hoidosta jota annetaan nuorelle jota "ei vois vähempää kiinnostaa". Poika on 15 ja lintsaa, valehtelee, pettää lupaukset, makaa päivät, valvoo yöt, ei tunne mitään, ei oikeen puhukkaan mitään, saa raiviksia jne....
Koulusta on nyt suositeltu hoitojaksoa psykiatrian nuoriso osastolla. Jakso kestää 6 viikkoa..
Onko jollain tietoa tästä asiasta ?
Koulusta on nyt suositeltu hoitojaksoa psykiatrian nuoriso osastolla. Jakso kestää 6 viikkoa..
Onko jollain tietoa tästä asiasta ?
Vastaukset 49
Vanhimmat
ei ainakaan kuka se on.en nyt oikeen ymmärtäny tota juttua
Minusta tuntuu että kyseinen henkilö koittaa pilata nuoren itse tunnon laitos hoidolla samoten kuin sinun aikaisemmassa postissasi kokemasi vuoden sairaala hoito ja miten se loi pelkoa ja epäluottamuksellisuutta sairaaloita kohtaan.
Kuulostaa aivan minulta, tuossa iässä olen nyt 30 mutta päälimäinen hoito keino mielestäni olisi antaa hänelle mahdollinen tuki henkisesti että muutoin ettei siitä sitten tule tämmöinen sosiaalisia tilanteita välttelevä passiivinen pska.
elikkä nuilla ongelmilla on jokin muu syy kuin se mikä näkyy päällepäin verrannollisesti juopon ensisijainen ongelmahan on se juominen? ja sen kun siltä saa pois niin se on terve eikös juu? tai ei varmaankaan vaan sillä on vielä se ongelma miksi se joi jota muut eivät tiedä, lintsaamisesta tulee ensimäisenä mieleen että se ei voi olla koulussa eli kiusattu? jollon pitää ottaa yhteyttä kouluun yö valvominen ja tunteettomuus taas viittaa masennukseen ja valehtelu johonkin vakavempaan ongelmaan.
Elikkä ongelma pitää ratkaista ei seurausta.
Viittaa jonkimoiseen ongelmaan koulussa. Hoito voi jopa pahentaa ja koulua on vaikeata vastuulistaa, koska he sysäisivät lapsen hoitoon. Pahimmillaan joudut itse syytetyksi jostakin epäasiallisuudesta.
Pieni mahdollisuus on nostattaa lapsen itseluottamusta ja selvittää, että koulutyö pitää tehdä paineenkin alaisena muista täydellisesti piittaamatta ja kehoittaa suhtautumaan turhiin painostuksiin jääkylmästi ja rapartoimaan näistä eteenpäin. Tämä toki nakertaa hyvinvointia, mutta toisaalta kelkka koulutuksissa saattaa kääntyä huomattavasti parempaan.
Aitoa välittämistä ja turvallisuutta oikeassa suhteessa. Opetelkaa aitoa riskien hallintaa. Anna selkeät rajat mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ole kotona lapsesi kanssa. Älä tuppaudu seuraan mutta ole mukana kun sinua tarvitaan. Älä valehtele lapsellesi, vaan ole itse rehellinen. Älä sorru mustamaalaamaan tai moittimaan lapsellesi tärkeitä ihmisiä. Älä alista lähimpiäsi! Tuon ikäinen lapsi oppii käyttäytymistään myös matkimalla. Ole aikuinen hänen seurassaan ja anna hänen olla kapinoiva nuori. Syyt lasten häiriökäyttäytymiseen löytyvät yleensa kotoa.
aivan..... siltä ikäjaksolta......hmmmmm.....
mikä se oli???????? Ai niin.....
MURROSIKÄ.
Itselläni se oli todella raju, ja tein samat asiat.
Joillakin on rajumpi tuo elämänvaihe.
Jos nyt jotain pitäisi tehdä niin ehkä kunnollinen fyysisen terveyden selvitys ja terapiaa. Kunnollisella terapeutilla.
Voisi ehkä sanoa tälle skidille että suostutko terapiaan, niin ei tarvitse mennä laitokseen.
Luulisin että tuo laitoshoito on vähän liikaa ja taitaa pahentaa tilannetta.
Kun tämä skidi pääsee sieltä 6 viikon jälkeen luuletko hänen olevan parantuneen? Minä voin kuvitella että on erittäin vittuuntunut.
Ja sitten se leima jonka tämä nuori siitä saa.
No joo, en tunne tietysti tapausta joten oletuksia. Voihan olla että skidi todella on sairas mutta voi sen selvittää ilman laitoshoitoakin.
tiennyt tällaisesta hoidosta, mutta vastauksia tuli sentään...tyypillistä.
ja sovi keskusteluaika, oletan että kyseessä on oma nuoresi.
Terapiaa hän siellä varmasti tulee saamaan niiden 6 viikon aikana, lääkitystä tuskin noilla oireilla tarvitsee.
Siellä kartoitetaan tilanne, voihan olla (ja tod.näk.onkin), että hän tarvitsee sitten avohoitoa (terapiaa) tuon 6 viikon jälkeen.
Kysymykseesi on oikeastaan aika mahdotonta vastata, koska jokaista hoidetaan oireiden ja tilanteen mukaan.Ei ole olemassa mitään yksittäistä kaavaa.
mutta ajattelin kysyä josko sattuisi löytymään joku jolla olisi kokemusta tällaisesta.
Tilanne on itkettävän kauhea, kaikki on tehty mitä voidaan ja edelleen tehdään. Nimenomaan tässä haetaan pojalle apua eikä päätös hoidosta ole meidän vaan viranomaisten. Olen ymmärtänyt, ettei poika siellä osastolla ole, vaan käy siellä niinkuin koulussa. Toimiikohan se niin ?
Ja vielä kaikille jotka antoivat neuvoja..kiitos niistä, mutta ne oli varmaan tarkoitettu terveelle normaalissa murrosiässä olevalle, satunnaisesti äksyilevälle nuorelle, ei mielenterveydeltään vaakalaudalla tempoilevalle nuorelle.
Meidän on nyt vain unohdettava muiden ihmisten asettamat "normaalirajat" ja ennakkoluulot. Toivomme koko sydämestämme, että tämä hoito olisi se mahdollisuus, millä pojalla on toiveita varttua vastuuntuntoiseksi aikuiseksi.
Edelleen jos jollakin joka tätä lukee, on tietoa tästä hoidosta niin kirjoittele. Loppukuusta meillä on uusi palaveri koululla ja silloin selvitetään tarkemmin asiaa, mutta tuntuu niin raskaalta odottaa ,joten siksi pyysin apuanne.
Laitahan tuo kirjoituksesi tuonne Tukiasema.net-sivuille, sieltä löydät vertaistukea, samassa tilanteessa olevia!
että terapiassa hän on käynyt jo pari vuotta, kasvatusneuvolassa neljä vuotta. Hän saa rakkautta ja aikaa, hänellä on rajat joita hän noudattaa, jos niistä on hänelle sillä hetkellä hyötyä.
Mitkään rangaistukset eivät häneen tehoa, hän tekee kuitenkin niinkuin on päättänytkin.
Myös hänen sisarruksensa ovat täysin rinnoin mukana tässä ja kaikki me häntä silti rakastamme ja haluamme hänelle tasapainoista ja tervettä elämää.
Kaikkia lapsiamme kohtelemme samallatavoin , tämä yksi nyt vain on tällatavoin erilainen.
Emme silti häpeä hakea apua, koska kouluviranomaisetkin sitä suosittelevat ja vaikka täällä niinkuin yleisestikin ollaan sitä mieltä, että kasvatuksessa on vikaa jos kaikki ei suju opitun mallin mukaisesti.
Suljettuun hoitoon ei voida pakolla ottaa muuta kuin huoltajan suostumuksella taikka pakolla siinä tapauksessa, että pakkohoidon kriteerit täyttyvät. Mikäli mielestäsi kysymys on vain murrosiästä, niin hoito ei ole perusteltua, eikä hoidolla saavuteta mitään.
Moni näkee murrosiän pelkkänä kapinointina, mutta tieteellisesti kysymys on siitä, että hormoonit tekevät pojasta miehen. Asian näin ollessa ainoastaan hormoonihoidolla pojastasi saadaan nainen jopa järjenjuoksultaan. Kyse ei varmaankaan ole sukupuolenvaihdoksesta taikka vaihdoksen tarpeesta, joten lähtökohtaisesti poikaasi pitäisi kohdella tämän kehitystä vastaavasti miehenä.
Kyse ei myöskään ole auktoriteetistä ja siitä, että opettajan näkemystä pitäisi kunnioittaa opettajan omia toimia kyseenalaistamatta. Pojasta on vasta tulossa mies ja tämä ei tarkoita sitä, että poika olisi jo mies. Edelleen kyse on nuoresta, jonka näkemyksiä ja tarpeita pitäisi kunnioittaa aivan kuten kenen tahansa ihmisen.
Kuvailemasi tilanne tarkoittaa monesti sitä, että koulun ja kodin välille pyritään luomaan ristiriitoja ja kupruja, joita itsessään ei pidetä kovin arvostettuina. Koulu nähtävästi odottaa, että sinä taivut hoitoon ohjaamisessa koulun mielihalujen mukaisesti siten, että itse säilytät arvostuksesi viranomaisessa ja tämä siksi, että virkamies haluaa vain leikkiä kukkulan kuningasta täysin ulkopuolisten asioissa ja koska lain osoittama pakkohoidon kriteerit eivät täyty.
Hoidon tarvetta pitäisi aina ensisijaisesti kysellä lääkäriltä. Mielestäni on siis omituista, että opettaja leikkii asiassasi lääkäriä. Kuten aijemmin jossakin viestissä olen todennut, niin vanha sanota kuuluu siten, että paskan hajusta tietää mitä kukin on syönyt. Koulun kakkan haju ei asiassasi ole paras mahdollinen. Mikäli itse haluat jonkinmoista arvioita tilanteesta tehdä, niin kehoittaisin tukeutumaan faktoihin. Käytännössä siis siihen, ettei poikasi ole edes tarkkaluluokalla. Millä tavoin itse katsoisit hoidon auttavan? Sairastaako poikasi fyysisesti vai onko hänen todellisuudentajunsa muutoin heikentynyt? Voisiko ehdostus sairaalahoidosta olla hieman ylimitoitettu?
Mikäli asiasta hoito kehkeytyy, niin olisin itse vastaavassa tilanteessa valmis vastuullistamaan asiasta ainakin puolittain viranomaisen toiminnan. Asian näin ollessa odottaisin opettajalta jonkimoista allekirjoitettua kirjettä siitä, että hoitoa ovat meneet ehdoittamaan. Jälkikäteen asiasta saatetaan teettä jonkimoinen tutkinta, että onko opettajat toimineet itse asiallisesti ja että voidaanko heitä pitää korvausvastuullisena jostakin.
Mikä saattaisi konkreettisesti auttaa?
Kaiki vanhanaikaiset kasvatusmenetelmät pitää heittää suoraltakäsin roskikseen, roskiksessa on niiden paikka. Roskikseen joutaa kiristys, lahjonta, uhkailu ja kaikki tähän sarjaan kuuluva.
Asian ytimeen pitää takertua ennemmin taikka myöhemmin ja ydin on se, että tavalla taikka toisella koepaperiin pitää saada asianmukainen numero. Mikäli koepaperin tilalle annetaan ristisanatehtävä aivan kuten allekirjoittaneelle, niin opettaja joutaisi pienimuotoiseen haastatteluun. Edellä mainitussa tilanteessa ristisanan antanut pappinakin toimiva opettaja kävi fyysiesti kasiksi vapaa-ajallaan, koska ristisanatkaan ei ottaneet sujuakseen. Omasta nuoruudesta muistan myös tilanteen, jossa riehuva opettaja lähetti minut rehtorin kansliaan ja sillä aikaa kun istuin rehtorin kansliassa, niin opettaja sai itse puhuttelut.
Koulu ollaan mielletty maailman keskipisteeksi. Onko koulu maailman keskipiste? Ei välttämättä. Me olemme vain ihmisiä, joilla on omat mielihalut mm. harrastaa. Harrastaako poikasi ja jos harrastaa, niin kykeneekö harrastamaan mielekkäästi?
Kokonaisvaltaisesti poikasi näkökanta pitäisi ottaa suureltaosin huomioon hänen asioita hoidettaessaan. Seläntakana juonittelu, holhoaaminen ja kaikki muu vastaava pitäisi nujertaa täysin. Maailmassa ei ole mitään muuta kuin aikaa. Sen jälkeen kun päästötodistus on kädessä, niin poikasi saa aivan itse tehdä paperille mitä haluttaa. Paperia voidaan hyödyntää taikka polttaa.
Kysymyksessä kun vaikuttanee olevan jonkinmoinen henkinen rötvähtäminen, niin yleisesti ottaen rötvähtämisiä syntyy siitä, ettei ihmistä osata taikka haluta kohdella normaaliin tapaan. Monesta hyväksi katsotusta tavasta kohdella ihmistä on olemassa myös lakipykälä. Mikäli hyväksi muodostautunutta lakia (poislukien mt-laki joiltain osin) ei haluta noudattaa, niin tämähän aiheuttaa rötvöhtömisiä. Tuolloin ongelman ydin jää selvittämättä ja ongelma esim. koulun osalta saattaa jatkua muidenkin oppilaiden kohdalla. Keikut siis veitsen terällä oikean ja väärän välillä. Itse ratkaisisin ongelman siten, että pitäisin jälkeläisistäni huolta, hoidon tarvetta kysyisin lääkäriltä ja opettajien johdattelevia ja epäammattimasista otteista valittaisin (piste).
no, jos tahdot pojan hengiltä niin onhan tuo ihan ok ratkaisu.
kokemuksia siitä hoidosta ?
Just sen takia pojalle halutaan apua, että se vois elää, eikä päinvastoin....voin vielä kertoa, että kaikki muut konstit on jo koitettu ja katkerasti petytty...
Mutta jos tiedät jotain siitä nuorten hoidosta niin valaise mua...
Haluaisin kyseenalaistaa ne muut konstit, koska asiasi vaikuttanee siltä, ettei juuri mitään lakia taikka asiallista tapaa olla käytetty. Miehien elämänilo saattaa ja varmasti on jotakin muuta kuin ranskankielen opiskelua (muutoin kuin kiinostuksen kohteen alakohtainen sanasto), kukkia niityllä taikka laulavia puhelinlankoja ( Kantri Heluna ). Onko tällä pojalla edes ikätovereita, harrastuskavereita taikka ihan oikeaa isää, eikä mitään b-luokan virkamiesimitoijaa?
Anteeksi nyt jos on väärin vastattu. Pelkän netti keskustelun perusteella nyt ei hirveen paljoa voi päätellä kuinka vakavasta tai lievästä tapauksesta on puhe. On myös niin että täällä ei voi kertoa kuin mielipiteitä ja niitäkin hyvin suurpiirteisesti. Se mikä sopii sinun pojallesi ei ehkä sovikkaan jollekin toiselle. Kokemuksistakin kerrotaan aina subjektiivisesti kokian omasta näkökulmasta ja senhän tietää jokainen että toinen näkee asiat eritavalla kuin toinen. Kuitenkin ajatuksesi etsiä vertaistukea on varmasti paras tapa hakea voimia ja näkemystä asiassa. Toisaalta juuri nyt voi olla henkisesti raskasta aikaa koska tulevaisuus on kaikilla tavoilla auki. Ehkä olisi hyvä ottaa jonkinlainen päiväkerrallaan-asenne ja säilyttää omat päivärutiinit mahdollisuuksien mukaan normaaleina.
en tarkoin tiedä tuosta psykiatrisesta hoidosta, mutta koulunkäynti tosiaankin on ainakin minun tietämissäni paikoissa mahdollista ja varmasti muitakin ihan normaali asioita siellä duunataan terapian lisäksi. ainakaan ei tarvitse pelätä pojan sairaalaan vientiä, toinen asia sitten on, kuinka paljon lapsi siitä hyötyy. uskon, että voi hyötyäkin, ja mitään ei voi hävitä mikäli tilanteen nyt oikein tulkitse.
ainoa asia mihin kehotan suhtautumaan varauksella - en kuitenkaan yksiokoisen kielteisesti - on mahdolliset lapselle annettavat lääkkeet. toisinaan sairaaloissa, ja muutenkin, ihmisille määrätään liian heppoisin perustein lääkkeitä tai niiden todellisia vaikutuksia ei arivoida riittävän hyvin. lääke josta ei ole selkeästi hyötyä tulee lopettaa, ja etenkin lapsille pitäisi syöttää lääkeitä vasta äärimmäisessä tilanteessa.
Voihan oppivelvollisuuden suorittaa vaikka kotiopiskeluna ja miten käytännön asiat näiltä osin käytännössä toteutuu, niin tätähän voi kysellä koulusta taikka paremminkin koululautakunnasta. Naisvaltainen koulutusjärjestelmä on vain joillekkin nuorille miehille kuin keskitysleiri. Onhan näistäkin kovasti keskusteltu, että tarvitsevatko koulut mieskiintiöitä, mutta Holo's maailmassa asenne on kavasti se, että naiset ovat maailmassa enemmistö ja etä heidän näkökantaa pitäisi kuunella jopa tiedettä vahvemmin. Outoa on toki käsitys siitä, että esim. koulussa jokin asia perustuisi demokratiaan esim. opettajien keskuudessa. Se demokratia joka kouluun valuu, niin tämä demokratia on tapahtunut eduskunnassa. Eduskunnan demokraattinen näkemys koulunkäynnistä on luettavissa mm. oppivelvollisuuslain 25§ ja 26§ kohdista.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628?search[type]=pika&search[pika]=oppivelvollisuus#highlight1
Eihän edes huostaanotettujen lasten perusopetus tyydytä oikeusasiamies Jonkkaa.
http://turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-09-07,4:325251,1:0:0:0:0:
Olipa hyvä huomio, toinen juttu tähän lääkitykseen liittyen on myös annostus. Väärällä annostuksella voidaan pilata sinänsä hyvänkin lääkkeen teho.
Lääkeen vaikutukseen voi vaikuttaa monetkin erilaiset asiat kuten aineenvaihdunta, ravinto ja liikunta. Siinä mielessä tuo vitsiksikin muodostunut sanonta 'onko lääkitys kohdallaan' onkin aivan vakavaa asiaa.
Oikeastaan ihmetyttää se miten välinpitämättömästi monet lääkärit ja yleensä koko terveyden hoito suhtautuu lääkisiin. Kieltämättä tulee mieleen aina se, että mitä kytköksiä lääkäreillä ja lääkkeenvalmistajilla on keskenään.
Terveydenhuolto on jo myöntänyt, että mt-hoidon lääkityksillä pääsääntöisesti nujerretaan syntyneitä oireita. Tämähän on sitten jo hyvinkin epätieteellistä, koska mahdollisiin oireisiin esim. kouluongelmiin löytyy varmastikkin jokin konkreettisempi syy. Käytännössä siis monen naisopettajan hankala asennoituminen miespuoliseen ja aikuistuvaan nuoreen saattaa olla jo oireen lähde. Tätä kieltä puhuu kaikki lakimuutokset myös siitä, että häiriköivä oppilas halutaan ulos luokasta vaikka voimakeinoja käyttäen. Toisaalta ainut häirintynyt saattaa olla opettaja, joka on sitten syystä taikka toisesta ottanut tietystä oppilaasta ns. silmätikun ja provojen kohteen.
Omia kokemuksia opettajista ja kouluista olen tilittänyt jo aikaisemmissa viesteissä. Tähän voisin lisätä yhden hyvän esimerkkiatpauksen opettajasta, joka oli jo vuosia aijemmin ollut mielenterveydenhoidossa yksikertaisesti seottuaan toisessa koulussa. Tämä samainen opettaja uhkasi viedä luokassa olleen takkini kotiin mikäli en siirtäisi takkia luokasta ulos. Tämä kaikki tapahtui joitakin minuutteja ennen tunnin päättymistä. Totesin opettajalle vain, että tiedän missä hän asuu, koska jokunen tuttuni asui hänen kanssaan samalla kadulla ja että pärjäisin koulumatkan kotiin lämpimällä säällä ilman takkiakin. Asia jäi siihen, koska tunti ja koulupäivä päättyi. Koulun jälkkeen lähdin harrastamaan suunitelmieni mukaisesti normaaliin tapaan. Kotiin tultuani isäni oli saanut koulusta puhelinsoiton, että olisin uhannut mennä opettajan kotiin pahoinpitelemään tämän. Isäni pyydettiin koululle selvittämään asiaa ja minut oli pyydetty mukaan, mutta en saanut pyyntöä koskaan itselleni, koska tuollon ei ollut edes kännyköitä. Seuraavana päivänä sain jäliki-istuntoa siitä, että olisin uhkaillut opettajaa ja etten suostunut saapumaan koululle selvittämään asiaa. Kumpainenkaan väite ei pitänyt paikkaansa. En uhannut opettajaa millään muotoa ja tätä oli todistamassa koko luokka. En ollut millään muotoa velvollinen menemään koululle selvittelemään opettajan höpötyksiä, enkä ollut millään muotoa velvollinen päivystämään mahdollisia perästähuuteluita. Takkien pitäminen luokassa oli tavanomaista siksi, että taskuista varasteltiin ja hihoja solimittiin mikäli takki oli käytävällä. Kukaan muu ei saanut rangaistusta taikka nuhteita vastaavasta asiasta. Mielstäni olisi ollut edukasta suorittaa "tutkinta" ja KUULUSTELUT asiasta kouluaikana, jolloin ulkopulisten näkemyskin olisi saatu asiaan. Opettaja ei koskaan joutunut höpoötyksistään vastuuseen. Kummassa on siis vika? Höpöjä puhuvassa ja provoilevassa opettajassa vai minussa?
Normaalistihan lääkityksiä käyettään siten, että esim. dieapeetikon fyysinen ja mielenterveys saadaan hoidettua insuliinilääkityksellä. Näiltä osin mt-hoidossa käytetyillä lääkkeillä ei ole parantavaa voimaa, eikä kukaan edelleenkään kykene osoittamaan koulupärjäämisen ja lääkityksen yhteyttä joskin lääkitystä voisi antaa niille jotka sitä eniten tarvitsee (opettajat). Mikäli lääkkeen oikeaa annosta joudutaan pitkään hakemaan, niin oppivelvollisuus on ohi ennnen kuin "oikea lääkitys" on löydetty. MITÄ HELKUTTIA MIELENTERVEYDEN HOIDOSSA YLIPÄÄTÄNSÄ PELLEILLÄÄN IHMISTEN ASIOILLA?
Saattaisko oikean lääkityksen hakeminen sittenkin olla vain sitä, että jossakin vaihessa todelisesti oireilevat hieman rauhoittuvat ja ympäristö alkaa kokonaisvaltaisesti voimaan paremmin. Jos koko tämän ajan säädetään lääkitystä, niin joku voi todella kuvitella, että lääkkeen tehon säädöllä olisi jokin kokreettinen voima. Todellinen vaikutavana asia olikin pipipäisen ympäristön rauhoittuminen.
No tää nyt meni kyllä vähän ohi siitä mistä minä kirjoitin. Mutta sääli että olet joutunut moisen epäammattillisen opettajan kaltoinkohtelemaksi. Opettajanhan siellä luokassa olisi pitänyt olla se aikuinen ei sinun.
Edelleenkään asia menee vähän ohi. Hitavan ja hyödyllisen lääkitykityksen löytyminen voi olla visaisempi juttu kuin ensin luulisikaan.
Kerrotaampa esimerkki kuusukytluvulta. (lyhennetty versio)
Nuori vähän yli kakskymppinen sairastui skitsofreniaan. Erilaisten vaiheiden jälkeen päätettiin kokeilla juuri samoihin aikoihin markkinoille tulleita 'pameja' (asiaan perehtynyt tietää mitä tarkoitan).
Löyty sopiva annos, eli vaikeimmat oireet kuten muille kuulumattomat äänet ja oudot viestit radiosta loppuivat. Hyvä.
Mitäpä päätteli meidän psykiatrimme tästä. Kun kerran näin hyvä lääke löydettiin niin kaksinkertaistetaampa annos. Potilas oli 20 vuotta lääketokkurassa, lähes kävelykyvytön.
Vasta kun sairaalan psykiatri vaihtui lääke annos tarkistettiin ja vähennettiin heti puoleen. Tällähetkellä potilas paitsi tietenkin kävelee ihan itse asuu myös tuetusti kotona.
Että tätä minä tarkoitin silla lääkeannoksen tarkistamisella. Mutta saattaahan se olla että potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä ei ole riittävää luottamusta jotta osattaisiin hakea se sopiva annos. Minen tiedä?
Lääkitystä säädettäessä voisitte ottaa myös huomioon sen, että kenelle se lääke kuuluu ja että voisiko lääke olla esimerkiksi joku muu esim. ammatinvaihto. Onhan mainitsemani opettajat edelleen työelämässä mukana vaikka oikea paikka heille voisi olla vaikkapa psykiatrinen sairaala.
Edelleen on turha ajaa takaa haamuja ammatinvaihdoissa. Ammatinvaihto saattaa tulla eteen myös sille jollekka kyseinen työ sujuu. Kannattaako siis nykyisessä työttömyystilanteessa suorastaan synnyttää toinen toistaan suurempia hullujenhuoneita työpaikoille. Parempaa työvoimaa on aina saatavilla jopa mielenterveydenhoitoon!
Joopa olenet omassa asiassas oikeessa! En ole opettaja enkä ole mielenterveysalalla työä. Eikä minulla ole mitään sinuakaan vastaan.
On toki mukava kuulla, että joku tekee päivätyökseen muutakin kuin kiusaa minua. Toisaalta samaa linjaa voisi jatkaa vaikkapa peruskouluissa siten, että oppilaille voisi opettaa muutakin kuin opettajan mielisairauksia.
oma lapseni on ollut vastaavassa tilanteessa noin 5 vuotta sitten. Koulu ei sujunut, tuli eteen koulun vaihto.Hän pääsi mukautettuun kouluun joka aluksi oli hänelle hyväksi.Alkoi kierre:lintsausta,valehtelemista,varastelua...syy oli kaveripiirissä. Karsimme rankalla kädellä kaveripiiriä joka oli virhe, alkoi kierre:myöhästelyä,luvattomia poissaoloja,monta yötä poissa kotoa... kävimme perheneuvolassa=ei tulosta,kävimme terapiassa=ei tulosta,tyttö kävi psygoligilla=ei tulosta.Koulusta ehdotettiin tätä kuuden viikon tehojaksoa ja voimamme alkoivat olla niin lopussa että suostuimme.Toki kysyimme häntä hoitaneilta henkilöiltä olisiko se viisasta. Tyttö kapinoi ensin vastaan mutta suostui lopulta käymään siellä. arkisin siellä opetettiin muunmuassa työmoraalia,päivärytmiä yms. sekä ihan terapiaa tarjolla. viikonloppuisin kotiin tuli hyvin väsynyt tyttö, ei hän jaksanut kartsalle lähteä. Ei siellä mitään lääkkeitä anneta, niinkuin täällä on nyt vaahdottu, elämän tarkoitusta pohditaan ja omaa merkitystä. nyt tästä ajasta on kulunut 5 vuotta ja tyttäremme on iloinen normaali 19 vuotias, hän käy vieläkin puhumassa ammattiauttajalle, osaksi siksi että on tottunut siihen mutta myös siksi että pysyisi kunnossa. Nuorta ei saa ainakaan koskaan jättää yksin, se on hyvä muistaa! tukea,tukea,tukea!!!!
en osaa sanoa mikä on sinun pojallesi parasta, keskustelkaa asiasta. Jos masennus on syvä eikä keskustelut auta on syytä miettiä ja varsinkin silloin jos lapsi on itsetuhoinen.
toivotan teille valoisaa tulevaisuutta!
Ensinnäkin koulunkäynti ja opiskelu on aivan muuta kuin työssäkäynti. Työssä jokaiselle poissaololle pitäisi löytyä jokin järkevä syy. Koululaisilla ei tarvitse olla lääkärintodistusta taikka sen kummempaa selitystä poissaololle. Käytännössähän se riittää, että vanhemmat ovat tietoisia poissaoloista, ovathan vahemmat vastuussa oppivelvollisuuden suorittamisesta. Oppivelvollisuus päättyy mm. siihen, että oppivelvollisuuden aloittamisesta on kulunut 10-vuotta. Naisilla on monesti myös käsityksiä siitä, ettei oppivelvollisuus lopu peruskoulun päästötodistukseen.
Jossakin viestissä juuri kyseenalaistin sen, että ollaanko poikaa muokkaamassa tytöksi kun naisellisia keinoja aletaan käyttämään? Sinun tapauksessa kyse on TYTÖSTÄ. Ykskään tervejärkinen poika taikka mies ei katsele taikka kuuntele vajaaälyisiä terapeutteja. Jossakin vaiheessa pojalle tulee joka tapauksessa eteen työelämä, jossa työskentelymenetemät ovat hyvin miehisiä. Miksi poikaa ei sitten jo tässä vaiheessa voisi kohdella asiaan kuuluvalla tavalla?
. Koululaisilla ei tarvitse olla lääkärintodistusta taikka sen kummempaa selitystä poissaololle.
Kyllä tarvitsee! milloinkohan olet itse koulusi käynyt? otsikkooni vedoten, kyse ei ole koulun käynnistä vaan yleensäkin tämän pojan/tytön hyvinvoinnista.Onko mielestäsi oikein opettaa nuorelle ettei kouluja ole pakko käydä, sieltä voi olla poiskin!!! montako lasta itse olet kasvattanut?haluaisin kuulla kasvatusneuvojasi. Ylipäänsä ei ole laisinkaan kyse koulusta, niin miksi puhut asian vierestä etkä asiaa?????
ja kerro myös miten nuori joka ei keskity koulun käyntiin pääsee sinne työelämään ja oppii käyttäytymään työn vaatimalla tasolla?
heräämään aamulla,lähtemään töihin...joka aamu?
vastauksia lukiessa on aiheellista käyttää suodatinta. Meitä on täällä monella eri diagnoosilla.
Nykyinen perusopetuslaki on ollut voimassa käytyäni koulua.
Poissaolot jakautuvat luvallisiin ja luvattomiin. Mikäli poissaolo on luvaton, niin perusopetuslain 26§ mukaan koulu on velvollinen ilmoittamaan tästä koululaisen huoltajalle. Useimiten koululaisen mukana kulkee poissaolovihko johon huoltaja vain kuittaa poissaolon. Mikäli ei kulje, niin tieto saadaan kulkemaan lain määrämällä tavalla vaikka kännykällä.
Mikäli poissaolo katsotaan luvalliseksi siksi, että lapsella katsotaan olleen mielenterveysongelmia ja poissaoloja olisi tullut lähes koko lukuvuoden mitasta, niin käytännössähän tämä tarkoittaisi sitä, että kyseinen lukuvuosi pitäisi käydä uudelleen. Takautuvastihan lääkärintodistuksia ei kirjoiteta, joten lapsen olisi jo pitänyt olla esim. sairaalassa koko vuoden taikka sairauslomalla isolta osin koko vuoden, jotta moinen päätös pitäisi tehdä.
15-vuotias on vastuussa itsestään oikeudellisesti. Normaalisti alle 15-vuotiaan kohdalla poissaolot kulkevat etukäteistietona kouluun mm. siksi, ettei opettajien tarvitse lähteä etsimään lasta koulumatkalta. Koulumatkat kuuluvat koulun vastuualueeseen. Perustuslain mukaan lapsia ja nuoria on kuuneltava heidän kehitystä vastaavasti ja kyseisesä asiassa 15-vuotiaan näkökanta pitäisi olla jo ratkaiseva, ei ohjaava.
Huoltaja ei ole velvollinen muuta kuin huolehtimaan siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua. Oppivelvollisuuden voi suorittaa vaikka kotiopiskeluna ja näin teki jokunen tuttu kouluaikanani. Käytännössähän kävivät koulussa ainoastaan tekemässä kokeet. Koulussa ei ole pakko käydä! Koulu on vain tärkeä jatko-opiskelujen kannalta. Jatko opiskelu ei ole välttämätöntä. Toisaalta aikuisiässä ei enää kysellä peruskoulun päästötodistuksia esim. aikuiskoulutuksessa.
Miten oppii heräämään?
Kyseessä on poika, joka on velvollinen suorittamaan siivili taikka asevelvollisuuden. Tuolloin laki jälleen velvoittaa nuoren miehen suorittamaan velvollisuutensa lain määrämällä tavalla. Armejassa herääminen tapahtuu 06.00 sitä huolimatta, että onko yöllä nukkunut ja että haluttaisiko aamulla jäädä petiin. Mikäli uni on ollut lyhyt, niin seuraavana yönä kyllä väsyttää.
Allekirjoittanut sai armejassa tehtäväkseen kuukausittain valvoa puolet yöstä, joten unimääräksi jäi asian näin ollessa monesti 4-tuntia.
Mikäli armejassa pyrkii väärillä perusteilla hakemaan vapautusta esim. yhden päivän palveluksesta terveydelliseen syyhyn vedoten, niin tästä tulee rangaistus.
Armejan jälkeen esim. minä sain vakituisen työsuhteen. Työpaikallani oli kymmeniä ikäluokkani nuoria miehiä. Ne joilla oli jonkinmoisia terveysongelmia taikka ongelmia herätä, niin erotti siitä, että he asuivat vielä kotona. Itse muutin välittömästi pois kotoa saadessani palkkatyötä ja tämän jälkeen minkäänmoisia ongelmia ei käytännössä ollut vaikka laihtumiseni painoindeksin mukaiseen normaalipainoon katsottiin terveysongelmaksi kotiväen toimesta ja vieläpä vuosia jälkikäteen. Olettaisin toki niiden suhteen, joilla ongelmia työssä oli, että heillä oli kotona keski-ikäiset vanhemmat aivan kuten itsellänikin. Tuolloin kyseeseen tulee ympäristöstä johtuvat sosiaaliset ongelmat. Mm. keski-ikäisillä naisilla esiintyy vaihdevuosiongelmia. Ongelmiin kuuluu mm. uniongelmia. Uniongelma on määriteltävissä nukahtamisvaikeutena, katkonaisena unena ja aikaisena heräämisenä. Ympäristön ongelmat helposti heijastuvat muihin, joten en pitäisi pois-suljettuna, että alkup. kirjoittaajan kotona taikka koulussa olisi ongelmia joka heijastuu nuoreen.
Pienimuotoista uniongelmaa voidaan lääkitä unilääkkeellä, mutta unilääke ei ole nuijanukutus. Käytännössä väärä unilääke saattaa jopa piristää ja toisaalta oikeallakaan ei välttämättä saavuteta mitään jos ei kerta väsytä.
Työssäkäyvä hakee sairaslomaa normaalisti siksi, että esim. nukkumisvaikeus katsotaan teveysongelmaksi, josta voidaan kirjoittaa saiuraslomaa. Sairaslomaa siksi, että poissaolo on luvallinen, eikä näin työnantaja voi irtisanoa tekijän kanssa tehtyä työsopimusta. Tämä järjestelmä perustuu työmarkkinajärjestöjen keskenään sopimiin menettelytapoihin. On olemassa työnantajia, jotka eivät välitä poissaolon syystä vaan käytännössä irtisanovat jopa sairauslomalla olleen tekijän perusteetta. Näitä asioita käsitellään työtuomioistuimessa.
Mikäli nuori ohjataan nyt käyttämään mielenterveyspalveluita, niin ongelmia on luvassa työelämässä. Tämä johtaa joko työttömyyteen taikka siihen, että mt-ongelmainen saa työtä valtiolta, kaupungilta taikka kunnalta. Tämä tarkoittaa monesti sitä, että luvattoman moni virkamies on mielisairas.
Sairaalassa ainakaan aikuisten osastolla ei ole muuta kuin yleinen tapa, että myöhäisillasta asti ollaan hiljaa. Saa toki valvoa jos ei väsytä ja katsoa vaikka tv:tä aivan kuten alkp. kirjoittajan poika. Sairaalassa saa nukkua vaikka päivällä. Sairaalassa ei anneta nuijanukutusta! Mikä on sairaalan hoitava piirre?
Kuten jo mainitsin, niin sairaalahoidon edellytykset eivät täyty. Toisaalta käynti lanttumaakarilla saattaa pahentaa tilannetta, koska naisvaltainen terveydenhuolto saattaa nähdä asian aivan kuten sinä ja jatko elämä on taatusti vaakalaudalla hoidon vuoksi. Mitään hoitavaa hoitoa ei kyetä antamaan, mutta perättömien mielikuvitusjuttujen vatvominen saattaa ajaavarsinkin miehen niin alas, että sairaalahoidon edellytykset jo täyttyvät. On siis helpompaa jättää hoidot väliin.
Tässä asiassa hyvinvointi siis saavutetaan sillä, että ollaan toisinaan pois koulusta vaikka päivä jos nukuttaa. Oppivelvollisuus tulee suoritettua sillä, että opiskelee kotona tavalla taikka toisella ne asiat jota koulussa käsitellään ja se riittää, että käy tekemässä kokeet kokeen lopputuloksesta riippumatta = on vain paikalla.
Nähtävästi koulu pyrkii vedättämään kyseisen oppilaan oppivelvolisuutta siten, että tämä pysytelisi pois koulusta isolta osin loppuvuotta ja että luokalleen jätättäminen olisi perusteltua. Sairaalahoito katsotaan sairaslomaksi ja sairaalahoidon jälkeen saa sairaslomaa psykiatriselta aivan niin paljon kun ihminen tätä itse jaksaa vastaan ottaa. Onko siis oppivelvollisuuden vedättäminen ratkaisu asiaan, saattaahan sairaslomakierre johtaa siihen, että oppivelvollisuus täyttyy siihen, että oppivelvollsiuuden alkamisesta on kulunut 10-vuotta. Tuolloin oppilas ei ehkä edes saa päästötodistusta. Toisaalta päästötodistuksen voi saada jo nyt siten, että jättää hankkimatta sairausloman ja käy koulussa edes näyttämässä naamansa koepäivinä. Päästötodistus on välttämätön keskiasteen koulutukseen haettaessa.
Yllä mainitsemani käsitys koulunkäynnistä on hyvin tavanomaista opettajien keskuudessa ja tämä on mielestäni väärin, koska faktatieteestä pyritään tekemään ikäänkuin asenne taika kuriongelma. Asian näin ollessa oppilas puristuu täysin ongelmiensa ja koulun ja kodin väliin. Tämä johtaa automaattisesti myös loppuelämän ratkaisuihin. Käytännössähän me emme tarvitse esim. pikkuvirkamiehen suosiota pärjärtäksemme maailmassa, mutta toisaalta virkamies saattaa johdatella haluamallaan tavalla toisen kehitystä jopa huonompaan suuntaan. Uskokaa taikka älkää, niin ihmisoikeudet eivät ole itsestään selvyys suomessakaan.
Minä suodatan näitä hölmöjä kysymyksiä. Tuollaisien ei ehkä kannattaisi vaivautua heräämään aamulla työhön, koska käyvät helposti sen älykkäämmän osan työsuoritusten päälle.
Käsitys siitä, että ongelmat mukamas loppuisi virkamiesten kanssa vaikka oppivelvollisuuden suorittaisi, niin ei välttämättä pidä paikkaansa. Olen itse tällä hetkellä siinä tilanteessa, että häiriökäyttäytyvä työvoimavirkailija ei suostu palvelemaan tavanomaiseen tapaan koulutuksellisista ja ammatillisisyta syistä. Virkailija pitää palvelunsa ehtona nuorille suunattua kuntoutustoimintaa vaikka laki ei minua toimintaan ikäni puolesta velvoita. Asian näin ollessa rikosnimike syrjintä täyttyy täydellisesti ja asiasta ollaan juoduttu siirtämään rikostutkintana poliisille. On toki ikävää aiheuttaa toiselle ongelmia lain kanssa, mutta kukaan taikka mikään ei myöskään voi minua polkea periaattelisilla tavoillaan ja näkemyksillään.
Eikö ole olemassa keskusteluterapiaa ?
Ei noin nuorta pitäis viedä laitoshoitoon jos nyt ei ole niin hunossa kunnossa ettei muutakaan voi.
ja tämä nuori on siellä käynyt jo pitkät ajat vailla mitään muutosta mihinkään.
pojalta, että miksi hän haluaa tulla isona. Käy haastattelemassa pojan kuvailemaa taikka nimeämän ammatin harjoittajaa ja kysy tältä, että monestikko hän on elämänsä aikana käynyt terapiassa taikka psykaitrisessa sairaalassa ja miten hän olemassaolonsa saavuttanut.
kysynyt ja poika vastaa, ettei hän edes ajattele tulevaisuutta.
Se on hoidettava lääkityksellä jos on masennusta. Masennukseta aina selviää jos vaan noudattaa lääkitystä ja pitää hyvän huolen itsestään. Voit sanoa pojallesi sen että kaikesta kyllä selviää, mutta se vaattii ponnistelua ja kärsivällisyyttä. Että hän kyllä siitä paranee.
en usko kyseessä olevan masennus, koska jos poika on jo pitkään käynyt psykologilla tai vast. eikä sieltä ole ohjattu eteenpäin.Kyllä ammatti-ihmiset masennuksen tunnistaa!!!
Asenne laitoshoidosta ovat perin kummalliset.Ei nuorta mihinkään mielisairaalaan viedä.Lasten ja nuorten psykiatrinen on aivan eri asia. Apua sieltä saa eikä kidutusta.Ettekö todella tiedä vai ettekö välitä mikä ero näillä on? kannattaisi ottaa selvää ennen julkisen mielipiteen lausuntaa..
Näköalattomuutta se on! Ei tulevaisuudensuunitelmia saati näkymiä ja näin käy "oikeaoppisessa" suomalaisessa koulutusmaailmassa, jossa koulutus itsessän 150-vuotta kehityksen jäljessä ja kaikki ajankohtaiset innovatiiviot on kuihdutettu hulluutena pois. Näyttää siltä ettei hyvältä näytä!
Eikös kotielämä ole kuin viidentähden laitoshoito? Pyykit tulevat puhtaina ja viikattuina kaappiin, ruoka pöytään ja astiat puhtaina koneesta. Ei miehelle vaikuta jonkin valopään tekopirteä mussutus muuta kuin häiritsevästi elämään. Nuori ei kykene keskittymään omiin asioihin ja valintoihin jonkun ulkopuolisen sohlatessa jatkuvasti taustalla. Vanhemmalla taas päinvastoin. Jos arkiaskareet kotona otetaan pois, niin laiskistuminen on takuuvarma asia. Miksi siis pilata väkipakolla jonkun elämä kun asiat ottava luistaakseen jopa aivan luonnollisestikkin.
Vihdoinkin olen samaa mieltä kanssasi!
Niin hyvää kuin Äidit tarkoittavatkin,älkää päästäkö lapsianne luistamaan kotitöistä
Juuri-ikään uutisoitiin, ettei aikuisten murheita saa soveltaa kouluikäiseen, koska oppi on työ. Toisaalta perusopetuslaki sanelee, ettei edes koulupäivä saa olla niin pitkä, että se häiritsee lepoa, virkistäytymistä taikka harrastamista. Mitäs lepoa se on jos koulutyön päälle teetätetään aikuisten kotityöt?