Tämän viikon uutislähteiden mukaan suomalaisnuoria ei kiinnosta tutkijan ura.
Kysymys on esitetty 15-vuotiaille peruskoululaisille.
Kuinka moni 15-vuotias tietää, millainen on tutkijan työnkuva eri aloilla? Kuinka moni lukiolainen? Tai fuksi? Maisteri? Tai ensimmäisiä viikkoja työssä oleva tutkija itsekään?
Olihan taas uutinen ;)
Kysymys on esitetty 15-vuotiaille peruskoululaisille.
Kuinka moni 15-vuotias tietää, millainen on tutkijan työnkuva eri aloilla? Kuinka moni lukiolainen? Tai fuksi? Maisteri? Tai ensimmäisiä viikkoja työssä oleva tutkija itsekään?
Olihan taas uutinen ;)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Itse kiinnitin huomiota samaan asiaan. Radiossako se oli, että tutkijoitten liitto(?) arveli alhaisen kiinnostuksen syyksi mm. tutkijoitten suuren pätkätöitten määrän. Kuinka moni 15-tietää, että tutkijat tekevät paljon pätkätöitä ja vaikka tietäisivätkin, niin tuskin sillä olisi paljoakaan vaikutusta ammatin kiinnostavuuteen tuossa iässä, kun vastaukset eivät koske todellisia valintoja.
Olin kuulemma pienenä poikana ilmoittanut ryhtyväni isona professoriksi. Kaverini taasen tahtoi tonttu-ukoksi.
En ole vielä tänäkään päivänä professori. Mutta eipä ole lapsuudenystävänikään tonttu-ukko. Toivottavasti.
autonasentajaksi :))
Ei tullut autonasentajaa, tuli tutkija. Mutta tunnen naisia ja miehiä, jotka remppaavat sujuvasti autot ja kodit, siinä sivussa vääntävät fysiikan tutkijoina ja opettajina. Se on hyvä homma... ei vaan onnistunut minulta.
Mutta kaiken kaikkiaan, voisi siitä tutkijan työstä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa joskus kertoa jotain muutakin kuin palkan ja pätkätyöt.
"Mutta kaiken kaikkiaan, voisi siitä tutkijan työstä yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa joskus kertoa jotain muutakin kuin palkan ja pätkätyöt."
No kerropa nyt hieman millaista se on. Tavallaan tutkijan työ kyllä kiinnostaisi, mutta en tiedä onko se aivan sitä mitä haluan. Enkä kyllä tiedä onko musta edes siihen...
Ensimmäisenä etuna (siis meillä, ei kaikkialla) on, että täällä ei juosta kellokortti kaulassa vaan työt tehdään siihen aikaan ja siinä paikassa kuin parhaiten sopii. Monet tekevät etäpäiviä; miksi ihmeessä raahautua jonnekin koppiin, jos voi hoitaa sähköpostinvaihdon kotona ja keskittyä omassa rauhassa suunnittelemaan seuraavan julkaisun runkoa.
Itse olen vasta pienenpieni tutkijan alku ja välietappina on väitöskirja. Tässä vaiheessa siis harjoitellaan tutkimuksen tekemistä.
Työ alkaa sillä, että haetaan tietoa tutkimusaiheesta: pyöritään yliopistojen kirjastoissa, seilataan lehtisaleissa kopioimassa artikkeleita ja kerätään kirjallisuusviitteitä tietokannoista ja lehtien verkkosivuilta (erityisesti viimeksi mainittua tulee harrastaa säännöllisesti, jotta löytää uusimmat julkaisut).
Tietysti ne artikkelit täytyy myös lukea ja sisäistää. Tekstiä voi olla tuhansia ja taas tuhansia sivuja. Kaikkea ei voi käydä läpi, vain olennaisen. Lukemisen on oltava nopeaa ja tehokasta, silti lähdekriittistä. Kun oman tutkimusaiheen perusopit ovat hallussa, hyvä jatkotahti on esimerkiksi yksi artikkeli päivässä.
Lukemisen ohella pitäisi osata kirjoittaa. Tieteellisessä kirjoittamisessa on omat kaavansa. Usein tutkijoiden työpanosta myös arvioidaan julkaisujen määrällä; laatuun kiinnitetään huomiota lähinnä juhlapuheissa, koska se on vaikeasti mitattava asia. Jokaisen tutkijan pitää kuitenkin pystyä suunnittelemaan, mitä julkaisee, kenen kanssa kirjoittaa, miten ja millä aikataululla.
Aineistojen kerääminen on oma lukunsa tutkijan työssä. Siitä on paha sanoa mitään yleistä, koska vaihtelee niin paljon tieteenaloittain. On kokeellisia asetelmia, valmiita tilastoaineistoja, haastatteluja, kyselyjä, painettuja dokumentteja, havainnointia... mahdollisuuksia on rajattomasti, yksi olennainen osa ammattitaitoa on ymmärtää eri menetelmien mahdollisuudet ja heikkoudet. Kaikkea ei voi osata käytännössä vaan täytyy rajata omaan tutkimukseen parhaiten sopiviin menetelmiin.
Käytännössä tutkija paitsi ajattelee, lukee ja kirjoittaa, osallistuu myös erilaisten rahoitushakemusten laatimiseen, juoksee palavereissa ja osallistuu tieteellisiin seminaareihin sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Siellä esitellään omia tutkimustuloksia ja keskustellaan muiden tutkijoiden kanssa.
Ne, joilla on paljon esim. opetusvelvoitteita (yliopistoissa tyypillinen tilanne), ovat sitten asia erikseen: käytännössä tutkimukseen ei jää edes aikaa.
Siihen sitten vielä hieman byrokraattisia velvoitteita, sähköpostien lähettelyä ja kahvitunteja, niin toimenkuva tulikin selväksi.
tällanen jonkin sortin tutkija saa palkkaa keskimäärin? tietenkin vaihtelee varmaan aika paljon mutta siis joku haarukka?
vajaat 1900 e/kk.
mainita sen alarajan.
Just joo. Maisterikaveri tekee tällä hetkellä tutkimusta apurahalla 1100 e/kk lääketieteellisessä, itse olin samassa jamassa, vaihdoin lähihoitajaksi ja tienaan 2100 e/kk.. HALOO! Miksi kukaan haluaa tutkijaksi, pyhällä hengellä ei elä.
1100 e/kk??
Tässä talossa minimi maisterinpalkka on noin 1720, en muista tarkkaa lukua. Tavallisesti palkkaluokka on tuo aiemmin mainittu A19. Toisaalta saman katon alla on myös saman koulutuksen omaavia eri laitoksen tutkijoita, joille maksetaan 2200-2300 e/kk samoista hommista. Skaala on siis melko laaja.
Tonnilla en kyllä töihin lähtisi, eihän siinä jää mitään käteen! Mutta meillä päin on vähän eri tilanne, olen ihan tyytyväinen hommiin ja palkkaan (nettona 1400 e).
Keskipalkka on tällä hetkellä n. 3300 euroa Suomessa. Perus (asentaja/sairaanhoitaja jne) töissä saa helposti muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen nettona n. 2000 euroa kuussa.
Viisi vuotta kouluja ja siivoojan liksalle. Kuulostaa hyvältä. Suomessa taidetaan kouluttaa hieman liikaa porukkaa?
Nythän puhutaan siitä, että yliopistojen pitäisi tarkistaa henkilökuntansa määrää. Tällä palkkatasolla luulisi muutamaa tutkijan virkaa pidettävän helpostikin yllä. Varsinkin jos hommiin kuuluu lisäksi opettaminen.
Yleensä apurahat ovat sitten verottomia. Mutta ei niistä silloin kerry palkallisia lomapäiviä, eläkettä tai muuta sosiaaliturvaakaan.
Joten ei palkan takia kenenkään kannata ryhtyä tukijaksi, vaan pitää olla muut perusteet.
ihminen tarvitsee yli 3000 euron kuukausipalkkaa? Vähemmälläkin elää tosi mukavasti. Kulutusyhteiskunnan ongelmat vain lisääntyvät, kun ihmiset saavat käyttöönsä liikaa rahaa.
"Viisi vuotta kouluja ja siivoojan liksalle"
Opiskeluaikoina useaan otteeseen siivousfirmassa työskennelleenä ja vanhempien kollegoiden elämäntarinaa kuunnelleena voin lyödä tulevan vuosieläkkeeni vetoa, että yleissiivooja (asuintalot, toimistot, marketit jne. jne.) ei todellakaan saa mitään kahden tonnin kuukausipalkkaa! Minun tuntemani siivoojat tekivät tupla- ja triplavuoroja aamulla, päivällä, iltamyöhällä, päästäkseen kuukausiansioissa tuhannen euron paremmalle puolelle. Perheen elättämiseen ei vähempi riitä.
Iänikuiset palkkavertailut ovat muutenkin outoja, kun kyseessä on ihan eri toimiala. Tutkijan työ on kevyttä ja turvallista. Suurin riski tällä alalla taitaa olla se, että arvioijat teilaavat artikkelin tekstin maanrakoon. Voi hurja... vrt., mitä yömyöhällä jossain tuolla humalaisten ja narkkien seassa raatavien ihmisten täytyy sietää.
Isot teollisuuslaitokset siivoojineen ovat sitten eri juttu, jos niitä tarkoitit. On niitäkin tapauksia, joissa ihmiset ovat ansainneet enemmän kesätöissä metsäteollisuusfirmassa siivoojana 8-16 kuin valmistuttuaan saman puljun konttorissa. Tosin se taitaa olla enemmän ensimmäisen työpaikan kirousta kuin pysyvä palkkakuoppa.
No jos lasket kevyeksi kokopäiväisen labrakittilaatikoiden kantamisen, monen tunnin pipetoinnit ergonomisesti surkeassa asennossa kevyeksi niin mikä ettei..
Vaarallisuudesta sitten sen verran että itse tein lähes joka päivä töitä potentiaalisten teratogeenien, myrkkyjen ja radioaktiivisten aineiden kanssa ja kun tutkimukseni kohteena oleva mikrobi on pahimmassa tapauksessa tappava eli turvalabrassa käsiteltävä niin ei tuo turvallisuuspuolikaan niin taattu ole.
Ja toimeentulon turvallisuudesta puhumattakaan. Joka kuukausi sai jännittää tuleeko ensi kuussa palkkaa. Sama tilanne myös saman paikan tohtoreilla! Ja älkää unohtako että jos teet elämäsi töitä apurahoilla, kuten iso osa tutkijoista joutuu ainakin tietyilla aloilla tekemään, olet eläkeläisenä peruskansaneläkkeen varassa jos et ota henk.kohtaista eläkevakuutusta. Ja lomapäiviä ei siis ole eikä sairastaa saa, tai palkan tulo loppuu. Jippii!
Ja tuossa taisi olla jo ensimmäinen ikälisäkin päällä.
Eikä tuo mitään alarajaa edusta, mietipä vain apurahalla työskenteleviä - eivätkä raukat saa tuolta ajalta edes eläkekertymää.
Yli tuon A19 palkkaluokan meneviä virkoja on aika vähän, lähinnä nämä ovat sitten varttuneempien tutkijoiden virkoja, apulaisopettajia, lehtoreita, yliassistentteja yms, ja niiden kohdalla puhutaan luokista A22-25.
siitä, että eri tutkimusalat eivät todellakaan ole veljeksiä :(
MOT.
...älykkäitä kyselyjä. Mitäköhän käytännön merkitystä tuollakin sitten on? En minäkään kakarana voinut kuvitella tutkimuksen tekemistä, ja kas, missä sitä vaan nykyään ollaan...
Ei kovin mediaseksikäs urakehityksen suunta kylläkään.
Entä muissa maissa? Saako missään tutkijat sen verran parempaa palkkaa, että kannattaisi muuttaa pois Suomesta?
Hehee. Itse olin tutkijana kaks vuotta Puolassa 300 euron kuukausipalkalla :) Sillä kyllä eleli ihan hyvin siellä, mutta ei paljoa käyty Suomessa kun lentolippuihin menis lähes kuukauden palkka.
Yleisesti ottaen saman alankin tutkija voi ansaita kohtuu eri lailla eri instansseissa - esim aloitteleva geologi yliopistolla/tutkimuslaitoksessa tienaa sen 2000 euroa, mutta sama henkilö samoine tietoineen malminetsintähommissa helpostikin 3000, ja öljynetsinnässä 5000.