Olen tätä palstaa selaillessani huomannut kuinka ,monia ärsyttää kirjoissa ilmenevä kopionti. Kertokaahan omasta mielestänne kirjat jotka ovat huonoimmat ja tökeröimmät kopiot jostain aiemmin ilmestyneestä kirjasta. Perään vielä oma ehdotukseni. Salvatoren mithralsali ja sotavasaran kääpiöt ovat kuin suoraan tolkienin moria ja durinin kääpiöt. Erehtyipä salvatore vielä kirjoittamaan kyseiseen paikkaan kohdan jossa bruenor tekee niinsanotusti "gandalfit". Aika tökeröä niinkin suositulta kirjailijalta.
Tökeröimmät kopiot
J.H
91141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tolkien kopiota kanssa, on paimentolaiskansaa (myös eddingsin belgarionissa), yksinäinen paha jätkä tornissa (hmm, myös belgarionissa) jne jne.
Eddings on kopioinut itseään: kaksosjuttuja monessa kirjassa ja sitä "nainen ja mies ovat erilaisia"-juttua kanssa kyllästymiseen asti.
Ja ihan liina monta sarjaa perustuu tolkien-tyyppisiin kääpiöihin, haltioihin, lohikäärmeisiin jne.
... että Tolkien loiperustan, josta on helppo jatkaa paljoakaan uutta kehittämättä.
Fantasia on tosin muutakin kuin "Sormuksen orjuutta". *
Tämän käsitteen lainasin Leena Peltoselta.
Koska lopetin Eddingsin lukemisen niihin Sparhawk-juttuihin, kysyn ihan uteliaisuudesta onko myöhemmissä tarinoissakin mukana maaginen sininen kivi jolla tapetaan paha jumala ja ratkaistaan maailmankaikkeuden kohtalo?
... kiviä on useampi ja värikin vaihtelee :)
No, Eddingsillä on vielä hiukan matkaa kirjailijatiimiin nimeltä "Jackson Cole", joka paitsi kirjoitti valtavan määrän itseään toistavaa lännentekstiä, myös vaihtoi sankarin nimen ja käytännössä kirjoitti samat jutut pienin muutoksin uudelleen.
Eli ehkä Eddingsillä olisi pieni tuumaustauon paikka varsinkin kun hän ei ole sentään aivan huono kirjoittaja.
ei jäljittele Tolkienia, vaan käyttää Arthur-tarustoa. Osittain samoja elementtejä on Tolkienillakin. Ei siis kopio, vaan yhteinen tarinaperinne.
Tietenkin tuollaiset suorat nimenkäytöt (Mithril...) ovat aika tökeröitä. Mutta...
Mielikuvitus on vaikea taiteenlaji.
Itse asiassa oli kirjallisuustyyli minkä tahansa, niin joku on jo varmasti kirjoittanut samantyyppisen tarinan samantyyppisellä ympäristöllä.
Kokeilepa itse keksiä juoni kirjalle. Et taatusti keksi juonta, jonka tyyppistä ei ole jo esiintynyt ennen.
Itse näen kopioidut juonet ja miljööt myös rikkautena ja etuna, ehkä juonen ja miljöön alunperin keksinyt kirjailija ei osannut kirjoittaa juonelleen ja miljöölle tarinaa kunnolla tai tyydyttävällä tavalla, mutta joku toinen ehkä onnistuikin siinä paremmin.
Esimerkiksi dekkareissa on usein lukitun huoneen arvoituksia, eli perusjuonena on suljettu huone, jossa tapahtuu ns. mahdoton murha. Tätä on käytetty satoja ellei tuhansia kertoja eri kirjailijoiden tuotoksissa, jotkut paremmin, toiset huonommin. Varmasti ensimmäinen lukitun huoneen arvoitus ei ole lajinsa mestariteos, joten juonen kopioiminen on ollut vain hyväksi juonelle, joku muu on kirjoittanut perusjuoneen ja miljööseen vielä paremman ja toimivamman tarinan. Ajatelkaapa jos olisi olemassa yksi ainoa lukitun huoneen arvoitus, ja sekin huonosti ja tökerösti kirjoitettuna. Mikä tappio kirjallisuudelle!
Minusta se osoittaa paljon kirjailijasta, jos ei pysty luomaan fantasiatarinaan omintakeista maailmaa vaan kopioi haltiat, kääpiöt, örkit, peikot, lohikäärmeet ja suurpahiksen suoraan joko tolkienilta tai D&D:stä, piirtelee jonkun hassun kartan jossa on pahiksia siinä ja siinä paikassa. Tarinan perusjuttuhan on tietenkin aina Maailman Pelastaminen Tuholta(tm), joka yleensä tapahtuu vielä Mahtavalla Taikaesineellä(tm). Sankarina on tietenkin nuori poika, mielellään orpo joka ei tunne syntyperäänsä, ja mukana meiningissä on yleensä maagikko, kokenut soturi ja tyttö (johon poika rakastuu).
Ei fantasia ollut näin julmetun paikalleen jumittunutta ennen Tolkienia. Lukekaa vaikka Clark Ashton Smithiä, H.P.Lovecraftia ja Robert E. Howardia jos ette usko. Onneksi on sentään vielä mielikuvituksella siunattujakin kirjailijoita jotka nousevat bulkkifantasian yläpuolelle.
Yhtä neroa kohti on 100 kopioijaa.
Kaikki ideat ovat enemmän tai vähemmän kopioituja, ei ole olemassa yhtään täysin originaalia kirjaa. Jokaista ajatusta on joku jo käyttänyt ja siihen on tyytyminen. Jokainen kirjailija imee itseensä vaikutteita ympäröivästä maailmasta... kaikista lukemistaan kirjoista, näkemistään elokuvista ja näytelmistä, ihmisten kanssa käymistään keskusteluista... aivan kaikesta. Lisäksi meidän kaikkien aivot toimivat jossain määrin samalla tavalla. Sama tai lähes saman tyyppinen idea voi syntyä lähes samaan aikaan (tai vaikka niin, että heidän välillään on tuhat vuotta) kahden toisilleen täysin tuntemattoman ihmisen aivoissa. Tätä teoriaa on muistaakseni oikein tutkittukin. On siis täysin mahdollista kirjoittaa "tökeröltä kopiolta" vaikuttava kirja ilman, että on lukenut "alkuperäisen". Tietysti saamiaan vaikutteita voi käyttää monella eri tavalla, mutta näistä ikävistä tosiasioista ei pääse mihinkään. Minua itseäni ei haittaa vaikka lukisin saman tarinan satana eri versiona, kunhan ne on kaikki kirjoitettu hyvin, viihdyttävästi ja tarpeeksi varioiden.
Luen etupäässä fantasiakirjallisuutta (scifiä vähemmän ja erittäin tarkasti valikoiden) ja on aina hienoa huomata, miten joku kirjailija on onnistunut luonut oman maailmansa, omine historioineen, luonnonlakeineen ja omitakeisine rotuineen ja vieläpä uskottavasti. Tästä huolimatta "vanhat kunnon haltiat, kääpiöt, ihmiset, lohikäärmeet ja kaikki pahikset" tarinat uppoavat parhaiten. Jokin niissä ja näiden taruolentojen taustalla olevissa legendoissa vetoaa syvällä sisälläni elävään alkuihmiseen. Jos joku todella kuvittelee, että J.R.R. Tolkien (niin hyviä kirjoja kun hän kirjoittikin) on yksinään "luonut" kaikki edellä mainitut olennot ja niiden taustat, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan lisää. Raamattu voisi olla hyvä paikka aloittaa ja sitten vaan lisää ns. pyhiä kirjoja, höystettynä sopivasti vaikkapa keskiaikaisella ritariromantiikalla... kyllä se siitä!