oletteko

olla mustasukkainen/kateellinen kaljoilla käymisestä, kun mies ei käy sen enempää yksin missään (paitsi töissä) kuin minäkään...

kyllä jaetaan tasapuolisesti lasten kanssa olo ja vapaa-aika. Ei tarvitse olla mustis.

Mies on päivät töissä ja minä olen lasten kanssa. Illat ja viikonloput jaetaan sitten tasapuolisesti niin, että molemmat päästään omiin harrastuksiin ja joskus myös iltaa istumaan. Paljon ollaan myös ihan perheen kesken ja puuhaillaan yhdessä kivaa mm.muskaria yms.

Vielä kun päästäisiin useammin miehen kanssa ihan kahdestaan olemaan, niin sitten ei voisi mistään valittaa.

Ukko patisti heti lasten syntymän jälkeen lähtemään yksinkin johonkin (kauppaan), että saan vähän hengähtää imettämisestä yms. Kaksosten imettäminen käy työstä, varsinkin tankkausjaksoina, mutta aina pääsin edes hetkeksi pihalle yksin touhuilemaan. Alkuun oli miehellä paljon työmatkoja ja silloin piti pärjätä yksin kahden vauvan kanssa. Silloin ehkä joinain iltoina/öinä saatoin kateellisena ajatella, että siellä se ukko saa nukkua yönsä yhtäjaksoisesti.

Baarissa taidettiin käydä, kun lapset olivat n.10kk ja silloin olivat lapset ekaa kertaa yöhoidossakin. Eipä ole hirveä hinku yöelämään, mutta kyllä se silloin tällöin piristää. Nyt on kyllä ukko ansaitussa "poikien"illassa, mutta minulla oli koko viime viikonloppu vapaata.

ei käy kapakoissa. on sen meniän otittanut ajat sitten.

minusta on hyvä että mies käy kavereitakin katsomassa välillä, ja samoin ajattelee hän minusta. kannustetaan toisiamme käymään välillä ulkonakin tuulettumassa. Ei tarvitse olla mustis kun tietää itsekin pääsevänsä. Ihan alkuaikoina kun en päässyt juuri muualle kuin kauppaan/jumppaan, niin eipä käynyt hänkään baarissa.