Sain esikoistyttäreni 17-vuotiaana. En ole isommin ajatellut koko ikäkysymystä, äitiyshän se pääasia on. Hyvin on mennyt kaikin puolin.
Tavallaan tuntuu, ettei sitä itse edes "muista" kuinka nuorena lapseni sain. Nyt, kun katson 17-vuotiaita nuoria naisia (tyttöjä),niin ihan säikähtää kuinka nuoria he ovat. Ihan nurinkurista! Vaikka olen nyt vasta parikymppinen, tuntuu, että olisin ollut tämän ikäinen jo pitempään. Noh, raskaus ja äitiys kypsyttää, sitä se on.
Kyllä silti itseänikin hieman järkyttää 14-15- vuotiaat äidit. En silti heitä arvostele. Jokaisen elämä on yksilöllinen ja varmasti nämäkin erittäin nuoret äidit osaavat lapsensa kasvattaa, jos asenne on oikea. Minulla ikävuodet 14-16 vain olivat sellaista aikaa, että onneksi sain ne elää miten elin, vapaasti ja itseään etsien.
Oman ikäiseni tuttavat, luokkakaverit ja ystävät ovat nyt alkaneet perustaa perhettä ja saada vauvoja.Oma lapseni taas on jo reilusti yli kaksi vuotias. Monet ystäväni ovat kiitelleet, että heillä on minut kertomassa raskaudesta ja äitiydestä. On todella ollut ilo olla toisten äitien tukena. Itsellä ei luonnollisestikaan aikanaan ollut ketään kavereita kertomassa kokemuksiaan, koska kellään muulla ei vielä ollut lasta. Onneksi suku, vanhemmat ja tietysti oma mies olivat tukena.
Nopeasti tämä aika on kulunut ja hetkeäkään en ole mitään asiaa elämässäni katunut, en myöskään äitiyttä nuorella iällä. Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa.
Tavallaan tuntuu, ettei sitä itse edes "muista" kuinka nuorena lapseni sain. Nyt, kun katson 17-vuotiaita nuoria naisia (tyttöjä),niin ihan säikähtää kuinka nuoria he ovat. Ihan nurinkurista! Vaikka olen nyt vasta parikymppinen, tuntuu, että olisin ollut tämän ikäinen jo pitempään. Noh, raskaus ja äitiys kypsyttää, sitä se on.
Kyllä silti itseänikin hieman järkyttää 14-15- vuotiaat äidit. En silti heitä arvostele. Jokaisen elämä on yksilöllinen ja varmasti nämäkin erittäin nuoret äidit osaavat lapsensa kasvattaa, jos asenne on oikea. Minulla ikävuodet 14-16 vain olivat sellaista aikaa, että onneksi sain ne elää miten elin, vapaasti ja itseään etsien.
Oman ikäiseni tuttavat, luokkakaverit ja ystävät ovat nyt alkaneet perustaa perhettä ja saada vauvoja.Oma lapseni taas on jo reilusti yli kaksi vuotias. Monet ystäväni ovat kiitelleet, että heillä on minut kertomassa raskaudesta ja äitiydestä. On todella ollut ilo olla toisten äitien tukena. Itsellä ei luonnollisestikaan aikanaan ollut ketään kavereita kertomassa kokemuksiaan, koska kellään muulla ei vielä ollut lasta. Onneksi suku, vanhemmat ja tietysti oma mies olivat tukena.
Nopeasti tämä aika on kulunut ja hetkeäkään en ole mitään asiaa elämässäni katunut, en myöskään äitiyttä nuorella iällä. Tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen aivan samaa mieltä, että raskaus ja äitiys kasvattaa. vaikka saisi lapsen 14 v. niin ei siinä enää lapsi ole. raskaus ja äitiys on niin isoja juttuja se jos mikä kasvattaa aikuiseksi. niin just teillä ei ole mitään oikeutta haukkua teiniäitejä. kun ette tiedä heidän elämäntilannetta olenkaan.
Kamalaa jos lapsuus loppuu noin lyhyeen! Mikä on se elämäntilanne jossa olisi pakko lapsi tehdä nykyään jossa on valinnan mahdollisuudet vahigoistakin huolimatta. Jos ehäisy pettää niin saa abortin helposti eikä sitä kukaan tuomitse.
Tarvitaanko aikuiseksi kasvamiseen raskaus ja äitiys? Mites me muut jotka eivät ole sitä kokeneet, niin olemmeko "kehityksessä" jälkeen jääneitä ja ikuisia lapsia? Lapsihan on alaikäinen alle 18v. ja vanhempien vastuulla. Kamalaa jos lapsilisää saava lapsi alkaa tehdä lapsia. Lapsen lapsen teko kyllä kauhistuttaa ketä tahansa. Luuletko ettei lapsi kärsi jos joku kehittymätön itsekkin vielä lapsi alkaa lasta hoitaan ja kasvattaan?
Lapsihan ei osaa edes elää parisuhtessa tai se suhteen alku mistä lapsi on saanut alkunsa ei kovin pitkälle kanna. Silloin kun on lapsi riippana kintuissa niin miten voikaan hakee uutta kumppania jossain välissä ja mahdollisuudet ovat minimaaliset löytää ketään jos "perhe" on jo aiemin perustettu! Mitä järkee onkaan enään kokee mitään suhteen ensihuumaa ja totuttelua toisiinsa vapaasti menevänä jos suhteessa kirkuu pikkukakara tai useampikin? Lapsihan sitoo vanhempien kotiin pitkäksi aikaa ja kuka nuori kestää kotileikkejä määräänsä kauemman? vapauden kaipuu tulee yllättävän nopeesti kun huomaa tarvitsevan ikäistään seuraa ja toimintaa normaalin mukaisesti
Olen osittain samaa mieltä sen suhteen, että vanhemmuuden vastuun kohtaaminen kovin nuorena ei ole ihanteellinen tilanne (olen 25-vuotias, enkä äiti ollenkaan).
Silti se, mikä sinun tekstissäsi on mielestäni erittäin naiivia, on abortin rinnastaminen vaihtoehdoksi. Abortti ei ole vaihtoehto jokaiselle. Vaikka oikeuden anorttiin saa "helposti", niin sen henkistä ja moraalista puolta ei pidä väheksyä (mainittakoon tässä yhteydessä se, että olen itse kokenut abortin: en kadu, vaan en kyllä lähtisi sitä ensisijaiseksi ratkaisuksi kenellekään suosittelemaankaan, jos en tiedä tilannetta).
Jos nuorella tulevalla äidillä on riittävän hyvä tukiverkosto lähipiirissä ja niitä jo aikuiseksi varttuneita ihmisiä auttamassa (esim. omat vanhemmat), en missään nimessä uskaltaisi sanoa, että lapsen pitäminen olisi väärä ratkaisu.
On selvää, että nuorena äidiksi tuleminen ei ole varsinainen ideaalitilanne, mutta tavallaan vastuun kantaminen omista tekemisistään voi olla yhtä lailla lapsen synnyttäminen ja pitäminen, kuin raskauden keskeytyskin. Itse kunnioitan huomattavasti enemmän niitä, jotka ovat vaikeudet tiedostaen päättäneet lapsen pitää ja antaa elämälle mahdollisuuden.
Minulla taas ei elämäntilanteestani (ja omasta henkisestä voinnistani) johtuen olisi ollut lapsen kasvulle hyviä edellytyksiä antaa, vaikka olinkin abortin aikaan melkein 24-vuotias (eli en suinkaan teini) ja tukiverkostokin puuttui. Abortti siis oli minulle henkilökohtaisesti se minkä koin oikeaksi tuossa tilanteessa, mutta helppo se päätös ei ollut.
En todellakaan lähtisi rinnastamaan näitä kahta asiaa tuolla tavoin, saati käyttämään abortin yhteydessä sanaa "helppo", koski se sitten sen saamista, itse toimenpidettä, tai henkistä puolta, tai mitä tahansa.
Ai ei kukaan tuomitse jos teet abortin? No jo on, elätkö jo seuraavalla vuosituhannella vai?
"jos suhteessa kirkuu pikkukakara tai useampikin? Lapsihan sitoo vanhempien kotiin pitkäksi aika..." tosta sun tekstistä saa sellasen käsityksen ,että vihaat lapsia? ja ei se lapsi SIDO kotiin ,vaan silloin tehdään vaan perheen kesken.Silloin voi kaupaan menokin olla ihanaa miehen kanssa kahdestaa.jos alkaa menojalka vipattamaan ,voihan sitä hommata lapsenlikan.
Mikä ihme siinä lasten teossa ja perheen perustamisessa on niin kiinnostavaa nuorella jonka pitäisi elää nuoren tavoin vapaana ilman kahleita jalasaan? Mikä saa nuoren valiteen vaippojen vaihtoo ja yö unien menettämistä ym. rasitusta mitä lapsi ja perhe tuo tullessaan siihen verrattuna mitä olisi elää vapaana ja mennä & tulla kavereiden kanssa silloin kun haluaa ja elää yksin elämää itsenäisesti vanhemmista irtauduttuaan? Jo parisuhteessakin kannattaa elää ensimmäiset vähintään viisi vuotta ihan kahdestaan ja katsoo pysyykö se liitoksissaan vai ei ennenkuin aletaan tekeen lasta suhteeseen. Jokainenhan sen tietää että mahdollisuudet vähenee etsiä uutta kumppania jos on jo lapsi tai useampia lapsia tehty entisille kumppaneille. Kuinka raskaus ja lapsenteko muka kasvattaa aikuisemmaksi yhtään ketään jos ei kykene edes alkeellisempaankaan pidenpiaikaiseen suhteeseen kenenkään kanssa? No jos se yksinhuoltajuus ja yksin eläminen on parempaa niin luovuttakakoon he etteivät kulkisi jatkuvasti viihteellä hakemassa jotain elättäjää ja uuden mukulan siittäjää. Vaan hoitakoon itse kakaransa ja pysyköön kotona jos kerran ovat sen tien valinneet!
mutta ei tuo eroominen ole pelkästään nuorten juttu, vaan ylipäänsä tuntuu olevan muutenkin nykyisin trendi juttui vanhemmalla iälläkin. Ensin opiskellaan eletään itsenäistä elämää, mennään työ-elämään, tavataan kiva ihminen rakastutaan, seurustellaan muutetaan kimppaan, mennään naimisiin, tehdään pari kersaa ja erotaan ja hups ikää oli kolmestakymmenestä ylöspäin ja pari kirkuvaa tenavaa jaloissa ja vanhempien kiista kapuloita. Ei muuten mitään tässä ollutkaan!
Itse tunnen teiniäitejä (itsellä ikää 19v ja "lapseton") ja olen huomannut ikävä kyllä että harkittuina ne vaavit on hankittu vain ja ainoastaan sitä varten kun ne vauvat on niin ihania; halutaan joku joka rakastaa täysin ehdoitta; tai äidillä on ns. antaa palaa asenne. Näin itse ikävä kyllä joutunut toteamaan :´( Tämä ei silti tarkoita sitä ettei sitä lasta rakastaisi, mutta se halu saada lapsi on "väärä". Puhutaan että on itsekästä olla lapseton, mutta kyllä se lapsenhankintakin aika itsekästä touhua on.
Tuohon aborttiin otan sen verran kantaa, että vaikka sen saa tehtyä niin kyllä vieläkin moralisoidaan aina rankasti abortin tehnyttä: itse sanon että naisella on oikeus päättää vartalostaan, mutta kyseenalaistan nämä ns. kortsuvahingot: kun kuitenkin tiedetään että kortsu ei pidä kunnolla ja on altis rikkoontumaan, ja vauvan saanti voi olla "katastrofi", niin miksei tehdä kaikkea mitä tehtävissä on, eli hankita SEKÄ kortsut ETTÄ pillerit?? Jos siitä vielä onnistuu raskaaksi tulemaan niin aika helvetin hyvä suoritus.
Kun ajattelee että esim. harmonetin puolen vuoden pillerit on 50e... Ei ole liian paljon, kun kuuntelee näiden nykynuorien saamia viikkorahoja, niin tuntuisi tuo raha irtoavan satunnaisista karkki/viina/meikki/vaate/kännylasku/tvchat/peli-ostoksista helposti.
Itse en menisi tekemään aborttia, ihan jo sen takia että se voi vaikeuttaa myöhemmällä iällä raskaaksi tuloa. En tiedä vielä haluanko lapsia, vielä ei ainakaan yhtään vauvakuumetta ole tullut, mutta jos tulevaisuudessa haluan, en tahdo että olen typeryyttäni (seksisekoilut kännissä, riittämätön ehkäisy..) joutunut abortissa käymään. Ohjenuoranani olen pitänyt tuota pillerit kondomi-yhdistelmää. Sitten jos kumi hajoaa ja pillerit päättävät pettää samalla hetkellä, voin ainakin todeta että sekoilun/ehkäisyn puutteen takia ei ainakaan raskaaksi tultu. Kun ottaa pillerit ajallaan ja ne ovat sopivat, on aika epätod. näköistä et raskaaksi tulisi.