Joo eli mä olen tässä vähän yli vuosi sitten alkanut oireilla sillä tavalla, että alan voida todella pahoin aina kun jännitän jotain. Aiemmin mulla tuli korkeintaan pää kipeäksi jännityksestä mutta nykyään oksettaa ja kurkussa tuntuu sellainen outo tunne. Mä sairastan paniikkihäiriötä että voisin kuvitella tuon johtuvan varmasti siitäkin. Mutta mä jännitän vähän kaikkea. Jos jonnekin pitää mennä niin sitä ja jopa autolla ajamista kun pelkään että sattuu jotain vakavaa. Olen kyllä hyvä ja huomaavainen kuski mutta kun kaikki ei ole. :-(
Olisko kellään muulla ihmisellä tällaista oiretta jännityksen yhteydessä ja osaisiko joku ystävällinen ihminen myöskin kertoa mikä tuohon auttaisi? Otan Oxepamia aina jos jonnekin joudun menemään tai ihmisiä kohtaamaan ja se auttaakin vähän mutta ei välttämättä. Pahoinvointi ei ole oikein mukavaa kun saa koko ajan esim. kaupassa pelätä heittävänsä laatat. Help!
Olisko kellään muulla ihmisellä tällaista oiretta jännityksen yhteydessä ja osaisiko joku ystävällinen ihminen myöskin kertoa mikä tuohon auttaisi? Otan Oxepamia aina jos jonnekin joudun menemään tai ihmisiä kohtaamaan ja se auttaakin vähän mutta ei välttämättä. Pahoinvointi ei ole oikein mukavaa kun saa koko ajan esim. kaupassa pelätä heittävänsä laatat. Help!
Vastaukset 2
Vanhimmat
mua alkoi kotona oksettaa (ja näin tein), kun olin lähdössä kampaajalle ja tämä toistui toisenkin kerran eli tajusin sen jälkeen että se johtui jännityksestä. Olen jännittäjä tyyppiä, mutta haluan kuitenkin tukkani olevan kunnossa.. En käytä mitään lääkitystä, mutta jännitän eri tilanteitä. Joskus myös kaupan kassalla on vaikeaa... Ei tästä apua sulle ole, mutta et ole yksin.
Asiasi tuntuu tutulta, olen itse myös kärsinyt jännitysoireista jotka vaikeuttivat myös sosiaalista elämääni mut nyt kun on hyvät lääkkeet ja vieläpä sopivat niin enää ei tarvitse ajatella koko asiaa. Itse en enää jännitä enkä edes huomaa kun joku toinen jännittää eli nyt huomaan sen, että kiinnitin liian paljon huomiota omaan jännittämiseeni ja pelkäsin mokaavani itseni kaikkien silmissä. Mut apua varmasti löytyy, voisit kokeilla myös paikkakunnallasi "jännittäjien" omaa ryhmää, itse kävin sellaisessa ja oli kivaa kun kaikki tavallaan kärsivät samasta asiasta ja oli helppo puhua siitä. Kyllä se iloksi vielä muuttuu, usko pois! Elämäniloa sinulle!