Ollaan seurusteltu poikakaverin kanssa muutama vuosi ja seksi ei tunnu nyt oikein kiinnostavan minua.
Tarvitsen seksistä innostuakseni paljon henkisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota meiltä puuttuu mielestäni aika paljon. Fyysistä läheisyyttä on kyllä paljon..silittelyä, lähekkäin oloa jne.. ja kyllä hän sanoo paljon minulle kohteliaisuuksiakin. Mutta en mä niistä syty.
Tarvitsen syttyäkseni nimenomaan sitä henkisen yhteenkuuluvuuden tunnetta..en tiedä miten paremmin sen selittäisin. Enkä tiedä aina mistä se edes syntyy. Ehkä yleensä jostain syvällisestä keskustelusta tai joskus vain siitä, että mieheni kysyy minulta jotain syvällistä.
Tiedän, että meillä ei ole tarpeeksi tuollaisia syvällisiä keskusteluja...ja nyt olen tajunnut, että niiden puuttuminen on varmasti suurin syy myös haluttomuuteeni. Olen sanonut miehelleni useita kertoja tästä asiasta..että mitä tarvitsisin, jotta kiinnostuisin seksistä. Mutta ei hän tunnu tajuavan. Ja se taas sitten ei toimi, että minä aloitan keskustelun. Hyvä keskustelu saattaa tulla, mutta sitten se ei vaikuta mitenkään mun seksihaluihin. Vaan nimenomaan mulle on tärkeää, että hän aloittaisi keskustelun. Sitä en osaa sanoa, että miksi näin on..?!
Mikä siis avuksi, kun ei mies nyt oikein tunnu tajuavan tätä asiaa.. Olenko minä aivan sairas? Mies ei siis ole tosiaankaan mitään kovin puheliasta sorttia, että ei kai se helppoa ole hänellekään mitään syvällisiä keskusteluja aloitella.. Olenko sitten väärän ihmisen kanssa? Mitä itse voisin tehdä tilannetta auttaakseni?
Ihanaa, jos joku kehtasi lukea loppuun ja vielä jos saisin joitain neuvojakin...
Tarvitsen seksistä innostuakseni paljon henkisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota meiltä puuttuu mielestäni aika paljon. Fyysistä läheisyyttä on kyllä paljon..silittelyä, lähekkäin oloa jne.. ja kyllä hän sanoo paljon minulle kohteliaisuuksiakin. Mutta en mä niistä syty.
Tarvitsen syttyäkseni nimenomaan sitä henkisen yhteenkuuluvuuden tunnetta..en tiedä miten paremmin sen selittäisin. Enkä tiedä aina mistä se edes syntyy. Ehkä yleensä jostain syvällisestä keskustelusta tai joskus vain siitä, että mieheni kysyy minulta jotain syvällistä.
Tiedän, että meillä ei ole tarpeeksi tuollaisia syvällisiä keskusteluja...ja nyt olen tajunnut, että niiden puuttuminen on varmasti suurin syy myös haluttomuuteeni. Olen sanonut miehelleni useita kertoja tästä asiasta..että mitä tarvitsisin, jotta kiinnostuisin seksistä. Mutta ei hän tunnu tajuavan. Ja se taas sitten ei toimi, että minä aloitan keskustelun. Hyvä keskustelu saattaa tulla, mutta sitten se ei vaikuta mitenkään mun seksihaluihin. Vaan nimenomaan mulle on tärkeää, että hän aloittaisi keskustelun. Sitä en osaa sanoa, että miksi näin on..?!
Mikä siis avuksi, kun ei mies nyt oikein tunnu tajuavan tätä asiaa.. Olenko minä aivan sairas? Mies ei siis ole tosiaankaan mitään kovin puheliasta sorttia, että ei kai se helppoa ole hänellekään mitään syvällisiä keskusteluja aloitella.. Olenko sitten väärän ihmisen kanssa? Mitä itse voisin tehdä tilannetta auttaakseni?
Ihanaa, jos joku kehtasi lukea loppuun ja vielä jos saisin joitain neuvojakin...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mulla on sama ongelma. Vaikka muuten kaikki on ok niin jotenki henkinen yhteenkuuluvuus puuttuu kokonaan ja siten tuntuu ku puuttuis kaikki. Ja se tekee seksistä ikävää -- tuntuu ku joutuis vain "velvollisuuksista" huolehtimaan. Ei huvita mut en viitti puolisoa puutteessakaan pitää.
No millaisia on syvälliset keskustelut? Mistä sun kanssa täytyy jutella, että sä löydät sen ns. yhteyden?
No lähinnä muutakin kun, että "Mitäs syötäs tänään" tai "Miten meni koulussa" tai "Mitäs telkusta tulee". Eli keskusteluja tulevaisuudesta, haaveista, toiveista, peloista jne..
Tottakai on ihanaa, että hän juttelee arkipäiväisiäkin asioita, mutta joskus toivoisi hieman syvällisempääkin
Kyllä minä olen kuullut valituksia tästä, minkälaisia on Suomalaiset miehet, heitä ei ole opetettu olemaan naisen kanssa. Nainen kaipaa rakkautta ja hyväilyjä, ja haluaa olla miehelle rakastettu, ainoa rakastettu. Ja silloin naisen halutkin nousevat. Mutta Suomalaiset miehet ei tätä ymmärrä, pitäisköhän se alkaa opettamaan jo kansakoulussa.
Olavi2
Minulla on aivan samanlainen tilanne, seksi ei vaan kiinnosta! Ja minä myös tarvitsisin enemmän sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, syvällisiä keskusteluja ym. Nyt kun tätä on kestänyt jo useampi kuukaus on tullut mietittyä onko tämä mies edes se oikea minulle. Olen miettinyt niitä aikoja jolloin tutustuttiin ja miltä silloin tuntui. Siellä on ehkä myös osa vastausta. Ihastuin mieheni ulkonäköön ja samanlaisuuteen, mutta varsinainen intohimo puuttui kokonaan! Tämän kaiken summana on se, ettei oma mies kiinnosta kovinkaan paljon enää. Se taas johti viikonloppuna toisen miehen kanssa halailuun ja lähes kiellettyyn suudelmaan. En tiedä enää onko muita vaihtoehtoja kuin ero. Pelkään pettäväni jos vielä tilaisuus koittaa, enkä halua tehdä sitä nykyiselleni.
No meillä asiat on just toisin päin. Seksin tarkoitus vaimolle on mahdollisimman nopea orgasmi ja sitten loppuaika onkin nojailua ja odottelua... "hoida ukko hommas loppuun, että pääsee nukkumaan". Jos yritän jotain muuta niin alkaa mykkäkoulu ja pihtaaminen.
Haluaisinkin tässä kysyä samalla että kuuluuko teidän mielestänne, ihmiset, vaimon antaa miehelleen ja runkata vaikka vaan, kun mies sitä vaatimalla vaatii. Minua koskee se että en pysty tuntemaan intohimoa enkä halua mieheeni,ja joudun antamaan.Mutta ymmärtääkö kukaan sitä tuskaa, jota siitä seuraa omaa sisintäni kohtaan ja onko se todellakaan oikein??
Minä kokeilin Melatoonia, ostin sitä kaupasta,
ja se antaa hyvän yö unen, ja aamulla kun herää
on kuin teltassa, sillä tanko teltan keskellä on pystyssä. Mutta mikä oli varjopuoli, se oli se että ajatukset oli pitkin päivää aina vaan seksissä.
Toiset käyttää Viagraa mutta se on kallista.
Mutta Melatoonia ( joka on tehty lehmän maidosta )
voi ripottaa vaikka salaa ruokaan tai kahviin.
Ja sitten näkee mitä tapahtuu miehessä.
Ja sitten sekään ei riitä, vaan täytyy syödä sinkkiä, että nousu toimii hyvin.
Kaiken kokenut Olavi2
Miten joku voisi muuttua syvälliseksi?
Paljastan nyt kummallisia asioita:
1. Minun väitetään olevan syvällinen ihminen (vaikka tosiasiassa syvämietteeni ovat noin 0,5 sekunnin ikäisiä julkistaessani "mietintöäni"). Pystyn kuitenkin perustelemaan ajatukseni ja puhumaan mustan valkoiseksi. Toki olen kiinnostunut asioista hivenen eri kantilta kuin useimmat. Tai niin nuo jotkut väittävät. Tiedä sitten uskoako heitä.
2. Eksäni ei ollut syvällinen, mutta materialistinen.
3. Nykyinen on enemmän syvällinen, henkinen ihminen, mutta ehkä hitunen enemmän materialistisuutta - kunnianhimoa - olisi hyväksi.
You can't make an omelet without breaking eggs.
Ymmärrätkö mitä yritän sanoa?
Eli Nupulla tulee pimpsa märäksi ja sitä alkaa panettaa jos sen kanssa puhuu tulevaisuudesta, haaveista, toiveista, peloista jne... Jännää *virn*
Enpä taas oikein tajua, minkä takia te yleensä viitsitte roikkua suhteessa, jos kerran haluja ei ole ja kaikki ahdistaa? Ei tänä päivänä kenenkään tarvii olla missään pakkoavioliitossa. Jokainen voi elää omillaan ja ottaa itse itsestään vastuuta.
Musta ongelma on siinä, että ihmiset odottaa parisuhteelta ja rakkaudelta liikaa. Siis ei rakkaus ja seksi paranna mitään vanhoja traumoja, yksinäisyyttä tai muita ongelmia. Mutta kaikki noi ongelmat voi kyllä pilata suhteen.
Seksi on sinänsä aika yksinkertaista toimintaa, eikä siihen kannata ladata turhia odotuksia mistään ylimaallisesta henkisestä yhteensulautumisesta. Spirituaaliset tarpeet voi sitten tyydyttää muilla elämänalueilla.
En tajua, minkä takia ihmiset yleensä menevät suhteeseen ottamatta selvää omista ja vastapuolen haluista ja toiveista. Jollei tiedä, mitä haluaa elämältä, niin ei oo reilua sotkee omiin kuvioihinsa muita ihmisiä ja tehdä niidenkin elämästä helvettiä.
Anteeksi nyt vain, mutta minusta kuulostaa siltä, ettet itsekään tiedä mitä haluat!! Tai edes sitä mikä saa sinut halukkaaksi!
"Tarvitsen syttyäkseni nimenomaan sitä henkisen yhteenkuuluvuuden tunnetta.."
Heh heh hee :)
Tiedätkö mitä on kemia? Oletko koskaan edes ollut oikeasti rakastunut?? Ei kuulosta siltä!
"..ja nyt olen tajunnut, että niiden puuttuminen on varmasti suurin syy myös haluttomuuteeni"
Heh heeh hee!! miten joku voi olla noin metsässä!
just noista sun tyyppisistä miehistä tässä on ollutkin puhe...eli ei mitään tajua mistään syvällisemmästä. älä vaivaudu enää, please.
Useimman parisuhteen ongelmaksi muodostuu se, että pidemmän ajan jälkeen ei ole uusia tarinoita kerrottavaksi. Eli käytännössä kumppanista tulee arkipäiväinen mölläke, sohvaperuna ja hyvänpäivän tuttava. Kysymys kuitenkin kuuluisi, että oletko nimenomaan kiinnostunut miehesi syvällisistä ajatuksista vai pitäisikö hänen olla kiinnostunut sinun ajatuksistasi. Jos vastaus on jälkimmäinen, et voi odottaa miehesi ryhtyvät ajatuksenlukijaksi. Asetat hänelle mahdottoman riman, jota ei niin vain ylitetä, mikäli mielikuva ideaalimiehestä on omassa päässäsi. Jos sinulla on ajatuksia joita haluat jakaa, aloitteen on lähdettävä sinusta itsestäsi. Mutta jos olet oikeasti kiinnostunut kuulemaan miehesi syvimpiä pohdintoja, koska et tiedä mitä hän ajattelee, teillä on kommunikaatio ongelma. Tai ehkä kaipaatkin varmuutta elämääsi, suunnan joka tuottaa varman olon. On toki totta, että seksi sujuu ilman ajatuksia, mutta parisuhde ei. Kaikki ihmiset haluavat kumppanikseen älykkään, keskusteluun kykenevän ihmisen. Länsimaissa on edelleen se ajatus, että kumppania etsitään toiseksi puoliskoksi, eli ystäväksi, rakastajaksi ja elämänkumppaniksi. Idea on siinä, että tätä kumppania ei tarvitsisi vaihtaa, jos on hän täydellinen. Mutta kuka meistä olisi täydellinen? Kuka pystyy elämään koko elämän läpi, ilman että tekee ainuttakaan virhettä? Oletko sinä sellainen? Oletko sinä teidän parisuhteessa se puolisko, jota pitää miellyttää? Onko miehesi ainoa tarkoitus siinä, että hän olemassa, jotta sinulla olisi hyvä olla? Minä tiedän omasta kokemuksesta, etten minä ainakaan pystyisi olemaan täydellinen. Käyn joskus ihmisten hermoille, jopa tuntemattomien, joten jos ärsytän ihmisiä, jotka eivät minua tunne, miten paljon ärsytänkään läheisiäni? Kyse ei ole siitä, minkälainen olen, vaan kyse on siitä, mitä he minulta odottavat. Pystyn korjaamaan tilanteen, eli voin tulla puolimatkaan vastaan, mikäli nämä ihmiset kertovat odotuksistaan, mutta ajatustenlukijaksi en pysty. Minun pitää vain luottaa siihen, että oma kumppanini on valmis tekemään virheitä minun kanssani. Me voimme hyväksyä kompromisseja elämäämme, mutta meidän ei kannata ylianalysoida asioita, mitkä ovat epäoleellisia. Siksi haluankin kysyä sinulta, että ylianalysoitko haluttomuuttasi?
Toinen juttu, mikä tuli mieleeni – mistä et puhunut ihan suoraan. Pidätkö miestäsi tyhmempänä kuin mitä itse olet? Eli ajatteletko, että hän on tyhmä? Tiedän tämän kuulostavan aika rajulta, ehkä jopa syytökseltä, mutta se on vain rehellinen kysymys. Ajatteletko, että teillä ei ole mitään yhteistä? Jos oikeasti haluat ratkaista pulman, sinun pitää olla rehellinen itsellesi. Onko miehesi haluton? Tekeekö hän oikeasti jotain väärin? Kohteleeko hän sinua huonosti? Rakastaako hän sinua? Rakastatko sinä häntä? Ajattele miten naurettavalta kuulostaisi, että heittäisit hyvän parisuhteen hukkaan sen takia, ettei mies pystynyt täyttämään sinun ajatuksissasi muodostunutta mielikuvaa. Tai käännetään asia näin päin: olisiko parempi, että elämässäsi olisi syvällisiä keskusteluja, mutta ei miestäsi? Ainoa syvällinen keskustelu, joka sinun kannattaisi käydä, on ihan omissa ajatuksissasi. Esittämällä miehellesi vaatimuksen – ja painoarvo sanalle vaatimus – lisäät vain ongelmia suhteeseenne. Ajattele, miltä miehestäsi tuntuu nyt. Hän tuntee itsensä liian tylsäksi ja tyhmäksi seksiin kanssasi. Eikö olekin kivaa? Kysy itseltäsi, että haluatko todellakin kohdella häntä sillä tavalla.
Jos rehellisiä ollaan, niin tee päätös; haluatko olla hänen kanssa vai et? Jos et, niin päästä kaveri vapaaksi huonosta suhteesta; ennen kaikkea lopeta huono suhde teidän molempien takia. Mikäli et rakasta häntä tai halua oppia tuntemaan hän sellaisena kun hän on, nämä teidän syvälliset keskustelut käydään vain sen takia, että voit peilata omaa arvomaailmaasi hänen kauttaan. Siitä se yhteenkuuluvuuden tunnekin on peräisin; hän on samaa mieltä asioista sinun kanssasi. Mutta mitä käy, jos hän esittää oman mielipiteen? Pystyisitkö hyväksymään, että hän näkee asiat erilailla kuin sinä? Ennen kaikkea, hyväksyykö hän sinun näkökantasi? Ja miten vastaat siihen?
Tiedän, ettei tämä teksti ole reilu. En kuitenkaan kirjoittanut sitä ilkeilläkseni. Mutta fakta on myös se, että toisen ajatusten kanssa on mahdotonta kilpailla. Hyvä parisuhde ei pohjaudu siihen, että vain toinen osapuoli täyttää joitakin odotuksia, mitä asetamme toisillemme. Ei hiljaisen ihmisen tarvitse muuttua puheliaaksi vain sen takia, että joku niin haluaa. Muuttuisitko itse syvällisiä keskusteluja kaipaavasta naisesta, joksikin kaakattavaksi bimboksi, mikäli se sytyttäisi sinun miehesi? Et varmasti muuttuisi. Idea onkin siinä, ettei parisuhteen tarkoituksena olekaan toisen muokkaaminen.
Jos haluat oikeasti käydä keskustelun miehesi kanssa, aloita vaikka tästä aiheesta. Ongelma ei nimittäin ole se, että hän ei aloita syvällisiä keskusteluja, vaan siinä, että sinä vaadit niitä. Toisen syyttämisellä ei pysty rakentamaan kovin tukevaa korttitaloa. Vai pitäisikö sanoa näin, että kun seisoo itse lasitalossa, on vaarallista viskoa kiviä.
Omasta puolestani toivon, että te saatte asian ratkaistuksi. Ja yleensä asiat ratkeavat, tavalla tai toisella. Me päätämme kuitenkin itse siitä, että yritämmekö ratkaista ne fiksusti.
Odotusten asettamisessa on aina se vaara, että pitelee samaan aikaan lukkoa ja avainta, olettaen että toinen pääsee jotenkin ihmeellisesti porttien läpi sisälle. Miten sellainen olisi ylipäätänsä mahdollista, jos ei tule edes puolimatkaan vastaan?
Älykkäänä naisena tiedät, mitä sinun kannattaa tehdä.
Mulla oli joskus jotain juttua sellaisen naisen kanssa, joka puheli just tollasia. Seksi ja pano olivat rumia sanoja. Piti puhua sielujen yhdistymisestä, kahden syvästi toisistaan välittävien ihmisten rakastelusta, paljon hellyyttä ja puhumista. Se kuulemma saa naisen, tai ainakin tämän sai hyrräämään.
.. se piilee, naisen kiihotus pohjimmiltaan.
Itse olen melko ajattelevainen ihminen, luen paljon ja pohdin ihmistä koskevia asioita. Ehkä tosiaan analysoin liikaakin, mutta en pysty elämään aivottomana robottina. Edellisen poikaystäväni kanssa suhde alkoi siitä, että vietimme tuntikausia juttelemalla, ei välttämättä syvällisiä mutta kertomalla kaiken toisillemme, elämästä. Minua kiihotti vain olla hänen lähellään, silloin tunsin jonkun yhteyden. Silti en tuntenut hänen olevan sitoutunut minuun tulevaisuutta ajatellen, hänellä oli niin paljon eri unelmia ja päästin hänet vapaaksi, vaikka sattui.
Nykyisen kanssa kaikki asiat on paremmin kuin hyvin, talous, arki, tulevaisuuden suunnitelmat, yhteiset harrastukset, läheisyys, hellyys ja seksikin on kivaa kun pääsemme asiaan. Mutta en tunne tuota himoa kun ajattelen häntä. En tunne kutitusta mahan pohjassa..
Emme myöskään valvo yökausia keskustelemassa, hän ei jaksa kuunnella mielipiteitäni vaan yleensä tulee mökötystä jos yritämme 'maailmaa parantaa'. Hän kyllä haluaa keskustella meistä ja suhteestamme, se ei ole ongelma. Mutta miten sanoa toiselle että kaipaan tuota älyllistä ja sanallista yhteyttä, se ei ole vaan liiasta analysoinnista syntynyttä kuvitelmaa.
Minusta kuulostaa ihan siltä, ettet ole rakastunut, etkä seurustele oikean ihmisen kanssa.
On ihan tavallista, että jossakin ihmisessä viehättää eri asiat kuin toisessa. Esim. yhdessä henkisyys, toisessa fyysisyys, kolmannessa turvallisuus yms.
John Gray sanoo kirjoissaan, että oikea kumppani on sellainen, johon tuntee sekä emotionaalista, fyysistä, henkistä ja sielullista yhteyttä.
Jos jokin osa-alue näistä puuttuu, se koituu koko suhteen kohtaloksi.
Aika usein ihmiset vaihtavat kumppaneitaan äärilaidasta toiseen. Eli se, mikä toisesta puuttui, on seuraavassa, mutta hänestä taas puuttuu ne hyvät asiat, jotka olivat edellisessä.
Minä olen sitä mieltä, että tekee palveluksen molemmille, jos lähtee suhteesta, jossa tuntee jonkin osa-alueen puuttuvan. Minä uskon siihen, että sen oikean sielunkumppanin kyllä tuntee, kun sellainen tulee vastaan, eikä hänen kanssaan tarvitse miettiä, että hei tunnekohan mä jotakin tätä ihmistä kohtaan. Tottakai on aikoja, jolloin kuuluukin miettiä ja epäillä, mutta tarkoitan sellaista tunnetta jonkin puuttumisesta.
Usein ajatellaan, että miksi jättäisin tämän suhteen, koska siinä on niin monta asiaa hyvin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuuluu aina hakea parasta mahdollista, eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos haluaa ihmisen, jonka voi oikeasti sanoa olevan kaikin tavoin oikea itselleen.
Olet oikeassa myös siinä, että nainen tarvitsee tuon henkisen yhteyden itselleen voidakseen täysin nauttia seksistä. Tottakai myös miehen nautintoa lisää tällainen yhteys, mutta naisille se on varmaan ilmeisempää. Sanotaan usein myös, että naista puhumisen puuttuminen tai puhumisen halveksiminen loukkaa yhtä paljon kuin miestä hänen rakastamansa naisen kieltäytyminen seksistä.