Onko kokemuksia miten avioero vaikuttaa koiraan?
Löytyykö eronneita, joilla koira olisi ollut välillä toisella ja välillä toisella osapuolella, miten on sujunut?
Löytyykö eronneita, joilla koira olisi ollut välillä toisella ja välillä toisella osapuolella, miten on sujunut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
vuotta siskon koira. Silloin, kun koira joutui siskosta eroon, koira ihan selvästi kaipasi ja tapaamiset pidettiin minimissä. Mitä taas tulee siskon ex-mieheen niin ei ollut mitään vaikutusta koiraan erolla, kunhan vain oma emäntä säilyi. Siskoni oli tämän koiran maailman keskipiste ja kun vanhuus tuli sairauksineen, ei tämä ihana koiruus suostunut enää ulos menemään muiden kuin oman emännän kanssa. Aiemmin oli iloisia lenkkejä yhden sun toisen perheenjäsenen tai ystävän kanssa.
Luulenpa, että se on hyvin koirakohtaisesti katsottava, mikä on parasta. Joillekin ei kuulemma tule mitään ahdistusta vaikka olisikin eri paikoissa. Oli kenen ero hyvänsä tekeillä, otan osaa. On kamalaa aikaa elämässä.
Kamalaa aikaahan se on, varsinkin kun itse on se "hylätty" osapuoli. Mutta josko se tästä.
Minähän se olen tuon Emman hoitaja ollut ja minulle se tulee jäämään mutta katsellaan miten onnistuu jos neiti välillä olisi emännän luona.
mutta valitettavasti vuosien saatossa ystävä piirissä kyllä.
Jos on sopuisa ero niin ei ongelmia vuorotellen koiran kanssa. Mutta parempi kuitenkin koiran on jäädä sen luokse jonka kanssa eniten ollut ennen eroa. Myöhemmin voi tulla ongelmia siitä kumpi maksaa eläinlääkäri kulut tai ruoan.
Olemme huomanneet ystäviemme koiran aikansa odottavan kotiin sitä toistakin, mutta unohtavan vähitellen ja tottuvan.
Parahin olisi jos koira jää vain toiselle, eli ei pidetä vuorotellen eri asunnoissa...ja yleensähän koira on tottunut enemmän olemaan toisen kanssa,siis hän ottakoon koiran.
se Emma kuitenkin jää, minun vastuullani se on ollut muutenkin. Eikä noiden eläinlääkäri- ym. kustannusten suhteen ongelmia tule.
Uutta omaa elämää aloitellessa voisi vaan joskus olla tarvetta "koirattomiin päiviin".
Kun vaan osaisi kuvitella miten se koiruus sen ottaa, jos on silloin tällöin sen toisen luona, joka ennen oli kotona joka päivä.
voit koiraa viedä kyläilemään,jos on tarvetta koirattomiin päiviin, mutta sellainen ees sun taas remppaaminen.."joka toinen viikko sulla,ja toinen mulla"..ei ole ehkä koiralle hyväksi...tsemppiä "oman elämän" aloittamisiin!
ees taas ramppaamista en ole ajatellutkaan vaikka aluksi ehkä mieli tekisikin, kaikki kun tuntuu niin raskaalta.
Tuo Emma-neitokainen on kuitenkin niin tärkeä, että eiköhän tässä jaksella.
Meillä on koira, joka pitää meistä molemmista, mutta jumaloi isäntäänsä yli kaiken. Isäntä on kuitenkin työnsä vuoksi kaksi viikkoa töissä eli poissa kotoa ja sitten taas kaksi viikkoa vapaalla kotosalla. Koira on aivan tyytyväinen minun kanssani ilman isäntäänsä ja riemuissaan, kun tämä palaa, joten meillä ei ole minkäänlaista eroahdistusta, ihme kylläkin.
on kokemusta ja jaksamista sulle,katse eteenpäin:)
Eka erossa 2 koiraa jäi miehelle enkä nähnyt niitä sen jälkeen,kuulin vaan,että venakon oli joutunut lopettamaaan hetikohta kun oli ikävöinyt ja tuhonnut koko kämpän.
Toisessa erossa koirat jäi mulle lapsen kera.Eli 3 koiraa,mut mies kävi ulkoiluttamassa niitä sillon kun itse en päässyt,se toimi hyvin.
Mahtavaahan se on jos teidän ero menee niin,että voitte auttaa toinen toista,koira voi olla hoidossa sillon kun tahdot vapaata.
Mutta ennenkaikkea pidä huoli itsestä !
Koira on paras terapia sillon kun suru on suuri,se antaa voimia jaksaa vaikeatkin ajat.
Ei ole kokemusta avioerosta mutta allekirjoitan myös Rivan lauseet.
Otan osaa ikävän tilanteeasi johdosta ja toivon jaksamista sinulle. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.