Kouluruokailukysymys

Minä vaadin oppilailtani, että jokaista ruokaa on maistettava, kun sitä eteen tuodaan. Syitä tähän on useita, mutta yksi tärkeimmistä on se, että mielestäni ruualla sinänsä on oltava arvoa. Ruokaa ei pitäisi ajatella pelkästään nautintoaineena, jonka nauttiminen on joka kerta yhtä juhlaa. Ruualla on nautintoarvon lisäksi tärkeämpikin arvo, ravintoarvo, joka tekee jokaisesta ravitsevasta ruuasta sinänsä arvokkaan. Siksi ruokaa ja sen valmistajia tulee kunnioittaa edes maistamalla ruokaa. Ruuan ravintoarvon opettaminen kuuluu muuten myös opetussuunnitelmaan. Mielestäni pienen, kynnen pään kokoisen palan maistaminen ei todellakaan ole epäinhimillistä eikä ylivoimaista yhdellekään, ei edes 6 viikon välein tehtynä. Kouluruokana ei ole kastematoja, eikä mitään muutakaan raakaa tai suomalaiseen ruokavalioon kuulumatonta, joten yhden suupalan maistaminen on asennekysymys.

Toinen tärkeä syy on se, että lasten makuaisti kehittyy vähitellen kokemusten karttuessa. Jos lapset saavat syödä aina vain sitä, mitä haluavat ei makuaisti pääse kehittymään. Pelkkien pitsojen ja hampurilaisten syönti ei juuri makuaistia kehitä. Omien oppilaideni kohdalla ainakin on käynyt niin, että monet ensin vastenmielisiltä tuntuneet ruuat ovat vähitellen muuttuneet suorastaan herkuiksi. Tottumus ja kertaaminen ovat tärkeitä myös syömään opettelussa.

Koulun yksi tärkeä tehtävä on antaa valmiuksia tulevaa elämää varten. Kaikkien ruokien maistaminen on myös erittäin tärkeä, hyvään käytökseen liittyvä taito. Kohteliaaseen käytökseen ruokapöydässä ei ruuan syömättäjättäminen kuulu.

Lasten on syötävä, koska ne tarvitsee ruokaa kasvamiseen. Nälkäisen lapsen oppimiskyky heikkenee ja häiriköinti tunnilla lisääntyy. Syömättömyys taas johtaa karkkien yms syöntiin, mikä lihottaa ja pilaa hampaat.

Ei minua vanhempana kiinnosta "pakotetaanko" lapset syömään. Voi hellan lestas sentään! Jos kouluruokailu ei ole pakollinen niin kohta 50% luistaa siitä.

Muistissa tosiaan on ne pakolliset ruokailut 30 vuotta sitten. Eikä aina yökkäämättä selvinnyt.
Kävin sitten vielä kauppista, eikä ruoka ainakaan 80-luvun lopulla ollut parantunut. Ei auttanut arvailla ruokalajia hajun perusteella, eikä ruuan näkeminenkään selventänyt asiaa yhtään.

Nyt opettajana ollessani syön sitä samaa kouluruokaa lähes päivittäin. Ruoka on hyvää ja joskus erinomaista. Syön siis samaa ruokaa kuin mitä lapseni joutuvat ainakin maistamaan.

Ja äitinä olen kyllä sitä mieltä, että hyvä on, että opettaja pakottaa maistamaan ruokia.

Meidän pojilla on ainakin niin kiire välitunnille tekemään kaikkea kivaa, että varmasti jättäisivät hyvänkin ruoan syömättä vain siksi, että pääsisivät nopeammin ulos. Jos syöminen olisi täysin vapaaehtoista, seuraukset saattaisivat olla lapsen kannalta ikävät. Me vanhemmat luulisimme, että lapsi syö koulussa, mutta todellisuudessa tuota päivittäistä ruokailua ei sitten tapahtuisikaan.

Kuuden viikon kierto on aika pitkä verrattuna siihen, mikä kierto on kotona. Ja kotona on myös maistamispakko! Ei nyt ehdoin tahdoin valmisteta juuri sitä ruokaa, minkä kohdalla lapset menivät vihreiksi, mutta eipä erityisesti vältelläkään. On nimittäin niinkin, että jos kotona söisimme vain niitä ruokia, joista lapset maistettuaan ovat todenneet, että tämähän on hyvää, saisimme syödä 365 päivää vuodessa spagettia ja jauhelihakastiketta.

Tuosta jonkun kirjoittajan kertomasta makuaistin kehittymisestä olen hieman eri mieltä. Kyllähän se makuaisti muuttuu, mutta miten se sitten kehittyykään. Minulle harvoin maistuu ne ruuat, joita lapsena pakotettiin syömään. Enemmän ruokahaluuni on vaikuttanut vapaus valita syömisensä kuin se, mitä olen joskus lapsuudessa syönyt. Ei meillä kotona oltu koskaan kuultukaan nykyisistä lempiruuiastani lasagnesta tai meksikolaisesta padasta, saati että olisi ylipäätään käytetty suolaa ja maustepippuria kummempia mausteita missään ruuassa. Makuaisti siis kehittyi, mutta ei pakkoruokinnassa.

Olen juuri opettajaharjoittelun eräässä koulussa suorittanut ja harjoittelun aikana syönyt kolmen eri koulun ruokaa. Joka kerta olen ollut tyytyväinen ruokaan ja syönyt hyvillä mielin ja maksanut tietenkin ruuasta.

Omasta lapsuudestani muistan, että muutamat ruokalajit piti syödä "hengittämättä", mutta minut oli kasvatettu kunnioittamaan ruokaa ja selvitetty, että syöminen on tärkeää, että jaksaa taas välitunneilla juosta. Söin siis kiltisti, eikä se ole pahaa ainakaan tehnyt. Siihen aikaan kouluissa ei ollut kahvioita tai kioskia, puhumattakaan karkkiautomaateista, joista olisin voinut ostaa sokeri- ja rasvapommeja nälän hävittämiseksi, kuten useat yläasteelaiset näkyivät tekevän harjoittelukoulussani. Heidän ruokailuaanhan ei enää valvota. Huomattavaa oli, että useampi nuori nykyään kärsii jo lievästä ylipainosta, varmasti nälän tukahduttaminen karkeilla on tähän yksi tekijä.

Itse olen siis sitä mieltä, että maistaminen on vain hyvä asia ala-asteelaisille. Tarpeeksi monta kerta maistettuaan oppilas ehkä huomaa, ettei ruoka enää maistukaan niiiiiin pahalta...

Ei kaikki ruoka ole aina samanmakuista,
ei hernesoppakaan aina maistunut koulussa samalle,

Jospa siinä kävis niin
että joku kerta se hernerokka tuliskin syötyä,

tavallaan siedätystä :D