Kaivattais vähän apua kissan kanssa ja toiv. joku jaksaisi lukea
Eli otimme kissan joka oli luovutettu 10-viiikkoisena ja eli jonkun naisen kanssa kaksi viikkoa, eli me saimme sen 12-viikkoisena. Nyt 5kk.
Kissa on ollut alusta asti aika "villi" jotenka sovimme että se ei pääse yläkertaan ollenkaan mekastamaa/häiritsemään yö uniamme. Meillä pienet lapset vielä pelkää sitä kun se hyökkäilee kimppuun.
Eli kysynkin sitä että onko julmaa kun se ei saa/ole meidän seurassa kuin 6-7 tuntia vuorokaudessa?
Aamuisin aina on ihan innoissaan kun joku tulee alas, pyörii ympärillä ja kehrää, kunnes muutaman minuutin päästä käy käteen kiinni tms. mukavaa.
Pienempänä pidimme sitä valjaissa ulkona, ja nyt olemme sen lopettaneet kun ei tee mitään muuta kuin maukuu ulos. Ja joka kerta kun pihan oven aukaisee niin yrittää karkuun.
Itse olen jo alkanut miettiä sille kaveria, mutta kun tuntuu jotenkin että ei "pärjättäis" tän yhdenkään kissan kanssa :(
Eli otimme kissan joka oli luovutettu 10-viiikkoisena ja eli jonkun naisen kanssa kaksi viikkoa, eli me saimme sen 12-viikkoisena. Nyt 5kk.
Kissa on ollut alusta asti aika "villi" jotenka sovimme että se ei pääse yläkertaan ollenkaan mekastamaa/häiritsemään yö uniamme. Meillä pienet lapset vielä pelkää sitä kun se hyökkäilee kimppuun.
Eli kysynkin sitä että onko julmaa kun se ei saa/ole meidän seurassa kuin 6-7 tuntia vuorokaudessa?
Aamuisin aina on ihan innoissaan kun joku tulee alas, pyörii ympärillä ja kehrää, kunnes muutaman minuutin päästä käy käteen kiinni tms. mukavaa.
Pienempänä pidimme sitä valjaissa ulkona, ja nyt olemme sen lopettaneet kun ei tee mitään muuta kuin maukuu ulos. Ja joka kerta kun pihan oven aukaisee niin yrittää karkuun.
Itse olen jo alkanut miettiä sille kaveria, mutta kun tuntuu jotenkin että ei "pärjättäis" tän yhdenkään kissan kanssa :(
Vastaukset 15
Vanhimmat
hankkikaa kaveri niin kissa ei ole enää niiin huomionkipeä ja kerjää pihalle niin paljon kun sillä on tekemistä. Kissaa pitää leikittää paljon (30min-1h) ennen nukkumaanmenoa niin rauhoittuu. Eikä tuosta ajasta yksin liene haittaa jos kissalle hankitaan kaveri, tämänhetkinen tilanne on vähän niin ja näin, en mene siitä sanomaan muuta kun en omakohtaista kokemusta siitä omaa...
Tehkää niin, että viette kissanne ulos lenkille aina silloin, kun se EI mau'u, niin ennenpitkää se oppii, että maukumisesta ei ole hyötyä. Mutta jos ette ulkoiluta kissaanne ettekä hanki kaveria, teidän täytyy seurustella kissanne kanssa entistä enemmän ja leikittää sitä paljon (n.1-2h päivässä, ehkä enemmänkin jos kissa jaksaa). Meillä on iso kolmikerroksinen omakotitalo ja jos kissat maukuvat yöllä, lukitsemme ne "kellariin" (vierashuoneeseen),jossa on hiekkalaatikko, ruokaa, vettä ja kiipeilypuu. Meillä on kissoja 3.
Niin ja muuten, kissa nukkuu keskimäärin 16h päivässä, joten siis, kuten jo sanoin, jos leikitätte kisuanne päivällä niin sen pitäisi nukkua yönsä rauhassa ja eikä kuole tylsyyteen ja ole enää niin huomionkipeä.
no joo, oliko hirveän sekavaa tekstiä :)?
kiitos vastauksestasi, olenkin jo viime viikolla alkanut katselemaan ilmoituksia kissanpennuista, ja huomannut että ei täällä pääkaupunkiseudulla niitä oikein ole, viime viikolla oli kyllä muutama ilmoitus mutta kukaan niistä ei vastannut mitään takaisin tiedusteluihini :(
Periaatteessa kaksi kissaa on helpompi kuin yksi. Yksinäiselle kissalle ei tarvitse pitää niin hirveästi seuraa. Lisäksi se tekee vähemmän pahojaan, kun leikkitoveri. Toisen kissan seuraa ei kuitenkaan ihminen pysty korvaamaan. Kaikenpäälle kahden kissan peuhaamista on hirveän mukava seurata :).
Ulos maukuminen on enemmän huomionkaipuuta kuin ulospääsyn kaipuuta, varmastikin.
En halua loukata ja sanon tämän kaikella hyvällä, mutta jos tuntuu, että ette pärjää kissan kanssa eikä kissalle ole aikaa, olisiko ehkä tilanteeseenne sopivampaa hankkia lemmikki, joka on helpompi eikä kaipaa niin paljon ihmisen seuraa? Kissa kun on varmastikin niitä eniten seuraa ja hoitoa tarvitsevia lemmikkejä... käsitys kissan "helppoudesta" lemmikkinä ei perustu todellisuuteen. Kissa on suunnilleen samalla viivalla koiran ja fretin kanssa...
Kissakaveri toki vähentää kissan yksinäisyyttä, mutta myös ihmisellä on oma paikkansa lemmikin tarpeiden täyttämisessä. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi kehittyä niin, että on sitten kaksi villiintynyttä ja yksinäistä kissaa... joten tässä tilanteessa en tiedä, olisiko kissakaveri oikea ratkaisu pulmaan. 6 tuntia vuorokaudessa on aika pieni aika... yleensä kissan hoitaja omistajan poissaollessakin yltää helposti jo melkein samaan.
Olisiko ehkä olosuhteet huomioiden parasta etsiä kissalle koti, jossa elämäntilanne sopii paremmin kissan tarpeisiin? "Kiertolaisuus" ei tietenkään ole hyväksi, mutta jos kissa on villi ja hyökkäilee nyt pentuna niin, että lapsetkin pelkäävät sitä, toivottavasti et odota, että kissan sosiaalinen käyttäytyminen kehittyy tässä tilanteessa "suotavammaksi" ajan myötä? Käytöshäiriöistä kärsivä kissa tarvitsee ehdottomasti ihmiseltä aikaa, kärsivällisyyttä ja huomiota. Itsekseen se ei ongelmista pääse.
Kuten sanottu, kaikella hyvällä tämä, ja toivottavasti löytyy sekä perheellenne että kissalle paras ratkaisu.
En todellakaan ottanut pahalla, olen itsekkin miettinyt samaa, mutta pari lapseani ei sitä pelkää ja ei suostuis luopumaan mistään hinnasta.
Mielestäni kyllä maukuminen on ihan sitä uloskaipuuta, esim. jos olen pihallani tupakalla ja tulen sisälle niin kissa yrittää heti pienemmästäkin raosta hyökätä ulos, ja usein pyydän esim. vanhempaa tyttöäni ottamaan sen syliin ja heti kun tyttö laskee sen maahan takaisin niin hyökkää lähimmän ihmisen kimppuun vihaisena :( onkohan normaalia?
Kissanpennun hyökkäily saattaa loppua jo ihan sillä, että kissa saa kaverin. Nyt se selvästi haluaa leikkiä, mutta eihän ihmisen kanssa voi samalla tapaa painia kuin kissakaverin kanssa. Veikkaisin, että kissakaveri rauhoittaa tilannetta huomattavasti.
Mikä on tuo termisi "kaksi yksinäistä kissaa"? Eiväthän kaksi samassa taloudessa elävää kissaa ole yksinäisiä, niillä on seuraa toisistaan.
Meillä ainakin äärettömän energinen ja jalkoihin hyökkäilyä rakastanut Laku muuttui huomattavasti kun otimme sille kaveriksi toisen kissan. Sen jälkeen jäi jalkoihin hyökkäily pois ihan kokonaan, kissa ei enää tuhonnut kaikkia kirjahyllyssä olevia tavaroita jne. :)
Tosin kahden kissan jäljiltä meillä on näyttänyt tältä:
http://www.kissamaailma.net/kuvia/hoitoa.jpg :D
Laitan vielä kuvasarjan leikkivistä kissoista (tämä siis todellakin on leikkiä, ei tappelua. Ja juu, en kyllä menisi työntämään käsiä väliin) :)
http://www.kissamaailma.net/kuvia/mittaa01.jpg
http://www.kissamaailma.net/kuvia/mittaa02.jpg
http://www.kissamaailma.net/kuvia/mittaa03.jpg
http://www.kissamaailma.net/kuvia/mittaa04.jpg
http://www.kissamaailma.net/kuvia/mittaa05.jpg
http://www.kissamaailma.net/kuvia/mittaa06.jpg
Taustalla muuten näkyy Lakun oma ilmoitustaulu, johon neiti sai purkaa energiaansa. Roskaahan siitä tuli, mutta ainakin Lakulla oli hauskaa :D
Huh.. taidettiin ihmisen merkitystä kissalle vähän liioitella. Kerran minulla oli todella perässäni kulkeva kissa, joka seurusteli lakkaamatta kanssani, ja vaati huomiotani jatkuvasti. Parin viikon kuluttua saapui toinen kissa. Tämän jälkeen olin täyttä ilmaa kissaherralle. Herra juoksi ja seurusteli vain kissaneidin perässä (molemmat toki leikattuja). Minua ei ollut enää olemassakaan. :) Vieläkin hymyilyttää miten muutos tapahtui yhdessä silmänräpäyksessä. Kyllä kissan paras ystävä on kissa, eikä ihminen, vaikka mukavia pikkukavereita ne ovat ihmisillekin.
Puremisongelmaan olen käyttänyt aika tehokkaasti sitä, että jos kissa yltyy liian tehokkaasti puremaan, niin olen puhaltanut lujaa kasvoihin. Tepsii aika hyvin. :)
Ok. Pitää selventää, mitä tarkoitin.
"Kaksi yksinäistä kissaa". Aloittajan tekstistä sai sen käsityksen, että kissa on sisäkissa ja viettää käytännössä katsoen päivittäin 18 tuntia eristyksessä. Jos kissa on muutenkin jo villi, toisen kissan hankkiminen ja edelleen kissojen eristyksissä pitäminen niinkin suuren osan vuorokaudesta ei välttämättä riitä tilanteen korjaamiseksi vaan seurauksena voi olla pahimmassa tapauksessa kaksi "yksinäistä" (tylsistynyttä/turhautunutta) kissaa.
Aloittajalta sai myös sen käsityksen, että kissan villiys ei ole ihan normaalia nuoren kissan leikkisyyttä tai painipuremista vaan jotain vakavampaa niin, että lapset pelkäävät olla samassa tilassa kissan kanssa. Kuulostaisi siis siltä, että kissa käyttäytyy aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Tähän eristyksissä oleminen ei ole ainakaan avuksi ja ihmiseen kissa ei sosiaalistu pelkästään sillä, että sille hankitaan kissakaveri.
Tarkoitus oli siis sanoa, että vaikka kissakaveri onkin sinänsä kissalle paras ja tärkein kaveri, tilanteessa kuulosti olevan muitakin ongelmia, joita toisen kissan hankkiminen ei ratkaise.
Pahoittelen, jos loukkasin viestilläni.
Hassua, meillä on käynyt vähän päinvastoin. Kollipoikamme Eemu joka on vähän ujo eikä tykkää olla sylissä on sosiaalistunut meitä kohtaan huomattavasti sen jälkeen kun Artturi on muuttanut meille.
Nykyään Eemu tulee kovasti tervehtimään meitä joka käänteessä (riittää että kissa on ollut puoli tuntia parvekkeella tai itse on käynyt viemässä roskat) kehräten ja hieroen päätään jalkoihin. Sillä on myös hellyyttävä tapa ojentaa päätään minun kasvojani kohti -sitten hieromme poskia vastakkain. Vieläkään Eemu ei viihdy sylissä mutta nauttii läheisyydestämme paljon enemmän kuin ennen -se ei vieläkään hyppää itse sänkyyn viereen mutta jos sen nostaa se ei häivy heti vaan saattaa jäädä pitkäksikin aikaa viereen köllöttelemään.
Eemu on myös hyvin hellä Artturille -pesee ja hoitaa toista kovasti. Eemu on myös rauhoittunut kovasti Artturin myötä, ihan kuin se mieltäisi olevansa nyt aikuinen kun on saanut tuollaisen pienen seuraksi. Eemun luonteesta on noussut esiin pelkästään hyviä puolia toisen kissan hankkimisen myötä.
Eiköhän se ole niin, että kissaa ei saa vangita vaan sen tulee elää vapaa elämä ulkona pieneläimiä saalistaen. Ja tämän luonnollisen elämän tukahduttaminen särkee kissan sydämen.
Kaunis on kissa.
Juu, kissa on kaunis. Mutta auton alle jäänyttä kissaa ei oikein osaa pitää kauniina. Tai kaunis kissa sekin on ollut, mutta näky ei vain enää ole kaunis.
http://www.kissamaailma.net/sisakissa.htm
Voisit sinäkin jo herätä 2000-luvulle, hyvä VeeQuuapaana ;)
Oletteko kokeilleet yhtä yötä niin että kisu on teidän luonanne yläkerrassa? Tiedä vaikka saattaisi tulla kainaloon nukkumaan. Ei se kuitenkaan rääkkäystä ole, jos pidätte sen teistä erillään yön.
Meidänkin pikkukisu oli todella villi nuorempana. Se kaatoi kaikki kukat, kiipeili verhoissa ym mukavaa. Nyt poika on vuoden ja rauhoittunut hyvin. Se hepuloi välillä, mutta ei riehu enää niin paljon. Sillä on kissakaveri, joka on arempi. Poju dominoi sitä pienenä jonkin verran. Jos otatte kisulle kaverin niin ottakaa tuommoinen leikkisä tapaus. Nyt kuitenkin tulevat meillä ihan hyvin toimeen.
Kun piditte kisua ulkona niin totta kai se kaipaa sinne hajujen ihanaan maailmaan. Meilläkin poika koittaa välillä karata. Rakennettiin kisuille tarha niin saavat olla koko päivän vaikka pihalla jos tahtovat. Ulkoilu avartaisi sen maailmaa. Oletteko kokeilleet valjaita? Kissa kyllä oppisi ajan kanssa niitäkin sietämään.
Kisullesi tulee järkeä lisää kun se kasvaa. Leikkuuttaminen sopivassa iässä rauhoittaa myös kisua. Kissan kanssa olisi hyvä leikkiä päivittäin vaikkapa illalla niin se rauhoittuisi nukkumaan. Liikaenergia purkautuisi ja se ei ehkä hyökkäilisi ihmisten kimppuun. Kun kisu hyökkää niin sähise kovaan ääneen. Kyllä se rauhoittuu :)
Heippa taas, kokeilimme ottaa kissan yöksi yläkertaan ja meni yhteen asti hyvin kun nukkui tyttäreni kainalossa, mutta sitten oli alkanut niin kova riehuminen, että tyttäreni oli sulkenut sen pois sieltä.
Aamulla kun minä nousin niin alkoi hyökkäily ihan heti ja tuntui jotenkin "sekopäiseltä".
Nyt jäi taas päiväksi yksin sinne alakertaan ja katsotaan mikä fiilis on kun tulemme kotiin.
Onkohan se huono idea että antaisimme sen töittemme jälkeen pyörii ympäri kämppää ja sitten vasta yöksi sulkea alakertaan?
Ei ole huono idea ainakaan minun mielestäni. Kisu tarvitsee ihmiskontaktia ja se taitaa olla hieman turhautunut yksinoloonsa. Kun tulette töistä kotiin se kaipaa huomiota, leikitystä ja vaikkapa ulkoiluakin. Meillä poju rauhoittui paljon, kun pääsi joka päivä pienelle kävelylenkille. Kisun voisi myös laittaa liekaan ulos niin että välillä käy tarkastamassa ettei ole sotkenut itseään minnekään.
Suosittelen teitä lukemaan Helena Telkänrannan kirjan "Matka kissan mieleen". Kirjassa on mielenkiintoista luettavaa mm. tuosta ihmisten kimppuun hyökkäilystä. En sanoisi kissaa näkemättä että se on käytöshäiriöinen. Sanoisin pikemminkin että sillä on tekemisen puutetta.
Meidän kissat eivät ole koskaan käyneet kiinni. Yksi syy pureskeluun voi olla se, että pentua on leikitetty sormilla syntymäkodissa tai sen naisen luona. Aina kun kissa yritttää purra kannattaa lopettaa leikki sen kanssa ja tehdä jotain muuta. Asiallinen lyhyt ei:kään ei ole pahaksi. Jos se onnistuu puraisemaan kannattaa kiljaista eikä vetää kättä pois koska tuostahan se vain innostuu kun luulee leikiksi.
Kissa on luonnostaan utelias ja haluaa tutkia kaiken, joten sen päästäminen päivällä kaikkiin yhteisiin tiloihin kuulostaa ihan fiksulta. Pidämme makkarin oven edelleen kiinni öisin koska vaikka kissat osaavat käyttäytyä yleensä tosi nätisti ne joskus innostuvat rallittelemaan päällämme (ei mitenkään ihanaa) tai nujakoimaan keskenään (huvittavaa niin kauan kun ei osu itseen mutta häiritsee nukkumista).