väliä tappaa sen joka ei toimi niinkuin hän haluaisi, tai ei anna sitä mitä hän haluaa.. Sitä on kamala kuunnella!!

ja rupea keskustelemaan asioista. Voi olla että hänellä on paljon asioita jotka vaivaavat hänen mieltään pahasti. Toinen mahdollisuus että pelottelee sinua tahallaan. Silloin voisit kokeilla että puhuttelet ankarasti, ja pistät arestiin tuollaisesta letkautuksesta.

Mulla on myös 6 v poika ja jos omapoikani puhuisi itsemurhasta, niin ilman muuta juttelisin pojan kanssa rauhallisesti asiasta ihan kahdenkesken. Kun jututat poikaa niin voi purkautua paljonkin asioita. Uskon että paha mieli on aiheutunut monesta asiasta ja itsemurha-ajatus on vain leiskautus kaiken kiireen keskellä. Itse en kyllä antaisi asian olla. Meidän poika ei itse edes mielellään puhu kuolemasta. Poika pelkäsi kuolemaa joku puoli vuotta sitten, tai ei kuolemaa mutta sitä että jää yksin ilman vanhempia. Asiasta päästiin puhumalla yli. Enää ei ole peikko.

6-v poika puhuu itsemurhasta esim. konfliktitilanteessa, asia on syytä ottaa hyvin tosissaan ja hakea lapselle välittömästi apua. Itselläni kävi näin, lapsi kävi psykiatrisissa tutkimuksissa ja ongelmat ovat TODELLA vakavat!

poika ja hän saattaa konfliktitilanteessa sanoa kuolevansa. Se on tietysti aikuisen korvissa paljon lievempi ilmaus kuin jos uhkaa tappaa itsensä, mutta luulen, ettei hän tarkoita asialla mitään erikoisempaa. Kannattaa toki keskustella asiasta ja kerro, miltä sinusta tuntuu kun kuulet lapsesi uhkailevan tappaa itsensä. En katsoisi asian olevan mitenkään vakava, koska pojan asiat ovat kunnossa. Hän ei varmaan vain oikein ymmärrä kuolemaa kunnolla.

Minun mielestä ja varmasti monen muunkin, 6-vuotias on liian pieni edes ymmärtämään mikä on itsemurha.
Onko teidän lähipiirissä sattunut moinen tapaus, ja poikasi on kuulut sanan aikuisten jutellessa?
Voin henk.kohtaisesti kertoa, oma äitini teki sairautensa vuoksi Tenox-merkkisillä itse-murhan vuosi sitten.
Tottakai 6-vuotias tyttäreni kuuli kaiken kun sukulaiset, ystävät pohdittiin syytä.
Mutta vielä ei tänä päivänä tiedä mikä on itsemurha, on liian pieni luojan kiitos ymmärtämään.
Tämä on vaan pojaltasi sana jota ei itsekkään ymmärrä.
&-vuotis uhma ei ole kivaa kenellekkään, teitä on 2 aikuista.
Miten olisi jos jompikumpi veisi poikaa esim uimahalliin ratsastaan ulos metsään retkelle, kaiken ei tarvitse maksaa.
Paketti makkaraa kertakäyttögrilli limsat ja matkaan.
Nuorempi meidän likoista sairastaa infektio-astmaa ja vanhempi on ollut todella kovilla.
En ole voinut lähteä hänen kanssaan ulos kun pikkainen on kipeä, iskä töissäjne.
Eli hän on aina elänyt "nuoremman ehdoilla"
Yritämme kuitenkin tehdä niin paljon kuin mahdollista.
Esim.uimahalliin pääsee pikku "huiauksella" ilmaiseksi ton ikäinen ja siellä vasta rampataankin.
Iskä vie sinne minä teen eväät ja sitten marjaan ja sieneen...
Mikä on ihanampaa kuin olla ulkona ton ikäisen kanssa, järvellä metsässä on lääniä esim. huutaa jos on känkkis päivä ei tartte miettiä josko naapureita häiriköidään.
Lykkyä tykö teille!!!
T:N

....ovat suomessa olleet jo pitkään vaiettu ongelma ja kun raaka fakta on että niitä todellakin tapahtuu ja yllättävän paljon kun ottaa huomioon mistä ikäryhmästä on kyse. Toisekseen lapsen henkinen kehitys ei oikein riitä siihen että ymmärtäisi miten lopullinen kuolema oikeastaan on ja miten paljon se surua läheisille aiheuttaa. Monesti lapsi ajattelee hakevansa sillä huomiota ja kuvittelee että voi "palata takaisin". Tämäkin riippuu kyllä paljolti siitä, minkä ikäinen lapsi on. Kyllä parasta lienee siinä vaiheessa kun lapsi uhkailee itsemurhalla, ottaa lapsi syliin ja varata kunnolla aikaa pitkälle keskustelulle. Monesti kun lapsi huomaa että hänelle on aikaa ja lapsen asioista ollaan kiinnostuneita niin se mahdollinen ongelmavyyhti lähtee purkaantumaan. Turhat rähinät tulisi jättää kokonaan pois, niillä ei saa aikaan muuta kuin isompia konflikteja. Kaikkiaan kiteytettynä lapsen itsemurhauhkailut ovat useimmiten huomionhakuisuutta jolloin lapsi ei vain yksinkertaisesti ymmärrä miten vakavalla asialla leikkii. Jolloinkon se vain saattaa johtaa myös ääritilanteeseen eli itsemurhaan, joten jokaisen itseään kunnioittavan vanhemman kannattaa ottaa tällaiset uhkailut vakavasti ja selvittää mistä kenkä puristaa.

Hei!
Aina, kun ihminen uhkaa itsemurhalla (oli hän sitten lapsi nuori tai aikuinen) se on otettava vakavasti. Voithan seuraavan kerran, kun lapsesi puhuu itsemurhasta pyytää lastasi kertomaan miksi hän sanoo niin ja yritä saada keskustelun aikana selville kuinka paljon lapsesi on asiaa oikeasti ajatellut. Itse olen mielenterveys alalla ja meillä on tapana ihan yksityis kohtaisesti kysyä, miten ihminen on ajatellut itsensä tappaa ja kenen odottaisi itsensä löytävän ja miten hän reagoisi, sillä saadaan paljon selvyyttä kuinka pitkälle asiaa on suunniteltu. Tämä suora teksniikka ei kyllä varmaan toimi noin pienillä lapsilla, mutta yritä kuitenkin selvitellä ymmärtääkö lapsesi mitä oikeasti tarkoittaa ja onko hän oikeasti harkinnut tehdä jotain pahaa itselleen.
Kun olet itse jutellut lapsesi kanssa, voit ehkä itse arvioida onko aihetta viedä lapsesi mielenterveystoimistoon. Voit toki soittaa sinne ja kysyä uskovatko he sen olevan tarpeellista.
Tärkeintä kuitenkin on, että itse puhut lapsesi kanssa ja kerro hänelle, millaisia tunteita se sinussa herätti, kun hän sanoi niin.
Toivottavasti kaikki menee hyvin...
Aurinkoista syksyä!

Jos tuon ikäinen lapsi sanoo sinulle tappavansa itsensä minusta ei olisi kauheasti syytä huoleen. Nimittäin itse olen vasta 14-vuotias tyttö ja minä muistan aivan hyvin, kuinka pienenä taisin olla 6-8-vuotias huusin äidille/isälle sanotaanko melkein joka riita tilanteessa tappavani itseni, myös silloin kun en saanut haluttua leluani niin letkauti jotain tälläistä; " Jos en saa babybornia niin tapan itteniiiiiii!!" Silloin ei tullut edes mieleeni, että olisin oikeasti tappanut itseni. Tänä päivänääkään minulle ei tulisi edes mieleen tappaa itseäni, joten tuskin sinun lapsesikaan aikoo ihan oikeasti tappaa itsensä. Minun äitini ei edes koskaa välittänyt siitä, että sanoin niin (ehkä kaksi isoveljeä oli jo käyttänyt samaa temppua) Muistan kyllä kerran kun minulle ja äidille tuli yhdestä kasetista hirveä riita ja letkautin tuon tapan itseni- jutun ja sitten äiti huusi minulle, että tapa vaan niin menin huoneeseeni ja itkin siellä ja ajattelin, että nyt sekään ei välitä musta enää ja sitten hiukan ajan päästä hän tuli luokseni pyytämään anteeksi ja selitti ettei koskaan tarkoittaisi sitä oikeasti ja siitä lähtien en oikein enää käyttänyt tuota letkautusta ja MITEN HEL**TISSÄ VOIN MUISTAA NOI KAIKKI?? :D Ainakin muisti pelittää.. JA ainiin minulla on ihana pikkuinen pikkuveli, joka täyttää kohta 6 ja hänkin laukoo noita tapan itteni juttuja ainakin pukemisessa aamulla. Se on sitten hirveetä huutoa aamulla kun se huuta ettei halua pukea ja tappaa ittensä. Se on aina kiukutellut pukemisessa..Mitenköhän sitten kun se menee kouluun :DD Mutta joo sanonpahan vaa, että tuskin se on huolestuttavaa ei ainakaan meijän perheessä koskaan oo ollu ja sun kuvauksen mukaan toi kuulostaa niin mun pikkuveljeltä. Hän juuri niin temperamenttinen ja nopeasti suutuva jne.. Ja eikä meidän kodissa mitään ongelmia ole, muutakun välillä rahan suhteen, kun vanhempien palkka on aika pieni meidän suurelle perheelle, mutta hyvin me pärjätään. Ja rakastetaan toisiamme kovasti =)

Sori.. vastaus myöhässä, mut kyllä itekin tää itsemurha käy mielessä.. Nykyisin useammin, koska kotona on riitoja, mutta ei tämäkään koti oo mitenkään turvaton. Mutta nää itsari tunteet toistuu yhä useammin ja oon 12v. tyttö.. Jolla on koulussa vain 1 kaveri... Ja bff asuu kaukana... Ja meillä ei oo paljon rahaa... Oon kyllä luokkakavereiden kanssa ihan sovussa, mutta jotenkin mua pelottaa vaa sitten, että mulle tulee äitiä, iskää ja mun pikkuveljee ikävä.. Myös ystävii ja muita läheisii.. Ja nytkin itkettää hirveesti.. En oo äitille puhunu kyllä... Neuvokaa mua miten voin estää itseäni tappamasta mua! Tää tunne on nii hitsin voimakas... Ehkä jos kävelen mun papan mökille.. Ja etin sen haulikon... Sori... Oikeesti tiiän tuun hulluks... Ja tajuun että tarviin apuu kaikin keinoin... Ehkä jos karkaan viikoks jonneki ja tuun sitte takas.... Voisin vaikka mun puolesta kuolla... Mutta tiiän, et äiti itkee ja laittaa poliisit mun perään.. OMG! HELP ME!

Konfliktitilanteissa lapset voi käyttää näitä konsteja.
Kuten sanottu, kannattaa keskustella lapsen kanssa ja kertoa siitä miltä sinusta tuntuu, kun lapsi puhuu tällaisia.

Jos lapsi kertoo vakavalla tai vaikka iloisellakin naamalla kuolemasta tai itsensä tappamisesta, ihan normaalissa tilanteessa, niin sillon pitäs hälytyskellot soida. Esim. maanisdepressiiviset lapset voi puhua kuolemasta ja kuolemisesta hyvinkin nuorena jo.

Minun maanisdepressiivinen veli yritti itsemurhaa pariin otteeseen ylä-asteikäisenä ja oli puhunut siitä jo paljon aikasemmin, ala-asteikäisenä, ei tosin alle kouluikäisenä.