Maailma on ihana paikka niin on sanottu niin minäkin olen joskus uskonut. Elämä on tyhjää ilman rakkautta senkin olen saanut kovinkin tarkkaan kokea. Tätähän tämä tyhjää tänään, tyhjää huomenna, tyhjää seuraavana päivänä. Tumma pilviverho peittää taivaan niin että auringon häivähdystä ei näy. Mutta sitten pilvet hetkeksi raottuivat sain hetken tuntea auringon ihanan lämmön, aloin toivoa että pilvet eivät enää tulisi takaisin mutta toivoinkin liikoja. Se oli vain pieni rako pilvipeitteesä joka jälleen kattaa koko taivaan se on synkkä ja tumma niinkuin ei siitä mikään läpi tulisi. Tiesin sen tapahtuvan, pelkäsin sitä ja se meni juuri niinkuin odotinkin.
Mutta tiedän nyt edes hiukan kuinka täydellistä kaikki on niillä joilla ei ole pilviä. Kuinka kiitollinen pitäisi olla siitä että olisi ihminen jota rakastaa olisi joskus saanut tuntea rakastavansa ja tuntea jonkun rakastavan. Minä hetken luulin niin tunteani edes pienen palan siitä mutta kaikki, kuten tavallista, oli vain harhaa. Suurta itsepetosta. Mutta minä en edelleenkään murru, yksi pettymys muiden joukossa ei ole enää mitään. Sydän kovettuu, pikkuhiljaa se muuttuu, ennen täysillä hetkeen lähtevästä sydämestä on tullut kova, tunteeton, kylmä. Niin käy kun sitä ei mikään lämmitä ja saa vain iskuja toisensa perään. Nyt suljen sen. Tunteet ovat turhia, rakkaus on turha tunne ilman vastarakkautta ihastuminen on hyödytöntä kun tietää että se ei ole mahdollista että elämä sittenkin hymyilisi.
Näin se käy, sydän on nyt kiinni se suojelee itseään siltä että sen ei enää koskaan tarvitse ottaa vastaan iskuja ja pettymyksiä. Se kaipaa rakkauttaa se haluaisi rakastaa mutta se on kiellettyä. Se on aina valmistautunut antamaan kaikkensa rakastamaan täysillä ilman ehtoja siihen se on aina ollut valmis kun siltä on tuntunut. Se on vaan nyt päätettävä. Tämä sydän ei rakasta ei nyt eikä tulevaisuudessa koska lopulta se kokee vain saman pettymyksen niinkuin niin usein ennenkin. Se on siis kivuttomampaa kieltää kaikki tunteet. Se koskee nyt se on helvetillinen kipu kun taistelee sitä tosiasiaa vastaan että minä en ole rakkuatta varten eikä rakkaus minua varten. Mutta kun sen kivun kestää ja sydämen saa suljetuksi kaikelta sellaiselta mikä voisi enää aiheuttaa lisää tuskaa, on elämä paljon helpompaa ei tuteita, ei ihastumisia, yksinäisyyttä johon on jo tottunut, ei rakkautta joka tuhoaa. Toisaalta ei myöskään ole mahdollisuutta rakkauteen joka parnataa kaikki haavat, mutta sen hinta on liian suuri, se on liian mahdotonta että se tapahtuisi. Siksi senkin voi estää.
Minä haluaisin rakastaa antaa kaikkeni, rakkauteni, koko elämäni. Mutta kenelle? Niin, en kenellekkään kun sellaista ihmistä ei ole joka sen haluaisi ja jolle sen haluaisin antaa. Nyt. Lukitsen portin sydämeen. Kierrän avainta lukossa. Valtava tuska... Noin. portti on vielä raollaan otan avaimen lukosta ja heitän sen raollaan olevasta portista sisään ja suljen portin. Nyt se on tehty portti on lukossa suljettu ikiajoiksi. Sinne ei pääse sisään kukaan ei kukaan. eikä sieltä mikään pääse ulos ei mitään ketään kohtaan koskaan. Minusta on tullut tunteeton ei rakkautta. Vain muisto tuskasta jota se on aiheuttanut. Enää ei sitäkään tarvitse kokea. Jäljellä on vain kaipaus ei muuta kaipaus johonkin kauniiseen ja siihen että pilvet häviäisivät taivaalta. Ainoa vaan että enää sekään ei ole mahdollista.
Minä olen yksin nyt ja tässä, tänään ja huomenna, aina ja ikuisesti. Eikä minua siinä kukaan voi auttaa. Mutta niinkuin tähänkin saakka minä tyydyn kohtalooni.
Mutta tiedän nyt edes hiukan kuinka täydellistä kaikki on niillä joilla ei ole pilviä. Kuinka kiitollinen pitäisi olla siitä että olisi ihminen jota rakastaa olisi joskus saanut tuntea rakastavansa ja tuntea jonkun rakastavan. Minä hetken luulin niin tunteani edes pienen palan siitä mutta kaikki, kuten tavallista, oli vain harhaa. Suurta itsepetosta. Mutta minä en edelleenkään murru, yksi pettymys muiden joukossa ei ole enää mitään. Sydän kovettuu, pikkuhiljaa se muuttuu, ennen täysillä hetkeen lähtevästä sydämestä on tullut kova, tunteeton, kylmä. Niin käy kun sitä ei mikään lämmitä ja saa vain iskuja toisensa perään. Nyt suljen sen. Tunteet ovat turhia, rakkaus on turha tunne ilman vastarakkautta ihastuminen on hyödytöntä kun tietää että se ei ole mahdollista että elämä sittenkin hymyilisi.
Näin se käy, sydän on nyt kiinni se suojelee itseään siltä että sen ei enää koskaan tarvitse ottaa vastaan iskuja ja pettymyksiä. Se kaipaa rakkauttaa se haluaisi rakastaa mutta se on kiellettyä. Se on aina valmistautunut antamaan kaikkensa rakastamaan täysillä ilman ehtoja siihen se on aina ollut valmis kun siltä on tuntunut. Se on vaan nyt päätettävä. Tämä sydän ei rakasta ei nyt eikä tulevaisuudessa koska lopulta se kokee vain saman pettymyksen niinkuin niin usein ennenkin. Se on siis kivuttomampaa kieltää kaikki tunteet. Se koskee nyt se on helvetillinen kipu kun taistelee sitä tosiasiaa vastaan että minä en ole rakkuatta varten eikä rakkaus minua varten. Mutta kun sen kivun kestää ja sydämen saa suljetuksi kaikelta sellaiselta mikä voisi enää aiheuttaa lisää tuskaa, on elämä paljon helpompaa ei tuteita, ei ihastumisia, yksinäisyyttä johon on jo tottunut, ei rakkautta joka tuhoaa. Toisaalta ei myöskään ole mahdollisuutta rakkauteen joka parnataa kaikki haavat, mutta sen hinta on liian suuri, se on liian mahdotonta että se tapahtuisi. Siksi senkin voi estää.
Minä haluaisin rakastaa antaa kaikkeni, rakkauteni, koko elämäni. Mutta kenelle? Niin, en kenellekkään kun sellaista ihmistä ei ole joka sen haluaisi ja jolle sen haluaisin antaa. Nyt. Lukitsen portin sydämeen. Kierrän avainta lukossa. Valtava tuska... Noin. portti on vielä raollaan otan avaimen lukosta ja heitän sen raollaan olevasta portista sisään ja suljen portin. Nyt se on tehty portti on lukossa suljettu ikiajoiksi. Sinne ei pääse sisään kukaan ei kukaan. eikä sieltä mikään pääse ulos ei mitään ketään kohtaan koskaan. Minusta on tullut tunteeton ei rakkautta. Vain muisto tuskasta jota se on aiheuttanut. Enää ei sitäkään tarvitse kokea. Jäljellä on vain kaipaus ei muuta kaipaus johonkin kauniiseen ja siihen että pilvet häviäisivät taivaalta. Ainoa vaan että enää sekään ei ole mahdollista.
Minä olen yksin nyt ja tässä, tänään ja huomenna, aina ja ikuisesti. Eikä minua siinä kukaan voi auttaa. Mutta niinkuin tähänkin saakka minä tyydyn kohtalooni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Amen.
Haluaisin vaan mielenkiinnolla tietää sun iän...On nimittäin naurettavaa ajatella että kun joku yksi juttu on mennyt puihin niin sen jälkeen kukaan ei rakasta sua. Tottunu vaan noihin teksteihin: "Mä oon 13W ja en oo koskaan harrastanu seksii.Oonks mä epänormaali?" Naurettavaa, sanon minä! Ei sillä et sä oisit samanlainen tapaus, enhän mä sitä voi tietää mut anyway...Kyl kaikki löytää jonkun kun jaksaa vaan etsiä. Ei saa luovuttaa liian aikaisin!
Siis nimimerkissä on vuosi eli kohta oon 18 eikä todellakaan ollu ensimmäinen kerta! tää oli sanotaanko vaikka riittävän mones että on jo tarpeeks pohjaa sanoo että mä en kenellekkään kelpaa. Tietäs vaan mikä mun vika on. No siis mulle ois tärkeitä vähnä muutkin kuin seksi. Eikä ihan vähän. No mutta kai ehkä jos kenties joskus sattuu kohdalle sellanen ihminen joka sitten jostain syystä herättää tunteita mussa ja myös siinä herää samanlaisia tunteita. Elämä on hassua. Toiseiila on enemmän jotain kun toisilla ja kaikkee ei voi saada
Voi helvetti!!!! Mä en edes jaksanu lukee tota armotonta paskaa loppuun, mut kai se käsitteli jotain että "haluan jonkun jota rakastaa, mutta ei löydy/en kelpaa" YHYYYY!!!!! :( Meidän ikäsiä(oon '83) ei oo luotu rakastamaan ketään, ei mitään muuta kun riesaa rakkaudenkipeistä teinipilluista, vikisee joka asiasta, pitäis koko ajan soittaa sit se roikkuu kokoajan kiinni ja pitää selittää kaikkee skeidaa. Vapaa-ajasta ei tietoakaan. Mä en ainakaan aio ruveta vakavasti seurustelemaan vielä moneen moneen vuoteen!! Säälittävää ku 18v. ämmät on jo ihan tosissaan ettimässä elämänkumppania, kun me(ainakin mä ja monet muutkin) jätkät vasta aletaan seurustelemaan itsemme kanssa. Voi voi kun tyttö viimeistään parin viikon päästä tajuaa että ei poika halunnutkaan muuta kuin päästä pukille!!! Tyhmiä ne on ,kyllä niitten ny pitäis tietää. Baarista tosin löytyy muijiakin jotka haluu vain sitä. Armeija 2viikon päästä, kyllä tässä vielä muutaman ehtii "hoitelemaan", sitte n. vuoden selibaatti. Rupee säkin vaan "kierrättään", kyllä siinä rakkaudenkaipuu nopeaa unohtuu, tai voihan sitä kokeillakin ja huomata kuinka kauheeta se on.
Pääseehän sieltä intistä hyvä ihminen lomillekin... ;)
Sä ilmeisesti oletkin (kaikella kunnioituksella) sellanen tunteeton ihminen jolle ei merkitsekkään muu kuin joku seksi ja pano ja muija ym. Jolle sitten kuitenkin on ottajia. Katos ei ole helppoo olla tällänen jätkä jolla on muutakin kun jalkoväli mielessä mutta jostain syystä tytöille kelpaa paremmin sellaset ns "rentut" kun tälläset mun kaltaset jotka haluais niinkun jakaa asioita tehdä kaikkee kivaa yhessä olla vaan sillai että tietää että se toinenkin välittää. PIKKASEN ENEMMÄN TOSISSAANKIN! ENKÄ MÄ ALA MITÄÄN "HOITELEMAAN" ENKÄ "KIERRÄTTÄMÄÄN" KOSKA SE ON ÄLYTTÖMINTÄ MITÄ VOI TEHDÄ. Eri ihmiset arvostaa eri asioita ja jos sä et halua seurustella tosissas vaan "kierrättää" niin ole hyvä mä en sellaseen osallistu.
Hipshei! Luin tuon sun pitkän juttus, jossa kerroit tunteistas. Voin sanoa, että liikutuin -todella! Sä kerroit niin avoimesti ja kauniisti, että meinas kyynel vierähtää poskelle... Yhden kohdan panin merkille ja tunnistin itsessänikin eli sen kohdan, jossa sydän kovettuu ja siitä tulee tunteeton ja kylmä. Mulle riitti sydämen kovettumiseen yksikin takaisku, eikä se kolmen viimeisen vuoden aikana ole näyttänyt pehmenemisen merkkejä laisinkaan! =( Elämä on tylyä ja epäoikeudenmuikaista, mitä muutakaan?
Hmm..mitäs tosta sun tekstistä sanois paitsi sen että tyypillinen suomalainen "karju" mies..nainen esineellisetetään heti. Ja käytetään omien halujen tyydytykseen ainoastaan ehkä ne naiset on oikeessa et jätkät on yksinkertasia..tai no sä ainaki oot.. kai vissii.
Ja mitä meihin Yksinäisiin tulee niin me haluamme kokea sen mitä TE muut koitte sillo ylä-asteella tms.. kato te tiiätte miltä tuntuu rakastaa tms..ja nyt ku naiset ei kelpaa nii pillua vaan..mutta ennen kuin seuraavan kerran kommentoit niin muista toi että kaikki Ei seurutelle ylä-asteel syystä tai toisesta..
Kyl mä tiedän miltä tuntuu olla yksin. Millasta se on kun sisällä mussa asuu jotai niin kipeetä mikä tukehduttaa mun heikon elämän kipinän. Kun on pakottava tunne rakastua, mut ei oo ketään sellasta jota vois rakastaa. Ja sen tietää, et ketää sellasta ei tuu koskaa olemaankaa.
Joku joskus sano et ihmisen ei oo hyvä elää ilman rakkautta, vaik ei vastarakkautta saiskaan. Mä tiedän sen paremmi ku kukaan muu. Mun elämä on viety multa pois ennen ku mä sain ees alottaa sitä. Mä en tuu ikinä rakastumaan keneenkään. Mun sydän on musta ja katkera. Mut ennen kaikkee se on tyhjä.
Mun on pakko tunnustaa et mä oon joskus kateellinen mun ns. ystäville koska ne löytää oman kullan, (joka tottakai vaihtuu about kahen viikon välein..) eikä ne koskaa joudu kärsimää yksinäisyydestä No en tietenkää kadehdi tota kierrätyksen meininkiä, vaan sitä et mä oon erilainen ku ne enkä tahdo tyytyä mihkään pinnalliseen. Ja ilmeisesti se estää kaiken normaalin, enkä mä tajuu enää mitää. Mä en tiedä kuka mä oon. Mä en ees haluu tietää. Erilainen ainaki.
Ja te jotka kenties ootte tätä lukenu..
..Ei tarvi vastata, koska te ette ymmärtäis mua kuitenkaa. Enkä välittäis ees. Mun viimesimmätki tunteiden riepaleet on revitty multa pois kauan kauan sitte kauas kauas pois.
Elämällä ei oo mulle mitää annettavaa.