Miten te jotka kärsitte esiintumispelosta ja auktoriteeteista pärjäsitte armeijassa? On kauheat paineet kun pitäis tammikuussa mennä, että alan tärisemään siellä ja ääni värisee ja häpäisen itseni täydellisesti...
Armeija
ahdistunut
114514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei!
Ensimmäinen esitelmä on aina pahin, sitten huomaa, ettei se niin kamalaa ollutkaan.
Lehdissä on joskus neuvoja siitä, miten pääsee esiintymispelosta mm. kuvittelee kuulijat pikkulapsiksi alusvaatteisillaan.
Lääkäriltä voi saada lääkettä, jota voi ottaa pienen määrän, ettei tärisytä!
Tsemppiä!
Mä oon 24 vuotias nuorimies ja mun pitäis kans tammikuussa mennä. Ja haluaisinkin mennä mutta.....mulla on paniikkihäiriö, masennusta ja ahdistuskohtauksia. Pelkään sosiaalisia tilanteita. Lääkitys on --> Seronil (joka aamu) ja Oxepam (tarvittaessa).
Lääkärin kanssa keskustelemalla voi saada lykkäystä (ja varmasti saatkin) tai jos oireesi ovat pahoja niin jopa vapautuksen. Itse haluaisin suorittaa varusmiespalvelukseni mutta kun olen tällainen jännittäjä (entinen koulukiusattu) niin siitä ei välttämättä tule mitään. Ajattelin nyt katsoa pari vuotta että josko lääkitys ja aika parantaisi. Saatan myös jutella asioista mielenterveyden ongelmiin perehtyneen ihmisen kanssa. Puhuminen tekee aina hyvää!!
Mutta mietipä asiaa omalta kohdaltasi ja jos olet sitä mieltä että et voi tammikuussa vielä asepalvelustasi suorittaa niin keskustele lääkärille ja pyydä lykkäystä. Keskustelkaa myös lääkityksestä, joka auttaa pelkoihin yms. Normaalisti tuollaisiin ongelmiin kirjoitetaan SSRI-lääkettä eli serotoniinin takaisinoton estäjää.
Saakos kysyä vielä sitä, että mihin päin Suomea sun pitäis astua palvelukseen?
Käy ihmeessä lääkitystä jos meinaat selvityä kunnialla. On siellä sen verran kovat psyykkiset-testit ettet niistä todennäköisesti kunnialla selviä ilman lääkitystä. Kärsin just itse noista ja kaikki meinasi mennä päin ****** ja osaksi menikin. Eikä helpottanut yhtään koko aikana. Noista kärsivälle armeija on melkeinpä pahin paikka mitä voi olla.
Eikö armeija ole sellainen paikka että siellä ei ehdi jännittämään eikä ajattelemaan omia oireitaan kun tahti on niin kova?
Jos armeijassa ei pysty olemaan sen voi keskeyttää. Kannattaako sen takia jo etukäteen lääkkeitä hankkia jos ei siviilissäkään niitä syö?
Ennen armeijaa kannattaa hankkia kuntoa lenkkeilemällä jne. jotta armeija ei sitten niin kova paikka olisi. Ehkä meno sinne tuntuisi sitten helpommalta, varmemmalta.
Näin minä neuvon vaikka en itse ole armeijaa käynytkään (olen keski-ikäinen nainen). Voihan näitäkin asioita miettiä...tai sitten ei.
Jokatapauksessa ihmisarvo ei ole armeijasta kiinni. Sinne voi mennä tai olla menemättä. Rohkeutta vaan kaikille, on päätös mikä tahansa.
Sekoitat nyt fyysisen kestävyyden ja henkisen. Itsellä ei ollut mitään ongelmia fysiikassa. Coopperissa yli 3000 jne. Mutta tosiaankin siellä tehdään psyykkeen testejä esim siten että auditorion ollessa täynnä väkeä, menee jokainen sinne eteen vuorollaan suorittamaan tiukasti asennossa seisten monimutkaisiakin keskusteluja kuuluvalla äänellä. Kyllähän tuokin esinntymään tottuneesta on helppoa kun heinänteko, varsinkin niille jotka oikein itseään tyrkyttämällä kaipaavat huomiota. Mutta kun kaikki ei ole syntyneet esiintymään. Kyllä siinä alkuun puntti väpätti pahasti, oli pahempi paikka kuin omat häät, vaikka niissäkin jännitti aika lailla. Mutta kyllä siihenkin hieman tottuu ajan armeijassa kuluessa, ja tuokin "testaus" kuuluu alokasajan "nautintoihin". Osa ei varmasti edes ymmärrä mitä ihmeellistä noissa esinntymis tehtävissä oikein on, jännittäjä tajuaa sen heti. Olen hitonmoinen jännittäjä mutta armeijaan menolle ei ollut sivarius vaihtoehtona. Kärsin ja unhoitin ja elossa olen edelleen.
Armeija on kyllä käyty, mutta empä ole ikinä kuullutkaan mistään auditoriossa esiintymisestä! 8/ Ei meillä ainakaan mitää sen tapaistakaan ollut.
Kuuluu yleissotilaalliseen koulutukseen, kyllä sitä kaikilla jossain muodossa on.
ko sinne on pakko mennä
Pakko ei ole ku syntyä ja kuolla!
ARMEIJAAN EI OLE PAKKO MENNÄ!!!!
Ihminen tottuu kaikkeen. Olen kanssasi samaa mieltä.
Armeija ottaa vain hyvin lyhyen ajan elämästä mutta sen muistaa lopun ikänsä. Armeijaa käydessä jotkut asiat ottaa todella päähän mutta jälkeenpäin niille nauretaan. Siellä on eritaustoisia tyyppejä ja yhteiset 'kärsimykset' nitovat porukan yhteen ja hauskaa on.
Minulta karsiutui esiintymistärinät ja muut pelot kun minut pantiin peruskoulupohjalta puolipakolla RUK:un.
Suosittelen armeijan käymistä. Nykyään se ei ole paha paikka. Simputtamistakaan ei ole.