En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tästä tänne, mutkun pakko purkautua johonkin kun ei kenellekään muulle voi. Olen todella ihastunut yhteen poikaan, hän on samassa koulussa. Minulla ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia häneen, enkä IKINÄ uskaltaisi mennä juttelemaan, enkä oikein voisikaan, kun kavereiden kanssa hän siellä on.. Olen aina niin onnellinen ja päivä on pelastettu kun näen hänestä vilauksenkin ruokalassa, ja mitä lähempää sen ihanampaa se on! Aivan kuin näkisin jonkun idolini :D En tiedä miksi nyt yhtäkkiä näin kovasti kiinnostuin hänestä, mutta niin vain kävi. Joskus alkaa todella masentaa kun herään todellisuuteen ja tajuan, etten ikinä saa häntä. Pitäisi kirjoittaa ylös, minä päivinä hän tulee mihinkin aikaan syömään, että varmasti näen hänet. Jos hän tulee myöhemmin, voin viivytellä ja mennä myöhemmin syömään. Kuulostan varmaan mielipuolelta :D Miksi elämä on niin julmaa!! Olisinpa kaunis ja laiha niin minulla olisi ehkä mahdollisuuksia :( Voin kyllä aina unelmoida hänestä, mutta siitäkin voi tulla pitemmän päälle vain pahaa mieltä, jos en osaa lopettaa ajoissa. Viimeeksi olen ollut näin tykästynyt 2 vuotta sitten, ja se poika oli niin saavuttamaton. Paras olisi, jos minulta puuttuisi kyky ihastua.
heii... :)
tyttö 17 v
6475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi vitsi... jos olisin kolme vuotta nuorempi olisin ihan varma että mä olen kirjottanut ton viestin :). Muistan kuinka uskomaton tunne oli kun jalat oli kirjaimellisesti spaghettia kun näki Hänet. Yhteensä olin täysin rakastunut Häneen 4 vuotta.. Hän asui naapurissani ja oli entinen lapsuuden ystäväni... mutta helpommin sanottu kuin tehty - en ikinä kertonut hänelle mitä tunsin Häntä kohtaan. Nyt olen itse seurustellut kaksi vuotta, samoin hän. Näen häntä vieläkin silloin tällöin autolla liikenteessä ja sydämeni on pysähtyä. Luulen että rakastan Häntä aina. Vaikka enää en soittele hänelle puhumattomia puheluita enkä tunne käsittämätöntä tuskaa/ihanuutta kun näen Hänet, Hän on edelleen lähellä sydäntäni. Enää en haluaisi edes rakastaa häntä omanani, silä se saattaisi rikkoa 4 vuoden ajalta illuusioni ja sen tunteen... enkä koskaan halua rikkoa sitä.
En voi kehottaa että menet kertomaan tunteistasi tälle pojalle, enhän siihen itsekkään pystynyt aikoinaan. Mulle olisi ainakin ollut kamala paikka jos poika olisi sanonut ei.. niimpä tyydyin ihailemaan häntä salaa vaikka henki meinasi loppua kun hän luokassa kulki ohitseni. Kerran muistan kun Hänen laskin tippui/tiputettiin... kun nostin sen hän sanoi kiitos, katsoin Häntä silmiin ja olin varma että paljastuin. Mutta en sanonut mitään... pieniä hetkiä kadun, mutta muistan ikuisesti. Toivottavasti sinulle jää ainakin yhtä hyvät muistot Hänestä kuin minulle on jäänyt omasta "elämäni rakkaudesta" luulen :).
Unohdin kertoa, olimme hänen kanssaan kavereita lapsina.. :) Tuskaa, tänään en nähnyt häntä ollenkaan! Toivottavasti veljeni ei lue tätä, koska hän saattaisi tunnistaa.. :D käy usein suomi 24:ssä..
Usko pois, ei se veljesi sua tunnista :). Mutta voi että kun ihanaa... olisimpa itsekkin vielä niin järjettömän ihastunut! Nyt olen jo kalkkeutunut parisuhteeseen.. blääh! Onneksi saan voimaa kun voin lukea että tollaista edes tapahtuu vielä :). Aina kun minun ihastukseni oli esim. poissa koulusta, olin järjettömän huolissani koko päivän missä hän on... en pystynyt mihinkään muuhun keskittymään. Kuulostaa ulkopuolisesta ehkä järjettömältä, mutta kaikki jotka on eläessään edes kerran oikein kunnolla ollut ihastunut/rakastunut tietää mistä puhutaan :). Käy purkamassa ikävääsi vaan useamminkin.. mielelläni lukisin kuinka tämä tarina kehittyy :)...
kuulkaas tyttöset, näin jätkän näkökulmasta sanottuna ni tuloksia saatte varmimmin ku uskallatte vaan mennä juttelemaan.. ihan mistä vaan, sit pientä silmäpeliä, ni pitäis jo tyhmemmänkin tajuta mistä on kyse.. :) niin siks mä tänne eksyin ku mein koulussa on yks toosi kaunis ja mukavan olonen tyttönen, mut ku en oikeesti keksi mitään mitä sanois sille ku ei oo koskaan juteltu, se nimittäin alotti kyseisen koulun vasta ja mä oon ollu jo muutaman vuoden.. pientä silmäpeliä on jo ollu.. mut nyt kysynkin teiltä et mitä te haluisitte et, teille tultais sanomaan tollasessa tilanteessa...? tai miten yleensäkkin haluisitte et teitä lähestyttäs..?
Hmmm... joo, toi juttelu juttu on vähä helpommin sanottu kun tehty. Mutta jos niin kun näin naisnäkökulmasta sanoisin että mitä haluaisin miehen mulle sanovan, niin tärkeintä varmaan ois vaan se että sanoo yleensä jotain sellasta mikä ei oo pilkallista tai sellasta että tyttö joutuu naurun alaiseksi. Eihän miehetkään mitään tyhmiä ole mutta teidän tapauksia.. koska rakkaudestahan se hevonenkin potkii... ja miehet sit yleensä lähtee sille härnäämis linjalle jos on kiinnostunut.
Mun mielestä on tärkeetä et jos oot vaikka samassa luokassa tän tytön kanssa ja joudutte vaikka johonkin ryhmätyö tilanteeseen niin kysyt sen mielipiteitä ja kuuntelet.
Jos tällasia tilanteita ei tule niin sit voi mennä puhuun melkein mitä vaan yleistä kun tulee sopiva hetki. Pääasia on se että katsot silmiin ja olet kiinnostunut mitä tyttö vastaa tai yleensäkkin puhuu. Jos tyttö on koulussa kerta uusi, voisit mennä hyvin vaikka kysyyn että "ootko uus täällä?" ja "miten viihdyt"... ja kaikkee yleistä. Kun kerran on päässyt pieneenkin puhe kontaktiin niin toinen kerta sujuu jo paljon luontevammin, esim. mitä kuuluu?/miten menee?. Se ei ole tärkeintä mitä puhuu, sillä eleet ja ilmeet kertoo niin paljon. Mutta toi silmiin katsominen on paras konsti... ei tietenkään mitään tuijotusta, ettei tunne oloonsa vaivaantuneeks, mutta....
Toivottavasti musta on apua :).
joo niinhän se on et helpoltahan se kuulostaa, et senku meet juttelee.. :) mut kiitos oikeesti, mä yritän rohkasta itteni.. ;)