Keskustelin lääkärini kanssa abortista. Hän kertoi yllättävän tiedon. Yleinen syy aborttiin on pelko siitä, että lapsella olisi Downin syndrooma eli mongoloidismi. Downin syndrooman pelossa abortoiduista sikiöistä on tehty tutkimus. Sen mukaan ainoastaan 4 % :lla sikiöistä todellakin oli Downin syndrooma. 96 % olisi syntynyt terveinä. Eli jokseenkin sama suhdeluku, jolla Downia esiintyy elävässä väestössäkin. 96 % näistä aborteista oli turhia.
Vain 4 % abortoiduista on
Down-lapsia.
232571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voipi olla että niistä, jotka niskapoimu-ultrassa jää kiinni vain tuo 4% on downeja. Mutta ei kai kukaan nyt sen perusteella aborttia tee.
Istukkanäytteessä tai lapsivesipunktiossa on käsittääkseni 100% varmuus, näin ainakin miun vauva-lehdet väittää. Korjatkaa jos jollain tarkempaa tietoa.
Muuten, downeja on vastasyntyneistä nykyisin noin 1/800 -1100. Eli tuollaiset 0,00125 - 0,00091%. Eli hieman vähemmän kuin tuo 4%.
Itse en kyllä aborttia tämän trisomian vuoksi tekisi ja siksi jätänkin nuo seulonnat väliin. Mutta kukin toimii omien voimiensa mukaan.
Ja mitähän ne paljon puhutut voimat ovat? Taitavat ihmiset olla nykyisin aika huonossa kunnossa, kun valittavat sitä voimattomuutta yhtenään. Mikä ihmeen hyvinvointivaltio tämä on kun naiset ja miehet ovat niin heikkokuntoisia, etteivät jaksa hoitaa omia lapsiaan? Down lapsi monesti oppii kävelemään puoli vuotta tai vuoden vanhempana kuin lapset noin keskimäärin. Ottakaa hyvät ihmiset tavaksi vaikka kannella kauppakassia pieniä matkoja niin voimat kasvaa ja jaksatte sitten nostella lasta rattaisiin tai pyllynpesulle.
Mutta jos joku on niin heikko ettei tosiaankaan ole voimia lapsen hoitoon niin kannattaa mennä lääkärille ja pyytää kodinhoitotukea.
Kun aina sanotaan että ollaan jo etukäteen päätetty tehdä abortti jos selviää että lapsella on down. Perusteena on tuo klassinen; ei minulla ole voimia vammaisen lapsen hoitamiseen.
Ymmärrän ettei kukaan toivo lapsensa olevan vammainen ja tietysti downeissakin on monta yllätysmomenttia. Synnynnäistä sydänvikaa on noin 40%:lla, maha-suolikanavan rakennepoikkeavuudet (esim. pohjukkaissuolen ahtauma joka on usein leikattava varhain), korvakierre on yleistä lapsilla ja voi johtaa kuulon alenemiseen, silmäongelmat, kilpirauhasen toiminnan häiriöt, leukemiariski 10-20 kertaa suurempi, epilepsiaa, alzhaimer alkaa usein jo kolmekymppisenä jne. Infektioriski on lapsilla huomattavasti ikätovereita suurempi, joten on hyvä olla hieman varuillaan.
Kävelemään lapset oppivan noin 2v iässä, jotkut jopa 1,5v. Puhe alkaa sujua vasta myöhemmin ja alkuun lapsen kanssa joudutaan yleensä ottamaan tukiviittomat käyttöön. Jo syntymästä asti terveenkin lapsen normaalihoidon rinnalla kulkevat ylimääräiset lääkärikontaktit, fysioterapia, puheterapia ja toimintaterapia(?).
Ja kun lisäksi mielessä on huoli lapsen pärjäämisestä elämässä. Eli varmasti osin näihin asioihin perustuu tuo tunne ettei voimat riitä. Itse uskon vahvasti pärjääväni. Luotan siihen että voimia tulee aina sitä mukaa kun niitä tarvitaan. Enkä varmasti uskaltaisi lasta ruveta hankkimaan jos en olisi vammaista valmis vastaanottamaan. Testeissäkin terve vauva saattaa vammautua synnytyksessä tai kehitysviive ilmentyä vasta myöhemmin.
Kyllä kait nyt jokainen haluaa nähdä lapsensa elävän niin ettei tarvi hävetä sitä kokoajan...aattele nyt jos ite olisit vammanen, varmaan olis tosi siistii.
Vammainen lapsi ei halua olla olemassa, se on itsekkäiden vanhempien päätös! Tai sitten joku OIKEASTI vammainen saa kertoa mielipiteensä...paitsi, että kukaan ei usko sitä.
T: NORMAALI
Juttusi on huono ja osoitaa mauttomuutta. Jeesustelu ja omahyväiset jutut ei viehätä ketään. Varsinkin, kun niiden takana vaikuttaa olevan ihminen, jolle tämä asia ei koskaan ole ollut niin lähellä, että sitä olisi joutunut tosissaan miettimään.
...Tai jos tuossa oli syvällisten mietintöjesi tulos, niin ei voi mitään.
Otan osaa. Et halua olla mongo, mutta olet silti. Tiesitkö, että erään vammaisille tehdyn kyselyn mukaan kukaan heistä ei olisi halunnut joutua abortoiduksi sikiönä. Kaikki halusivat olla olemassa.
Oletko sinä itsekin vammainen ja itsekkäiden vanhempiesi päätös?
Ja häpesivätkö vanhempasi sinua?
Minun perheessämme sattuu jokaisella olemaan jotain vikaa alkaen lapsena iskeneen sairauden jättämästä invaliditeetista (joka ei ole korvien välissä) psoriasikseen, dysfasiaan ja Aspergerin syndroomaan. Eikä niitä mitään pystytty ennustamaan etukäteen. Olisiko meidät pitänyt sitten tappaa, kun taudit todettiin? Kyllä minä haluan edelleen olla olemassa - ja mieheni ja lapseni tuskin edes pohtivat muutakaan mahdollisuutta.
En muuten ole hävennyt omia lapsiani, päinvastoin. Enkä ole huomannut myöskään lastemme isovanhempien hävenneen meidän sairauksiamme.
Ja mitä "oikeisiin" vammaisiin tulee, en ole nähnyt kenenkään vanhemman häpeävän heitä. Olen kyllä nähnyt terveiden lasten vanhempien häpeävän lastensa käyttäydyttyä huonosti. Niin että se siitä.
Itse olen äärettömän ylpeä pienestä tyttärestäni. Jos minulla hänen sijastaan olisi terve lapsi joka kirjoittelisi/puhuisi tuollaisia kuin jotkut näistä aiemmista, silloin olisin varmasti häpeissäni...
Itse olen 1 1/2 kätinen aikuinen ihminen, joka aiheutti suurta hämmästystä neuvolatädissä.
Ikäni puolesta minulle tarjottiin np-ultraa, ja ilmoitin, että en ota lähetettä. Isompaa ongelmaa tästä ei sitten tullut, koska raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 12 .
Ei varmasti ole 4% ihmisistä downeja. Suomessa on 5 000 000 ihmistä, ja jos heistä 4% olisi downeja, olisi Suomessa 200 000 (kaksisataatuhatta) downia.
Lukisitko ekan viestin uudelleen. Siinä kyllä selvästä kerrottiin, että kyse oli niistä abortoiduista sikiöistä, jota abortoitiin juuri DOWNIN EPÄILYN VUOKSI!!!! Ei siis ollut kyse kaikista abortoiduista !!!
" Eli jokseenkin sama suhdeluku, jolla Downia esiintyy elävässä väestössäkin."
Itseltäsi taisi jäädä tämä lause joko lukematta tai sitten ymmärtämättä.
Mongo ei opi koskaan prosenttilaskua, eli turhaan yrität.
muista ottaa lääkkeet
Onneksi muistat olla lääkäriisi yhteydessä aina välillä...
TALIDOMIDI! MONGO!
Olisitko ymmärtänyt väärin mitä lääkäri kertoi...
Jos niskapoimussa on jotain epäillyttävää, niin seuraava toimenpide ei ole abortti, vaan tarkemmat tutkimukset, jotka eivät todellakaan ole väärässä 96 prosenttisesti. Olisiko lääkärisi kertonut, että niskapoimuissa ollaan niin varovaisia, että 96% hälytyksistä (siis kuvien perusteella arvioiduista poikkeavuuksista) on vääriä.
Tuskin kukaan tekee aborttia ilman tarkempia tutkimuksia. Aivan kuten naiset menisivät suoraan rinnan poistoon mammograviassa näkyvän poikkeavuuden takia, niissäkin hälykset ovat pääasiassa vääriä, hyvä laatuisia talipallukoita tai muuta.
down on todettavissa istukkanäytteestä, lapsivedestä ja niskapoimu on myös luotettava kun tekijä on ammattilainen.
saa aika tarkasti selville poimun paksuuden. Mutta downista se ei kerro oikeastaan mitään, herättää vaan epäilyksiä siihen suuntaan. Osa turvotuksista laskee itsestään eikä niiden syytä ikinä löydy. Toisinaan syynä voi olla esim sydänvika tai juuri down.
Mutta pelkän ultran perusteella ei tuota diagnoosia voida antaa, se vaan ohjaa jatkotutkimuksiin.
ja harva jää huomaamatta oikea-aikaisessa ultrassa jos sen tekijä yhtään tietää mitä on tekemässä!
niskapoimun paksuudesta. Eikä siis suoranaisesti downista. Muistelisin neuvolassa sanottaneen että downin suhteen niskapoimun varmuus on n. 60% (en muista ihan tarkkaan). Elikkä siis läheskään kaikilla downeilla ei niskapoimua edes ole. Yleenä nämä testin läpäisevät ovat niitä "terveempiä" downeja, joilla ei ole sydänvikaa aiheuttamassa turvotusta. Oma downimmekin läpäisi np-ultran puhtaasti...
Toinen raskautemme ei mennyt aivan toivotulla tavalla. Terveyskeskuksessa tehdyn verikokeen perusteella oli 1:260 mahdollisuus, että kaikki ei olisi aivan kunnossa. Meille suositeltiin lapsivesipunktiota, joka ei ole aivan vaaraton operaatio sikäli että se saattoi aiheuttaa 1:200 suhdeluvulla keskenmenon. Downin syndroomaahan siinä kai enimmäkseen haettiin, mutta sikiöllämme oli muu kehityshäiriö, Klinefelderin syndrooma, tarkoittaen sitä että hänellä olisi ollut XXY-kromosomit. Puolet tällaisista lapsista kuului olevan likipitäen "normaaleja" (hei kuka meistä nyt aivan normaali on?), kuitenkin siten että hänellä voisi olla vaikeuksia oppia lukemaan, hän olisi pitkä ja hän ei voisi saada omia lapsia. Joka toinen lapsi sen sijaan olisi vaikeammin vammautunut. Mistä sitä tietää miten vaikeasta vammasta olisi ollut kyse? Miten vaikean elämän hän olisi elänyt, kuka hänestä olisi huolehtinut siinä vaiheessa kun meistä vanhemmista aika jättää? Vai olisiko haitta ollut tuskin havaittava? Emme saa koskaan tietää, sillä raskaus keskeytettiin. Toimenpiteestä oli ristivetoa perheen sisällä, ja näin sitten tapahtui. En paljasta sukupuoltani enkä sitä kumpaa mieltä abortin suhteen olin.
Okei, moni varmaan miettii mielessään, että väärin teimme, mutta... Kun mietin mitä kaikenlaista vaikeutta elämissämme sen jälkeen on ollut, en tiedä sitten miten olisimme jaksaneet vaikeasti vammaisen lapsen kanssa? Kunnioitan heitä, jotka niin jaksavat elää.
Ei minulla ole oikeutta tuomita ketään, teki kuka minkälaisia ratkaisuja tahansa.
Nyt on kyllä sinulla tai lääkärilläsi mennyt pahasti asiat sekaisin. Kuvitteletko tosiaan, että tämä Downin syndrooma on ainoa vamma ja loput lapset ovat sitten terveitä? Downin syndrooman lisäksi on muitakin trisomioita, anomalioita jossa puuttuu erilaisia elintärkeitä ruumiinosia ja elimiä, selkärangan epämuodostumia, vesipäisyyttä, korjaamattomissa olevia vaikeita sydänvikoja...lista on ihan loputon.