Pimeydestä nousee käsi,
kohottautuu kohti kasvoja.
Hämärästä erottuu varjo
ja pakenevan virran kaari.
Yössä on rauha ja rakkaus -
sen unelma ei koskaan kuole.
kohottautuu kohti kasvoja.
Hämärästä erottuu varjo
ja pakenevan virran kaari.
Yössä on rauha ja rakkaus -
sen unelma ei koskaan kuole.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vau, se oli kaunista! Mä kirjotan kanssa runoja ja sitten jatkoja lempikirjoilleni, pikku tarinoita sekä kirjaa, mutta mun runot on lähinnä kauheen synkkiä.
Rytmistä & tekstimassasta...
Joskus on mukava tutkia omien kirjoittamiensa runojen kanssa sitä, miten niissä ajatus muuttuu, jos muuttuua (tai mitä itselle tapahtuu kun kirjoittaa) sijoittamalla sanat eri riveille.
****************************************
esim.
Pimeydestä
nousee käsi kohottuu
kohti kasvoja. Hämärästä erottuu
varjo ja pakenevan
virran kaari.
Yössä
on rauha
ja rakkaus sen unelma ei
koskaan kuole.
*******************************************
- siis tuostahan voi ihan hyvin sanoa, koska olet oman tekstisi kirjoittaja, että ei - ei käy tahdon säilyttää alkuperäisen jutun. Mutta ainkain minä kun joskus äkkipäätä kirjoitan itseäni ja ajatuksiani mieluummin sitten tutkin näitä rivijuttuja - ja löydän sieltä ajatuksista sen oikean runon - eli RYTMIN siihen.
Kritiikiksi että itse pidän enemmän tuosta rytmistä (voi se olla joku toinen, ihan mikä vaan..) oleellinen erottuu sieltä selkeämpinä kuvina. Esimerkiksi tuo "pakenevan virran kaari" on mielestän kauniisti sanottu - se saa pysähtymään.
-jälleen kerran, Riina W.