Olen jo reilut 30-vuotias, ja myös joskus kokenut yksinäisyyden. Monesti tuli itkettyä omaa kurjuuttaan, kun menohaluja olisi ollut, mutta kukaan ei ottanut mukaan, tai lähtenyt jos itse soitin ja pyysin. Todellakin yritin kovasti, ja välillä kaverin sainkin mukaan esim. baariin, jossa sitten alkoholin rohkaisemana pokasin seuraa. Ulkonäkö ongelmia ei ole ollut koskaan, ja usein sain kuulla miten kaunis, ja hyvännäköinen olen, silti kelpasin vain yhdeksi illaksi, tai vakituiseksi panoksi. Ihmettelin ja surin.
Tulin raskaaksi, ja synnytin ihanan lapsen. Isää ei kiinostanut. Olin edelleen yksin, mutta onnellinen lapsestani. Vaikka oli vaikeaa kaikkien kokemuksien ja hyljeksyjen jälkeen, silti aina jostain löytyi rohkeutta yrittää. Lapsen ansiosta sain vihdoin hyviä ystäviä. Nyt mulla on 2 ystävää ja pari kaveria. Mieheeni tutustuin vasta 28-vuotiaana, ja hän on ensimmäinen varsinainen "poikaystäväni". Nyt meillä on yhteinen ihana lapsi, koti, ja hän on ihana isä myös vanhemmalle lapselleni.
Tällä kaikella yritän vain kertoa teille yksinäiset, että älkää luovuttako. Minäkin monesti kuvittelin olevani loppuelämän yksin, ja vielä semmoinen juttu miehistä tai naisista, että vaikka olisitte kuinka yksinäisiä, niin älkää huoliko huonoa (juoppoa, narkkaria, tai muuten epätoivoista luuseria), niitä riittää, odottakaa sitä mistä haaveilitte, se tulee varmasti kohdalle, niin minullekkin.
Tänään olen onnellinen, tosin vieläkin tunnen välillä huononmuutta ja itsetunnossa on rakentamista, mutta, en ole yksin, ja toivon sydämestäni, että jokainen teistäkin vielä löytää onnensa ja omansa.
Tulin raskaaksi, ja synnytin ihanan lapsen. Isää ei kiinostanut. Olin edelleen yksin, mutta onnellinen lapsestani. Vaikka oli vaikeaa kaikkien kokemuksien ja hyljeksyjen jälkeen, silti aina jostain löytyi rohkeutta yrittää. Lapsen ansiosta sain vihdoin hyviä ystäviä. Nyt mulla on 2 ystävää ja pari kaveria. Mieheeni tutustuin vasta 28-vuotiaana, ja hän on ensimmäinen varsinainen "poikaystäväni". Nyt meillä on yhteinen ihana lapsi, koti, ja hän on ihana isä myös vanhemmalle lapselleni.
Tällä kaikella yritän vain kertoa teille yksinäiset, että älkää luovuttako. Minäkin monesti kuvittelin olevani loppuelämän yksin, ja vielä semmoinen juttu miehistä tai naisista, että vaikka olisitte kuinka yksinäisiä, niin älkää huoliko huonoa (juoppoa, narkkaria, tai muuten epätoivoista luuseria), niitä riittää, odottakaa sitä mistä haaveilitte, se tulee varmasti kohdalle, niin minullekkin.
Tänään olen onnellinen, tosin vieläkin tunnen välillä huononmuutta ja itsetunnossa on rakentamista, mutta, en ole yksin, ja toivon sydämestäni, että jokainen teistäkin vielä löytää onnensa ja omansa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiitos. Se on vaan hankala uskoa, että mitään hyvää tulisi tapahtumaan, kun en ole vielä 25-vuotiaana ollut minkäänlaisessa läheisessä kontaktissa naisen kanssa. Hyvin harva yksinäinen ja ujo ainakin mitä olen lukenut on aivan täysin ulkona tuosta sukupuolikäyttäytymisestä.
Jos menen jonkun porukan kanssa baariin, niin tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi kaikesta. Kavereita, jos heitä sellaisiksi uskaltaa vielä sanoa, olen saanut vähän netin kautta ihan tässä tämän kevään aikana vasta.
No olit helppo saalis ja kunnon jakorasia niihin aikoihin. Ei miehet sellaisia arvosta, mutta hyväkseen kyllä tykkäävät käyttää. Varsinkin baarit on vääriä paikkoja löytää kunnollista seuraa. Mutta onnea sulle vaan että nyt sitten tärppäsi ja olet onnellinen.
Muo kiinnostaisi kovasti tietää, minkä takia sun mielestä baarit on vääriä paikkoja löytää kumppani?
Omalla kohdalla, olen kumppanini "löytänyt" baarista, ja myös moni ystäväni, ellei jopa jokainen on parinsa ravintolasta löytänyt.
Että sellaista.
minulla on vakituisia ollut ja on edelleen,ongelmani on kavereissa siis.sillä rajani olen pitänyt etten sänkyyn mene ellen ole seurustelu suhteessa...(noh välillä tietenkin lipsahduksia tullut=) )en mitenkään tätä sinuun tarkoita,elkup.viestinkirjoittaja,mietin vain että aika ilkeästi kuitenkin tuo micco laittoi,toisaalta joissain tapauksissa se on kyllä tottakin.jollain tavallahan sitä seuraa yksinäisyyteen on saatava ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia.itse en itseäni kamalan nättinä pidä,mutta nykyinenkin tykkää,eikä minun ole kuitenkaan tarvinnut ensimmäistä vastaan tulijaa ottaa,saadakseni poikaystävän.outoa mutta totta.monesti ihmisiltä kysynyt että mikä ihme minussa nyt niin viehättää,ehkä sitten se että miehet joskus aikoinaan joutuneet todella tekemään "töitä"saadakseen mut kammarin puolelle.
mutta näihin kaveri asioihin vielä...joo-o sama vika mulla edelleen,aina saapi olla ruinaamassa et etkö millään vois lähteä miun kanssa sinne tänne ja tuonne...tuntuu pahalta,mut eipähän kukaan ainakaan voi sanoa ettenkö yrittäis=)
ja vielä kerran sanon;en todellakaan tällä tarkoita Sinua alkup.tällä viestillä,rupesin vain miettimään omallekin kohdalle sinun kirjoitusta ja miccon jne...=)ihanaa talven alkua kaikille ja varsinkin sinulle alkuperäinen ja onnea tulevaisuuteen!=)
No ne jokapaikan höylät, tai rentut, miksi niitä nyt sitten kutsutaankaan, ovat niitä jotka änkevät baarissa juttelemaan/pokaamaan. Ehkä topikin aloittaja ja muut samanmoiset naiset luulee, että ne oikeasti olisivat kiinnostuneita. Tyyliin "ihanaa toi komea mies tykkää musta aivan varmasti, ku se tulee juttelemaan, annanpa sille pillua, niin se varmasti alkaa seurustelemaan mun kanssa". Mutta kun se ei vaan toimi niin. Kiltti mies varmaankin keittäisi sulle kahvit ja katsoisi sun kanssa jonkun leffan, saattaisi kotiin ja antaisi suukon poskelle, kertoisi myös että haluaisi tavata uudelleen.
En mä vaan tussuani jakele vain siksi että saisin lohtua yksinäisyyteen. Vaikka olen kaunis, niin joku raja sentään tässäkin. Ei vakipanoja, ei yhdenillanjuttuja. Annan vasta silloin kun olen kunnon suhteessa ja voin luottaa mieheen.
Vaikka olinkin yksinäinen, se ei silti poista seksuaalisuutta minusta, ja en todellakaan ole tussuani jaellut, vaan korostinkin sitä, että ei pidä sortua ensimmäisiin vastaantuleviin vain siksi, että oisi joku.
Ja miksi ei voisi seuraa ja hyvää sellaista löytää baarista, tottakai voi, niinkuin myös harrastusten parista tai mistä vain. Nykyisen mieheni tapasin ravintolassa, ja yhdessä ollaan oltu nyt 6 vuotta.
Yksinäinen voi olla monella tavalla, jollain ei ole ketään, jollain joku joka joskus soittaa jne. Moni teistä kirjoittajista taisi ymmärtää minut väärin (mansikkateetä lukuunottamatta).
Kaikesta huolimatta jatkan matkaani mitään katumatta, ja iloisin mielin. Onnea teille ystävien haussa, ja älkää katkeroituko.
kyllä te tunnutte ainaki äijiä saavan tosi helposti ja poikaystävät löytyy. repikää ne kanssanne kahville tai jonnekin. täällä on saatana ihmisiä joilla ei ole yhtään ketään, ovat oikeasti yksinäisiä. perustakaa vaikka haaremi perkele ja alkakaa ottamaan maksua koko hoidosta!
Kuulostat todella katkeralta, ja ilkeältä ihmiseltä. Onko sit ihme jos et, ystäviä löydä?
Ei kannata ruveta vertailemaan kuka on yksinäisin, todella typerää. Jokainen joka kirjoittaa olevansa yksinäinen on varmasti vilpitön, ei kannata ruveta kinaamaan kuka on yksinäisin. Älä pura vihaasi ihmisiin jotka on löytäny kavereita, ystäviä tai ihmisen jonka kanssa elää.
oli yksinäisyys, ja sen myötä sitten tuli myös katkeruus...
Olipa huvittavaa lukea mielipiteesi. Ei sinänsä että mitenkään pahalla sitä tarkoittaisin. Poikkesi linja vain niin radikaalisti useimmista täällä kirjoittelevista "yksinäistä".
Helposti monet naiset näyttää kyllä sen poikaystävän silti löytävän. Eli eivät ole todella yksinäisiä. Luulisi että ystäviäkin siinä samassa.
Mä asun avoliitossa. Mies tekee pitkää päivää duunissa. Miehen kaverit on mun tuttuja, ei sen enempää. Ei ole ketään jonka kanssa mennä kahville, leffaan, soitella tms.
Joo, tottakai on kiva että, on edes mies joka lohduttaa mutta...
Kun lukee teidän kirjotuksia niin tulee mieleen että, jos on parisuhteessa niin ei saisi tuntea itseä yksinäiseksi, ihan kuin ois jotenkin "huonompi", ja turha valittaja. Kohtuutonta, ja oon todellakin myös sitä mieltä, että ei yksinäisyydellä tartte kilpailla!
Tuskimpa tässä mistään kilpailusta on kysymys. Se vain tuntuu niin turhan valittamiselta kun asiat tuntuvat olevan kauttaaltaan hyvin ja sitten tuntuu niin "yksinäiseltä". Eiköhän tuommoisessa tilanteessa ole varsin helppoakin tutustua muihin harrastusten/töiden/tuttujen kautta. Tämän palstan kautta ainakin, sillä niin paljon on "samanmielisiä".
Moi Niina!
Mulla on vähän samanlaista. Asun miehen kanssa, mutta silti olen yksinäinen. Miehellä on kavereita ja mulla ei koulun ulkopuolella useimmiten. Tunnen itseni tosi yksinäiseksi, kun haluaisin, että minulla olisi myös kavereita, jotka soittelee ja pyytää mua jonnekin.
Haluaisitko sinä tai joku saman kohtalon omaava kirjoitella kanssani?
Kyllä se siitä kun levitätte vähän pimpsaa. :)
Niin, eihän yksinäinen saa edes seksiä haluta, ei, ei todellakaan. Ei edes sillointällöin. Jos olet yksinäinen, niin ole sitä loppu elämäsi, älä edes mitään yritä. Itke kotona, ja kirjoittele nettiin, tai jotain, mutta mitään älä tee, älä yritä kaikkeasi.
Tyydy kohtaloon, ja kuole yksinäisenä vanhuksena ilman kokemuksia, ilman mitään!
seksielämäkin