70-luku

...että ihminen uskoo omakohtaisesti syntinsä anteeksi.

Hoitokokousvuosina on saanut sielunvihollinen paljon valtaa ja niinpä on myös väärin tehty. En kuitenkaan usko, että kaikesta huolimatta ei olisi elävää Kristuksen uskoa ollut, jok avoitti kaikesta huolimatta sielunvihollisen hyökkäykset. Saanhan itse kuitenkin nauttia täyttä armoa ja anteeksiantamusta ilman vaateita tänä päivänä, vaikka VL olenkin.

Oma arveluni on, että vaikka tehtäisiin kuinka laaja ja julkinen anteeksi pyyntö maailman laajuisesti, eritellen oikeassa ja väärässä olevat, tunnustaen väärät teot, mutta tunnustaen myös oikeat opit, niin se ei riittäisi kuitenkaan. Tämä on siis minun arveluani.

Kristuksen esimerkissä on meille kaikille paljon oppimista, johon ei lihallinen ihminen taida koskaan pystyä:

"Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät"

Se on katolilaista oppia, että olisi tehtävä anteeksipyyntö niin ja näin, että voisi antaa anteeksi. Puolittainen katumus ei ole koskaan riittänyt katolilaisuudessa, vaan on täytynyt katua täydellisesti ja ihminen on määrittänyt, milloin katumus on riittävän täydellinen ja syvä, että rippi on katsottu päteväksi. Raamattu ei opeta näin.

Anteeksiantaminen ei ole koskaan helppoa ihmiselle, vaikka velallinen kieriskelisi tuhassa ja mudassa kuinka paljon, sillä ihmisen lihallinen mieli on taipuvainen nauttimaan toisen kärsimyksestä ja nöyryyttämisestä vrt. "Potut pottuina", Ihminen on itsessään paha ja kostonhimoinen, mutta Jumalan sana menee täydellisesti yli ihmisen pahuuden, eikä aseta vaatimuksia armolle ja anteeksiantamukselle, vaikka olisi minkälaiseen rikkeeseen joutunut.

Jumalan sana ylittää siinäkin ihmisen mielen, että vaikka kuinka olisi joutunut rikkeeseen lähimmäistään kohtaan, niin ei armolle ole siinäkään tilanteessa asetettu mitään ehtoa, vain usko on se, joka pelastaa syntisen ihmisen. Uskon hedelmä on korjata asiat myös lähimmäisen kanssa, mutta se ei ole anteeksiantamuksen ehto ja edellytys Jumalan puolelta Jumalan sanan mukaan.

vlm kirjoitti:

...että ihminen uskoo omakohtaisesti syntinsä anteeksi.

Hoitokokousvuosina on saanut sielunvihollinen paljon valtaa ja niinpä on myös väärin tehty. En kuitenkaan usko, että kaikesta huolimatta ei olisi elävää Kristuksen uskoa ollut, jok avoitti kaikesta huolimatta sielunvihollisen hyökkäykset. Saanhan itse kuitenkin nauttia täyttä armoa ja anteeksiantamusta ilman vaateita tänä päivänä, vaikka VL olenkin.

Oma arveluni on, että vaikka tehtäisiin kuinka laaja ja julkinen anteeksi pyyntö maailman laajuisesti, eritellen oikeassa ja väärässä olevat, tunnustaen väärät teot, mutta tunnustaen myös oikeat opit, niin se ei riittäisi kuitenkaan. Tämä on siis minun arveluani.

Kristuksen esimerkissä on meille kaikille paljon oppimista, johon ei lihallinen ihminen taida koskaan pystyä:

"Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät"

Se on katolilaista oppia, että olisi tehtävä anteeksipyyntö niin ja näin, että voisi antaa anteeksi. Puolittainen katumus ei ole koskaan riittänyt katolilaisuudessa, vaan on täytynyt katua täydellisesti ja ihminen on määrittänyt, milloin katumus on riittävän täydellinen ja syvä, että rippi on katsottu päteväksi. Raamattu ei opeta näin.

Anteeksiantaminen ei ole koskaan helppoa ihmiselle, vaikka velallinen kieriskelisi tuhassa ja mudassa kuinka paljon, sillä ihmisen lihallinen mieli on taipuvainen nauttimaan toisen kärsimyksestä ja nöyryyttämisestä vrt. "Potut pottuina", Ihminen on itsessään paha ja kostonhimoinen, mutta Jumalan sana menee täydellisesti yli ihmisen pahuuden, eikä aseta vaatimuksia armolle ja anteeksiantamukselle, vaikka olisi minkälaiseen rikkeeseen joutunut.

Jumalan sana ylittää siinäkin ihmisen mielen, että vaikka kuinka olisi joutunut rikkeeseen lähimmäistään kohtaan, niin ei armolle ole siinäkään tilanteessa asetettu mitään ehtoa, vain usko on se, joka pelastaa syntisen ihmisen. Uskon hedelmä on korjata asiat myös lähimmäisen kanssa, mutta se ei ole anteeksiantamuksen ehto ja edellytys Jumalan puolelta Jumalan sanan mukaan.

"Oma arveluni on, että vaikka tehtäisiin kuinka laaja ja julkinen anteeksi pyyntö maailman laajuisesti, eritellen oikeassa ja väärässä olevat, tunnustaen väärät teot, mutta tunnustaen myös oikeat opit, niin se ei riittäisi kuitenkaan."

Ei riittäisi mihin, kenelle?

Eikö tule mitenkään mieleen, että tällainen selvitys ja sovitus olisi tarpeen yhteisölle itselleen? Miten se muutoin voisi ylipäätään jatkaa toimintaansa? SRK on uskottavuuskriisissä.

Kysymys on väärän menettelyn ja epäoikeudenmukaisen toiminnan avoimesta ja julkisesta myöntämisestä. Virhe on korjattava siinä laajuudessa kuin se on tehty. Miten ihmeessä tämä voi olla näin mahdottoman vaikeaa
- yhteisölle joka itse saarnaa erehdysten avointa tunnustamista ja sovittamista?

Kun jokin organisaatio vahingoittaa sille tärkeää ihmisryhmää, se kadottaa uskottavuutensa ja luotettavuutensa. Se joutuu uskottavuuskriisiin.

Kun yhteisö oivaltaa toimia oikein erehdysten jälkeen, se ei suinkaan ala selitellä vääryyksiä eikä peittele erehdyksiään, vaan tutkii asian, myöntää rehellisesti virheensä ja pahoittelee niitä. Se on vähintä mitä voidaan odottaa, jos SRK aikoo käydä jatkossakin luotettavasta ja rehellisestä uskonnollisesta yhteisöstä.

Tulee mieleen arvostettu yhdysvaltalainen sanomalehti New York Times. Yksi sen toimittajista oli kirjoittanut valheellisia ja keksittyjä juttuja lehdessa pitkään, kunnes asia paljastui. Lehti ei suinkaan pyrkinyt piilottelemaan asiaa eikä vääntänyt tapahtuneita tosiasioita valheella muuksi, vaan julkisti itse asian omilla sivuillaan. Lehti selosti tutkimuksen tulokset, mistä tapaus oli saanut alkunsa ja miten sellainen oli mahdollista. Samoin se kuvasi lukijoille, miten tällaisia tapauksia pyritään jatkossa välttämään.

Näin voidaan yrittää korjata murtunutta luottamusta ja uskottavuutta, sekä yrittää hyvittää vahingot.

Mistä syystä tätä selvää ja luonnollista asiaa ei SRK:ssa ymmärretä? Millainen käsitys moraalisesta ja vastuullisesta toiminnasa yhteiskunnassa teillä oikein vl-liikkeessä nykyisin on? SRK ei ole erilliinen saareke vaan sillä on kumppaneita yhteiskunnassa. Kumppanuus edellyttää luottamusta ja luottamus taas normaalien vastuullisten ja rehellisten pelisääntöjen noudattamista.

Monet yhdistykset, yritykset ja muut organisaatiot sekä valtioiden hallitukset ym. edustajat ovat toimineet tähän tapaan eri yhteyksissä, kun on ollut syytä. Eivät toki kaikki joiden pitäisi. Mutta erityisesti uskonnolliseslta yhteisöltä odotamme rehellisyyttä.

Japanin hallitus on myöntänyt ja pahoitellut toisen maailmansodan aikana tekemiään vääryyksiä kiinalaisille kansanryhmille; saksalaiset ovat pyytäneet anteeksi julmuuksiaan sodan aikana eri yhteyksissä; Etelä-Afrikassa on käyty sovitteluprosessi; Ruandassa on käynnissä parhaillaan vastaava sovitteluprosessi.

SRK ja rauhanyhdistykset kävivät viattomien uskovaisten kimppuun tavalla joka ei ole hyväksyttävää Raamatun mukaan eikä se ole hyväksyttävää myöskään normaalin maallisen elämän moraalin kannalta.

Jos SRK ja vanhoillislestadiolainen yhteisö aikoo säilyä yhteiskunnassa kelpoisena toimijana, jolla on uskottavuus vastuullisena yhteisönä, se ei kerta kaikkiaan pääse mihinkään siitä että ainoa tie on julkinen tapahtumain tutkinta ja siitä tehtävät johtopäätökset anteeksipyyntöienen senaiaikaisista tapahtumista kärsineille.

Tässä muuten asiasta kiinnostuneille tietoa New York Yimesin tapauksesta:

http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/112003/uutis/timesxbl.htm

Paula E. kirjoitti:

"Oma arveluni on, että vaikka tehtäisiin kuinka laaja ja julkinen anteeksi pyyntö maailman laajuisesti, eritellen oikeassa ja väärässä olevat, tunnustaen väärät teot, mutta tunnustaen myös oikeat opit, niin se ei riittäisi kuitenkaan."

Ei riittäisi mihin, kenelle?

Eikö tule mitenkään mieleen, että tällainen selvitys ja sovitus olisi tarpeen yhteisölle itselleen? Miten se muutoin voisi ylipäätään jatkaa toimintaansa? SRK on uskottavuuskriisissä.

Kysymys on väärän menettelyn ja epäoikeudenmukaisen toiminnan avoimesta ja julkisesta myöntämisestä. Virhe on korjattava siinä laajuudessa kuin se on tehty. Miten ihmeessä tämä voi olla näin mahdottoman vaikeaa
- yhteisölle joka itse saarnaa erehdysten avointa tunnustamista ja sovittamista?

Kun jokin organisaatio vahingoittaa sille tärkeää ihmisryhmää, se kadottaa uskottavuutensa ja luotettavuutensa. Se joutuu uskottavuuskriisiin.

Kun yhteisö oivaltaa toimia oikein erehdysten jälkeen, se ei suinkaan ala selitellä vääryyksiä eikä peittele erehdyksiään, vaan tutkii asian, myöntää rehellisesti virheensä ja pahoittelee niitä. Se on vähintä mitä voidaan odottaa, jos SRK aikoo käydä jatkossakin luotettavasta ja rehellisestä uskonnollisesta yhteisöstä.

Tulee mieleen arvostettu yhdysvaltalainen sanomalehti New York Times. Yksi sen toimittajista oli kirjoittanut valheellisia ja keksittyjä juttuja lehdessa pitkään, kunnes asia paljastui. Lehti ei suinkaan pyrkinyt piilottelemaan asiaa eikä vääntänyt tapahtuneita tosiasioita valheella muuksi, vaan julkisti itse asian omilla sivuillaan. Lehti selosti tutkimuksen tulokset, mistä tapaus oli saanut alkunsa ja miten sellainen oli mahdollista. Samoin se kuvasi lukijoille, miten tällaisia tapauksia pyritään jatkossa välttämään.

Näin voidaan yrittää korjata murtunutta luottamusta ja uskottavuutta, sekä yrittää hyvittää vahingot.

Mistä syystä tätä selvää ja luonnollista asiaa ei SRK:ssa ymmärretä? Millainen käsitys moraalisesta ja vastuullisesta toiminnasa yhteiskunnassa teillä oikein vl-liikkeessä nykyisin on? SRK ei ole erilliinen saareke vaan sillä on kumppaneita yhteiskunnassa. Kumppanuus edellyttää luottamusta ja luottamus taas normaalien vastuullisten ja rehellisten pelisääntöjen noudattamista.

Monet yhdistykset, yritykset ja muut organisaatiot sekä valtioiden hallitukset ym. edustajat ovat toimineet tähän tapaan eri yhteyksissä, kun on ollut syytä. Eivät toki kaikki joiden pitäisi. Mutta erityisesti uskonnolliseslta yhteisöltä odotamme rehellisyyttä.

Japanin hallitus on myöntänyt ja pahoitellut toisen maailmansodan aikana tekemiään vääryyksiä kiinalaisille kansanryhmille; saksalaiset ovat pyytäneet anteeksi julmuuksiaan sodan aikana eri yhteyksissä; Etelä-Afrikassa on käyty sovitteluprosessi; Ruandassa on käynnissä parhaillaan vastaava sovitteluprosessi.

SRK ja rauhanyhdistykset kävivät viattomien uskovaisten kimppuun tavalla joka ei ole hyväksyttävää Raamatun mukaan eikä se ole hyväksyttävää myöskään normaalin maallisen elämän moraalin kannalta.

Jos SRK ja vanhoillislestadiolainen yhteisö aikoo säilyä yhteiskunnassa kelpoisena toimijana, jolla on uskottavuus vastuullisena yhteisönä, se ei kerta kaikkiaan pääse mihinkään siitä että ainoa tie on julkinen tapahtumain tutkinta ja siitä tehtävät johtopäätökset anteeksipyyntöienen senaiaikaisista tapahtumista kärsineille.

Tässä muuten asiasta kiinnostuneille tietoa New York Yimesin tapauksesta:

http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/112003/uutis/timesxbl.htm

...edelliseen.

Aina ei tule kirjoitettua kaikke ajuurta jaksain ja ymmärrän, että aina ei tule luettua kaikkien kaikkia kirjoituksia, mutta aiemmin olen monin sanoin tätä asiaa käsitellyt näkökulmastani, johon tässä yksi linkki:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010408140

Lisää linkkejä ja vastuullisuutta, jota itse tunnen löytyy hakukoneella kirjoituksistani.