Yksinäinen pieni tyttönen tallusteli syyssateiden kostuttamaa tietä pitkin kotia kohti.
Vastaan tuli suuri lammikko, molemmilla puolilla suuri oja, ei päässyt kiertämällä, ei yli eikä ali. Tyttö jäi seisomaan lammikon reunalle, kenkien kärjet hipoen vettä. Kurkkasi syvyteen ja jäi ihmeissään tuijottamaan.
Ei tunnistanut omakseen noita pieniä kasvoja, ei sitä pientä nuppusuuta, joka niin mielellään aina sanoja muotoili, eikä niitä hämmästyksestä suurentuneita sinisiä silmiä, joilla se maailmaa oli jo hyvän aikaa tutkinut.
Tyttö tuijotti niin kauan lammikkoon, että talvi tuli, jäätyi kenkiensä kärjistään veteen kiinni, värjötteli siinä yksin koko pitkän talven, kunnes tuli kevät.
Jää suli tytön ympäriltä, kaikki heräsi eloon, lammikko kuivui. Mutta tyttö ei osannut enää jatkaa matkaansa, unohti minne oli menossa...ei löytänyt koskaan kotiin. Siellä se vieläkin seisoo.
Vastaan tuli suuri lammikko, molemmilla puolilla suuri oja, ei päässyt kiertämällä, ei yli eikä ali. Tyttö jäi seisomaan lammikon reunalle, kenkien kärjet hipoen vettä. Kurkkasi syvyteen ja jäi ihmeissään tuijottamaan.
Ei tunnistanut omakseen noita pieniä kasvoja, ei sitä pientä nuppusuuta, joka niin mielellään aina sanoja muotoili, eikä niitä hämmästyksestä suurentuneita sinisiä silmiä, joilla se maailmaa oli jo hyvän aikaa tutkinut.
Tyttö tuijotti niin kauan lammikkoon, että talvi tuli, jäätyi kenkiensä kärjistään veteen kiinni, värjötteli siinä yksin koko pitkän talven, kunnes tuli kevät.
Jää suli tytön ympäriltä, kaikki heräsi eloon, lammikko kuivui. Mutta tyttö ei osannut enää jatkaa matkaansa, unohti minne oli menossa...ei löytänyt koskaan kotiin. Siellä se vieläkin seisoo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisi olla myös minusta kirjoitettu...