Moi
Olen 29 vuotias miespuolinen henkilo ja jo pitkaan olen kuvitellut olevani ADHD, mitaan virallista diagnoosia ei ole koskaan tehty, mutta joku aikaisempi tyttoystavani epaili etta olisin.. Alkuun tietysti kiistin koko asian, mutta tarkemmin ajatellen se tuntui aika oikealta diagnoosilta. nyt asioita tarkemmin tutkineena ja itseni hyvaksyneena olen huomannut etta taidan olla aika tyypillinen aspergerin syndroomasta karsiva.
Asun ulkomailla ja vaimoni on myos ulkomaalainen ja han haluaisi kovasti lapsia. Mita mielta olette, pitaisiko minun kertoa etta en ole aivan 100% normaali? Tietysti han sen tietaa etta olen omanlaiseni ja sen hyvaksyy, mutta onko tama kuinka suuressa maarin periytyvaa? Kuinka suuri riski on etta lapsesta tulee samanlainen kun mina? Hieman pelottaa. En tieda haluaisinko sellaista lasta kuin itse olin aikanaan.
Olen 29 vuotias miespuolinen henkilo ja jo pitkaan olen kuvitellut olevani ADHD, mitaan virallista diagnoosia ei ole koskaan tehty, mutta joku aikaisempi tyttoystavani epaili etta olisin.. Alkuun tietysti kiistin koko asian, mutta tarkemmin ajatellen se tuntui aika oikealta diagnoosilta. nyt asioita tarkemmin tutkineena ja itseni hyvaksyneena olen huomannut etta taidan olla aika tyypillinen aspergerin syndroomasta karsiva.
Asun ulkomailla ja vaimoni on myos ulkomaalainen ja han haluaisi kovasti lapsia. Mita mielta olette, pitaisiko minun kertoa etta en ole aivan 100% normaali? Tietysti han sen tietaa etta olen omanlaiseni ja sen hyvaksyy, mutta onko tama kuinka suuressa maarin periytyvaa? Kuinka suuri riski on etta lapsesta tulee samanlainen kun mina? Hieman pelottaa. En tieda haluaisinko sellaista lasta kuin itse olin aikanaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No kyllähän se periytyy. ADHD nähdäkseni periytyy aika voimakkaasti ja aspergerin syndrooma niin, että se saattaa hypätä sukupolvia yli. Saatat saada assi- tai autistilapsen, mutta et välttämättä.
Jos molemmat vanhemmat ovat aspergereita, niin lapset ovat pääasiassa aspergereita ja autisteja.
Näin olen lukenut. Et sä sille mitään voi, kun ei vielä ole geenitekniikka niin pitkällä, joten älä anna moisen vaivata lapsen hankinta ajatusta.
Jos tolla perusteella ihmiset lakkaisivat hankkimasta lapsia, seuraava sukupolvi olisi aika pieni...
Jokaisella meillä on omat omituisuutemme, kaikkea ei vaan ole vielä lääketieteellistetty.
sillä autistin on vaikeaa löytää itselleen partneri...
se kulkee myös piilevänä. Kaksi NT:tä voi saada autistilapsen juuri siksi.
Jossain viestissä oli selvitystä autismin periytyvyydestä.
pitäisköhän ensin saada se virallinenkin diagnoosi asiasta! Kysynpä vaan mitä ex-tyttöystävä sitten sairasti? Veikkaisin et noilla tiedoilla ja kysymyksen perusteella, niin lapsi tulee sairastumaan lukuisiin epävirallisiin diagnooseihin :)
omassa maassaan, sillä erikoinen käyttäytyminen näkyy helpommin. Siksi heidän on monesti helpompi naida ulkomailta. Minulla on näin.
Tosin vaikka olen erilainen, en ymmärtänyt olevani autistinen, ennenkuin nuorimmaisella lapsellani oli samanlaisia ongelmia kuin itselläni hänen ikäisenään. Äiti lähetti lapsen tutkimuksiin, joita pidin lapselle tarpeettomina ja jopa pelkäsin vahingollisiksi.
Väärinkäsityksiä ja yllätyksiä voi siis olla odotettavissa - mutta itse antaisin parisuhteen osapuolen itse vähitellen huomata erilaisuutesi. Ajan myötä voi selvitä, että ne saattaa olla juuri se asia joka häntä sinussa viehätti.
"Ajan myötä voi selvitä, että ne saattaa olla juuri se asia joka häntä sinussa viehätti."
Että autistin on vaikea löytää puolisoa?
Katsovatko Nt:t niin tarkkaan kommunikointitaitoa, että puolison löytäminen onnistuu, vain jos selviää siltä osin. Vai ollaanko jotenkin negatiivisella tavalla outoja, vai siksi, että ei viihdytä niin hyvin seurassa?
Niin ja käytös voi olla typerän näköistä, ellei sitä ymmärrä.
Mun mielestä toiset assit on tosi mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä.
Kysymystä, miksi on autistin vaikeaa löytää puolisoa selventää Simon Baron-Cohen kirjassaan "Olennainen ero"...
palataan asiaan kun olet sen lukenut;)
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202828.html
Ei minun mielestä ole kamalaa jos miettii lapsen hankkimista tai sen hankkimatta jättämistä aspergerin tai autismin takia. Itse pohdin kovasti samoja asioita. Mieheni isä ja veli on aspergereita(eivätkä tule ollenkaan toimeen keskenään koska eivät vain yksinkertaisesti osaa ottaa toista huomioon) ja miehellänikin on jotain "omituista":) Tästä syystä olemme miettineet keinohedelmöitystä. Ei siinä, että aspergerlapsi olisi jotenkin huonompi. Ihan vaan oman jaksamisen kannalta mietin. Olen liian läheltä nähnyt miten vaikeaa on olla tällaisen äiti. En nimittäin muutenkaan ole mikään jaksamisen ihmenainen.
Let your wife to read a book by Barbara Jacobs; Loving Mr Spock. It may help her and you in your relationship. To have babies - it is a common decision.