Mieltäni on jäänyt painamaan tapa, kun seuroissa saarnaaja julistaa syntejä anteeksi niitä anoville.
Kuinka hän voi niitä saarnata anteeksi, koska saarnan loppuessa hän itse pyytää syntejään anteeksi!
Saarnaaja tunnustaa näin syntisenä siunanneensa muiden syntejä anteeksi!
Kuinka hän voi niitä saarnata anteeksi, koska saarnan loppuessa hän itse pyytää syntejään anteeksi!
Saarnaaja tunnustaa näin syntisenä siunanneensa muiden syntejä anteeksi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
nähnyt, miten puhuja pyytää ennen saarnaa siunausta vaimoltaan tai muulta vieruskaverilta. On varmaankin niin,että Jumalan sana puhuttelee myös häntä ja hän haluaa siksi pyytää siunausta puheen lopussakin.Ei kai kukaan voi olla absoluuttisen synnitön? Ajattelen niin, että ihminen on samalla kertaa syntinen ja vanhurskas.
Koin tämän outona.
Olen tulkinnut tämän saarnaajan loppuanteeksipyynnön "seurakunnan herkän mielentilan huipentamiseksi".
Kulminaatiokysymys(yksi)asiassani.
sen niin, että _hän_haluaa_pyytää_ siinä tilanteessa syntejään anteeksi. Kyseessä ei minusta ole mikään temppu tai loppuhuipennus.
Näi ne mielestäni aina päättyivät Fredalla ja Oulussa.
Hyvää yötä!
ehkä tapaamme taas joskus...
Kristityitä kutsutaan ns. "päivämiehiksi". Se tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset joutuvat joka päivä syntiin ja sielunvihollisen kiusattavaksi. Siksi kristitty kilvoittelee päivän kerrallaan sielunvihollisen "päällekarkauksia" vastaan.
Ei puhuja ole sen synnittömämpi kuin kukaan muukaan uskovainen. Hänkin tarvitsee, että hänen uskonelämäänsä hoidetaan. Puhujan tehtävä on saarnata Jumalan sanaa oikein ja he tuntevat omalta puoleltaan olevansa hyvin kiusattuja tässä tehtävässä. Itse puhujan lapsena olen huomannut, että isä on saarnavuoron lähestyessä hyvin vaikeana ja on joskus pyytänyt meitäkin rukoilemaan, että hän jaksaisi suorittaa sen palvelus tehtävän Jumalan mielen mukaan.
Jartsev vastasi tyhjentävästi aloittajalle.