Tuleva

Kun minut pyydettiin ensimmäisen kerran sylikummiksi, olin aivan varma, että pudotan lapsen. Siitä kun olin aiemmin pitänyt vauvaa sylissäni, oli jo Monta vuotta!

Ensin kuitenkin se, että oletko kummi vai sylikummi? Sylikummi pitää yleensä lasta sylissä...

Tottakai jännitin, mutta hyvin se meni. En tiennyt itse asiasta yhtään mitään ja kerroin papillekkin sen. Pappi oli aivan ihana, hän neuvoi, kuinka lasta kannattaa pitää ja neuvoi myös, että voi vaikka välilä istua, ei kädet puudu niin helposti.
Aika voi tuntua ikuisuudelta, jos kädet ovat puutuneet.

Neuvo omaan pukeutumiseen: mukava, viileä asuste. Asiallinen tietysti, mutta asun ei kannata olla kovin paksu. Itse tein virheen: oli kylmä talvi: sukkahousut ja housut,pitkähihainen paitapusero ja jakku vielä päällä. Kun lapsi oli kuin lämpöpatteri sylissä, tunsin kuinka hiki virtasi kainaloissa ja selkääni pitkin, yök!

Enkä tiputtanut lasta, vaikka kastemekko oli liukas ja käteni hikosivatkin.

Toisella kertaa minulla oli sitten hame ja nätti paita, ei ollut kuuma, ei kyllä ollut liian kylmäkään!


Sinänsä velvollisuuksia ei ole, mutta kummit ovat siis siunaamassa lasta seurakuntaan ja näin vanhemmat pyytävät kummia osallistumaan lapsen elämään, kasvattamaan henkisesti ja uskonnollisesti. Voit vaikka sitten kun lapsi on isompi, viedä häntä kirkkoon ja vaikka ehtoolliselle.

Ainakin täälläpäin Suomea on tullut konfirmaatioon lähivuosina uusi juttu: Lapsen sylikummi, (jos on siis paikalla) menee lapsen taakse sinne eteen ja laittaa kätensä lapsen pään päälle, kun pappi siunaa ehtoollisen. Sylikummi poistuu sen jälkeen alttarilta, kun kaikki ovat saaneet ehtoollisensa.

Minulle itselleni sitten on konfirmaatiolahjaksi kummi ostanut sen kauniin rippiristin.
Aion kyllä ostaa myös omille kummilapsilleni rippiristin.

Kastelahja! Itse pidän kyllä kummin velvollisuutena viedä joku lahja vauvalle!
Ensimmäiselle kummilapselle vein hopea-aterinsarjan: siis kauniin nalle-paketin, joka sisälsi: pikkulusikan, ruokalusikan, haarukan ja veitsen, kaikki hopeaa ja niihin oli kaiverrettu lapsen syntymä-paino- ja pituus, kellonaika ja päivämäärä. Jos lapsen nimi on tiedossa, voit kaiverruttaa myös sen.
Vanhemmat rakastuivat lahjaan!

Toisella kummilapsella on aika monta kummia ja sieltä oli jo tulossa kummikehys ja kummilusikka. Äiti toivoi sormusta. Oatin hopeisen pienen sormuksen, jossa oli punainen, siro kivi, ei ollut kylläkään aito rubiini!:) Se on kyllä tosi kaunis!!
Sormuksen saa pujoittaa myöhemmin, vaikkapa kaulaketjuun?

Minulla tätä sylikummina olemista on takana vasta vajaa kolme vuotta, sinä aikana minusta on tullut jo toisenkin lapsen sylikummi:)

Jos lapsi alkaa hirveästi itkemään, voit vaikka antaa lapsen äitinsä syliin hetkeksi, rauhoittumaan. Niin sinulle ei tule tukalaa tunnetta niin helposti ja päivästä jää hieno muisto.

Minulla on sellainen käsitys, että jos vanhemmat pyytävät sinua lapsensa kummiksi, he pitävät sinua erittäin luotettavana ja haluavat jakaa jotain todella kaunista sinun kanssasi. Kummi on aina tarpeeksi hyvä, jos vain osallistuu lapsen elämään. Minun mielestäni hyvä kummi ei "hylkää" lasta. Eri asia on tietenkin, jos välit menevät totaalisesti poikki..

Oikeus olla kummi! Minulle kummius on OIKEUS, ei velvollisuus...

Mieluummin siis, pidät yhteyttä lapseen ja tietysti vanhempiinkin. Vanhemmat ovat tietysti erilaisia, toisilla saattaa olla erilainen mielikuva.

Toivottavasti vastauksestani oli sinulle jotain hyötyä!?

Onnea kummiuteen!:)