kirjoittaa teille jotka tahallaan laiduttavat itseään anoreksia partaalle kuinka hengenvaarallista touhua on,minun tytär sairati anokersia,mutta se oli masennuksen aiheuttamaa psyykkistä lahtumista ja oli kuolla siihen . jotka haluavat kuulla niin kerron!
minä voisin
suna45
132012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voisitko kertoa minulle?minua kiinnostaa kuulla?miten se alkoi?miten pystyi olla syömättä?vaikutusket kaikki? :o
nyt liian väsy siihen,ja yötä vasten en voi sitä tehdä ,en saisi nukutuksi, sen jälkeen kun taas se nousisi pintaan.
Oli kiva kuulla mielipiteeesi, mutta veikkaanpa ,että tyttäresikin "laihdutti" tietoisesti ja jos ei pieneen mieleesi juolahtanut, niin ehkä tyttäresi ei vaan ole kehdannut myöntää "laihduttaneensa" tietoisesti.
Ja mitä masennukseen tulee, se on lähes väistämätöntä nälkäkuurilla!
oli siihen liian laiha, 165/55 ja pelkäsi oksentamista ja söi koko ajan mut silti vaan laihtui,kerronko muille tarinan, se ei ole kovin kivaa kuultavaa,sen takia kysyn ,jos joku haluaa tietää mihin se vie tai voi viedä
elettiin vuotta -97,minulla oli kaunis 17 vuotias tyttö,perusluonteeltaan kovin ujo vieraiden joukossa,niin ette ei oiken puhunut jos ei puhuteltu, mutta kotona kyllä ääntä riitti, ja tempperamenttia,kävi ammattikoulua ja seurusteli kivan pojan kanssa,oli siis vähän niikuin rajojaan hakemassa mun kanssa ,ja oltiin ulkona aika myöhään ja väsyneenä kouluun ,ja sitä jatkui aika monta kuukautta,kunnes minä sanoin ,että asia on niin, että tapaatte vain viikonloppuna ja viikot on molemmat kotona ,tekvät koulutyönsä kunnolla ja nukkuu,mutta se ei sopinut, vaan alkoi kapinointi ja räisinkintä olittin niin aikuista olevinaan ja sanoi että muuttaa isänsä luokse asumaan kun kotona ei pääse ulos, toki pääsi ,mutta oli kotiintulo aika klo22.se ei sopinut ja niin lähdettiin takkiauki isän luoske siellä se elämä vasta alkoi sai mennä ja tulla kuten itse halusi niin jäi sitten koulu molemmilta kesken ja bailattiin yöt ja nukuttin päivät , kierre oli valmis ,kävi siinä kotona kyllä viikottin jotakin hakemassa , syömässä ja kiukuttelemassa ,minä huomasin että kaikki ei ole hyvin oli kalpea ja laihtunutkin tyttö oli ,kotoo lähtiessään 165/55 kaunis elämän nälköinen tyttö kesti puoli vuotta kun oli isänsä luona asunut soitti mulle yhtenä aamuna ja itki puhelimessa sanoi että häneltä menee tunto vasemmasta kädestä ja siityy vähän ajan päässtä vasempaan jalkaan soitin nopeasti lääkärille ja pyydttin heti sinne minä autolla tuhatta ja sataa kun ajattelin vaikka mitä kamalaa, sairaalaan mentiin ja pikana otettin päästä kuvia, ei mitään erikoista löytnyt ja pääsi kotiin mutta sitten se vasta kaikki alkoi,,,,,,,,tyttö alkoi itkemään joka päivä ja yö ja oli tosi masentunut siis itki , itki ja vain itki melkein 24 tuntia vuorokaudessa ja pelkäsi kuolemaa , luuli tukehtuvansa ja vaikka mitä oireita tuli sanoi etäolisi vatsasa vetoketju ottaisi tuskan pois ja laihtui laihtumistaan vaikka söi sekin teki itkien mutta söi kumminkin ja minä vielä laitoi sitä mitä halusi mutta laihtui vain meni 10kg minä sitten lääkäriin ja sanotiin että masennusta annettiin lääkettä ja kotiohjeita evääksi tyttö nukkui minun vierssä sen minkä nukkui minä yritin nukkua vaika hän ikti siinä vieressä apua se oli kamalaa minä lähdin vaikkka asioille kauppaan tai muihin asiohin niin piti hoitaa joku joka tulisi kotiin hänen kansaaa kun luuli kuolevansa ja mun sisko oli hänen kanssaan ja pikkusiko oli7 vuotis en tiedä iten se siinä sivussa meni kun kaikki aika meni vanhemman kanssa minä lauloin ,rukoilin ,itkin ,väsyin ja vaikka mitä apua! se oli jotakin kauheeta oli mun äiti siinä tukena ,mutta se ei paljon auttanut kun kukaan ei ymmärtänyt ja tyttö väitti että äiti ei saa mennä minnekkään tai kuolee huhuh.ja laihtuminen jatkui taas 10kg minä oli todella huolissani taas lääkäriin ja taas kotiin sama rumpa jatkui 4kuukautta sitten tyttö meni niin että sain taluttaa vessaan kun ei pysynyt pysyssä kun huimasi ja oli heikko ostn kaikkia vitamiinejä mitä vain keksin ja vain laihtui apua ajattelin että kuoleeko mun käsiin ulostetta ei tullut kuukautiset jäi pois ja virsaakin vain vähän ja minä hoidin hygeniaa kun tyttö vain seisoi ja minkä näköinen oli kamalaa luut näkyi joka paikasta ja silmät syvällä päässä rinnat olivat lähtneet kokonaan mutta sitten väsyin itse ja menin sairaalaan ja sanoin että en lähde ennenkuin tää tyttö päsee hoitoon ja tunnin päästä oli puolitajuttomana lekuissa ja painoi 40kgja vähän allekkin välillä lähdin pois sairaalasta itkin tunnuin autosssa sairaalan pihasa ennenkuin kotiin lähdin ja oli kamlala pelko kuoleeko se tyttö sinne ja meinasikin sydän alkoi reistailla ja munuaiset apua nyt kirjoittaessani itken minä, kun muistelen mitä se oli ja tuntui kotona tyhjätltä kun ei ollut mitään meteliä oli outo olla ja levoton olin,tyttö siellä aikansa oltuaan vietiin sitten prykiatrian sairaalaan ja ajattelin onko mun tyttö mielisairas ja tuska lisääntyi diagnoosi oli ANOREKSIA tyttö söi kuitenkin koko ajn mutta pieniä eriä lääkärit olivat neuvottomia miten saada masennusta pois että laihtuminen ei jatkuisi oli ns psyykkistä laitumista siinä lääkärit ei paljon voi auttaa kun nestettä antaa että ei kuivu kokonaa vaikka ei ollut mitä, kuivua oli jo niin kuiva ,tukka tuli aiva kuolleen oloiseksi hampaat reikiintyi voi juma....!!mutta sitten alkoi joku ihme juttu painoa tuli 100g minä itkin onnesta ja melkein lääkärikin tuli toiset 200g ja niin siitä sitten viikotain vähän lisää kesti puolivuotta kun tyttö kotiin pääsija hauras kuin lasin pala ja laihana painoi jotai 45 ja siitä alkoi terapia käynnit viikottain voi sitä rumpaa mutta mitä ei tekis lasten eteen kaikki mitä vaan voin.ja rukoilin edellen Jumalaa avuksi ja tulihan se sitten tyttö parani koko ajan ja 2 vuotta kesti niin painoi jo 55 ,mutta kunn lähdimme siaraalsta viimeisen kerran kotiin niin sanottin että tää tyttö oli kuolemaisillaan anoreksiaan ja masenukseen oli taanutnut kaksi vuotiaan tasolle minä itkin ja kiitin hyvästä hoidosta tein kaikkea muutakin millä voisin kiitoskeni ososoittaa oma hoitajalle tänä päivänä muistan häntä lämmöllä ja kiitoksin aina kuna nään niin sitten kului aika ja tyttö parani täysin taas oli se iloinen kaunis kaikki palasi ennalleen rinnat ja hiukset ja vuonna 2002 hän sai lapsen ja toisen 2003 ja on ihana äiti ja iloinen 25 vuotias nainen ja painaa 62kg ETTÄ NäIN TYTÖT JOTKA AJATTELVAT ETTÄ MINUN PITÄÄ OLLA LAIHA MIETTIKÄÄ MITÄ TEETTE JA JOS TEILLÄ ON SYÖMIS ONGELMAA KERTOKAAA IHMEESSÄ KOTONA ETTÄ SELVIÄTTE ELÄMAAÄN MINÄ ITKEN KUN TÄTÄ KIRJOITAN NIIN NOUSEEE MUISTOT MIELEEN JA SE TUSKA PINTAANM MUTTA NYT KAIKKI ON HYVIN ONNEKSI JA KIITOS JUMALAN huh tää vaati paljon kertoa tämä muta jopsa se herättäisi jonkun ajattelemaan mitä haluaa elämältä olla tikku vai hieman pyöreähkö.
Pitkää tarinaasi olisi ollut vähän helpompi lukea, jos olisit käyttänyt kappalejakoa, isoja kirjaimia sekä pisteitä.
Mitäpä luulet, mistä tämä masennus kaiken kaikkiaan sai alkunsa? Äläkä nyt vaan selitä, että siitä, kun muutti isänsä luo. Kyllä ne ongelmat on täytyneet alkaa jo vuosia aikaisemmin. Asutte erillään lapsesi isän kanssa, ilmeisesti on siis avioero käyty läpi? Kokemuksesta tiedän, että jos avioeroa ei hoideta siististi, niin lapset siinä kärsii kaikista eniten.
Toiseksi, oletkohan hieman vanhanaikainen noiden kasvatusmenetelmiesi suhteen. 17-vuotias ei ole enään mikään pikkulapsi, joten ihmettelen suuresti tuota kotiintuloaikaa - kymmeneltä kotiin vaikka tytöllä on korkeintaan vuosi täysi-ikäisyyteen, ajokortin saamiseen ja muuhun asiaan kuuluvaan. Itselläni oli tuo klo 22 kotiintuloaikana ollessani 12 vuotta ja noudatin sitä kuuliaisesti ja täysin omasta tahdostani. Kun äitini huomasi, että olen luottamuksen arvoinen, en tarvinnut enää mitään kotiintuloaikoja kunhan vaan ilmoitin mihin olen menossa ja milloin tulen takaisin. Toimi hyvin koko sen ajan, kun asuin kotona.
Onko siis ihme, että tyttäresi kapinoi kun kohtelit häntä noin lapsellisesti!?! Jos olisit antanut hänelle hieman enemmän vapautta, hän olisi itse varmasti oppinut ottamaan vastuuta tekemisistään ja kasvanut aikuiseksi. Totta kai ihminen pysyy lapsena, jos häntä kohtelee niin kuin lasta!
En halua nyt syyttää sinua kaikista tyttäresi ongelmista, mutta turha ylittää selitellä niitä myöskään niin, että "kun se vaan muuttui niin", "sillä oli jotain ongelmia" ja "halusi vaan kapinoida". Ihminen tekee KAIKEN syystä, hänellä on motiivit miksi toimii, niin kuin toimii.
Teidän kannattaisi mennä joskus yhdessä terapiaan, siellä voisi selvitä yllättäviä asioita.
monesti peiliin,ja tyttäreni oli 5vuotta koulukiusattu,joten sielläkin sai ottaa asiaan kiinni aika usein,se oli hengistä kiusaamista
toki avioero vaikutti tyttäreeni kovin syvästi ,mutta on saanut olla koko ajan isä lähellä.
olemme käyneet yhdessä terapiassa toipumisen aikan noin 2 vuotta ja se oli hyvä juttu,mutta huomaa että tää ei tapahtunut nyt, vaan vuonna.97 nyt elämme 2005
jos sulla ois näin käynyt olisiko kylmän rauhallisesti kirjoittanut?ja katsonut pilkut ja pisteet paikoillen? minä en siittä välittänyt .vaan asia oli tärkein,kun muutama halusi kuulla!
En ota kantaa tätä yhtä kommenttia enempää, mutta älä nyt anna kenenkään syyllistää itseäsi; tapahtuneesta on jo vuosia ja asiat näyttävät parantuneen, oli syy sitten aikoinaan kenessä tahansa. Nyt kannattaa katsella enimmäkseen eteenpäin! :) Tsemppiä!
niihän se menee,hyvää syksyä sulle;)
"älä nyt anna kenenkään syyllistää itseäsi"
Minusta on tytön parantumisen kannalta välttämätöntä, että äiti menee itseensä ja miettii, josko hänessäkin on ollut vikaa. En tarkoita, että syyllisyyden tunteessa tarvitsee piehtaroida koko loppuelämää, vaan oma syyllisyys on myönnettävä ja kun sen on tehnyt, voi antaa anteeksi itselleen ja sitten jatkaa elämää.
"tapahtuneesta on jo vuosia"
Jaa kas kun aika vaan ei paranna kaikkia haavoja. Jos ilmassa on vieläkin jotain puhumattomia asioita ja riitelemättömiä riitoja, ei auta vuodet eikä vuosikymmenet parantamaan suhteita.
Tarinaasi olisi ollut hieman helpompi lukea, jos olisit vaivautunut kirjoittamaan erillisiä lauseita.
Lukisit enemmän kirjoja, niin saattaisit siinä sivussa oppia kielioppisääntöjä.
Ohhoh että te jaksatte! Lapset, miettisitte hetken ennenkuin kirjoittelette mitä sattuu.
Suna, älä välitä näistä karkeista kommenteista! Kiitos tarinastasi, se varmasti auttaa monia jotka lukevat ajatuksella. Onneksi asiat järjestyivät. Hyvää syksyn jatkoa!
Kiitos kertomuksesta se sai mut mietimäät.No
Paskan väliäkö sillä vaikka siitä onkin jo
vuosia niin ei se aika haavoja paranna niikun
joku äskön edelisessä sano.Ihan sama vaikka
jostakin asiasta ois kulunu jo aikaa niin
silti se ei aina katoa,ymmärrän sua tosi
hyvin koska mullakin on paljon asioita joita
mietin vaikka ne ois ollu jo 10 vuotta
sitten ja tiedän mistä puhun,asiat yleensä
muut ymmärtää jos on jo liian myöhäistä tai
jos itse kokee samaa.Kuunelkaa itseänne ja
kasvakaa aikuisiksi pennut,ette te tajua.
En halua suututtaa ketään enkä satuttaa,mutta
silti mietikää.