Ennen vanhaan kymmenen nelikkoa perunoita, kaksi nelikon pyttyä suolasilakoita ja saavillinen puolukoita olivat talven varalle varastoidun ruoan perusta.
Kun vielä varastoon lisättiin juurekset sekä viinimarjamehu ja suolakurkut, olikin koossa jo oivallinen ruokayhdistelmä, jota vielä päivittäin täydennettiin maidolla ja leivällä.
Miten nykyään varustaudutaan talven varalle? Kulkeeko kaikki sadonkorjuun tuottet pakastimen kautta ruokapöytään? Vai onko niin, että luotetaan siihen, että elintarviketehtaat hoitavat asian meidän puolestamme?
Sadonkorjuu
saara.dma
20
1497
Vastaukset
- Leny
Voi, voi toista oli ennen tuon ruokatalouden kanssa, kun oli viisihenkinen perhe, joista kolme miestä. Itse kasvatin kaikki kasvikset. Esim kaikki kaalit keräkäälista ruusukaaliin ja kaalirapiin asti. Mansikat ja avomaankurkut plus yrtit. Metsästä marjat ja sienet. Omenat tuoremehuiksi, karviaiset umpioihin, suolakurkut kellariin. Sekavihannespusseja oli pakastimessa. Niin ja saunavihdat jouluksi. Uusia perunoita tillin kanssa ym. ym.
Nyt yksineläjälle riittää 125l:n pakastin. Talvea varten vain metsämarjoja ja sieniä. Metsään menen niin kauan kun pystyn. Keräilyvietti on kova.
Tori on nyt kasvimaani. Kaupasta saa mitä vaan,liiankin kanssa. - teurastettin
Unohdit mainita teurastukset,jotka tapahtuivat ilmojen viilettyä.
Kun tuli pakkaset ja joessa alkoi kulkua jäitä. Niitä käytettiin veren sekaan jähykkeenä vispatessa.Sain itse hoitaa aina tämän homman .Possu kollattiin saunassa lämpimällä vedellä.Lihat laitettiin makasiiniin ja possusta osa suolattiin.
Lihaa haettiin pitkin talvea pirttiin ja siitä leikeltiin käristystä.Ei pelätty vaikka lihakimpale monesti jouduttii sulattamaan ja taas jääty uudelleen.Loput lihat mitä talvella jäi suolattiin keväällä ja nostettiin kuivamaan.Lihaa riitti melkein vuoden ympäri.
Ei ollut sähköä ja pakastimia.
Piimä happanutettiin leileihin ja vietiin mettäniityille lähteisiin odottamaan heinäntekoa.
Näin elämä pyöri.
Kaupasta ostettiin vain suolaa,tulitikkuja,lamppuöljyä ja rullalankaa joskus paidan nappia.
Muistelee mummo 60 v- saara.dma
Ihan totta, se possu! Kuinka saatoinkaan unohtaa jokakesäisen lemmikin, jota rapsuteltiin korvan takaa ja joka vielä hyvän sianelämän päätteeksi tarjosi ruokapöytään hyvää syötävää.
Pula-aikana puhuttiin "pimeistä" possuista. En tiedä, oliko meidän kotipossu pimeä. - Helena04 ejk
saara.dma kirjoitti:
Ihan totta, se possu! Kuinka saatoinkaan unohtaa jokakesäisen lemmikin, jota rapsuteltiin korvan takaa ja joka vielä hyvän sianelämän päätteeksi tarjosi ruokapöytään hyvää syötävää.
Pula-aikana puhuttiin "pimeistä" possuista. En tiedä, oliko meidän kotipossu pimeä.Meidän Jantsumme taisi olla nk. pimeä possu, Savosta tänne kaupunkiin - omakotialuetta kuitenkin - tuotu, isän hakema. Lemmikki, jolla oli valitettavan lyhyt elämä.
saara.dma kirjoitti:
Ihan totta, se possu! Kuinka saatoinkaan unohtaa jokakesäisen lemmikin, jota rapsuteltiin korvan takaa ja joka vielä hyvän sianelämän päätteeksi tarjosi ruokapöytään hyvää syötävää.
Pula-aikana puhuttiin "pimeistä" possuista. En tiedä, oliko meidän kotipossu pimeä.Meillä oli pässi, joka puski lujaa, ja monet kerrat pelastauduin kotikeinun istuimen karmille turvaan.
Sitten kerrottiin, että se on varastettu, en kehtaa edes sanoa, keneltä, se oli sitä aikaa..
Kun sitten kerran löysin sen pään toljottamassa jonkun varaston hyllyltä suoraan silmiin. Juoksin parkuen sisälle ja syytin aikuisia roistoiksi, kun olivat pässini tappaneet, senkin ”murhaajat”!
Possu kanssa aina omituisesti hävisi ennen joulua. Olisinko ollut niin viisas, että olisin kieltäytynyt syömästä lihaa, sitä en muista.
Myöhäisemmältä ajalta muistan, että oman lemmikkikalkkunan liha ei mennyt alas.- Leny
beataBarbara kirjoitti:
Meillä oli pässi, joka puski lujaa, ja monet kerrat pelastauduin kotikeinun istuimen karmille turvaan.
Sitten kerrottiin, että se on varastettu, en kehtaa edes sanoa, keneltä, se oli sitä aikaa..
Kun sitten kerran löysin sen pään toljottamassa jonkun varaston hyllyltä suoraan silmiin. Juoksin parkuen sisälle ja syytin aikuisia roistoiksi, kun olivat pässini tappaneet, senkin ”murhaajat”!
Possu kanssa aina omituisesti hävisi ennen joulua. Olisinko ollut niin viisas, että olisin kieltäytynyt syömästä lihaa, sitä en muista.
Myöhäisemmältä ajalta muistan, että oman lemmikkikalkkunan liha ei mennyt alas.Meillä oli muutama kani. Niitä kasvatettiin yleisesti sodan jälkeen lihan vuoksi. Meilläkin oli kaksi valkoista ja yksi ruskea. Se ruskea oli valkoisia isompi. Se oli minun kanini. Kerran koulusta tullessa äiti oli laittanut paistia. En ollut saanut ennen sellaista lihaa. Kun oli syöty sain kuulla, että se oli ollut se minun kanini. Voi että teki ilkeetä ja itkin katkerasti.
- Eenok
beataBarbara kirjoitti:
Meillä oli pässi, joka puski lujaa, ja monet kerrat pelastauduin kotikeinun istuimen karmille turvaan.
Sitten kerrottiin, että se on varastettu, en kehtaa edes sanoa, keneltä, se oli sitä aikaa..
Kun sitten kerran löysin sen pään toljottamassa jonkun varaston hyllyltä suoraan silmiin. Juoksin parkuen sisälle ja syytin aikuisia roistoiksi, kun olivat pässini tappaneet, senkin ”murhaajat”!
Possu kanssa aina omituisesti hävisi ennen joulua. Olisinko ollut niin viisas, että olisin kieltäytynyt syömästä lihaa, sitä en muista.
Myöhäisemmältä ajalta muistan, että oman lemmikkikalkkunan liha ei mennyt alas.En muista siitä mitään muuta kuin sen, että se puski minua ja monta kertaa. Olin 2-vuotias. - Sitten kuulemma (en itse muista) olin pyhäkoulussa, ja pyhäkoulun opettaja kysyi, kuka silloin ensimmäisenä jouluna mahtoi olla Marian vierellä seimessä. Minä vastasin: "Pässi".
Kun sitten lastenrattaissa istuin pässin turkin päällä, niin enpä tainnut paljonkaan haikailla entistä perheen lemmikkiä.
Meillä oli myös lammas. En muista siitä mitään muuta kuin, että silläkin oli pienet sarvet. Onko se mahdollista? Voiko lampaalla olla sarvet, vai mahtoiko se olla vuohi? Lampaaksi sitä kuitenkin nimitettiin. - jokuvaa 1993 05
Leny kirjoitti:
Meillä oli muutama kani. Niitä kasvatettiin yleisesti sodan jälkeen lihan vuoksi. Meilläkin oli kaksi valkoista ja yksi ruskea. Se ruskea oli valkoisia isompi. Se oli minun kanini. Kerran koulusta tullessa äiti oli laittanut paistia. En ollut saanut ennen sellaista lihaa. Kun oli syöty sain kuulla, että se oli ollut se minun kanini. Voi että teki ilkeetä ja itkin katkerasti.
Kun luin tarinasi tunsin miltä sinusta varmasti tuntuisi.. Meillä kotona on kaksi kania joista toinen on tyttö ja toinen on poika. (poika on leikattu joitteivat kanimme saisi poikasia). Tyttö kanimme on täysin musta ja hermeliini kani ja poika kanimme taas on musta ja sen maha ja tassut ovat valkoiset. Se on sekä leijonaharjas kani ja sekarotuinen. Yleensä tyttö kanimme tekee tuhmuuksia kuten kerran se yritti kaataa meidän joulukuusen. Kanimme saavat liikkua vapaasti talossamme paitsi silloin kun kukaan ei ole vahtimassa niitä. Mutta ei kannata surra kauan kanisi puolesta vaikka muistoja saakin muistella. Sillä kanisi on onnellinen taivaassa ja haluiasi sinun olevan myös. :) Joten hän varmasti toivoisi että hankkisit uuden kani ystävän tai joka tapauksessa olisit onnellinnen vaikka häntä ajattelisitkin. En tahdo tätä sanomalla pakottaa sinua tekemään juuri näin enkä ole mikään uskovainen. Tahdoin vain antaa hyvää mieltä ja rohkeutta jatkamaan elämää vaikka olisitkin hyvin surullinen.
- Iili
On hyvä, että perinne säilyy. Nykyisin vain suurin osa ihmisistä asuu taajamissa, ja tuollainen kerääminen ja säilöminen on useimmille mahdotonta.
Joillakin on siirtolapuutarhatontti, ja niillä he viljelevät ilokseen mitä milloinkin. Se tulee tosin käytännössä paljon kalliimmaksi kuin kaupasta ostettuna. Ilo onkin siinä, että kasvikset on itse kasvatettuja.
Juuri eilen eräs nuorempi tuttavani valitti äitinsä keräily-, hilloamis- ja mehuntekopuuhia. Äiti jekelee heille hilloja ja mehuja, ja sitten heillä on kaikki paikat täynnä vuosikausia vanhoja hilloja, kun lapset eivät välitä syödä niitä.
PS: kuinka suuri mitta on nelikko? Kapan minä tiedän, mutta nelikko on varmaan paljon suurempi. Ehkä 5-6 kappaa?- Maalaismies*
Nelikko vetää 1/4 tynnyriä, noin 30 litraa. Sehän on liereä puuastia, esim. silakkanelikko.
- Iili
Maalaismies* kirjoitti:
Nelikko vetää 1/4 tynnyriä, noin 30 litraa. Sehän on liereä puuastia, esim. silakkanelikko.
Sana on kovastikin tuttu, mutta nyt, kun mainitsit silakkanelikon, niin alan muistaa koon. Näin silakkanelikoita joskus lapsena. Ne olivat sellaisia puupyttyjä, joissa oli metallivanteet.
Meillä ei syöty silakkaa juuri koskaan, sillä äitini ei pitänyt silakan mausta. Muuta kalaa kyllä syötiin, ja joskus oli silakkapihvejä. (Ylijääneet silakkapihvit pantiin etikkaliemeen ja syötiin lisukkeina myöhemmin.) Meillä ei ikinä syöty "silakkaa ja peunaa". En edes tiedä, millaista suolasilakka on, ja miten sitä valmistetaan ruoaksi. Onko se graavia kalaa? Syödäänkö se sellaisenaan?
Omitusta, että äitini ei pitänyt silakoista, mutta lipeäkala oli hänelle herkkua! Hän teki sitä ruoakseen vain itselleen, koska kukaan muu perheessä ei suostunut syömään sitä muulloin kuin jouluna. - saara.dma
Iili kirjoitti:
Sana on kovastikin tuttu, mutta nyt, kun mainitsit silakkanelikon, niin alan muistaa koon. Näin silakkanelikoita joskus lapsena. Ne olivat sellaisia puupyttyjä, joissa oli metallivanteet.
Meillä ei syöty silakkaa juuri koskaan, sillä äitini ei pitänyt silakan mausta. Muuta kalaa kyllä syötiin, ja joskus oli silakkapihvejä. (Ylijääneet silakkapihvit pantiin etikkaliemeen ja syötiin lisukkeina myöhemmin.) Meillä ei ikinä syöty "silakkaa ja peunaa". En edes tiedä, millaista suolasilakka on, ja miten sitä valmistetaan ruoaksi. Onko se graavia kalaa? Syödäänkö se sellaisenaan?
Omitusta, että äitini ei pitänyt silakoista, mutta lipeäkala oli hänelle herkkua! Hän teki sitä ruoakseen vain itselleen, koska kukaan muu perheessä ei suostunut syömään sitä muulloin kuin jouluna.Suolasilakkaa käytetään mm. tehtäessä alkuruoaksi sopivaa ns. suutarinlohta, jonka resepti on yleensä suomalaisissa keittokirjoissa mm. Kotiruoassa. Suolasilakkaa saa ostamalla valmiiksi suolattuina eri suuruisissa purkeissa ja se on silakkamarkkinoilla yleisesti myytävä tuote.
Suolasilakkaa saa myös tekemällä sitä itse. Kun ostaa tuoreita silakoita, voi niistä laittaa sopivan määrän muutamaksi päiväksi suolaantumaan. Niistä voi sitten myös tehdä vanhanaikaisen silakkalaatikon, johon laitetaan myös vähän hyvää raitaista läskiä.
Tulihan sitä ennen, kun perhe oli suurempi, ostettua torilta läheisen myllyn jauhoja, tai naapuri saattoi tuoda oman peltonsa satoa, jonka oli käynyt itse myllyttämässä. Kyllä niistä maailman paras uunipuuro tulikin.
Hamsterin aika on ohi. Se aika, jolloin huuliani lipoen ja ”lisää” ahneen kiilto silmissäni pyörin kattiloiden, purnukoiden, pullojen, marjapensaiden, sienimetsien, porkkanapenkkien, mehustamoiden ja pakastimien välillä.
Nykyisin annan elintarvike teollisuuden tehdä nuo hommelit.
Kunnes sidotaan se viimeinen lyhde.- Helena04
Ilolla panen merkille, että viime aikoina saapuneiden suruviestien vastapainoksi elämä järjestää vahvasti toisenlaiseenkin ajatteluun.
Tytär tarvitsi lastenhoitoapua. Mielihyvin vaihdoin hetkeksi maisemaa.
Sain ihailla jälkeläisiäni, jotka jok´ikinen - tietenkin - ovat omalla tavallaan ”syötäviä”. Sain myös viettää aikaani ulkona pienessä, mutta runsaassa pihapiirissä. Saksin pensaiden kuivuneita oksia kädet rakkuloille asti. Pyykkäsin. Sain olla hyödyksi.
Mutta omeniin. Näihin kotimaisiin. Kaksi pihan pienehköä omenapuuta oli tehnyt ensimmäisen satonsa. Muutama omena oli kummassakin vielä jäljellä – minulle jätetty maistiaisiksi. Sen lisäksi, että omenapuut ovat keväisin aivan hurmaavia pihan koristajia, niin omenat puusta suoraan pesemättöminä, kuorimattomina… Aah!! Mikä nautinto kaupunkilaiselle!- Iili
En koskaan poista siemenkotaa, vaan haluan syödä omenan siemenet. Nypin ne aina erilleen. Olen ilmeisesti ainoa ihminen maailmassa, joka pitää niistä. Tuttavapiirissäni ei ole ketään muuta, joka haluaisi syödä omenan siemeniä. - Ulkomaiset omenat ovat joskus pettymys, kun niissä ei ole siemeniä ollenkaan.
- Helena04 ejk
Iili kirjoitti:
En koskaan poista siemenkotaa, vaan haluan syödä omenan siemenet. Nypin ne aina erilleen. Olen ilmeisesti ainoa ihminen maailmassa, joka pitää niistä. Tuttavapiirissäni ei ole ketään muuta, joka haluaisi syödä omenan siemeniä. - Ulkomaiset omenat ovat joskus pettymys, kun niissä ei ole siemeniä ollenkaan.
... muistan kuulleeni olevan pektiiniä (mitähän se muuten on, ei tietoa), jonka johdosta ennen sitten söin myös siemenet, nykyisin harvemmin. Ja vain kotimaisista silloinkin.
Taidanpa tästä mennä jääkaapille "omenavarkaisiin"... - Iili
Helena04 ejk kirjoitti:
... muistan kuulleeni olevan pektiiniä (mitähän se muuten on, ei tietoa), jonka johdosta ennen sitten söin myös siemenet, nykyisin harvemmin. Ja vain kotimaisista silloinkin.
Taidanpa tästä mennä jääkaapille "omenavarkaisiin"...Pektiiniä on luonnossa kaikissa hedelmissä, ja sitä lisätään hilloihin ja hyytelöihin. Se on täysin vaaraton ja myrkytön aine.
- Helena04 ejk
Iili kirjoitti:
Pektiiniä on luonnossa kaikissa hedelmissä, ja sitä lisätään hilloihin ja hyytelöihin. Se on täysin vaaraton ja myrkytön aine.
Ja taas tuli tietoa, hyvä.
Vähän hävettää nyt. Pitääkö sitä kaikkia ounastelujaan esittääkin!:) Kiitos tiedosta.
Nyt ounastelen saavani kotimaisia omenia toiselta taholta. Ja ihan hilloksi valmistamiseen saakka. Olen heikkona omenahilloon, lohkona sokeriliemessään... Tai - vähäiseen puolukkasurvokseen yhdistettynä. :))
Niin. Toisilla on omenista ylituotantoa - onnekseni.
Jokohan tuo Nukku-Matti noutaisi unten maille... - H.I.
Iili kirjoitti:
Pektiiniä on luonnossa kaikissa hedelmissä, ja sitä lisätään hilloihin ja hyytelöihin. Se on täysin vaaraton ja myrkytön aine.
Enpä tiedä. Syaniidia niissä kuitenkin on. Katsoisin itse tarpeettomaksi syoda suurempia annoksia omenan ja joidenkin muiden herkullisten hedelmien siemeniä. Pienen määrän keho kyllä sietää, jos kiusausta ei voi vastustaa.
Arvovaltainen USA:n laakariyhdistys kertoo seuraavaa: "Apple seeds are poisonous. According to the American Medical Association’s Handbook of Poisonous and Injurious Plants, eating too many apple seeds can be fatal. The toxin in them is cyanogenic glycoside a.k.a. cyanide.
What is a lethal dose?
Apple seeds from a single apple that are swallowed whole or chewed and eaten in such small quantities are harmless. A single case of fatal cyanide poisoning has been documented in an adult who chewed and swallowed a cup of apple seeds. Why? Unknown!
Since the cyanogenic glycosides in apple seeds must be hydrolyzed in the gastro enteric tract before cyanide is released, several hours may elapse before symptoms appear. Symptoms may include abdominal pain, vomiting, lethargy and profuse sweating.
Cyanosis is not inevitable. In severe intoxications, coma develops and may be accompanied by titanic convulsions, muscle flaccidity and incontinence. Conscious patients may require only gastric lavage (stomach pumped) to recover completely." - Helena04 ejk
H.I. kirjoitti:
Enpä tiedä. Syaniidia niissä kuitenkin on. Katsoisin itse tarpeettomaksi syoda suurempia annoksia omenan ja joidenkin muiden herkullisten hedelmien siemeniä. Pienen määrän keho kyllä sietää, jos kiusausta ei voi vastustaa.
Arvovaltainen USA:n laakariyhdistys kertoo seuraavaa: "Apple seeds are poisonous. According to the American Medical Association’s Handbook of Poisonous and Injurious Plants, eating too many apple seeds can be fatal. The toxin in them is cyanogenic glycoside a.k.a. cyanide.
What is a lethal dose?
Apple seeds from a single apple that are swallowed whole or chewed and eaten in such small quantities are harmless. A single case of fatal cyanide poisoning has been documented in an adult who chewed and swallowed a cup of apple seeds. Why? Unknown!
Since the cyanogenic glycosides in apple seeds must be hydrolyzed in the gastro enteric tract before cyanide is released, several hours may elapse before symptoms appear. Symptoms may include abdominal pain, vomiting, lethargy and profuse sweating.
Cyanosis is not inevitable. In severe intoxications, coma develops and may be accompanied by titanic convulsions, muscle flaccidity and incontinence. Conscious patients may require only gastric lavage (stomach pumped) to recover completely."Olipa hyvä, kun kurkkasin (pienen poissaolon jälkeen) vielä tänne takasivullekin.
Parasta siis olla syömättä omenien siemeniä, joskaan ei siihen itselläni koskaan mitään varsinaista tarvetta ole ollut...:)
Toimitpa, H.I., varsinaisena tiedonvälittäjänä, kiitos!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1508865Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492629Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja282407- 462405
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1961833- 971817
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231713Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä421240Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091187Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61136