rakkautta enää...en ymmärrä. Olenko epänormaali ihminen, sillä rakastan erästä ihmistä aina kun näen hänet niin aivan mahdottomasti.
Mutta kun emme ole yhdessä, niin en häntä kaipaakaan...ei ole ikävä.
Sanon niin, koska "kuuluu", mutta taidan oikeasti olla tunnekuollut ihminen.
Sama juttu kuin edellisessäkin suhteessa, miksi kaikki menee näin? En ymmärrä...luulen olevani rakastunut, mutta olenko sittenkään?
Mutta kun emme ole yhdessä, niin en häntä kaipaakaan...ei ole ikävä.
Sanon niin, koska "kuuluu", mutta taidan oikeasti olla tunnekuollut ihminen.
Sama juttu kuin edellisessäkin suhteessa, miksi kaikki menee näin? En ymmärrä...luulen olevani rakastunut, mutta olenko sittenkään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuuluisi olla ikävä jos oikeasti toisesta välittää niin paljon? En tiedä...
joo ja ei. varmaan se ikävän määrä sentään vaihtelee sinullakin? jos ei koskaan ole toista ikävä niin tuskin silloin mistään vuosisadan rakkaustarinasta on kyse?
normaalia on, että ikävän määrä vaihtelee riippuen elämäntilanteesta ja kulloisistakin aktiviteeteista.
jos kumminkin rakastat toista yhdessä olessanne, pitäisin sitä positiivisena merkkinä rakkaudesta. ikävää käsittelee moni eri tavoin. toinen sulkee alitajuistesti toisen pois mielestään kunnes jälleen tavataan. tällöin vältty kokemasta ikävän ahdistavaa tunnetta. toiset taas piehtaroi ja riutuu siinä ikävän tunteessa. kumpi sitten on parempi?