Oletko tyytyväinen nimeesi?

Avioliiton kautta sain sukunimen...
En haluais vaihtaa koska se on niin persoonallinen vaikka ei ookkaan mun oma..
Eron jälkeenkään en haluais vaihtaa..

olen tyytyväinen, en haluaisi olla mikään muu.
Sukunimi.. tää miehen kautta saatu on harvinaisempi, mutta ihan kiva silti.

Mun seurusteluihin ei ole toisen etunimi vaikuttanut. Yhdellä oli kyllä erikoinen etunimi, mutta se oli vain piristävää..

em. on vain nimimerkki oma nimi on ihan muuta. Sukunimi oli avioliitossa miehen mukaan, mutta vaihdoin omaani takaisin eron jälkeen. En ottaisin rumaa sukunimeä. Samoin etunimiä minulla on vain yksi. Jostain kumman syystä vanhempani halusivat yhden nimen, mutta siihen yhteen ollut ihan tyytyväinen.
Omilla lapsilla onkin sitten jokaisella kolme etunimeä, jotta saavat vaihtaa, jos ei miellytä. Ei ole vaihtoja kuulunut ainakaan vielä.
Sen verran harvinainen on nimeni, että täyskaimoja ei taida olla kuin yksi koko Suomessa.

...avioliiton kautta maailman ihanimman sukunimen. Oon siitä tosi ylpeä. En kuitenkaan nyt kerro sitä. Se kertoo mistä oon kotosin, missä on juuret. Ei, se ei ole Turkulainen ;))))

Ei nimi miestä pahenna
jos ei mies nimeä
- näin ajattelen...

Olen saanut ainoastaan kärsiä nimestäni, kuten tietysti myös veljeni, hän tosin on vain ihan tavallinen "Aulis Per Saukko"

suojattu sukunimi, joita ei ole luultavasti kovin paljon Suomessa ja kaikki sen nimiset ovat sukua toisilleen - ainakin kaukaista.
Kun, tai jos menen naimisinn käytän kahta sukunimeä, omaani ja miehen.
Etunimeni on hyvä, tavallinen suomalainen, mutta ei tämä nikkini, eikä sinne päinkään.

on pitänyt hyväksyä... Ja siihen tottua..:))) En saanut etunimeeni mitään glamouria, mutta jossain määrin nimeni kyllä muistuttaa minua se on myönnettävä. Ellei joku sitä hyväksy, en voi mitään:) Mutta emmehän me nimen mukaan ketään valitse...!!! Minulle vanhempani antoivat nimen syntymäpaikkani mukaan.

Poikani (ex-liitosta) nimi on Tony - nykyisen aviomieheni Tomi.
Ääntämisasultaan samankaltaiset nimet sekoavat AINA, kun yritän puhua miehelleni pojastani tai pojalleni miehestäni.

Alussa pelkäsin loukkaavani sitä osapuolta, jolle olin puhumassa, mutta nykyään tilanne kääntyy ennalta-arvattavuudessaan aina nauruksi.:)

Silti petyn aina itseeni...

..häpesin nimeäni varinkin kahta etunimeäni... oli jotenkin noloa kun kaimoja ei ollu edes samassa kunnassa,, saatika koulussa, ei oikeesti ihan missään.
Olin kateellien kaiken maailman Timoille, Kareille,, Matille... kun niitä oli enemmän kuin osasin laskea.

Mutta sitten se mieli muuttui, joskus 20 ikävuoden jälkeen olen ollut sinut nimeni kanssa ja NYT olen jopa ylpeä siitä että minulla tuskin on täyskaimoja koko maailmassa.
Jollen nyt vanhoilla päivilä innostu itse tekemään "kopiota" itsestäni. :)))

Kyllä nimiin liittyy mielikuvi !!!

Olen kuulema saanut sen serkkuni mukaan :D

(*.*)

Joskus -harvoin- kuulen omien lapsieni sanovan, että olis kivaa olla se-ja-se-ja-se .. mutta kuitenkin pääsääntöisesti he ovat tyytyväisiä nimiinsä.

(*.*)

Etunimi ei ole merkitsevä seurustelun kannalta.
Ottaisin -ei-niin-kivan-sukunimen-, tai ehkä ehdottaisin miehelleni mahdollisuutta minun sukunimeeni ... olisko siinä mitään järkeä?!?

Nimiin liittyy paljon erilaisia mielikuvia;

Esim.

YRJÖ, WILJO, WÄINÖ, PIERRE
PAMELA, LUDMILA, ARMI, HILLARY

olen ihan ok tyytyväinen, nuorempana en ihan niin.
'Ei nimi miestä/naista pahenna jne..' Ainakaan etunimi.
Toisaalta, alempana mainitut muutamat sukunimet pistäis ehkä miettimään :)
Jopa nimi Rinta-Tassi, on kiinnittänyt jossain huomion :)
Kyllä, nimistä voi tulla jokin mielikuva.

miksi ei omaan nimeensä voisi olla tyytyväinen,jos se on normaali nimi,eikä joku naima muisto matilta,tai jotain muuta yhtä pervoa.ei nimi ihmistä pahenna jos ei ihminen nimeään.ei kannata näin turhan aikaisilla asioilla päätään vaivata.

Olen niin tyytyväinen,etten sitä toiseen vaihtaisi
edes avioliiton kautta,(kuten en ole tehnytkään).
Nimessähän säilyy sukupolvien perinne,jota meidän tulee kunnioittaa.
Toisaalta pidän myös uudisnimistä,jotka ovat vallanneet meidän tulevien sukupolvien tulevaisuuden.Uusien nimien myötä saamme aivan uudenlaista maailmaa luettavaksemme,ja ottakaamme huomioon se kunnoitus vanhoja nimiä kihtaan,jotka aina vain uudelleen ja uudelleen nousevat esille ja kohtaavat nykyyhteiskunnan.

Nimeni on kai niin tavallinen, että se jää harvemmin mieleen. Sellaisetkin ihmiset, jotka olen tuntenut jo pitemmän aikaa saattavat kysyä mikä minun nimeni taas olikaan. Sukunimeni on harvinaisempi, mutta se on niin pitkä ettei sitä moni muista. Toisaalta, saatan olla itse niin näkymätön persoona, että en jää ihmisten mieleen oli sitten nimeni mikä hyvänsä.

Tyytyväinen minä kun erosin niin vaihdoin tyttö nimen takaisin,kun en halunut mitään muistoja entisestä miehestä.
Paitsi lapsilla kyllä on isänsä nimi.
Nyt jos menisin naimisiin,niin ottaisin miehen nimen,sillä se on niin erikoinen nimi:))))))