miten mä saan hyvän ystäväni uskomaan ettei minulla ole mitään kiinnostusta tämän mieheen? haluaisin olla molempien kanssa kaveri, mutta jos vähänkin juttelen ystäväni miehen kanssa, ni heti ystäväni kuvittelee jotain.. tätä mustasukkaisuutta ilmenee varsinkin silloin kun heillä menee huonosti, vaikka käyttäydyn ihan samalla lailla kuin muilloinkin.. musta tuntuu että ystäväni on kateellinen minulle että tulen hänen miehensä kanssa toimeen, vaikka hänellä on riitoja miehensä kanssa, mutta miks miun pitäis muutta käyttäytymistä vaikka heillä menee huonosti? haluaisin olla molempien kaveri, mutta taitaa olla mahdotonta. molemmat ovat minulle hyvin tärkeitä kavereina/ystävinä, mutta ei sen enempää. onks joillain samoja ongelmia?
johonkin se paha olo pitää purkaa!
syytön
91259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sitten ystäväsi huomaisi että rakastat (?) toista etkä tarvi hänen miestään.
musta tuntuu että mun kaveri ei halua esitellä mua hänen poikaystävälleen, koska pelkää että vien hänen.(ei mitää haluja (mulla siis viedä häntä))..kuitenkin he ovat olleet kohta jo vuoden yhdessä ja hän selitti kuinka ruma mies on (oikeesti aika söpö)..mulla on kyllä oma mies ja haluaisin että me mentäis kaikki yhdessä jonnekin, mutta ei nähtävästi.
ehkä auttais että juttelisit kummankin kanssa..sanoisit suoraan kuinka he kummatkin on tärkeitä ja kysyt miks ystäväsi käyttäytyy sillä tavalla...
parempi pitää muut naiset kaukana miehestään
enmä haluu ottaa miestä sen takii, et mua uskottais...me ollaan juteltu ystäväni kanssa asiasta niin monta kertaa, mut ei auta. saan sen aina uskomaan et ei mkua kiinno0sta sen mies, et haluun olla vain kaveri sen kanssa. mut ei aikaakaan niin jotain se mielikuvitus on taas keksiny. oon myös jutellu tän miehen kanssa ja ollaan kummatkin sitä mieltä et ei meillä kummallakaan oo sellasia tunteita toisiimme kohtaan mitä ystäväni kuvittelee. ei me halutta pilata meidän hyvää kaveri suhdetta. vaikeeta, ku vaan vois ottaa ja lähtee, mut vaikee jättää niin tärkeitä ystäviä... mut ei kai tää oo oikeeta ystävyyttä jos koko ajan joutuu miettimään mitä tekee ja sanoo. luottamus pitäis olla myös tärkeetä ystävyys suhteessa, mut ei sitä taida löytyy..
Jos se tyttö on sulle tärkeä kaverina niin pakko ko sinun on tyrkyttää itseästi sen poikakaverin kaveriksi jos se tyttö on kerta niin mustis! Sinun "ystävyys" vain rikkoo lopulta niiden välit, joten lopeta ajoissa! Ehkäpä sille tytölle on sattunut niin paljon naispuolisia pettureita elämänsä varrella, ettei enää luota yhteenkään naiseen/tyttöön. Jätä sinä se mies rauhaan!
Ptkä tarina kokonaan kerrottavaks, et tainnu ihan käsittää tilannetta...
Ne molemmat on mulle tosi tärkeitä.pyöritään kuiteskin aika paljon porukassa..en mä usko et ystävälleni on sattunu pettureita matkan varrelle taitaa enemmenkin olla ite petturi ja sit se mielikuvitus tuottaa kaiken näköstä... ei mun oo tarvinnu kenenkään kaveriks tyrkyttää, kaveruus/ ystävyys on syntyny ihan itekseen täs parin vuoden aikana...
miehenkin kanssa voi olla vain kaveri!
En kyl osaa auttaa asiassa. Eihä siinä muuta ole tehtävissä ku yrittää takoa päähän. Kyl kävis sääliks jos kävis niin, että tekisit niinkuin eräs tuossa kehotti ja katkaisisit välit miespuoliseen ystävään vain sen takia, että tällä yhdellä on niin vilkas mielikuvitus. Omalle kohdalle tuntuisi kamalalta jos kumppani määräisi, etten saa olla vastakkaista sukupuolta olevien ihmisten YSTÄVÄ. Ihan niinkuin ihmiset olisivat vailla omaa tahtoa ja jos tunnin viettää toisen s.puolen kanssa niin heti seksi mielessä tmv. :O
jos heidän suhteensa on kunnossa. Ilmeisesti ei ole. Harmi.
Minulla on toisenlaisia kokemuksia. Eräs naimisssa oleva "ystäväni" käy kuumana muiden miehiin. Miesystäväni sanoi, että häntä häiritsee "ystäväni" käytös (koskettelua, flirttailua, jatkuvaa katsekontaktia.. yms.) Kerran "ystäväni" sai selville exäni puhelinnron (silloin kun vielä seurustelimme) ja soitteli hänelle töihin. Exä hermostui minulle, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan asiasta.
kuiteskaan touhua mitään sen miehen kanssa kenenkään seläntakana. Tulee nopeaa tyttökaverille kolmas pyörä- olo. Äläkä muutenkaan mee neuvomaan miestä tai sotkeentumaan heidän ongelmiin/suhteeseen.
Olen itse tyttöystävä,joka on mustis omasta tyttökaveristaan. Asia on niin, että avomieheni ja ystävättäreni ovat ystäviä/kavereita jo ajalta jolloin en tuntenut rakastani. Pyörimme samoissa porukoissa, minä, nyk. mieheni ja ystävättäreni muutama muu, ja noin vuoden päästä aloimme seurustelemaan mieheni kanssa. Olen kuitenkin tuntenut ystävättäreni pidempään.Vaikeutta tuottaa se, että tiedän heidän tulevan toimeen hyvin, ja jos istumme esim. kolmestaan iltaa, tunnen aina jossain vaiheessa jääväni ulkopuoliseksi asiassa josta keskustellaan. Oikeestaan tunnen itseni ala-arvoiseksi heidän seurassaan, pidän heitä hyvin fiksuina ihmisinä verrattuna itseeni.Ehkä mustasukkaisuutta ruokkii myös se, että olemme mieheni kanssa aika erilaisia luonteiltamme ja mieltymyksiltämme (mutta viihdymme hyvin yhdessä, ja koti on ehkä tärkein asia), joten on surullista huomata yhteisiä asioita hänen ja jonkun muun välillä. Itselläni ei ole montaa ystävää,enkä ole kovin sosiaalinen, mutta mieheni ja ystävättäreni ovatkin niitä sellaisia maailmankansalaisia jotka solmivat nopeasti uusia tuttavuuksia. Eli johtuisiko mustasukkaisuuteni alemmuudentunteesta tai jostain sellaisesta? Hyviä hetkiä meillä on kuitenkin aina kymmenen kertaa enemmän kuin huonoja. Elämäni on muutenkin ollut miesten saralla aika vaikeaa.. Isäsuhdetta ei oikeastaan ole ollenkaan, vaikka isän omistan, enkä ole koskaan ollut kenenkään pojan kaveri. Paitsi nyk. mieheni, joka sekin johti ennen pitkää seurusteluun.