Tiedän että kertomukseni unesta on hiukan liian pitkä mutta en pysty lyhentämään sitä niin ettei kokonaisuus tästä unesta särkyisi. Ja tietysti kiitoksia edellisistä tulkinnoista jotka ovat pitäneet kutinsa joten uskallan uudestaan kysellä tulkinta apua moiseen uneen! :)
Uni 10.9.2005
Olin mennyt sairaalaan käytävällä oli pitkä jono ja ajattelin että tässä menee kauan. Minulla ei ollut mitään hengenhätää tai edes tarvetta käydä lekurissa mutta olin kuitenkin menossa lääkäriin. Joku mieshenkilö nykäisi hihasta ja pyysi minua tulemaan luokkaan muiden seuraksi, ajattelin että olisi kannattavaa suostua. Kun istuin mukavasti sänkytuolissa (erikoinen istuin) ajattelin että tässähän menee mukavasti aikaa odotellessa lääkäriin menoa. Yhtäkkiä tajusin olevani kuurojen koulutuksessa ja ko. mies joka minut oli mukaa ottanut, alkoi luokan edessä viittoamaa. Yritin viittoa mukana tajuamatta mitä kyseiset merkit tarkoittivat kunnes lopetin viittoamisen huonolla menestyksellä.
Huomasin luokanperällä naisen, tutun nuoren naisen makaavan isolla sängyllä hääasu päällään. Hänellä oli sormessaan kihla ja vihkisormus. Hän oli Petra joka oli mennyt hiljan naimisiin erään miehen kanssa jota inhosin. Hänkin tunnisti minut, menin hänen luokseen tai oikeastaan viereen makoilemaan. Tyttö tunnusti minulle että hän on ollut aina ihastunut minuun, samoin minä. Hän suuteli minua ja ihmettelin että eikö tämä ole hiukan sopimatonta koska hän on naimisissa? Hän kuitenkin osoitti suurempaa kiinnostusta minua kohtaan kuin miestään joten jatkoimme toistemme hyväilyä. Suutelin häntä joka paikkaan.
Meidän kuhertelumme keskeytyi siihen kun sairaanhoitaja alkoi huudella minua. Päätin vastahakoisesti lähteä käymään lääkärin luona, mutta lupasin Petralle palaavani pian.
Olimme sairaanhoitajan kanssa menneet rakennuksen länsipäähän jossa lääkärinvastaanotto oli.
Lääkäri oli vielä varattu joten sairaanhoitaja kysyin ajankulujakseen, missähän päin täällä on lentokenttä koska heitä häiritsee hirveästi tuo lentomelu. Menimme päätyovesta pihalle ja huomasin olevani Espoossa Vihdintien ja Lahnuksen risteyksessä. Kerroin sairaanhoitajalle että minun mielestäni lentokenttä oli Vihdintien toisella puolella lähellä entistä kotiani Odilammella.
Huomasin matkustajakoneen kaartavan jyrkästi (liian jyrkästi) huoltoaseman yllä ja sanoin hoitajalle että siinä vasta hullulentäjä on! Tuolla tavalla koneen siivet eivät kestä ja samassa lentokoneen vasen siipi repeytyi yllämme irti ja lentokone aloitti jyrkän syöksy kohti metsänlaidalla olevaa mäkeä kohti. Lentokone räjähti tulipallona osuessaan maahan. Huusin hoitajalle että äkkiä johonkin suojaan tai mennään takaisin sairaalaan sisälle suojaan räjähdyksestä sinkoilevien sirpaleiden takia. Nousi hirveä savu ja mustia neliönmuotoisia sirpaleita joissa oli valkoinen neliö, lensivät kohti meitä. hoitaja pääsi johonkin katoksen tapaisen suojaan ja minä pääsin sairaalan tuulikaappiin suojaan. Päätin mennä hakemaan apua sisätiloista mutta pääsin aulaan saakka kunnes VPK:n palomiehet tulivat minua vastaan. Huomasin tutun VPK:laisen Villen joka oli todella vihaisen oloinen (ei minulle, vaan tilanteesta). Hän nappasi minua hiuksista kiinni ja alkoi taluttaa minua ulos kokoontumispaikalle koska he epäilivät sairaalan olevan tulessa (sairaalan sisällä oli paljon savua joka oli oikeasti peräisin lentokoneesta). Minä yritin riuhtoa irti itseäni ja yritin änkyttää että olen koulutettu tämänlaisia tilanteita varten, ei auttanut. Ulkona näin tutun VPK:n päällikön ja näytin hänelle keskisormea koska olin vittuuntunut tilanteesta. Hän ei juurikaan siitä välittänyt koska oli tottunut tuollaiseen käyttäytymiseen ammatissaan. Ymmärsin kuitenkin heitä että he vain tekevät työtään. Olin lähes yksin kokoontumispaikalla, kunnes huomasin taivaalla leijuvan jotain oranssia. Kaksi vanhusta mies ja nainen laskeutuivat oranssilla laskuvarjolla aivan viereeni. Olin ällistynyt ja kysyin miten he ovat voineet päästä lentokoneesta laskuvarjolla ja olivatko he ainoat jotka selviytyivät lentoturmasta?! Vanha mies nyökkäsi että olivat ainoat selviytyjät ja hän osoitti punaista kahvaa jota he olivat vetäneet lentokoneessa jolloin katapultti oli toiminut. Vanhukset katsoivat toisiaan rakastuneesti ja olivat todella huojentuneen näköisiä. Ajattelin että minusta tulee kuuluisa jos nyt ilmoitan iltalehteen heistä. Unohdin kuitenkin koko ajatuksen mutta olin iloinen heidän puolestaan.
Lähdin takaisin sisään koska muistin jättäneen Petran sinne sängylle. Olin sisällä sairaalassa mutta en löytänyt kuin tämän sairaanhoitajan kaikki muut olivat lähteneet sairaalan aulasta. Hän alkoi viedä minua Petran luokse. Tapasimme matkalla jonkun miehen jolla oli jonkinlainen ongelma... Uni päättyi tähän.
Uni 10.9.2005
Olin mennyt sairaalaan käytävällä oli pitkä jono ja ajattelin että tässä menee kauan. Minulla ei ollut mitään hengenhätää tai edes tarvetta käydä lekurissa mutta olin kuitenkin menossa lääkäriin. Joku mieshenkilö nykäisi hihasta ja pyysi minua tulemaan luokkaan muiden seuraksi, ajattelin että olisi kannattavaa suostua. Kun istuin mukavasti sänkytuolissa (erikoinen istuin) ajattelin että tässähän menee mukavasti aikaa odotellessa lääkäriin menoa. Yhtäkkiä tajusin olevani kuurojen koulutuksessa ja ko. mies joka minut oli mukaa ottanut, alkoi luokan edessä viittoamaa. Yritin viittoa mukana tajuamatta mitä kyseiset merkit tarkoittivat kunnes lopetin viittoamisen huonolla menestyksellä.
Huomasin luokanperällä naisen, tutun nuoren naisen makaavan isolla sängyllä hääasu päällään. Hänellä oli sormessaan kihla ja vihkisormus. Hän oli Petra joka oli mennyt hiljan naimisiin erään miehen kanssa jota inhosin. Hänkin tunnisti minut, menin hänen luokseen tai oikeastaan viereen makoilemaan. Tyttö tunnusti minulle että hän on ollut aina ihastunut minuun, samoin minä. Hän suuteli minua ja ihmettelin että eikö tämä ole hiukan sopimatonta koska hän on naimisissa? Hän kuitenkin osoitti suurempaa kiinnostusta minua kohtaan kuin miestään joten jatkoimme toistemme hyväilyä. Suutelin häntä joka paikkaan.
Meidän kuhertelumme keskeytyi siihen kun sairaanhoitaja alkoi huudella minua. Päätin vastahakoisesti lähteä käymään lääkärin luona, mutta lupasin Petralle palaavani pian.
Olimme sairaanhoitajan kanssa menneet rakennuksen länsipäähän jossa lääkärinvastaanotto oli.
Lääkäri oli vielä varattu joten sairaanhoitaja kysyin ajankulujakseen, missähän päin täällä on lentokenttä koska heitä häiritsee hirveästi tuo lentomelu. Menimme päätyovesta pihalle ja huomasin olevani Espoossa Vihdintien ja Lahnuksen risteyksessä. Kerroin sairaanhoitajalle että minun mielestäni lentokenttä oli Vihdintien toisella puolella lähellä entistä kotiani Odilammella.
Huomasin matkustajakoneen kaartavan jyrkästi (liian jyrkästi) huoltoaseman yllä ja sanoin hoitajalle että siinä vasta hullulentäjä on! Tuolla tavalla koneen siivet eivät kestä ja samassa lentokoneen vasen siipi repeytyi yllämme irti ja lentokone aloitti jyrkän syöksy kohti metsänlaidalla olevaa mäkeä kohti. Lentokone räjähti tulipallona osuessaan maahan. Huusin hoitajalle että äkkiä johonkin suojaan tai mennään takaisin sairaalaan sisälle suojaan räjähdyksestä sinkoilevien sirpaleiden takia. Nousi hirveä savu ja mustia neliönmuotoisia sirpaleita joissa oli valkoinen neliö, lensivät kohti meitä. hoitaja pääsi johonkin katoksen tapaisen suojaan ja minä pääsin sairaalan tuulikaappiin suojaan. Päätin mennä hakemaan apua sisätiloista mutta pääsin aulaan saakka kunnes VPK:n palomiehet tulivat minua vastaan. Huomasin tutun VPK:laisen Villen joka oli todella vihaisen oloinen (ei minulle, vaan tilanteesta). Hän nappasi minua hiuksista kiinni ja alkoi taluttaa minua ulos kokoontumispaikalle koska he epäilivät sairaalan olevan tulessa (sairaalan sisällä oli paljon savua joka oli oikeasti peräisin lentokoneesta). Minä yritin riuhtoa irti itseäni ja yritin änkyttää että olen koulutettu tämänlaisia tilanteita varten, ei auttanut. Ulkona näin tutun VPK:n päällikön ja näytin hänelle keskisormea koska olin vittuuntunut tilanteesta. Hän ei juurikaan siitä välittänyt koska oli tottunut tuollaiseen käyttäytymiseen ammatissaan. Ymmärsin kuitenkin heitä että he vain tekevät työtään. Olin lähes yksin kokoontumispaikalla, kunnes huomasin taivaalla leijuvan jotain oranssia. Kaksi vanhusta mies ja nainen laskeutuivat oranssilla laskuvarjolla aivan viereeni. Olin ällistynyt ja kysyin miten he ovat voineet päästä lentokoneesta laskuvarjolla ja olivatko he ainoat jotka selviytyivät lentoturmasta?! Vanha mies nyökkäsi että olivat ainoat selviytyjät ja hän osoitti punaista kahvaa jota he olivat vetäneet lentokoneessa jolloin katapultti oli toiminut. Vanhukset katsoivat toisiaan rakastuneesti ja olivat todella huojentuneen näköisiä. Ajattelin että minusta tulee kuuluisa jos nyt ilmoitan iltalehteen heistä. Unohdin kuitenkin koko ajatuksen mutta olin iloinen heidän puolestaan.
Lähdin takaisin sisään koska muistin jättäneen Petran sinne sängylle. Olin sisällä sairaalassa mutta en löytänyt kuin tämän sairaanhoitajan kaikki muut olivat lähteneet sairaalan aulasta. Hän alkoi viedä minua Petran luokse. Tapasimme matkalla jonkun miehen jolla oli jonkinlainen ongelma... Uni päättyi tähän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koitan kertoa lyhyesti pitkään uneen selityksen, joka ensimmäisenä tuli mieleeni, kun sen läpi luin.
Ehkä olet jollain tavalla neuvon tarpeessa. Odottelet sairaalassa, sillähän saa usein helpotusta ongelmaan, ongelma lienee sen kaltainen, että et jotain asiaa ymmärrä, tähän viittaa, kuurous ja tulkintavaikeudet viittomissa.
Tämä ymmärtämättömyys viittaa mielestäni parisuhteeseen. Sitoutumiseen ehkä. Et ole ehkä vielä ihan valmis siihen. Jokin asia nyt häiritsee, melu, lentokoneen, miehinen peli, joku häiritsee jossain miehessä. Ehkä on riitaisaakin, kun se lentokone syöksyi alas. Kärsit riidoista ja haet suojaa. Laskuvarjo on pelastautumisväline, haluaisit pelastaa itsesi jostain suhteesta esim. Toisaalta, haaveenasi on elinikäinen rakkaussuhde, ristiriitaista siis. Kellä miehellä on ongelmia, ja miten ne vaikuttaa sinuun? Sellainen kysymys jäi mieleen viimeisenä.