LUKEKAA 07.09.2005
TURUN SANOMAT
Terapeutin epäeettisestä toiminnasta kun hän pahoinpiteli ja käytti potilaitaan hyväksi pitkäaikaisesti.
Mielestäni Psykiatrien ja Psykologien terapiat tulisi asettaa kriittiseen valoon johtuen niiden tehottomuudesta ja kalleudesta sekä jatkuvista epäeettisistä toimistaan potilaitaan kohtaan.
Vuosia jatkuvat terapiat tulevat kalliiksi veronmaksajien kukkarolle sekä potilaalle.
Mielestäni on todellakin syytä tutkia vaihtoehtoishoitojen tehoa ja huomioonottoa kun ihmisen hyvinvointia tahdotaan parantaa.
TURUN SANOMAT
Terapeutin epäeettisestä toiminnasta kun hän pahoinpiteli ja käytti potilaitaan hyväksi pitkäaikaisesti.
Mielestäni Psykiatrien ja Psykologien terapiat tulisi asettaa kriittiseen valoon johtuen niiden tehottomuudesta ja kalleudesta sekä jatkuvista epäeettisistä toimistaan potilaitaan kohtaan.
Vuosia jatkuvat terapiat tulevat kalliiksi veronmaksajien kukkarolle sekä potilaalle.
Mielestäni on todellakin syytä tutkia vaihtoehtoishoitojen tehoa ja huomioonottoa kun ihmisen hyvinvointia tahdotaan parantaa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Rentoutusohjaajalla ja suggestoterapeutilla ei ole mitään tekemistä psykiatrian kanssa,ystäväiseni.
http://turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-09-07,4:325281,1:0:0:0:0:
http://www.taikari.fi/
Turun seudun käräjäoikeuden tointaa tuntevana saattaisin jopa uskoa, ettei asiaan liity rikosta.
Kyselevät sitten julkisissa okeudenkäynneissäkin ainoalta seuraajalta tämän läsnäolon tarkoitusta = vitun valopäät.
Psykoterapia on luvanvaraista toimintaa, jota ei todellakaan saa kuka tahansa ja miten tahansa harjoittaa.
Oliko tehottomuus omakohtaista...? Kyllä siellä suurin osa käy ja kokee saavansa apua.
Jatkuvat epäeettiset toiminnat potilasta kohtaan?
Meinasi alkaa naurattamaan. Mitä ne ovat?
Ikävä jos omalla kohdallasi ei toiminut. Vaihtoehtoisia hoitomuotoja on maailma pullollaan. Ei muuta kuin kokeilemaan!
Usein törmää psykologien ja psykiatrien potilaisiin jotka eivät ole tyytyväisiä saamaansa palveluun, vaan ovat vihamielisiä ja katkeria.
Lienee turhaa muistuttaa heitä että ehkä heidän arviointikykynsä ei ole paras mahdollinen jo pelkästään sen takia että he tarvitsevat apua ongelmiinsa.
Kaikki eivät ole heitä vastaan, vaikka sitä on helppoa syyttää kun kaikki tuntuu pahalta ja mikään ei onnistu...
Sananlasku: "Paranoideillakin voi olla vihollisia".
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ystävättäreni on käynyt intensiivistä psykoterapiaa 2,5 vuotta ja nyt vuoden harvemmin itse maksaen. Mitään edistystä en ole huomannut koko aikana, päinvastoin. Hänen negatiivinen energiansa on niin epämiellyttävää nykyään, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Suhtautuminen kaikkeen on negatiivista ja arvostelevaa. Lapset ovat myös huostaanotettu tänä aikana. Minä ainakin hänen sijassaan vaatisin nyt vähintään rahani takaisin. Joskus olen kysynyt, mikä on terapian tavoite, ja hän sanoo ettei sellaista ole. Minä ainakin, aina, teen sitten mitä hyvänsä, tiedän yleensä tekemiseni tarkoituksen.... Että sellaista on psykoterapia.
Kaapelitv:stä tulee amerikkalainen sarja, jossa tutkitaan myyttien mahdollista paikkaansapitävyyttä. Maailma on täynnä höpöjuttuja, joita ei tieteellisesti kyetä osoittamaan oikeiksi. Yhdessä jaksossa pyrittiin sytyttämään tulipalo bansiinin höyryiseen suljettuun tilaan kännykänsoitolla. Joillakin huoltoasemillahan on kieltomerkki (ainakin ameriikassa) ettei tankatessa saisi käyttää kännykkää siksi, että tämä saattaa sytyttää ilmassa leijuvat bensahöyryt tuleen. Saman kokeen teki kaksi eri ryhmää eri ohjelmissa. Bensahöyryjä ei kyetty sytyttämään vaikka suljettu bensiininhöyrinen tila oli puolillaan yhteyteen kytkettyjä kännyköitä.
Eikö olisi mielenkiintoista teettää vastaavanlaisia testejä mielenterveydenhoitoon ja osoittaa mm. sairaalahoidon hoitavat piirteet epätieteellisiksi myyteiksi?
sairaalahoidon hoitavia piirteitä on tutkittu hyvin paljon ja koko ajan tutkitaan lisää. hoitosuositukset perustuvat nimenomaan tutkimuksiin, toisaalta tutkimus on kyllä monin osin vielä lasten kengissä, ja toisaalta hoito sairaalassa ei ole tarpeeksi pitkälle valtakunnallisten hoitosuositusten mukaisia.
Olipas yllättävää, että joku myönsi epäkohtia.
Bensatestiin palatakseni, niin höyrystynyt bansa satiin räjähtämään, mutta aivan muilla keinoin kuin kännykällä. Esim. staattinen sähkövaraus ei riittänyt räjähdykseen, mutta staattisen sähkövarauksen aiheuttama kipinä jo riitti räjähdykseen.
Onko tutkimus mt:ssä lapsen kengissä vai onko tutkija pikemminkin opiskelija kuin tutkija? Tutkimusten eettisyyteen pitäisi puuttua. Toisinaan kun tuntuu, että tutkija lyö mieluusti vaikka päänsä seinään tuhannen kertaa haamuja jahdatessaan kuin että lopettaisi tutkimuksensa. Tuolloin kun haamuja ajetaan takaa ja asiakas toimii välikätenä, niin eikös tutkimukset lähentele likimain tohtori Mengelen tutkimuksia kuin läääketieteellistä hoitoa?
Miksi tutkijalle ei aseteta jonkimoisia raameja esim. että tämän pitäisi omata jonkimoinen yhteiskunnallinen ja lainopillinen tuntemus ja riittävä älykkyysosamäärä. Tuollon pelkillä faktoista päättelemällä kyettäisiin edistymään tukimuksissa.
Vaikka kukaan ei ole täydellinen niin taitaapi olla niin, että niitä hörhöjä on enempi tuolla vaihtoehtohoitojen alalla. Ote tämän kärähtäneen "sankarin" nettisivuilta www.taikari.fi:
"Entisiin elämiin tutustuin ensimmäisen kerran opiskellessani Suomen hypnosiayhdistyksessä. Siellä aihe kuului suggestoterapeutin tutkintokokonaisuuteen...jos olet kiinnostunut tutustumaan entisiin elämiisi...ota yhteyttä minuun...istunnon kesto on noin puolitoista tuntia ja hinta on 55 euroa."
Että silleen!
Niin, jäiköhän arvon skeidontologi-idiootilta mainitsematta se, että tässä oli kyse laillistamattomasta terapeutista, eli puoskarista?
Asialla ei ole mitään tekemistä psykiatrian tai psykologian kanssa - korkeintaan siinä mielessä, että herra/rouva skientologi väkisin kytki asiat toisiinsa mollatakseen koulupsykiatriaa.
Psykiatria on lähinnä valtion virallistamaa kidutusta. Kemikaalikiduttajien toimenkuvaan kuuluu ensinnäkin yrittää motivoida ja muillakin tavoin estää ihmisiä käyttämästä luontaisia, perinteisiä ja hyvin auttavia m.t.ongelmien hoitokeinoja, sekä suorittaa tarvittaessa vaikka lepositeissä täysimittainen kemiallinen lobotomia. Vaikka YK:n kansainväliset sopimukset periaatteessa kieltävät kidutuksen, Suomessa valtion virallistama kemikaaleilla kiduttaminen on arkipäivää, ihmisistä tehdään vaikka pakolla turtuneita, nuutuneita, helposti ohjailtavia kemikaalilobotomiazombeja.
Scientologia on lahko jonka perustaja l. ron hubbard oli mielisairas ja kuoli narkkina (hän nimitti huumeita yrteiksi ja niiden käyttöä puhdistautumiseksi). Tämä lahko, jonka peruspilari on psykiatrian vastustamisessa ja sitä vastaan taistelemisessa, ei hyväksy mitään kultin ulkopuolelta tulevaa oikeaa hoitomuotoa. Näiden tilalle scientologia tarjoaa pseudotieteellistä yleistyksiin perustuvaa puoskarointia ja he osaavat todellakin nylkeä uhrinsa ennen tappamista. Tästä toiminnasta löytyy lisää tietoa osoitteesta:
http://www.whyaretheydead.net/
Psykiatria on aivan yhtä pseudotieteellistä kuin skietologiakin. Psykiatrien näkemykset ovat muuttuneet jatkuvasti ja tulevat jatkossakin muuttumaan (vastoin kuin esim. matematiikka ja fysiikka, jotka ovat oikeita tieteitä). Psykiatreihin ei pidä luottaa yhtään enempää kuin skientologeihinkaan.
yksi kriteeri ole nimenomaan muuttuminen ja muuttuvassa tiedon virrassa mukana pysyminen. Tieteen kriteereissähän sanotaan, että tiede tulee jatkuvasti asettaa kyseenalaiseksi ja tieteellisin perustein luoda uutta tiedettä ja todistaa vanhaa oikeaksi/vääräksi. Eipä oikein vakuuttanut tuo sinun perustelusi siis. Kyllä kuule sekä psykologia että psykiatria ovat ihan oikeita tieteitä, niillä nyt vaan sattuu olemaan oma nimensä erotukseksi muusta lääketieteestä ja yhteiskuntatieteistä. Skientologialla taas ei ole tiedepohjaa/historiaa. Psykologia ja psykiatria ovat nimenomaan vain ikäänkuin irroitettu yhteisestä tiedepohjasta.
Eksaktit tieteet, esim. joukko-oppi ja vanhatkin matemaattiset teoriat eivät ole mihinkään muuttuneet tai kyseenalaistuneet, lähinnä uusilla alueilla tapahtuu kehitystä. Myös fysiikassa newtonin mekaniikka ja maxwellin teoriat ovat edelleen täysin valideja ja käyttökelpoisia, vaikka fysiikkakin jatkuvasti kehittyy uusilla alueilla.
Psykiatriassa sen sijaan käsitykset ovat vaihdelleet holtittomasti äärilaidasta toiseen ja vaihtelevat eri tutkijoidenkin välillä, ja jatkossakin tulevat jyrkästi muuttumaan. Psykiatria ei ole eksaktia tiedettä (jos tiedettä ollenkaan) eikä psykiatreihin pidä missään nimessä luottaa. Maalaisjärjen mukaan huonovointisuutta ja zombioloa tuottavien kemikaalien pakkoinjektointi ei ole mitään muuta kuin kidutusta; niiden tehtäväkään itse asiassa ei ole auttaa, vaan ainoastaan pitää hankalat potilaat aisoissa. Kyseessä on siis kemiallinen lobotomia ja valtion virallistama kidutus.
pohjannut sen enempää faktaan kuin mihinkään muuhunkaan peräänkuuluttamaasi tieteeseen. Oma mieliåide, joka toki hyväksyttävä. Myös psykiatriassa ihan kuten matematiikassakin on perustiede, jonka pohjalla toimitaan, lääketiede, pohja ei muutu miksikään vaikka tiedon lisääntyessä, ikäänkuin trendit muuttuvat. Jos katsot vaikkapa tilastoja siitä kuinka montaa potilasta lääkitään ja miten, huomaat kuinka naurattavalta zombie keskustelut kuulostavat, ne on sitä jenkkien leffoista katsottua sontaa. Älä usko kaikkea mitä tv:ssä sanotaan. Vieraile vaikka psykiatrisessa sairaalassa niin huomaat, että ei siellä zombiet kävele lasittunut katse silmillään pitkin käytäviä.
Pitää toki paikkansa, ettei ne lääkkeet suoranaisesti zombieta tee, tai en ainakaan ole tavannut sellaista hoitoa, jossa lääke tuottaisi suoranaisen kytköksen käytökseen. Tästä voimme siis päätellä moinakin asioita. Mikäli lääkkeellä ei ole konkretisoivaa tehoa, niin miksi lääkkeitä syötetään? Toisaalta, jos lääkkeellä on jokin teho, niin hyvin harvoin lääkettä käytetään konkreettisen sairauden hoitoon. Monilla lääkkeillä pyritään siis vain nujertamaan olemassaolevia oireita. Oireista puhuaksemme, niin miksi hyvin harvoin psykiatriseen sairaalaan viedään esim. diapeetikko, joka on lääkinnyt sairauttaa niin hounosti, että hän käyttäytyy sairautensa vuoksi täysin käsittämättömästi?
Mikäli pureudumme muiden kuin fyysistä sairautta sairastavien asioihin, niin millä keinoin oireet on tunnistettu? Perustuuko hoito kuulopuheisiin vai luuloihin? Ketä tahansa meistä voidaan mustamaalata ja solvata, mutta pitkällekkö arvostelut konkreettisessa maailmassa kantavat? Olen itse joutunut muiden kuin terveysasioiden lomassa kynsin hampain pitämään kiinni ns. perusoikeuksistani, joita ollaan ilman hyväksyttävää syytä pyritty pala palalta nakertamaan siten, että aivan normaalista elämästäni ollaan pyritty tekemään jotakin poikkeaavan huonoarvoisempaa jota se sitten todellisuudessa pitäisi olla. Kokonaisuus muodostautuu näissäkin asioissa pienistä osatekijöistä. Asian näin ollessa pelkkä huono kohtelu aiheuttaa jo jonkinmoisia oireita. Pahimmillaan hoidot siis keskittyvät siis siihen, että oletusarvona pidetään huonoa kohtelua ja hoitoa hoitavana, mutta hoito näiltä osin saattaakin olla ainoastaan lisätaakka.
Mihin lääkitys konkreettisesti perustuu? Lääkitystä pystytäänb hyvin harvoin selittämään mielenterveydenhoidossa tieteellisesti, joten kysymyksessä mitä varmemmin uskon asia. Itse uskoisin lääkityksien perustuvan asennemuokkaukseen. Asenne voi siis muttua hoitajalla tämän nöähdessä potilasta lääkittävän taikka potilaan lähipiirin asenne saattaa muuttua ollessaan tietoinen toisen lääkitsemisestä tai potilaan omia asenteita voidaan pyrkiä muokkaamaan vakuuttelemalla, että pilleri on se jota tämä tarvitsee. Toisaalta potilas saattaa elää vähintäänkin yhtä hyvin ellei jopa paremmin ilman pilleriä.
Perinpohjainen kysymys kuuluukin, että miksi psykitriassa ei panosteta olemassaolevaan tieteeseen? Tiede ja faktatieto lähes kaikesta olemassaolevasta on kehittynyt valtavasti, joten meidän ei tarvitse paneutua uskomuksiin, tapoihin taikka luulotietoon. Vaikka mielenterveydenhoito perustuu lakiin ja laki politiikkaan, niin kukaan taikka mikään ei estä meitä muuttamasta rangaistuksen taikka alistuksen luonteista hoitoa järkiperäisempään ja tieteellisempää suuntaan siten, että hoitoihin saataisiin jokin rima, jonka ylittäneitä ei hoitoon valikoida. Toisaalta jos jää alle riman ja hoito olisi perusteltua, niin hoito pitäisi olla konkreettisesti hyödykästä ja hoidolla saavutettu hyöty pitäisi kyetä vilpittömästi osoittamaan ja perustelemaan tieteellisin keinoin.
Sairaalahoitoon lisätäkseni, niin olisin todella halukas näkemään hieman yksityiskohtaisemmin lajiteltua tilasto hoidetuista. Esim ns. täyspäisistä, eli ei kehitysvammaisten osalta ne konkreettiset hoitokerrat ja yhteenlaskettu potilasmäärä, joille ollaaan teetetty konkreettinen hoitotoimenpide sairaala aikana esim. potilaan ollessa itselle taikka muille väkivaltainen ja hoito on ollut jotakin laastarista suurempaa ja käytännöllisempää. Tuolloin voisimme saada jonkimoisen käsityksen myös siitä, että moniko on sairaalassa lukkojentakana poliittisista taikka vastaavista syistä.
Tiedät varmasti itsekin, että täältä ei löydy tietoa, mutta mikäli uskaltaudut ulos ja yliopistolliseen tai lääketieteelliseen kirjastoon, voit katsoa julkisiksi asetettuja tietoja asiasta. Ja löytyy niitä ihan alan artikkeleista, tutkimustuloksia nekin nimittäin ovat. Ihan lääketutkimuksia selailemalla, niin ja terpian tuloksellisuus tutkimukset sekä uudet tutkimustulokset. Lääkkeet ovat ihan saman seulan läpi käyneet kuin muutkin lääkkeet, eli testit on ihan samat, ennenkuin ne lasketaan markkinoille. Eli niiden teho on todistettu. Mitä vielä pitäisi tehdä? Olla käyttämättä ja estää lääkkeitten edelleen kejitys?
Sinun juttusi lähentelee lievästi kehitysvammaisuuden tasoa. Aivan kuten aikaisemmassa viestissä sanoin, niin mielenterveydenhoidossa käytetyillä lääkeillä ei ole sairautta parantavia ominaisuuksia vaan ainoastaan oireita taltuttavia. Asian näin ollessa pitäisikin olla jokin konkreettinen oire ennen kuin oiretta aletaan nujertamaan. Näistä oirehtivista ja oireettomista, mutta laitokseen edes hetkellisesti suljetuista haluaisin tietenkin sitä tilastoa ja tätä tilastoa ei varmastikkaan ole olemassa.Haluan siis tilaston lääkityistä heidän oireiden perusteella. Oireeksi siis katsoisimme ainoastaan törkeästi tapojamme polkevaa henkilöä = levittää paljailla sormilla paskaa seinään taikka niin pitkälle itselleen taikka muille väkivaltaisesti käyttäytyvää henkilöä, että hoito vaatisi muuta isompaa kuin laastaria. Turha sanoa, ettei tämänkaltaisetsi oirehtivia ole kun iltalehden lööpeistä saa toistuvasti lukea irtopäistä lenkkipolulla jne...
enää, huomasin sinun olevan jo joka palstalla. Jatka sinä juorulehtien lukemista, minä jatkan kaikessa kehitysvammaisuudessani (ei muuten enää käytössä oleva termi älykkyystason mittareissa) oikeiden asioiden kanssa työskentelyä. Minä tapaan potilaita, tee sinä johtopäätöksesi ilmat teoriapohjaa. Oikeesti niitten tieteelistenjulkaisujen lukeminen saattas tehä hyvää sullekin. Näkisit, että lääketiede on kehittynyt siitä kun vain oireita hoidettiin, nykyisillä lääkkeillä on vaikutusta myös aivoihin.
Aivojen monimutkaisuuden vuoksi jaksan epäillä lääkehoidon oikeellisuutta. Saadaanhan aivoista poikkeaava tutkimustulos jopa silloin kun tutkittava valehtelee. Aivot saadaan käyttäytymään poikkeaavasti myös silloin kun jokin raaja puutuu (olen seurannut tutkimuksia). On siis totaalisen väärää alkaa teettämään hoitomilessä lääkelobotomiaa ilman konkreettista tutkimustulosta taikka faktatietoa poikkeaamasta.
Mikäli jokin tutkimustulos esim. verikokeella saadaan aikaan, niin tutkimustulosta pitäsi verrata terveeksi katsotun saman sukupuolen ja ikäryhmän keskiarvotulokseen, ei jonkin 100-vuotiaan puolikuolleen lerppakullin tuloksiin. Ikäväksemme lääkkeitä syötetään fyysisesti sairaan "musta tuntuu" diagnoosilla. Niiltä osin kun käytökseen vedoten syötetään lääkkeitä, niin jonkimoinen rima erityiselle käytökselle pitäisi kyetä osoittamaan. Ei siis tarvitse lukea juorulehteä tajutakseen, että jos samalle tk-lääkärille tulee sama ihminen paikkattavakasi kerta toisen jälkeen erinäisten ongelmien vuoksi. Sinäkin voisit kokeilla suurkaupungin baareja viikonloppuisin ennen kuin tulet käytökstä moralisoimaan. Itse lopetin tietyissä baareissa käynnin sen jälkeen kun toinen asiakas heitti olut tuopilla minua päähän tähdäten toiseltä puolelta kuppilaa. Selvisin tilanteesta vahingossa aivan muun syyn vuoksi päätä käänettyäni.
Kehitysvammaisuuden ei tarvitse olla älyllistä. Sehän käytännössä riittää, että on jokin synnynnäinen poikkeaama jonka vuoksi ei kykene normaaliin elämään. Normaalin elämän raameja toki koetellaan toistuvasti eduskunnassa lakipykäliä viilatessa, mutta sanotaankos asia siten, että normaalin pitäisi kyetä elämään olemassaolevien lakien raameissa itsenäistä elämää. Pienempi älykkyys on toki mielestäni sairauden tunnusmerkin täyttävä poikkeaama ja vajaavuus.
myös diagnoosien ja lääkityksen aloittamista edeltäviin tutkimuksiin, joita potilaalle tehdään? Kuulostaa siltä, että et. On eri asia antaa ahdistusta kokevalle hetkellinen lääkitys kuin pitempi kestoinen mielialalääkitys, kriteerit ja tutkimukset ihan erilaisia. Pitkäaikaista lääkitystä ei anneta kokeilumielessä, näin tapahtuu vain yhdessä vaiheessa lääkkeen markkinoille laskemista edeltäviä tutkimuksia, eikä sillä ole mitään tekemistä nyt esillä olevan asian kanssa. Baarit on tullut nähtyä, niin kotimaassa kuin Euroopassakin; ei ne anna oikeesti kuvaa todellisesta elämästä, jota työssäni näen huomattavasti enemmän.
Määritelmäsi kehitysvammaisuudesta on pikkasen yliyleistetty koskemaan fyysistä ja psyykkistä, jokatapauksessa edellenkään sinulla ei ole mitään takeita minun älykkyydestäni. Oikein hyvin kykenen elämään ja työntekoon, kiitos vain.
En ole perehtynyt lääkärien tekemiin lääkitystä edeltäviin tutkimuksiin, mutta vaikutelma on vahvasti se, ettei läheskään aina varsinaista tutkimusta tehdä. Joiltain osin lääkitys saattaa perustua ainosataan asiasta irroitettuun potilaan lausahdukseen taikka "väärinymmärettyyn" asiakokonaisuuteen. Puheen pulputusta saattaa olla takana yhtämittaisesti lähes 10-tuntia, mutta jostakin kumman syystä kokonaisuudesta irrtoitetan vain yksi tai kaksi lauseta, jotka nämäkin vahvasti väärinymmärettyjä taikka muuneltuja. Kokonaisuudessaan jos tältä pohjalta lääkäri alkaa diagnoosejaan antamaan, niin hänen pitäisi tuntea potilaansa ja tämän menneisyys kokonaisvaltaisesti ja kyetä osoittamaan huonompaan muuttunut terveydentila ja kytkemään oireen suoranaisesti aivojen viallisesta toiminnasta johtuvaksi, eikä mihinkään muuhun.
Muutoin on ymmärettävää jos joku haluaa edes näennäisen hoidon itselleen, mutta valitettavan usein lääkäri haluaa määritellä potilaan, oireen ja hoidon.
Baarielämä on elämää siinä jossa sairaalaelämäkin. Mielisairauden määritelmä on todellisuudentajun heikkeneminen. Jokin mielialaongelma, joka saattaa johtua esim. valonmäärästä, niin ei ole virallisesti ottaen mielisairautta. Se, että heittää ventovierasta tuopilla, niin asiaan pitänee liittyä jotakin omituista. Asiassa olen toki varma, että minua kyseisessä asiassa tähdättiin, koska hetimiten vieressä ei istunut ketään. Tuopin olisi voinut heittää muualle, mutta käytännössä hipasi korvalehteäni käänettyäni päätäni.
Tilastokeskuksen mukaan poliisi on ottanut säilöön päihtyneenä viimevuosina keskinmäärin 100.000 ihmistä ja tämä on likimain puolet poliisin kaikista toimenpiteistä. Vankeja on vuodessa keskimäärin 3577. Psykitrisia sairaalapotilaita 2003 31653 Kpl.
Tilasto tarkoittaa käytännössä sitä, että sairaalaan suljetaan vuodessa kymmenkertainen määrä asiakkaita kuin vankilaan. Sairaalaan suljetaan siltikin kolmannes vähemmän asiakkaita jota poliisi on vienyt ihmisiä juoppoputkaan. Mikäli ihminen siis viedään psykiatriseen sairaalaan päihdeongelman vuoksi, niin eikös ensimmäinen kysymys ole, että minkälaisia ongelmia päihteistä on aiheutunut? Onko takana juoppoputkareissu, joka olisi käytännössä toden-näköisempää kuin joutua sairaalaan? Onko humalassa sattunut jotakin sen kaltaista, että on saanut konkreettisa hoitoa lääkäriltä? Onko takana esim. vankeusrangaistus taikka vastaavaa?
Yleistyksistä puhuakseni, niin varsinkin meidän nurkilla on psykiatrisia polikliniikoita ja sairaaloita lähes joka nurkan takana, mutta esim. yleistä oikeusapua ei tarjota kuin yhdessä osoitteessa ja tämäkin toisessa kaupungissa jossa asun. Samoin lähes kaikki erikois-sairaanhoito. Silmä taikka korvalääkäriä pitää hakea yksityiseltä taikka toisesta kaupungista. Näitä palveluita ei ole saatavilla aivan yhtä avokätisesti kuin mielenterveyspalveluita. Eikös asian näin ollessa terveydenhuolto yleistä mielenongelmia jopa konkreettisesti palvelujensa muodossa huomattavasti enemmän kuin muuta terveydenhuoltoa?
Kaikilla uskonnollisilla yhteisöillä on elin joka ratkaisee opillisia kysymyksiä. Näin myös psykologiassa joka myöskin on uskomus.
Psykiatria pohjautuu "yleiseen mielipiteeseen" joka on huutoäänestyksen tulos. Tällä tarkoitan sitä että eräs psykiatrian kulmakivi, nimittäin mielisairausluokitukset, ovat huutoäänestyksen tuloksia. Totuus ei ole huutoäänestyksen tulos.
Tieteeseen taas kuuluu että väittämät ovat epätosia kunnes ne osoitetaan todeksi. Näin siksi että muutoin tiede tulisi täyteen myyttejä eli väittämiä joita ei voi osoittaa oikeiksi eikä vääriksi. Amerikkahan on täynnä toinen toistaan huimempia salaliittoteorioita jotka ovat oikeastaan vain selitysten roskakoreja.
Aika usein psykiatriset diagnoosit ovat selitysten roskakoreja. "Potilaan" persoonan piirteet tulkitaan mielisairauden oireiksi vain koska hän on "psykologinen tapaus".
Useinhan käy niin että hullun leiman saa kun kyseenalaistaa psykiatrin erehtymättömyyden. Mitäs tieteellistä kriittisyyttä tämä on? Eräs uskovainen sanoi että piru valtasi mieleni kun en pystynyt hillitsemään nauruani kun hän väitti bensatankin täyttyvän pelkällä rukouksella.
Pitää huomata että skientologia on lääketieteellisestä psykiatriasta erkaantunut uskomus.
Eka perustelu: "Hubbart nimittäin aluksi opiskeli psykologiaa mutta syystä tai toisesa pettyi siihen" (Näin väitetään uskontojen uhrit ry:n sivuilla).
Toinen perustelu: Psykologian eräs määritelmä voisi olla uskomus että ihminen voi olla hullu. Skientologit ovat täälläkin palstalla ahkerasti mainostaneet ratkaisujaan "mielen ongelmiin" (hulluuteen?)
Otin yhteyttä arvaudenhuollon oikeusmurhakeskukseen kysyäkseni mielenterveydenhoidon tieteellistä osuutta, näkökantaa poliisin virka-avun käytössä ja hoitopäätöksien riitauttamisesta oikeudessa.
Mielenterveydenhoidossa käytetyille hoitomenetelmille ei löytynyt tieteellistä selitystä. Itse tutkiessani asiaa, niin joidenkin psykofyysisten ongelmien kohdalla saattaa löytyä hyväksyttävä hoito ja näiltä osin hoito pureutuu ruumillisen sairauden hoitoon ja mielenterveydellinen puoli on vain sivutuote. Mielenterveyslain mukaan hoitokeinot pitää keskittyä lääketieteellisesti hyväksyttyihin menetelmiin. Onko lääketiede muusta tieteestä niin paljon jäljessä, että kuka tahansa puoskari kykenee perustelemaan sen, että miten hoito ei ole tieteellinen. Huomionarvoista lääketieteessä on, että röntgenistä asti lähes kaikki lääketieteen sovellutukset ovat vain innovaatiota muista keksinnöistä.
Röntgen oli aluksi vain oudosti hohtava lamppu, jolla vaikutti olevan mm. ihosairauksia parantava voima. Joku nähtävästi päätti hoidattaa mm. kättä hieman enemältikin oudosti loistavalla valolla. Tieteellisesti katsottuna röntgenvalo tappoi mm. sairasta ihoa. Lopputulos oli se, että koko käsi surkastui. Tämänkaltaisten epätieteellisten puoskarikokeilujen ja myyttien vuoksi siis härääkin kysymys, että onko sähköshokkihoidolla taikka lobotomialla riittävä tieteellinen pohja, jotta hoitoa voidaan pitää tieteellisesti oikena? Pyritäänkö lääkkeillä jonkimoiseen kemialliseen lobotomiaan vai onko lääkkeinä käytetyt aineet muokattu niin miedoiksi, ettei suurehkoja vahinkoja pääse syntymään edes puoskarin käsissä? Toisaalta suurelta osin lääkkeiden realistisesti parantavaa vaikutusta ei kyetä osoittamaan. Onko lääkkeillä tieteellisesti sama voima kuin lumelääkkeillä?
Mikäli psykiatrialle kelpaa aivan oikeat tieteelliset sovellutukset esim. sähkövalo, tv ja tietotekniikka, niin miksi psykiatrialle ei kelpaa tieteelliset selitykset ja menettelyttavat varsinaisessa työssä?
Mielenterveydenhoidolla on pitkät perinteet, mutta voidaanko hyvin alkeellisia hoitokeinoja soveltaa kehittyneeseen maailmaan? Käytännössähän monella meistä on vähintäänkin samanmoiset keinot pärjätä kotielämässä jota sairaala kykenee tarjoamaan hoitona.
Miksi terveydenhuolto ei puutu konkreettisesti oireileviin. Tiedän muutamia yksilöitä, jotka arkielämässä ei tee mitään olemassaolevien lakien taikka tapojen raameissa ja omalla menettelyllään ikäänkuin hakkaa päätään seinään ja aihuttaa itselleen ja ympäristölleen monenmoisia ongelmia.
Mikäli diagnooseilla kuvaillaan ihmisen luontaista käytöstä ja persoonallisuuden piirteitä ja samalla sairauden tunnusmerkki on poikkeaama, niin eihän diagnoosi täytä näiltä osin sairauden tunnusmerkkiä. Mikäli ihminen saa esim. haavan käteen ja haavan ympärille muodostautuu rupi, niin eihän rupi ole sairaus vaan kehon luontaista kykyä parantaa itseään. Monesti mielenterveydenhoidossa katsotaan mm. että ruumiin luonnollinen käytös esim. laihtuminen saattaisi olla psyykkistä sairautta vaikka todellisuudessa kyse saattaa olla ruumiin luonnollisesta kyvystä parantua ja palauttaa itseään.
Poliisin virka-avusta TEO sanoo siten, että terveyskeskuksen pitäisi ensisijaisesti kutsua henkilökatsastukseen mikäli epäillään hoidon edellytykset täyttyneeksi. Mikäli henkilöä ei tavoiteta, niin terveydenhuolto alkaa etsimään ja vasta väkivaltaisen tapauksen osalta käytetään poliisin virka-apua. Poliisin tarvetta arvioidessa joudumme jälleen hyvin primitiivisen arvostelun kohteeksi. Muussa viranomaisessa kuin terveydenhuollossa olen itse joutunut tilanteeseen, jossa virkailija on otaksunut halukseni riehua. Todellisuudessa vaadin vain selkeästi ja jämäkästi, että virkailija noudattaa lainsäädäntö, joka kyseisessä asiassa ei jätä tulkinnan varaa laisinkaan. Tässäkin asiassa kirjoitimme lopuksi yhteenvedon ja sovimme jatkomenettelyistä. Kykenin käytännössä osoittamaan kaikki virkailijan toimenpiteet lain vastaisiksi. Miksi kukaan edes viitsii lähteä kiukuttelemaan hyviä menettelytapoja vastaan?
Jokin aika sitten löysin netistä sairaalan esittelytekstin, jossa vakuutettiin, ettei laitokseen haukua tarvitse ilmoittaa etukäteen. Mikäli laki suo jonkin mahdollisuuden esim. poliisilain osalta, että henkilökatsastukseen voidaan viedä siltä seisomalta mikäli otaksutaan henkilö pahastikkin mielisairaaksi, niin tämä ei edelleenkään poista sitä totuutta, että mielenterveydenhoito kuuluneen ensisijaisesti terveydenhuollolle ja että terveydenhuollon pitäisi ensisijaisesti tavoitella asiakkaitaan.
Oikeudenkäynneistä TEO vahvistaa voimassaolevan lain, jonka mukaan pakkokenoista pitää jättää vaatimus oikeuteen 14-päivän kuluessa päätöksen antamsiesta. Tiedän tasantarkkaan myös sen, että joissakin sairaaloissa on tapa, ettei potilaita päästetä ensimmäisen 14-päivän aikana hoidon alussa laisinkaan ulos ilman valvontaa. Tuolloin sairaala myös konkreettisesti vaikeuttaa ellei jopa osittain estä hoitopäätöksistä valittamisen.
Muutoin TEO katsoo, että toiminnasta voi valittaa hallintokäyttälain mukaisesti. Hallintokäyttölakia ei ole olemassa. TEO tarkoittaa varmastikkin hallintomenettelylakia, joka tämäkin on kumottu. Lopullinen TEO:n tarkoittama laki on varmastikkin hallintolaki. Miksi sitten mistään valittaa kun eräskin virkanainen tokaisi, ettei hänen tarvitse noudattaa lakia, koska hän ei kuitenkaan joudu mistään tekosistaan vastuuseen.
vanhoilla tutuilla. Kuulkaahan... Teillä on just se käsitys kuin monella muulla, jotka ajattelevat psykologian ja psykiatrian olevan jotain sellaista, mitä ei ihmisjärjellä voi älytä. Olette väärässä, se ei ole yhden lauseen perusteella arviointia eikä diagnoosikriteereitä ole hatusta tempaistu. Paljon puhetta, mutta vähän asiaa. Jokainen, joka toimii tällä alalla on istunut niillä luennoilla, joilla nuo asiat selvitetään, joten en edes jaksa enää teitä yrittää vakuuttaa. Keskustelkaa keskenänne, saatte ainakin tukea ajatuksillenne.
Siitä, että istuu luennolla, niin on pitkä matka siihen, että opiskelija kykenee käyttämään oppejaan todellisuudessa. Toisaalta luentoja järjestetään jopa aiheesta "mies joka käveli vetten pällä". Jokin päivä sitten minulle tarjottiin painettua kovakantista opusta todisteena siitä, että jumala on luonut planettamme ja mikäli kukaan muu meistä ei välitä hallituksien ja ihmisten pettäessä, niin jumala välittää. Kaikille näille on yhteneväistä se, ettei todistelu ja kaavamainen toimintatapa esim. mielenterveydenhoidossa ole välttämättä sitä mitä ihmiset haluavat tehdä taikka mihin haluavat uskoa. Kukaan ei voi kiistää totuutta siitä, että mielenterveydenhoito nykymuodossaan sotkee enemmälti ihmisten asioita kuin olisi avuksi. Totta on myös se, että mielenterveydenhoito nykykeinoineen on vuosikymmeniä kehityksen perässä.
Mielentreveysala on isolta osin naisvaltaista hoitajineen ja näkökantoineen. Monesti esim. hoitoa haluavista potilaista on isolta osin naisia. Samalla maailmassa on naisia enemmän kuin miehiä. Toisaalta sairaalahoitoon otetaan enemmän miehiä kuin naisia. Vuonna 2003 sairaalassa oli 31000 hoitokertaa, joista hoidettavana oli 16000 miestä ja 15000 naista. Mikäli hoidot jakaantuisivat tasan miesten ja naisten kesken, niin hoidoettuna olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän naisia, koska naisiakin on enemmän.
Lyhykäisyydessään vaikuttaneekin siltä, että mielenterveydenhoito suorittaa sukupuolista syrjintää. Hoitoa haluavat naiset eivät sa hoito, mutta samalla miehiä hoidetaan ja leimataan naisten toimesta vaikka väkipakolla.
puhe standardeista ja diagnooseista yms., ei niillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä kaikkea voidaan luennoida. Oli kyse siitä, että nää asiat opetetaan ja koko ajan kirjallisuus käytössä.
Standardit ja diagnoosit ovat juuri sen kaltaisia kuin minkälaisiksi ne luodaan ja toisaalta virkamiehellä on aina jopa laintulkinnan vapaus, jolloin standardeja ja diagnooseja saatetaan tulkita vaikka silmätikku menetelmällä. Armejassa suoritetaan ns. p-testit kaikille samanaikaisesti ja kirjallisesti siten, että tietokone tulkitsee vastaukset aivan kuten lottokupungin online-koneessa. Tuolloin on olemassa vain oikea taikka väärä vastaus, joka on koneeseen ohjelmoitu etukäteen ja koneen vastaus kaikille täysin tasapuolinen. Tuollon inhimillisen arvioinnin ja arviointien välistä eroavuutta ei ole. Mikäli mielenterveydenhoito käyttäisi samaa menetelmää, niin lopuksi käteen jäisi vain tietty p-arvo ja hoitoa arvioitaessa potilaan mahdolliset oikeat ja väärät menettelytavat, menettelyistä tulleet sanktiot ja sanktioiden määrittelyessä arvioitavat terveydelliset seikat mm. oikeudenkäynnissä mahdolliset mielentilatutkimukset olisi ainoita tulkinan varaisia asioita.
Tuotteiden valmistuksessa tehtaissa käytetään monenmoisia laatustandardeja. Joissakin standardeissa ollaan luotu selkeä arvo, joka rajaa hyväksyttävän ja hylätyn määrän viallisia tuotteita miljoonasta. Vaikka valmistuneita tuotteita ei tarkastusajan sisällä olisikaan valmistettu kuin tuhansia ja valmistuneiden määrästä ei olisi tarkastettu kuin joitakin yksittäistapauksia ja tarkastetuista ei löytyisi kuin häviävän pieni luku viallisia, niin laskennallisesti kykenemme antamaan selkeän tuloksen, montako viallista tuotetta sillä kehitysvauhdilla olisi miljooonasta.
Edellä mainitulla laskentakaavalla kykenemme laskemaan myös sen, että jos vuosittain hoitokertoja on n. 31.000 ja potentiaalinen aikaväli jolloin joutua psykiatriseen sairaalaan olisi lapsuudesta aikuisuuteen n.60-vuotta, niin 60-vuoden aikana hoitojaksoja psykiatrisissa sairaaloissa suoritetaan n. 1,8-miljoonaa, joka käytännässä on n. kolmasosa koko väestön määrästä. Mikäli kolmannes koko väestöstä on jossakin vaiheessa elämää sairastanut mielenterveydellisesti, niin sairauden tunnusmerkki eli poikkeaavuus ei täyty. Käytännössähän hoidossa käy samoja asiakkaita useampaan kertaan, joten todellisuudessa voisimme puhua ehkä neljäs- taikka viidesosasta koko kansaa , joka on käynyt psykiatrisessa sairaalassa. Laskelmissa ei edelleenkään ole mukana psykiatriset avohoidot, jolloin terveydenhuollon katsoma oirehtelevien määrä saattaa olla jopa 50% koko kansasta. Luku 31000 perustuu sekin vielä nähtävästi aikuispsykiatriaan, ei nuoriin taikka lapsiin kohdistuneista hoidoista. Meidän pitäisikin puhua siis pikemminkin normaalista kuin poikkeaavuudesta eli ei sairaudesta.
Voimme toki ottaa esille muitakin tuotteiden valmistuksessa käytettyjä laatustandradardeja. Standardit tuntevat mm. liikkumavaran eli toleranssin. Vaikka tuuote ei ole täydellinen, niin tuote mahtuu olemassaolevaan liikkumavaraan eli toleranssiin ja on näin myös hyväksyttävä. Ikävä kyllä en ole kuullut mielenterveydenhoidossa käytettävän hoidon tarvetta arviotaessa määritelmää toleranssi. Silti lakia tulkitseva lääkäri ei ehkä ole itsekkään täydellinen, mutta on vain mahtunut koulutusjärjestelmässä hyväksyttävän toleranssin sisään valmistuessaan. Lääkärin siis pitäisi hyväksyä toleranssi myös muillekkin ihmisille muissakin asioissa.
Pelkkä diagnoosi ei täytä sairaalahoidon edellytyksiä ja toisaalta avohoidossa käynti on vapaaehtoista. Hoidoista huolimatta saamme lukea jatkuvasti näiltäkin palstoilta, ettei hoito ole auttanut potilaita, joten tuolloin joudumme kyseenalaistamaan hoitomenetelmät ja hoidon toimivuus ja siksi ehkä jopa hoitojen tieteellinen välttämättömyys.
n.31000-32000 hoitojakso sisältää kaikki sairaalapäivät 0-80+ ikään. Tällä vauhdilla ihmisen eliniän aikana sairaalassa suoritetaan yli 2,5-miljoonaa hoitokertaa. Mikäli joka kerta olisi hoidettavana eri ihminen, niin n. 50% väestöstä olisi käytnyt mielisairaalassa. Melko mielisairasta porukkaa!(?). Tilasto ei pidä sisällään avopalveluiden käyttäjiä.
jkasat vaivautua, mutta kun noilla asioilla ei ole mitään tekemeistä sen kanssa tarvitaanko mielenterveyspalveluita tai niiden toimivuuden kanssa. Oli kyse sitten mistä tahansa hoidosta, ei aina hoitoa saada kerrasta kuntoon ja sairautta hoidettua. Silloin kun potilas kuolee verenhukkaan, aika harvoin kyseenalaistetaan koko terveydenhuolto, tai, jos kipulääkkeet aiheuttavat kroonisen vatsatulehduksen, sitä pidetään normaalina. Jos masennuslääkkeisiin ei synny vastetta ja niitä puljataan, kyseessä on erittäin usein hirveä hoitovirhe? Tai, jos terapiasta huolimatta potilas voi pahoin uuden kriisin sattuessa, koko terapiamuoto lyödään lokaan? Ymmärrän toki sen, että asiat, joista ei tiedä, kiukuttavat, mutta eipä sotketa taas kaikkea mahdollista elämän kurjuutta tähän juttuun, kuluu vaan kallisarvoinen aikasi hukkaan.
Ongelma ydin on juuri siinä, ettei isossa osassa tapauksia kyetä osoittamaan sairautta taikka merkittävää poikkeavuutta. Mikäli jokin poikkeavuus on olemassa, niin poikkeavuus on helpostikkin ns. positiiviseen suutaan, eli asiakkaan helpohko elämä jolla ei ole muuta kulkusuntaa kuin parempaan.
Hoitoon johtaneita perusteita saattaa löytyä useita, mutta hoitomenetelmistä ja henkilökunnan näkökannoista päätellen toiminnat melko vanhanaikaisia. Tuolloin syntyy tilanne, jolloin "hoidolla" ei ole muuta kuin negatiivisesti elämänkulkuun vaikuttavia piirteitä.
Nykyisessä avoimessa euroopassa me emme voi enää estää tekniikan ja tieteen kehitystä taikka ihmisten, kulttuurin taikka taiteen vapaata liikkuvuutta. Ennemmin taikka myöhemmin, ehkä jo tänäpäivänä joudumme toteamaan, että mielenterveydenhoito hoitokeinoineen laahaa satoja vuosia kehityksen jäljessä ja ainut taho joka ei konkreettisesti pysy maailmanpyörässä mukana, nin onkin mielenterveyden hoito itse. Kuka tahansa pystyy arvostelemaan muita ihmisiä, mutta mitä tavanomainen mielenterveydenhoitaja osaa itse käytännössä tehdä? Käytännössä tuskin yhtään mitään.
Kokonaisvaltaisesti ihmettelen, että miksi juuri suomessa pitää palvoa jotakin täysin turhaa ja tuottamatonta amerikalaisperäistä diegnosointijärjestelmää. Voisimmehan tehdä jotakin järkiperäisempääkin!
"Armejassa suoritetaan ns. p-testit kaikille samanaikaisesti ja kirjallisesti siten, että tietokone tulkitsee vastaukset aivan kuten lottokupungin online-koneessa."
Eräs p-testin kysymys kuuluu: "Kiristääkö päätäsi näkymätön vanne?"
Että sellaista järjenjuoksua :D
Psykiatrithan pitävät itseään suunnattoman viisaina varsinkin suhteessa "hulluihin". Mistä se viisaus on lähtöisin? Psykologiastako?
Niitä vanteita ja kuulemisia ne sairaalassakin kyselevät ja kummallista toki on, että samoja kysymyksiä kysellään moneen otteeseen, ennen ja jälkeen armejan.
Realistisesti ihmisellä saattaa olla mitä kummalisempia tuntemisia, mutta todellisuudessa tuntemukset liittyvät fyysiseen sairauteen taikka päihteiden käyttöön. Kumpainenkin todennettavissa yksinkertaisella lääkärintarkastuksella. Edelleen ihmettelen, että jos yksilö on hakemassa ajokorttia taikka menossa armejaan, niin tälle suoritetaan asiallinen lääkärintarkastus, mutta työelämään ja aikuisuuteen siirtyessä asiallinen kohtelu ja ihmisoikeudet ovat vain jokin harvoille kuuluva etuus. Toisinaan itse ihmettelen, että minkä vuoksi olen tehnyt työelämässä valtavia rahoja yhtiölle ja yhtiö maksanut kovemman mukaan veroja sen lisäksi, että olen maksanut itse pikkupojasta asti veroja, mutta silti kohtelu eri viranomiasessa mm. lääkärissä on kuin jollekkin elintasopakolaiselle.
ns. testipakettiin kuuluu juuri tuo kysymys ja samoin, että oletko joskus ajatellut puutarhurin työtä. Niin, mutta teidän teksteistä juuri huomaa sen, että ette tiedä ollenkaan mitä niillä mitataan. Kuvitteletteko, että teemme jotain sillä tiedolla kiristääkö vanne päätänne? Emme todellakaan, kyseessä on ihan eri asiaa mittaava testi, jossa mm. pitkäjännitteisyyttä ja yhdenmukaisuutta tarvitaan. On hyvä kritisoida, sitä en sano, mutta pitäisi todella tietää mistä puhuu ennenkuin käy yleistämään. Siitä voidaan olla eri mieltä, että pitäisikö testeistä tehdä tiettävämpiä testattaville, mutta monen testit toimivuus liittyy juuri siihen, että ihminen kuvittelee tietävänsä mitä mitataan. Näillä taas ei yksittäisinä testeinä ole mitään tekemistä mielenterveyden hoidon kanssa.
Mutta testit on käyty läpi oli testit tieteellisiä tai järkipäräisiä saati ei. Samoin palvelus yhteiskunnalle on suoritettu. Mitenkä palveluksen jälkeen? Onko asia nyt nähtävä siten, ettei siviilissä päde mikään tieteen taikka kulttuurin tapa taikka sääntö saati kansalaisoikeus? Käsitys siitä, että "me testaamme ja vastaatte" on jo selkeä osoitus kansan kahtiajaosta ja 2,5-miljoonasta "sairaasta". Mitä helkutin maailman hallitsijoita lanttumakarit kuvittelevat olevansa?
tekemistä vallan saati hallinnan kanssa! On kyse työvälineestä siinä missä vasara rakennusmiehellä. Täällä keskustellaan siitä kuinka käyttökelpoisia välineet ovat, ei siitä kenellä on valta ja mihin.
sillä on merkitystä kuka vasaroi ja mihin vasaraa käytetään.
Aivan omalla kokemuksella mielenterveydenvasaraa ollaan käytetty yksityis-sektorin yritysten ja yhtiöiden ja yksityishenkilöiden valintojen muokkamiseen jatkovarsi menetelmällä asioissa, joissa muu laki on voimaton taikka muuta lakia ei ole haluttu soveltaa. Monesti vaikuttaneekin, ettei virkamiehelle riitä vasarointi vaan tämä haluaakin osallistua diktatuurimaisilla otteilla kaavoitamiseen. Toisaalta rakennusmieskin on ammattimies sillä erolla mt-hoitoon, että rakennusmies tietää mitä tekee.
Esim. työttömän asioista vastaa työvoimatoimisto. Minulle itselleni on vakuutettu mt-hoidossa, ettei työtömyyttä sallita, mutta esim. koulutus sallitaan. Mielenterveyden väittämä on poliittinen ja perätön, joskin laki julkisesta työvoimapalvelusta velvoittaa työvoimatoimiston tarjoamaan aktiivisesti koulutus taikka työmahdollisuuksia. Omalla kohdalla usean työttömyysvuoden aikana työvoimatoimisto ei ole tarjonnut ainuttakaan koulutusmahdollisuutta. Ovat toki patistelleet hyödyttömille pakkokursituksille joihin kuuluu palkatonta työtä ja hokeneet kuin papukaijat koulutusmahdollisuudesta siltikään tarjoaamatta ainuttakaan koulutusta (laki julkisesta työvoimapalvelusta) saati edes pohtineet mitä koultuksia on olemassa ja minkälaisia koulutuksia voisi soveltaa. Ainoat työpaikkatarjoukset olivat pitkään suunitelmien vastaisia taikka pakko-osoituksia joihin ei siltikään valita.
Monessa elämäni vaiheessa ollaan jätetty ilmiselvästi mielisairas ja hoidontarpeen omaava ilman hoitoa, mutta samalla esim. minulla jolla olisi ollut konkreettista tulevaisuutta, niin hoitoajatukset ovat olleet vain lisätaakka tulevaisuutta ajatellen.
Vasaralla nuijimiseen vielä, että vasara se on peltisepälläkin. Se jota olen peltiseppää käyttänyt romuautooni rötösnuorten tuhojen korjaamiseen vakuutusyhtiön piikkiin, niin pellistä on tullut sileä kuin vuuvan takamus ja maalaustyökin on ollut erittäin hyvälaatuista. Mikä helkutti siinä on, ettei julkisensektorin peltisepät osaa paukuttaa muuta kuin suutaan? Taitaa olla paukuttajassa se vika, eikä työvälineissä.
niin kapeasti, mutta yrität ajatella liiankin laveasti. Oli puhe ensin varusmiesten testauksesta, okei. Sitten yleistettiin se kaikkeen testaukseen, sekin ok. Mutta sitten ei enää olekaan ok, kun yleistetään tuohon tapaan työvoimat ja testaukset ja ammattitaidot. Yksikään mt-alalla työskentelevä ei toimi ilman ammattitaitoa ja työvoimapalveluihin ei tarvitsekaan ottaa kantaa tällä palstalla. Eivät ole vastakkaiset, mutta eivät myöskään syy-seuraus suhteessa, joten unohetaan se. Työkykyisyys on asia, joka näitä yhdistää, ei mikään muu. Niin ja kenen mielestä tuntemasi ihmiset ovat olleet selvästi mielisairaita? Sinun? Omaat varmaan koulutuksen asiaan?
Kyllä kysymys on siitä, että iso osa miehistä käy edelleen sen varusmiespalveluksen ja armejassa testit suoritetaan. Näiltä osin mielenterveydenhoidon pitää olla vakuuttunut armejan testien tomivuuteen, eikä näin ollessa ole kovinkaan perusteltua testata jälkikäteen jo kerran testattua henkilöä. Toisaalta esim. hoitoa hakevia naisia ei ole testattu armejan tapaan ja testaukset näiltä osin aina tulkinan varaisia, koska ei ole olemassakaan täysin yhteneväistä ja vedenpitävää testijärjestelmää.
Minun työkykyä arvostellut ei itsekkään ollut lanttumaakari ja todellisuudessahan tämä arvostelija esitti minusta hyvin vahvoja perättömiä väitöksiä, joten eikös tämä ole katsottavissa todellisuudentajun heikkenemisenä? Saman aikaisesti arvostelija hukkuin omiin ongelmiin, joidenka tulos on nähtävissä edelleen tänäpäivänä. Olisi ollut siis perusteltavissa hoidattaa häntä.
Toinen mielisairaaksi katsomani jäi housut kintuissa perättömyyksistään kiinni tuomioistuimessa. Samainen ihminen on ollut pienen elämänsä erinäisissä ongelmissa. Tänäpäivänä hän on ehkä saavuttanut haluamansa, mutta "saavutukset" olisi kyetty saavuttamaan ilman kokovartalotatuointeja, harhaista todellisuutta taikka ongelmia. Mielestäni on hieman arveluttavaa katsoa samaista naista lastenrattaiden kanssa pihalla, joka oli hetkeä aijemmin potkinut äitiään maihin-nousukengillä päähän ja istunut vatsani päällä samalla kuristaen ja sanoen, että aikomuksena on tappaa. Onko kyseinen ihminen mielestäsi riittävän hyvä äiti hoitamaan lastaan ilman jonkimoista seurantaa? Olin itse jo paljon ennen murheita halukas ilmoittamaan tästä mielenterveydenhoitoon, mutta mielestäni asia ei kuulune minulle, koska en todellakaan ole vastuussa tämän tekemisistä.
Työkyvyttömyydestä, että minä puolestani olin ennen mielisairaalaan menoa saavuttanut hyvinkin merkittäviä asioita työelämässä siitä huolimatta, että työpaikalla toiminta loppui. Sairaalahoidon aikaan olin työttömänä, mutta ainut laiminlyövä taho oli työvoimatoimisto. Toisaalta olin pitkään mielisairaalan jälkeen ilman hoitoa taikka lääkkeitä ja suoriuduin seuraavassa työssä hyvinkin verrattaen joihinkin työkavereihin jopa terveydellisesti. Toisaalta mielenterveydenhoito on sotkenut minun suunitelmat täydellisesti.
Tottahan moni on hyvissään saadessaan hoidattaa minua esim. mielipiteeni vuoksi, mutta mielipiteellä ei edelleenkään ole kytköstä työkykyyn taikka mielenterveyteen. Asian näin ollessa kyseessä pikemminkin politiikka kuin tiede. Todella ikävää muiden vuoksi, koska nyt minulla ei jää muuta mahdollisuutta kun hakea edistystä asioihin valitusteitä ja tuomioistuin teitä käyttämällä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että moni arvostelija suorastaan kerjää itselleen tuomiota, joka käytännössä olisi saatettu välttää sillä, että olemasaolevia lakeja ja tapoja olisi noudatettu.
Toki mielenterveyden hoitokeinot ovat vanhanaikaisia, mutta kukaan taikka mikään ei kiellä soveltamasta mielenterveydenhoitoa muuttuneeseen maailmaan siten, että otettaisiin huomioon asiakkaan todellinen terveydentila, elämäntilanne, suunitelmat ja olemassaolevat säännöt. Pitäisihän terveydenhuollon muutoinkin kyetä osoittamaan sairaalahoidon parantavat menetelmät muutoinkin kuin poliittisesti.
Minä en tästä asiasta halua kinastella tämän enempää, koska terveydenhuolto taikka muu viranomainen ei kuitenkaan mielestään tee koskaan mitään väärää.
että et viitsi kinastella, miten olisi oikeasti keskustelu, ei syyttely tai tiukasti oman kannan esittely. Testejä ja testauksia tehdään sen takia uudelleen, että niiden tuloksia sovelletaan tilannesidonnaisesti ja eri asiaa ja kriteerit ovat erilaiset varusmiehillä kuin esim. työnhakijoilla.Tämän tyyppisillä testeillä, joihin viitattiin juuri varusmiesten testauksissa ei siis käytetä yleisen persoonallisuuden yms. tutkimiseen vaan katsotaan niitä asioita, joita palveluksessa tarvitaan juuri sen hetkisessä tilanteessa.
Kuulostaa hyvin siltä, että nämä mainitsemasi ihmiset saattavat sairastaa mielenterveydellistä sairautta, mutta minä en henk. koht. sanoisi, että näissä tapauksissa selvästi sairas on jäänyt hoitamatta, jos kerran nämä ihmiset eivät ole olleet mielenterveyspalveluiden piirissä ja tiedossa. Hoitoa ei ole annettu, mutta sitä ei ole myöskään siis evätty tai vaan jätetty mahdollisuus käyttämättä.
Ymmärrän sen, että sinusta tuntuu mielenterveydenhoidon sotkeneen myös työurasi, mutta ikävä todellisuus, johon toivottavasti tulee muutos, on se, että he eivät voi hoitaa kuin oman osuutensa ja mitä sen jälkeen tapahtuu työvoimatoimiston tai työnantajien kapeakatseisuuden vuoksi, ei ole heidän käsissään.
Kaikki meistä tekee virheitä, muuten emme olisi ihmisiä. Varmasti mielenterveyshoidossa mennään harpauksin eteenpäin, on jo mentykin, vielä pitkään ja löytyy nykyisimpiä toimivimpia keinoja, testejä ja hoitoja. Näin asia menee kaikessa tieteessä aj sairaudenhoidossa. Mielestäni se ei kuitenkaan estä sitä, että nyt käytössä olevia keinoja käytetään avun antamiseksi sillä tiedolla mikä meillä nyt on. En uskalla edes kuvitella yhteiskuntaamme ilman hoitoa ja testejä ja laitoksia!!! Olisimme keskellä noita kuvaamiasi mielisairaita, ohan kuin Amerikassa, jossa samantyyppinen ajattelu liialliseen vapauteen ja "jokainen huolehtikoon omista asioistaan" on johtamassa ikävään tilanteeseen.
Ensinnäkään hoitoni ei ole kuulunut millään muotoa työnhakuuni. Päinvastoin, hoitovaatimukset tulivat täysin ulkopuoliselta taholta. Toisaalta työvoimatoimisto ei ole esittänyt mitään testivaatimuksia sen kummemmin kuin yksikään työnantaja. Toisaalta suljettuhoito esti työnhakuni ja koska tarkkailu tuli ilman mitään ennakkoilmoitusta ja pakkohoitopäätöksiäkin pantattiin ja annettin vain tiedoksi, niin olisi saattanut käydä jopa siten, että olisin saanut työvoimatomistosta päivärahoihin karenssia.
Mainitsemani henkilöt olivat mielenyterveydenhoidon piirissä ainakin siten, että hoitoa vaatineet kävivät yksityisellä eläkeläispsykiatrilla esittäen minusta perättömiä väitöksiään. Väitökset oli luonteeltaan sen kaltaisia, että ne olisi kyetty osoitamaan joko oikeiksi taikka vääriksi. Tämä toinen tapaus, joka jäi väitöksistään tuomioistuimessa kiinni, niin oli aktiivisesti yhteydessä paikkakuntansa terveyskeskukseen hakiessaan turhia ja lyhyitä sairaslomia. Terveyskeskuksella oli tieto myös kyseisen ihmisen taipumuksesta ajautua vaikeuksiin ja velvoittaahan jo mielenterveyslakikin puuttumaan tämän kaltaisiin tapauksiin. Asiasta olen huolissini siksi, että samainen ihminen pyrkii poikkeuksetta syyllistämään ongelmistaan muita ja samalla kiistää omat tekosensa. Maailmassa ei yksikertaisesti ole olemassa keinoa, jolla tämän käytös saataisiin yleisesti hyväksyttävälle tasolle yhtäjaksoisesti, joten minulla on täysi syy epäillä hänen kyvykkyyttä vanhempana.
Pitäähän mielentereveyden hoidon ottaa huomioon ympäristön reaktion varsinkin siinä tapauskessa kun hoidon edellytykset eivät täyty. Toisaalta hoidon perusteet ollessa väärät, niin on enemmän kuin odotettavaa, että hoidosta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Miten mielenterveydenhoito siten katsoo, ettei ole toimistaan korvausvastuullinen? Vaikuttaneekin syvästi siltä, että mielenterveydenhoito juuri rekrytöi asiakkaitaan aloittamalla toimenpiteet laittomin keinoin ja perustelee jatkohoitoja sillä, että hoidosta on aiheutunut haittaa.
Ymmärrän toki mielenterveydenhoidon halun auttaa, mutta käytännössä tulkinnat avun tarpeesta ovat niin pitkälle "väärinymmärettyjä", ettei mielenterveydenhoidosta ole laisinkaan apua. Päinvastoin, moni tarjottu apu polkee ihmisten suunitelmia ja oikeuksia hoitaa omat asiansa.
Eri asia toki on jos joku haluaa apua.