Löydän helposti kanttarelleja, tatteja, rouskuja, haperoita, keltahaarakkaita...
Mutta koskaan en löydä suppilovahveroita, yhtäkään kappaletta.
Minkälaisesta metsästä, kasvupaikasta, minun oikein tulisi niitä metsästää? Vai eikö minulla vain ole suppissilmää?
No, saahan niitä toriltakin, mutta vielä tekisi mieli yrittää...
Suppilovahveroiden kasvupaikka
Nipsu
33
10293
Vastaukset
- sammalikkoon kuusimetsään
Jos noin paljon sieniä löydät, löydät taatusti suppiksetkin kunhan yhden kerran saat kuvan niistä aivoihisi.
Minä poimin viime vuonna pelkästään suppiskia, nyt en niistä välittäisikään mutta huomaan jatkuvasti. Eli nyt vain sitkeästi löytämään ne ekat!
Suppikset kasvavat kunnon sammalessa, miel. kosteahkossa. Esim. jos kunnon metsärinteessä huomaat sellaisen "vaaleamman vihreän" (mikä lie sammallaji), kostean paikan (siis sammallaji vaihtuu), sen ymrpäillä ja jopa seassa suppikset tykkäävät luurata. Kasvavat isoina ryppäinä, joka jatkuu nauhana usein.
Ja yleensä kuusimetsä on kyseessä, ei tieheä. JOs lähellä on suo tai lampi, mahikset aina vain paranevat.- Nipsu
No eipä ihme etten ole löytänyt, parhaat sienestyspaikkani ovat kuivemman sorttista metsää.
Nyt siis ensin kartta käteen ja kosteita metsänreunoja sekä lampareita tsiikaamaan - ja sitten metsään. Luulen, että hiukan kauemmas suuntaamalla löydän oikeansorttista maastoa.
Pienenä varjopuolena vain, että sielläpäin on nähty KARHUJA - Etelä-Suomessa - ja se tekee hiukan araksi... Täytynee laulaa kovaa kulkiessa, ja ukkoni voisi lyödä rumpua.... - tuleva paisti
Nipsu kirjoitti:
No eipä ihme etten ole löytänyt, parhaat sienestyspaikkani ovat kuivemman sorttista metsää.
Nyt siis ensin kartta käteen ja kosteita metsänreunoja sekä lampareita tsiikaamaan - ja sitten metsään. Luulen, että hiukan kauemmas suuntaamalla löydän oikeansorttista maastoa.
Pienenä varjopuolena vain, että sielläpäin on nähty KARHUJA - Etelä-Suomessa - ja se tekee hiukan araksi... Täytynee laulaa kovaa kulkiessa, ja ukkoni voisi lyödä rumpua....Karhunpelko on KAUHEA, itse kärsin myös siitä (keski-suomessa) ja olen varma että eräänä päivänä karhu tulee vastaan.
Jokin aikaa sitten metsässä rymisteli hirvi kahden koiran takaa-ajamana, ja kauhistuttavan sekunnin sadasosan luulin että se iso ruskea on karhu. Lamaannuin aivan täysin, eli karhu kohdatessa en siis osaa perääntyä rauhallisesti jne.
Yksi hyvä keino on asentaa sienikorin kahvaan PYÖRÄN SOITTOKELLO, ja rimputella sitä. on koko ajan käsillä ja helppo rinkutella.
Lisäksi uusimpien tietojen mukaan karhu ei suinkaan säntää ihmisen havaitessaan pakoon, vaan piiloutuu, voi itku.
Pelosta huolimatta sienestän ahkerasti, ja joka kerran jälkeen todennäköisyys karhuun vain kasvaa..
Joita kuita karhut eivät pelota lainkaan, voi kun pääsis siihen joskus. - Nipsu
tuleva paisti kirjoitti:
Karhunpelko on KAUHEA, itse kärsin myös siitä (keski-suomessa) ja olen varma että eräänä päivänä karhu tulee vastaan.
Jokin aikaa sitten metsässä rymisteli hirvi kahden koiran takaa-ajamana, ja kauhistuttavan sekunnin sadasosan luulin että se iso ruskea on karhu. Lamaannuin aivan täysin, eli karhu kohdatessa en siis osaa perääntyä rauhallisesti jne.
Yksi hyvä keino on asentaa sienikorin kahvaan PYÖRÄN SOITTOKELLO, ja rimputella sitä. on koko ajan käsillä ja helppo rinkutella.
Lisäksi uusimpien tietojen mukaan karhu ei suinkaan säntää ihmisen havaitessaan pakoon, vaan piiloutuu, voi itku.
Pelosta huolimatta sienestän ahkerasti, ja joka kerran jälkeen todennäköisyys karhuun vain kasvaa..
Joita kuita karhut eivät pelota lainkaan, voi kun pääsis siihen joskus.Ystäväni asuu maalaiskylässä, jossa rouvat ovat tehneet kimppapäätöksen - sieni- ja marjametsästä pysytään pois, ellei mukaan tule yksi kylän miehistä metsästyskivääri mukana. Näin sen jälkeen kun liian moni oli joutunut kasvokkain mesikämmenen kanssa.
Minä olen kerran nähnyt karhun raapimajäljet ison männyn rungossa, siitä pelko. - nainen
tuleva paisti kirjoitti:
Karhunpelko on KAUHEA, itse kärsin myös siitä (keski-suomessa) ja olen varma että eräänä päivänä karhu tulee vastaan.
Jokin aikaa sitten metsässä rymisteli hirvi kahden koiran takaa-ajamana, ja kauhistuttavan sekunnin sadasosan luulin että se iso ruskea on karhu. Lamaannuin aivan täysin, eli karhu kohdatessa en siis osaa perääntyä rauhallisesti jne.
Yksi hyvä keino on asentaa sienikorin kahvaan PYÖRÄN SOITTOKELLO, ja rimputella sitä. on koko ajan käsillä ja helppo rinkutella.
Lisäksi uusimpien tietojen mukaan karhu ei suinkaan säntää ihmisen havaitessaan pakoon, vaan piiloutuu, voi itku.
Pelosta huolimatta sienestän ahkerasti, ja joka kerran jälkeen todennäköisyys karhuun vain kasvaa..
Joita kuita karhut eivät pelota lainkaan, voi kun pääsis siihen joskus.Kerran olen "tattikoreineni" ihmetellyt sekaisin käännettyä muurahaispesää ja sitten seuraavaksi huomasin rahkasammaleessa karhun jäljet. Poistuin hissunkissun tulosuuntaan. Tiedän, että kontio oli lähettyvillä.
- mää
nainen kirjoitti:
Kerran olen "tattikoreineni" ihmetellyt sekaisin käännettyä muurahaispesää ja sitten seuraavaksi huomasin rahkasammaleessa karhun jäljet. Poistuin hissunkissun tulosuuntaan. Tiedän, että kontio oli lähettyvillä.
Miten joku voi pelätä nallea?? eihän siinä mitään järkeä ole, viimeksi taisi karhu tappaa ihmisen v.19xx se oli se lenkkeilijä, kai?? enemmän minua pelotta kävellä kadulla rattijuoppojen keskellä, joka päivähän ihmisiä kuolee liikenteessä...
Antaa nallen tulla haisteleen jos haluaa ei se mitään tee... - tuleva paisti
mää kirjoitti:
Miten joku voi pelätä nallea?? eihän siinä mitään järkeä ole, viimeksi taisi karhu tappaa ihmisen v.19xx se oli se lenkkeilijä, kai?? enemmän minua pelotta kävellä kadulla rattijuoppojen keskellä, joka päivähän ihmisiä kuolee liikenteessä...
Antaa nallen tulla haisteleen jos haluaa ei se mitään tee...Näinhän se järjellä ajateltuna on, mutta ei auta metsässä kun humisee ja näkee jäljet/jätökset/raamisjälkiä/myllätyt kannot ja muurahaispesät.
Ainahan voi yllättää karhun pahan päiväisesti vahingossa (kuten se lenkkeilijä) eikä silloin auta sanoa että stop, karhut eivät ole syöneet ihmisiä jne. - nainen
tuleva paisti kirjoitti:
Näinhän se järjellä ajateltuna on, mutta ei auta metsässä kun humisee ja näkee jäljet/jätökset/raamisjälkiä/myllätyt kannot ja muurahaispesät.
Ainahan voi yllättää karhun pahan päiväisesti vahingossa (kuten se lenkkeilijä) eikä silloin auta sanoa että stop, karhut eivät ole syöneet ihmisiä jne.Niinpä... ensimmäinen reaktio oli lamaannus ja sitten nopea vilkaisu ympäristöön ja päätelmä rahkasammaleella olevista jäljistä, että kaukana se ei ole ja omat jalat liikkumaan päinvastaiseen suuntaan. Pahin pelko kuitenkin ehkä siitä, että on "naarasnalle" pentuineen.
Eränkävijä ystäväni kertoi joskus istuneensa useamman tunnin puussa, kun hirvi oli hermostunut hirvestysaikana, kun oli vasan kanssa liikenteessä.
Nämä kuitenkin ovat sellaisia asioita, että parempi on heikomman väistyä ajoissa. - luonto ja maa.
tuleva paisti kirjoitti:
Karhunpelko on KAUHEA, itse kärsin myös siitä (keski-suomessa) ja olen varma että eräänä päivänä karhu tulee vastaan.
Jokin aikaa sitten metsässä rymisteli hirvi kahden koiran takaa-ajamana, ja kauhistuttavan sekunnin sadasosan luulin että se iso ruskea on karhu. Lamaannuin aivan täysin, eli karhu kohdatessa en siis osaa perääntyä rauhallisesti jne.
Yksi hyvä keino on asentaa sienikorin kahvaan PYÖRÄN SOITTOKELLO, ja rimputella sitä. on koko ajan käsillä ja helppo rinkutella.
Lisäksi uusimpien tietojen mukaan karhu ei suinkaan säntää ihmisen havaitessaan pakoon, vaan piiloutuu, voi itku.
Pelosta huolimatta sienestän ahkerasti, ja joka kerran jälkeen todennäköisyys karhuun vain kasvaa..
Joita kuita karhut eivät pelota lainkaan, voi kun pääsis siihen joskus.Karhunpelko on ihan turhaa. Karhut ovat sen verran fiksuja, että väistävät kyllä ihmistä.
- luonto ja maa.
Nipsu kirjoitti:
Ystäväni asuu maalaiskylässä, jossa rouvat ovat tehneet kimppapäätöksen - sieni- ja marjametsästä pysytään pois, ellei mukaan tule yksi kylän miehistä metsästyskivääri mukana. Näin sen jälkeen kun liian moni oli joutunut kasvokkain mesikämmenen kanssa.
Minä olen kerran nähnyt karhun raapimajäljet ison männyn rungossa, siitä pelko.Luultavammin asutusta on varsin lähellä, sillä ei saloilla olevat karhut kyllä ihmistä mielellään kohtaa.
Turhaa karhu-hysteriaa. - Erämies
nainen kirjoitti:
Niinpä... ensimmäinen reaktio oli lamaannus ja sitten nopea vilkaisu ympäristöön ja päätelmä rahkasammaleella olevista jäljistä, että kaukana se ei ole ja omat jalat liikkumaan päinvastaiseen suuntaan. Pahin pelko kuitenkin ehkä siitä, että on "naarasnalle" pentuineen.
Eränkävijä ystäväni kertoi joskus istuneensa useamman tunnin puussa, kun hirvi oli hermostunut hirvestysaikana, kun oli vasan kanssa liikenteessä.
Nämä kuitenkin ovat sellaisia asioita, että parempi on heikomman väistyä ajoissa.Montako ihmistä vuodessa joutuu karhun raatelemaksi?
Entä montako ihmistä vuodessa joutuu liikenneonnettomuuteen?
Tästä voidaan päätellä kumpi on vaarallisempaa, automatka sinne sienimetsään vai samoileminen siellä
metsässä... Kertokaahan kokemuksia siitä kun jouduitte metsässä karhun kynsiin, koska en ole vielä eläissäni sellaista ihmistä tavannut.... - otso
Erämies kirjoitti:
Montako ihmistä vuodessa joutuu karhun raatelemaksi?
Entä montako ihmistä vuodessa joutuu liikenneonnettomuuteen?
Tästä voidaan päätellä kumpi on vaarallisempaa, automatka sinne sienimetsään vai samoileminen siellä
metsässä... Kertokaahan kokemuksia siitä kun jouduitte metsässä karhun kynsiin, koska en ole vielä eläissäni sellaista ihmistä tavannut....Tiedän myös ihmisiä jotka pelkäävät pimeää, ahdasta tai korkeaa paikkaa jne. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi kuollut pimeän johdosta. Ihmisillä vaan on erilaisia pelkoja ja ne eivät parane v..tuilulla.
- Juliaana
mää kirjoitti:
Miten joku voi pelätä nallea?? eihän siinä mitään järkeä ole, viimeksi taisi karhu tappaa ihmisen v.19xx se oli se lenkkeilijä, kai?? enemmän minua pelotta kävellä kadulla rattijuoppojen keskellä, joka päivähän ihmisiä kuolee liikenteessä...
Antaa nallen tulla haisteleen jos haluaa ei se mitään tee...Samaa ihmettelen minäkin. Pitäisi enemmän pelätä ja vavista kun näkee koiran. Nehän melkein tappavat Suomessakin ihmisen/vuosi tai auto, joka tappaa 400 täysin tervettä ihmistä vuodessa, ajatelkaa vähän.
- höyryävän
Nipsu kirjoitti:
Ystäväni asuu maalaiskylässä, jossa rouvat ovat tehneet kimppapäätöksen - sieni- ja marjametsästä pysytään pois, ellei mukaan tule yksi kylän miehistä metsästyskivääri mukana. Näin sen jälkeen kun liian moni oli joutunut kasvokkain mesikämmenen kanssa.
Minä olen kerran nähnyt karhun raapimajäljet ison männyn rungossa, siitä pelko.karhun paskan, eikä pelottanu pätkääkään...
- vaari
höyryävän kirjoitti:
karhun paskan, eikä pelottanu pätkääkään...
jossakin vitsissä kerrottiin, että jos karhu on edessäsi, sitä pitää heittää paskalla.
Jos karhu on edessä - mistä paskaa?
Jos karhu on edessä, se ei enää ole ongelma ;-) - Toinen lukija
nainen kirjoitti:
Niinpä... ensimmäinen reaktio oli lamaannus ja sitten nopea vilkaisu ympäristöön ja päätelmä rahkasammaleella olevista jäljistä, että kaukana se ei ole ja omat jalat liikkumaan päinvastaiseen suuntaan. Pahin pelko kuitenkin ehkä siitä, että on "naarasnalle" pentuineen.
Eränkävijä ystäväni kertoi joskus istuneensa useamman tunnin puussa, kun hirvi oli hermostunut hirvestysaikana, kun oli vasan kanssa liikenteessä.
Nämä kuitenkin ovat sellaisia asioita, että parempi on heikomman väistyä ajoissa.Tuo viestisi ei liittynyt sieniin yhtään. Ja karhuakin uhkaavampi vaikkakin piemempi metsien asukki on susi!
Asuinpaikallani niitä on liikaakin! - kyläpäällikkö
tuleva paisti kirjoitti:
Karhunpelko on KAUHEA, itse kärsin myös siitä (keski-suomessa) ja olen varma että eräänä päivänä karhu tulee vastaan.
Jokin aikaa sitten metsässä rymisteli hirvi kahden koiran takaa-ajamana, ja kauhistuttavan sekunnin sadasosan luulin että se iso ruskea on karhu. Lamaannuin aivan täysin, eli karhu kohdatessa en siis osaa perääntyä rauhallisesti jne.
Yksi hyvä keino on asentaa sienikorin kahvaan PYÖRÄN SOITTOKELLO, ja rimputella sitä. on koko ajan käsillä ja helppo rinkutella.
Lisäksi uusimpien tietojen mukaan karhu ei suinkaan säntää ihmisen havaitessaan pakoon, vaan piiloutuu, voi itku.
Pelosta huolimatta sienestän ahkerasti, ja joka kerran jälkeen todennäköisyys karhuun vain kasvaa..
Joita kuita karhut eivät pelota lainkaan, voi kun pääsis siihen joskus...pelkää että taivas putoaa. Kai se pelko on totta pelkääjälle.
Itse podin lentopelkoa kunnes eräs lentoemo murjaisi mielestään hyvänkin vitsin: "Eikös se ole hyvä että ohjaamossa on ammattimiehet..."
Jopas välähti mullakin - en itse osaisikaan tätä ohjata !
Monilla naisilla on sama tilanne. Kun kotona on kaikki täydellisesti hallinnassa, ukko ja penskat tottelee pikkurillin viittausta, onkin tilanne metsässä toinen. On nöyryyttävää todeta hallinnan menetys.
Vaikka kuinka järki sanoisi ettei se karhu nyt niin tyhmä ole että alkaisi kynsiään teroittamaan ihmiseen. Kun tukevia puitakin on metsät täynnään. - *******
tuleva paisti kirjoitti:
Karhunpelko on KAUHEA, itse kärsin myös siitä (keski-suomessa) ja olen varma että eräänä päivänä karhu tulee vastaan.
Jokin aikaa sitten metsässä rymisteli hirvi kahden koiran takaa-ajamana, ja kauhistuttavan sekunnin sadasosan luulin että se iso ruskea on karhu. Lamaannuin aivan täysin, eli karhu kohdatessa en siis osaa perääntyä rauhallisesti jne.
Yksi hyvä keino on asentaa sienikorin kahvaan PYÖRÄN SOITTOKELLO, ja rimputella sitä. on koko ajan käsillä ja helppo rinkutella.
Lisäksi uusimpien tietojen mukaan karhu ei suinkaan säntää ihmisen havaitessaan pakoon, vaan piiloutuu, voi itku.
Pelosta huolimatta sienestän ahkerasti, ja joka kerran jälkeen todennäköisyys karhuun vain kasvaa..
Joita kuita karhut eivät pelota lainkaan, voi kun pääsis siihen joskus.Yksi konsti pitää metsän eläimet loitolla on laittaa takin helmaan pieni kello, joka liikkuessa kilisee. Toiset pitävät pientä radiota taskussa. Näin karhukin kuulee jo kaukaa ihmisen ja väistää.
Suppiksia löytyy todella paljon, kun jaksaa tarkkaan katsoa ja kulkea rauhallisesti "nenä kiinni maassa". Ja kun yhden näkee on taatusti lähellä niitä lisää. Onnea näiden herkkujen etsintään ;)
- Sienisti
Suppilovahveroitten löytämisessä täytyy vain olla kärsivällinen ja kävellä hiljakseen maastoa terävästi tarkkaillen. Tämä sen vuoksi, että suppilovahveron lakki on niin saman värinen, kuin syksyiseen maahan putoilevat lehdet. Jos vain laukkaa menemään kuin "Jolly green giants on earth", niin et varmastikaa yhtikästiin löydä. Kasvualustana ovat hyvin usein suurinpiirtein pohjoiseen laskevat rinteet, joissa kasvillisuus voi vaihdella hyvinkin paljon. Suurimmat löytöni n. 15 litraa 6h-8h(h=tuntia), ovat yleisimmin löytyneet kuusikkoisesta, hieman varjoisesta, maatuvan kasviaineksen(pudonneet lehdet/havut) joukosta.
- suppiksen lumo
Täytyy vielä malttaa odottaa. itse olen poiminut vielä itsenäisyyspäivänäkin muutama vuosi sitten. pieni pakkanen ei niitä pilaa. parhaita ovat muuten kuivattuna , vaikka saunan lauteille hyttysverkon päälle levitettynä .... odotellaan !
- suppiksen lumoissa
suppiksen lumo kirjoitti:
Täytyy vielä malttaa odottaa. itse olen poiminut vielä itsenäisyyspäivänäkin muutama vuosi sitten. pieni pakkanen ei niitä pilaa. parhaita ovat muuten kuivattuna , vaikka saunan lauteille hyttysverkon päälle levitettynä .... odotellaan !
Suppikset kasvaa rahkasammaleissa ja kun yhden löytää niin melko varmasti vieressä on muitakin.
- Sienimies
Onnistuttiin vaimon kanssa löytämään viime vuonna semmoinen paikka, jossa ei ollut kenenkään jälkiä. Ja nyt on kysymyksessä alle 50km Helsingistä.
Kerättiin 60 litraa suppiksia kahdestaan ja niitä jäi vielä sinne.
Emme edes poimineet muita sieniä, vaikka kaikenlaisia olisi ollut tarjolla.
Nyt innolla uudestaan katsastamaan sama paikka, jos vaikka kävis yhtä hyvin kuin vuosi sitten.
ps. lähes kaikki kuivattiin ja hyvin maistui talven aikana - Metsän Rauha
Suppiksia täytyy "metsästää" nenä maassa. Eli mastoutuvat niin hyvin kasvupaikkansa - sammalikkoon - että niitä ei vain havaitse kuten tatit yms. Useimmiten, kun löydän suppispaikan seison jo toisen ryppään päällä ja toista kerätessäni näen muita tuossa, tuossa, tuossa....
Itse olen löytänyt kantarelleja ehkä 5 kpl! koko sienestys "urani" aikana, mutta suppiksia kyllä nöyrästi nenä maassa, "yllätten" paljonkin!- Rookie
enoc kirjoitti:
kun katselee omia jälkiään, keltaisena näkyy rikkoutunut suppis siellä ja siiten nenä maahan...
...Löytää suppilovahveroita on ryhtyä kuselle. Viimestään ravisteluvaiheessa huomaat että olet kussut suppilovahvero ryppään päälle.
Surkuhupaisuudesta huolimatta tämä on toimiva konsti, koska kun pysähdyt ja katselet hetken hiukan tarkempaan maastoa niin rupeat näkemään suppiksia.
Omat kokemukset on seisten kusten, mutta uskoisin että toimii naisväelläkin. - luonto ja maa.
Rookie kirjoitti:
...Löytää suppilovahveroita on ryhtyä kuselle. Viimestään ravisteluvaiheessa huomaat että olet kussut suppilovahvero ryppään päälle.
Surkuhupaisuudesta huolimatta tämä on toimiva konsti, koska kun pysähdyt ja katselet hetken hiukan tarkempaan maastoa niin rupeat näkemään suppiksia.
Omat kokemukset on seisten kusten, mutta uskoisin että toimii naisväelläkin."toimii naisväelläkin."
jos seisten kusevat. - seisoisi...
luonto ja maa. kirjoitti:
"toimii naisväelläkin."
jos seisten kusevat....seisois mieluummin sitte illalla...
- hahahaaa
Rookie kirjoitti:
...Löytää suppilovahveroita on ryhtyä kuselle. Viimestään ravisteluvaiheessa huomaat että olet kussut suppilovahvero ryppään päälle.
Surkuhupaisuudesta huolimatta tämä on toimiva konsti, koska kun pysähdyt ja katselet hetken hiukan tarkempaan maastoa niin rupeat näkemään suppiksia.
Omat kokemukset on seisten kusten, mutta uskoisin että toimii naisväelläkin.Olipas hauska juttu ja ihan totta vielä!
- Rookie
hahahaaa kirjoitti:
Olipas hauska juttu ja ihan totta vielä!
...havainnut saman?
- Rookie
luonto ja maa. kirjoitti:
"toimii naisväelläkin."
jos seisten kusevat.Kyllä kai maastoa voi tarkkailla kyykkienkin. Ainoa ero on että ravistelu vaihe täytyy (kai) korvata jollain muulla toimenpiteellä, mutta sehän ei ole kuitenkaan sienten löytymisen kannalta se ratkaiseva juttu ;-)
Mutta jos nyt välttämättä haluaa seisten lasketella, niin jokunen vuosi sitten oli mediassa juttua sellaisista "trateista" joilla nainenkin voi suoriutua hommasta seisten...
- suppiksia....
...on.
Sen useimmat jo tietää - mutta tarkemmin:
Hangontietä hesasta 65 km´n pylvään luota etelään. Siinä on joku ihme hirviaita jota ei kannata ylittää vaan kierrä aidanviertä vasemmalle. Alle kilometrin päässä erkane aidasta vasemmalle - mäntyä ja kuusta kasvava kostea sammalikko työntää suppista joka vuosi lumentuloon saakka.
Siihen pääsee bussillakin - kysy toki ettei ole pikavuoro ;) - Kohta löytyy
Löydät sammaleisista sekametsistä joissa on kostea kasvualusta. Sieltä löytyy hyvässä lykyssä paljon:)
- ,,,
Toissapäiväinen saalis 10 litraa suppiksia tunnissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä612079Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1661708Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701418Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2431389Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2371337Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3421195- 811166
- 1281155
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel3511109Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3261100